UA-52254593-1

28.12.2016

Voiko treffeillä puhua sijoittamisesta, osa 5: “Olet tyypillinen mies”

Näin joulun rauhaisien välipäivien henkeen sopinee paluu yhden kestoaiheeni pariin: voiko treffeilla puhua sijoittamisesta. Kyse on sarjan viidennestä osasta, sarjan aloitti yleisluontoinen ja epämääräinen prologi. Eli jatkosarjaa tässä vaikutan rakentavan.

Hypätään joulunalusviikkoihin, uuden tuttavuuden numero viisi seuraan. Siinä keskusteltiin niitä näitä. Ohessa mainitsin, että laitan jemmaan rahaa, epävirallisena tavoitteena saada tuloja muualtakin kuin vain palkkatöistä. Vastaus tähän oli, että olet tyypillinen mies, hymyillen sanottuna.

Itse olen kokenut, että en kyllä taida olla, ainakaan talousasioiden järjestelmällisyyden suhteen. Mutta kenties hällä kokemukset ovat toisenlaisia, joka kertoo tietty hyvää. Sijoittamisesta ei tuon kummempaa puhuttu, rahasta tovin. Ja jälleen kerran huomaan päätyneeni seuraan jossa suhtautuminen on aika samansuuntaista, parempi tienata ensin ja tuhlata sitten, turhakkeet ovat turhakkeita ja useimmiten on järkevää olla ostamatta mitään.

Voi olla, että kyseessä on laman keskellä varttuneiden sukupolvikokemus - sukupolveani kun koetan tässä deittailla. Velka ei ole lähtökohtaisesti hyvä asia, taloudessa kannattaa pelata varman päälle. Toisaalta tunnen vetoa teräväpäisiin tapauksiin, ja terävä pää usein (ei aina) hahmottaa myös talouden puolta.

Tarinan koukun säästän loppuun - tämä tarina ei jäänyt yhteen tai kahteen tapaamiseen. Kyseessä on kiinnostavin tapaus aikoihin. Katsotaan mitä käy. Vanhakin mies tässä vielä vertyy, ja optimismi viriää. Tästä suunnasta ette kuitenkaan enää kuule mitään, paitsi jos palataan keskustelemaan tyypillisestä sijoittavasta miehestä.

o o o

Mainos (Eliittikumppani). Eliittikumppani siis ei liity allekirjoittaneen parinmuodostukseen, mutta ajattelin kokeilla, että generoituuko allekirjoittaneen blogista linkkejä myös deittipuolelle. Jos joku lukija olisi romantiikannälkäinen sijoituksenharrastaja (eli vähän niin kuin minä).

Rekisteröidy ilmaiseksi ja löydä kumppani, joka oikeasti sopii sinulle

* Linkki on affiliate-linkki, joiden klikkaamisesta tämän blogin ylläpitäjälle voidaan maksaa. 

17.12.2016

Uusi hankinta: S-Metsärahasto

Päädyin uuteen hankintaan: sijoitin 200 euroa uuteen S-Metsärahastoon. Taustalla on lukkarinrakkautta. Joskus taannoin vastasin "mitä olen mieltä S-Pankin rahastoista” -kyselyyn. Sanoin sitten, että rahastonne ovat tyhmiä kun juoksevat kulut ovat isoja, perustakaa vaikka metsärahasto johon pääsee kiinni pienillä summilla. Siitä suomalaiset tykkäisivät.

No, näemmä sitten perustivat metsärahaston johon pääsee kiinni pienillä summilla ja josta suomalaiset varmaan tykkäisivät. Hyvä niin. Vielä en ole saanut Prisman lahjakorttia palkkioksi, enkä varmaan saakaan. Taisi olla nimetön kysely.

Lisäksi taustalla on rakkaus metsään. Sen omistaminen on kivaa. Siitä tulee hyvä mieli. Osin tästä syystä omistan Uudenmaan verran Yhdysvaltoja Weyerhauserin kautta, en tosin ole tonnin omistuksellani ihan pääomistaja.

