Terve vaan täältä pääkaupunkiseudun rivitalolähiöistä! Kun en muuta kirjoitettavaa tässä kohden keksi, niin tulee yleisiä pohdintoja siitä tilanteesta missä ollaan. Oikeasti minulla olisi muutama muukin aihe, mutta pitäisi malttaa keskittyä niihin enemmän kuin nyt maltan keskittyä, joten mennään keveällä mallilla.
Olen nyt ollut etätöissä runsaan kuukauden (meillä etätyöohje tuli jo ennen valtakunnallisia linjauksia). Omat lapset ovat viikot pääosin eksällä (eli en joudu paljoa osallistumaan koulunkäynnin tukemiseen) ja minulla pitkiä viikonloppuja. Tosin parisuhteen seurauksina osallistun kyllä ajoittain puolison lasten koulunkäynnin tukemispuoleen, mutta sivutoimisena apuopena vain.
Työt sujuvat ihan kivasti. Siisti asiantuntijasisätyöni onnistuu myös kotoa, oikeastaan paremmin kuin etukäteen luulinkaan. On minulla ennenkin ollut etäpalavereita. Ero on lähinnä, että nyt ne kaikki ovat etäpalavereita. Mutta oma organisaationi on työnnetty modernien työvälineiden ja etäpalavereiden maailmaan (jossa koen itse jo olleeni), joten monet asiat sujuvat entistä sujuvammin.
Parisuhteellekin aiempaa suurempi, yhdessä vietetty aika tekee hyvää. Tosin joudutaan välillä sumplimaan kumpi saa käyttää rauhallista makuuhuoneessa olevaa työpistettä. Kerran molemmat vedettiin koulutusta samaan aikaan...
On tässä tylsiäkin puolia. Kavereita tai perheenjäseniä ei pääse näkemään kuin vähän, kaipaan työpaikan naapuriravintolan maittavia lounaita ja työnteko tuntuu "vajaalta" kun ei pääse kahveille puhumaan työstä tai työhön liittymättömistä.
o o o
Sijoittamisen suhteen olen täsmälleen siinä,
mitä kuvasin aiemmassa blogissani. Bonustulot ovat pienentyneet, mutta silti rahaa jää vähän yli. Kerrytän rahaa myös jemmatilille, sillä voi olla, että lomautukset ja muut iskevät (myös) omaan työhöni viiveellä.
Sijoitustilillä on nyt jokin ehkä tuhat euroa, mutta ostohetki ei tunnu hyvältä. Syy on tässä kuvassa:
Tässä on Yhdysvaltain suurimpien 500 yrityksen indeksin kurssi viimeiseltä kuudelta kuukaudelta. Maaliskuussa tuli tuo hurja pudotus. Sen jälkeen sitten kurssit ovat sahanneet ylöspäin, vaikka esimerkiksi Yhdysvaltojen työttömyysluvut ovat kasvaneet todella hurjaa tahtia.
Toisin sanoen: en usko, että tämä oli vielä tässä.
Tuo ensimmäinen uppoaminen oli "iik, pandemia alkaa" -vaihe.
Nyt ollaan ehkä vaiheessa, jossa epidemian taitepiste tuntuu olevan lähellä. Aina ennenkin epidemiat ovat jossain kohtaa taittuneet.
Mutta - ja tarinassa on aina mutta - epidemian käyrä taittuu, koska toimet ovat olleet tiukkoja. Ja tiukat toimet ovat se, joka kurittaa taloutta. Eli joko epidemia saa mahdollisuuden taas kerätä vauhtia, tai talous kärsii lisää. Tai jotain siltä väliltä, joka on kai se malli mitä kohden ollaan menossa.
Käytännössä siis oletan, että kun epidemian tuomat taloushaasteet ja vaikutukset yritysten tuloksiin alkavat kirkastua, seuraa uusi notkahdus. Sieltä sitten noustaan samaa tahtia kuin yritysten tilanne kirkastuu. Se voi olla nopeampi tai se voi olla hitaampi nousu.
Kyllä tämä ohi menee. Aina ennenkin epidemiat ovat menneet ohi. Lisäksi todennäköisyys sille, että tähän löytyy rokotus, on aika suuri. Sillä käytännössä noin jokainen kynnellekykenevä tutkimuslaitos ja lääketehdas yrittää rokotusta kehittää.
Mutta kysymys kuuluu, kuinka pitkä on tämä poikkeustilanne? Ja kuinka paljon vahinkoa taloudelle ehtii poikkeustilan aikana tapahtua?
o o o
Miten sitten suomalainen yhteiskunta toimii lähikuukausina? Oma veikkaukseni tulevasta on seuraava.
Pikkuhiljaa aletaan Suomessa perua eristäytymislinjauksia. Koulut käynnistävät toimintaansa ehkä vasta elokuussa. Ravintolat ja elokuvateatterit saavat palata arkeen ehkä kesäkuussa. Meitä kannustetaan edelleen välttelemään suurta määrää kontakteja, ja noudattamaan etäisyyteen liittyviä linjauksia. Harrastukset saavat palata normaaliin joskus kesällä - joka pelastaa monet hartastetason urheiluseurat.
Näiden toimien ansiosta monet asiat astuvat askeleen normaalimpaan päin. Talous edelleen kärsii, muttei niin paljoa. Työpaikoilla elämä palaa normaaliin - vaikkakin etätöitä tehdään edelleen paljon. Ulkomaanmatkoja joko ei sallita tai niitä rajataan, kansainväliselläkin tasolla.
Kesän festareille voi sanoa heippa, eli suuret yleisötapahtumat ovat pannassa kunnes tilanne on tosissaan rauhoittunut tai rokote on tuonut laumasuojan. Isoja kärsijöitä ovat myös urheiluseurat - pelataanko veikkausliigaa tyhjille katsomoille ottelut televisioiden, vai osin täytetyille katsomoille? Jos Helsingin stadionille laskee 10 000 katsoja sijaan tuhat (ja laittaa heidät istumaan eri puolille), niin kyllähän siinä kontaktit vähenevät.
Pikku hiljaa myös taudin sairastamisen tuoma immuniteetti laajenee. Jos vaikkapa Uudeltamaalta joku 10 % on sairastanut koronaviruksen (iso osa tietämättään), niin se hillitsee taudin leviämistä. Ketjussa yhä useampi on jo sivussa uusilta tartunnoilta.
Jos epidemia ottaa taas syksyllä kierroksia, voidaan taas palata rajoitusten tielle. Koulut ovat kiinni vaikka pari viikkoa, sitten taas auki. Tätä on harjoiteltu, joten siirtyminen taas koulusulkuun on helpompaa.
Lopulta tulee rokotus, joka Suomeen saatanee aika nopeasti. Kuukaudesta tai kahdessa iso osa suomalaisista on rokotettu, ja koronavirusepidemia alkaa tuntua kaukaiselta asialta. Sitten elämä alkaa palautumaan normaaliin.
Ja tässä kohden on se avainhetki. Mitä on tapahtunut tässä välissä? Miten maailma on muuttunut? Mitkä yrityksen ovat kaatuneet, mitkä ovat uudessa tilanteessa aiempaa vahvoilla? Tämä on se hetki kun pörssikurssit asettuvat uuteen normaaliin.