Jokunen viikko sitten minulle soitettiin. Eräs varainhoitoyritys pyysi juttusille. Sanoin suoraan, etten ole ylipuhuttavissa, ja sijoittamisessani on selvät sävelet. Puhelimessa oli kuitenkin alansa ammattilainen: totesi että he mielellään kuulevat myös sijoitusmielessä aktiivisten näkemyksiä sekä sijoittamiseen että toimintaansa, että tietoahan siinä saa. Argumentti oli niin hyvä, että kaivoin kalenterin esiin.
Viime viikolla sitten kävin kylässä, kotimatkalla työpäivän jälkeen. Jo mennessä mietin leikinkö täysin tietämätöntä, mutta päätin sitten olla ihan avoin tähänastisten valintojeni suhteen. Tiedä vaikka oppisin jotain uutta.
Alku oli lievä pettymys. Vaikutti siltä, että ajan buukkaaja ja keskustelukumppani eivät olleet keskenään viestineet. Ei ollut tiedossa että mitään sijoittamista harrastan, ja kiinnostusta oli lähinnä siihen mitä ajattelen heidän tuotteistaan, sijoittamisesta yleisesti ei keskusteltu. Tietty tuo on loogista kyseisen yrityksen kannalta, muttei ehkä niin antoisaa allekirjoittaneelle. Otin sitten rennon taka-asennon ja annoin tilanteen mennä omalla painollaan.
Alkuun piti vastailla muutamaan taustakysymykseen, liittyy sääntelyyn ja asiakkaan taustojen selvittämisvelvollisuuteen. Ääneenlausuttu peruste oli myös, että osataan tarjota juuri minulle sopivia sijoitustuotteita. Tosin tuli kyllä sellainen tunne, että ei siinä paljoa minun tarpeitani pohdittu, vaan mietittiin, mitkä voisivat olla allekirjoittaneelle tarjottavissa olevia tuotteita mitä tarjolla on.
Kyseinen yritys ei välitä osakkeita, joten jäljelle jäivät rahastot sekä strukturoidut sijoitustuotteet. Ja koska sanoin aika suoraan että rahastoissa suosin matalakuluisia ETF:fiä ja pienehköjä säännöllisiä kuukausisijoituksia, niin nekin tippuivat pois pöydältä. Jäljelle jäivät strukturoidut sijoitustuotteet.
Niiden esittelyn kuuleminen oli ihan kiinnostavaa. En ole ollut pätkän vertaa kiinnostunut näistä strukrutoiduista sijoitustuotteista, joten en niiden toimintamekanismeihin ole kovinkaan tarkkaan perehtynyt. Sekavia ja vaihtelevia, olen todennut kun joskus niistä luin.
Strukturoituja tuotteita myydään näemmä etenkin sillä, että ne voivat tuottaa tilanteessa jossa pörssikurssit eivät nouse. Otan esimerkiksi
Aleksandrian Skandipankit Autocall Plus -paketin, sillä kävin uteliaisuudesta katsomassa tuota tänään kun ajattelin lukea jonkun strukturoidun tuotteet kaikki tuoteselosteet.
Tässä kiteytettynä
- sijoitat xxx euroa strukturoituun sijoitustuotteeseen
- tuo kiinnitetään Handelsbankenin ja Nordean osakekursseihin
- saat 6,5 prosenttia tuottoa puolessa vuodessa
- tarkastelupäivinä verrataan alkupäivän ja tarkastelupäivän kursseja, ja
- tuote “laukeaa” ei katkeaa joko yritysten kurssien noustessa (jolloin olet voitolla) tai kurssien sukeltaessa tarpeeksi alas
- jos jommankumman kurssi tippuu 40 %, menetät noin 60 % sijoituksistasi
- jos se ei tipu ikinä alle määrätyn rajan, saat tuota tuottoasi sen mukaan kauanko sijoitusaika on kestänyt: 13 % vuodessa, 26 % kahdessa jne.
- piilokuluina on mukana 2 % merkintäpalkkio
Kyselin aika tarkkaan tilanteista joissa omat varat voi menettää osin tai kokonaan. Ensinnäkin näissä on liikkeellelaittajariski, jos taustafirma tekee konkurssin, voi voi. Samoin jos tuotteen yhteydessä olevat “triggerit” laukeavat, niin voi menettää osan sijoittamastaan pääomasta (plus ne mahdolliset tuotot). Myyjä kovasti korosti että näin ei ole näiden tuotteiden historiassa käynyt. Noh, ei varmaan olekaan. Mutta voi niin silti tapahtua.
Mitä tuumaan ns. strukturoiduista tuotteista, yhdistäen palaveria ja jälkikäteen googlaamaani?
Kyseessä on oikeastaan sijoittamiseen liittyvä uhkapeli. On rakennettu pelimäinen malli, jossa liikkeellelaskija joko maksaa takaisin koko sijoitussumman tai osan siitä, sekä ei yhtään, vähän tai enemmän tuottoa.
Mukana on sekä yläraja (vaikka kurssit tuplaantuisivat, ei noissa useimmiten sitä tuottoa saa), että jonkinmoinen alaraja.
Pelimäisyys tuo mieleen vanhan sanonnan “pankki voittaa aina.” Jos tietyn firman analyytikot rakentavat asiakkaille myytävän tuotteen, niin taatusti voittoa jää keskimäärin myös firmalle. Tietty tilanne on sama myös rahastoissa, mutta silti perusasetelma on voisiko sanoa haastava. Pelaat peliä pankkiiriliikkeen kanssa, mutta pankkiiriliike on laatinut (hieman epäselvät) säännöt.
Jäin pohtimaan tuota defensiivisyyttä, jolla noita (ainakin minulle) mainostettiin. Esimerkkinä tuo googlaamani Aleksandrian ruotsalaiset pankit. Jos kurssi pysyy ennallaan, saisi silti 13 % tuottoa. Juu, kyllä noin. Mutta Nordean osinko on nykykurssilla vajaat 7 % ja Handelsbankeni vajaa 5 %. Hyvinkin jo puolet lupaillusta tuotosta tulisi saman tien kyseisten yritysten osingoilla, jotka vielä kenties nousevat sijoitusaikana.
(kohtaa on muutettu, alkuperäinen muotoiluni oli sekava)
Eli ostamalla kyseisiä yrityksiä ja sijoittamalla osingot saisin takaisin suunnilleen tuntuvan osan mahdollisesta maksimituotostani.
Kyseisellä tuotteella voisi jäädä voitolle tilanteessa, jossa yritysten kurssi tippuu, muttei niin paljoa, että menettäisin 60 % sijoituksestani. Näin en kärsisi kurssin tippumisesta, ja saisin noin osinkotuoton päälle. Mutta tuo on suoraan sanottuna melko epätodennäköinen skenaario.
Aika turhia tavaroita nuo strukturoidut tuotteet, tuumaan. Niissä on sisäänrakennettu lievää defensiivisyyttä (jolla niitä on hyvä markkinoida) eli pankki kattaa hieman riskiä. Toisaalta myös tuotosta leikataan tuntuva osa, eli esimerkiksi kurssinoususta ei pääse sellaisenaan nauttimaan.
Oma kiteytykseni: Monipuolinen hajauttaminen takaa vastaavan tai paremmankin suojan, ja tuotoilleni ei ole muita jakajia.