Mutta sitten itse metsärahastoon: “S-Metsärahasto sijoittaa pääasiassa Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa sijaitseviin metsiin.” Lisäksi: “metsäsijoittamisessa tuotto muodostuu pääasiassa puuston kasvusta, puun myymisestä ja puun hintojen noususta. Lisäksi rahasto voi jalostaa omistamiaan metsäkiinteistöjä lohkomalla ja kaavoittamalla niitä.”

Minimimerkintä on 200 euroa. Merkintäpalkkio on 4 %. Tuo on tuntuva, mutta siihen on ihan hyvä syy, kiinteistöjen varainsiirtovero on samankokoinen. Myyntipalkkiot lähtee viidestä prosentista, ja tippuu prosenttiin kun on mukana tarpeeksi monta vuotta.

Kuten vastaavissa, kulujen osuus on melko suuri, 1,8 %. Tosin siihen on ihan hyvä syy, jos olette puita kaadelleet ja risusavotalla olleet, niin tiedätte että hiki tulee. Ja jos on paarmoja, tulisi metsureilleen maksaa vaikka tuplapalkka koska paarmat ovat niin kauheita otuksia. Vaikka minun voitoistani, koska se on oikein ihmiskuntaa kohtaan.

Puu tuottaa aika tasaisesti, edes taantuma ei juurikaan notkauta puun arvoa. Puuta tarvitaan nyt ja jatkossa. Metsään sijoittaminen on siis matalariskistä, jonka kääntöpuolena on sitten maltilliset tulot ja kohtalaiset hallintomenot.

En usko, että metsärahastosta tulee minulle vakiosijoituskohde, mutta katsotaan. Tämä on minulle ennen kaikkea uteliaisuudesta kumpuava hankinta, tulenpahan seuranneeksi miten tuo pyörii. Lisäksi pitää sijoittaa varallisuutta mitä moninaisimpiin suuntiin, jotta perikunnalla on joskus kirottavaa.

Loppuun videoupotus joka osoittaa kuinka analyyttinen ja järkiperustainen harkinta on minulla tässä taustalla:


13.12.2016

Voiko treffeillä puhua sijoittamisesta, osa 4

Kuu on jälleen kiertänyt, ja casanova-osio (toim. ei pidä paikkaansa) minusta kävi jälleen treffeillä. No okei, vajaa kuukausi sitten. Oli oikein kivaa. Ja kyllä, taas ujutin mukaan maininnan sijoittamisesta harrastamisena. Ihan vain sivulauseessa.

Toisin kuin joskus ajattelin, pidän taousasioita nykyään luontevana ainakin sivuta. Siinä missä kaikenlaista muutakin mitä elämä on tuonut eteen tai taakse, tai mitä tulevalta toivoisi.

Tämänkin blogin kommenteissa on keskusteltu siitä kuinka tärkeää on, että myös taloudellisesti katsoo samaan suuntaan. Olen alkanut tajuamaan, että samanhenkisyys on myös tässä suunnassa tarpeen. Olisihan se hankalaa jos toinen eläisi pikavipeillä, haluaisi aina ostaa kalleinta mitä kaupasta löytyy tai unelmoisi hulppeasta yhteisestä omakotitalosta suunnattomalla velalla.

Noh, tämän uusi tuttavuus numero neljän kanssa ei paljoa tästä keskusteltu. Hän totesi, ettei ole kokenut sijoittamista mahdollisena, se menee mitä tulee. Pikkasen vinkkasin indeksirahastoista kympin minimisijoituksella, ja sitten muihin aiheisiin. Eli ehkä lopputulema oli hiukan samansuuntainen kuin oletin joskus alkuvuonna sen yleensä olevan.

Mutta testin tulos oli silti välttävä: samansuuntaista “tuhlaamattomuutta”, toinen säästää matkusteluun ja kaikkea muuta taktista. Eli erilaisia valintoja. Kunnioitan aina muiden valintoja.

Eipä tuosta silti sen kummempaa seurannut, ellei tule yllättävää käännettä. Oikein hyvä alku, paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja arvomaailmaa. Mutta sitten kävi niin kuin Suomen jalkapallomaajoukkueelle jos pääsee johtoon ensi minuuteilla - huonosti. Osa kokee sen, että tulee alusta alkaen hyvin juttuun, siten, että kavereita tässä vaan. Minä näen sen hyvänä pohjana kenties jollekin muulle. Sanotaan että tangoon tarvitaan kaksi. Kyllä, ja uskoakseni myös hieman tanssitaitoa ja halua tanssia.

Mutta nyt menee jo sivuun alkuperäisestä suunnasta, eli tämä blogikirjoitus lähestyy vauhdilla loppuaan. Hyvää joulunaikaa vaan. Tosin bloggauksia on runsaastikin työn alla, joten minusta tulette vielä kuulemaan, myös ennen vuodenvaihdetta.

o o o

Mainos (Eliittikumppani). Eliittikumppani siis ei liity allekirjoittaneen parinmuodostukseen, mutta ajattelin kokeilla, että generoituuko allekirjoittaneen blogista linkkejä myös deittipuolelle. Jos joku lukija olisi romantiikannälkäinen sijoituksenharrastaja (eli vähän niin kuin minä).

Rekisteröidy ilmaiseksi ja löydä kumppani, joka oikeasti sopii sinulle

* Linkki on affiliate-linkki, joiden klikkaamisesta tämän blogin ylläpitäjälle voidaan maksaa. 

7.12.2016

Ei enää jokapäiväisiä ostojani, mitä nyt teen?

Nyt on mennyt piensijoittajalla sormi suuhun. Syyskuussa siirsin suorat omistukseni ja ylimääräiset sijoituseurot Nordeaan. Nakuttelin järjestelmään pieniä ostotoimeksiantoja, tyyliin 150-200 euroa kerrallaan. Sen jälkeen koitti pari kuukautta joiden aikana ostin noin 8 000 eurolla osakkeita, pääosin REITtejä joiden kurssit tippuivat tuntuvasti. Ostoksia tuli nelisenkymmentä.

Sitten koitti amerikan presidentinvaalit. Olin varautunut kurssilaskuun, jota ei tullut. Tuli Italian kansanäänestys. Olin varautunut kurssilaskuun, jota ei tullut. Nyt on mennyt miltei kuukausi ilman ostoksia. Aiemmin tämä oli normaalia, nyt sijoittajan sielussani on tyhjä kolo. Kurssit vain nousevat ja etääntyvät kauas kauas ostotoimeksiannoistani.

Noh, tälläistä se on. Huomaan, että mietin silti, että pitäisikö vähän ostaa kun tuota rahaa on. Että entä jos kurssit vain nousevat tästä ikuisuuteen. Entä jos ei tulekaan enää koskaan samanlaista pienempää tai isompaa notkahdusta joita on tullut sellaiset pari vuodessa viime vuosisadat. Että menetän osinkoja. Että menetän vaikka mitä.

Tämä on se kohta, jossa tarvitaan malttia. Rahaa on, mutta pitää osata odottaa. Vaikka vuosia. Vaikka osinkosumma olisi ensi vuonna pienempi kuin tänä vuonna.

On tässä silti vaikka mitä mitä voisin tehdä. Voin käydä läpi yrityksiä ja miettiä millä hinnoilla aloitan ostoksilla käynnin. Voin tutustua ETF:fiin. Voin asettaa hälytyksiä kursseista. Voin bloggailla sijoitusasioista. Voin jumpata. Voin katsoa Netflixiä. Voin siivota. Voin käydä lasten kanssa ulkona.

Jännää miten sitä tottuu. Muutamassa kuukaudessa totuin siihen, että joka päivä virittelin uusia ostotoimeksiantoja toteutuneiden tilalle. Nyt, kun pitää hypätä aikakoneella syyskuuhun 2016, maailma tuntuu jo erilaiselta.

Hyvää joulunaikaa vaan kaikille.

4.12.2016

Voi niitä menetettyjä euroja, tarkemmin sanoen lounaaseen kuluvia euroja

Kohtalaisen säästäväisenä ja taktisena ihmisenä yksi ominaisuuteni on minua häirinnyt: miksen syö töissä enemmän omia eväitä? Tuo olisi yksi helpoimmista keinoista säästää, eikä edes tulisi syötyä niin paljon. Tuplahyöty.

En siis missään vaiheessa päätä olla syömättä eväitä, ihan niin kuin käytän aina portaita, jumppaan joka ilta ja käyn teatterissa. Kaikki hyviä juttuja joita tulee tehtyä liian harvoin.

Omien eväiden syöminen ei ole edes puitteista kiinni. Töissä on viihtyisä tila, mikro, jääkaappi ja pakastin. Voisin helposti valmistaa kotona ruokaa vähän enemmän ja viedä ruokaa töihin. Kauppaankin on töistä ehkä 200 metriä, satunnainen eines jollain jukurtilta täydennettynä uppoaa myös, kunhan ei liian usein.

Töissä on alakerrassa kohtuuhintainen ja monipuolinen lounasravintola, hinta tosin nousee kohta taas vähän. Lounaskortin avulla työnantajan edun (noin neljännes) voi viedä mukanaan myös muihin ravintoloihin. Etenkin jos on kiire tulee vain käveltyä ravintolaan. Saa myös vain keittoa, salaattia punnituksen mukaisesti jne. Vaihtoehtoja riittää.

Minua ei houkuta niinkään se, etten hyödyntäisi lounasetua, vaan että perheen ravintolakäynnit tai omat sellaiset saisi kuitattua samalla rahalla.

Bonuksena en maksa lounastani aina itse. Ajoittain tulee tarjottua lounasta yhteistyökumppaneille tai toisin päin, on seminaaria tai koulutusta johon kuuluu lounas jne. Eli tuollaiset 2-5 kertaa kuussa jää lounaan maksu itseltä väliin.

Olen suunnitellut mallia jossa pyrkisin vähän väkisin (eli kalenterin kanssa) seuraavaan:

  • 1-2 kertaa viikossa joko omia eväitä (kotoa, tai kaupan eineksiä)
  • 1-2 kertaa viikossa kevyempi vaihtoehto: keittolounas tai salaattia painon mukaan maksettuna. Etenkin kuin tietää, että illalla on tarjolla jotain tuhdimpaa ruokaa.
  • Maksimissaan kolme kertaa viikossa normaali lounas.

Kun ajoittain en ruuasta maksa mitään, tulisi syötyä täyttä tarjontaa vain 1-2 kertaa viikossa.

Tämän pitäisi johtaa siihen, että noin puolet lounaskortin saldosta jäisi muuhun käyttöön. Sen pitäisi kattaa muut syömiset, ja kenties voisi välillä jättää saldon latauksen väliin.

Tällä saisin (teoriassa) noin 70-80 euroa jemmaa kuussa, tavallaan “toteutumattomina menoina.” Tosin nykyiselläänkin teen samaa, mutta pienimuotoisemmin. Tämä lienee helpoin paikka missä voin säästää, tässä kun ei menetä mitään muuta kuin korkeintaan vatsanympäryksen kasvua.

Tavallaan tuntuu pikku jutulta pohtia parin euron eroja keittolounaan ja täyden satsin välillä. Mutta hei, illalla ei enää edes muista mitä on tullut päivällä syötyä. Ja useimmiten säästäminen tapahtuu jokunen euro kerrallaan.