Millä aikataululla voin maksaa Nordea-ostoni osingoilla?

Nyt otetaan askel teorian maailmaan. Ostin viime ja tällä viikolla 120 Nordean osaketta, yhteensä hintaa 1245,3 euroa. Ostin nämä tyystin velkarahalla, Nordnetin 0,99 % korolla.

Nordea maksaa melko hyvää osinkoa. Nyt seuraa laskelmia siitä, kuinka nopeasti tuon ostohinnan saa “maksettua” osingoilla.

Huomioin laskelmissa kaksi muuttujaa:

• Lainan korko on 0,99 %. Otan tästä huomioon 70 %, sillä lainan korot voi vähentää verotuksessa tulonhankkimisvähennyksenä.
• Tuloveroiksi laitan osingoissa 30 %. Veroprosentti on oikeasti hieman alhaisempi, mutta menköön nyt tuolla luvulla. Tuossa on mukana vähän ilmaa jos verotus hieman kiristyisi.

Jos osinko pysyy ennallaan

Leikitään että Nordea omaksaa 0,62 euron osinkoa per osake tästä ikuisuuteen. Verotus pysyy ennallaan, laina pienenee vuosi vuodelta ja yleensäkin kaikki on niin kuin ennenkin.

Tällöin seuraa tylsät 27 vuotta. 27 vuoden kuluttua, vuonna 2043, tulee jo ylimääräistä melkein näljäkymppiä. Samoihin aikoihin, kenties samana päivänä, pääsen eläkkeelle. Kenties menen kotimatkalla syömään hampurilaisen. Hieno keväinen päivä!

Jos osinko kasvaa 5 %  

Positiivisempi skenaario. Nordea nostaa osinkoa 5 % vuodessa. Ensimmäisinä vuosina tahti ei muutu nollakasvuisesta osingosta. Mutta pikku hiljaa kasvanut osinko vääntää jäljellä olevan velan käyrää alaspäin. Plussan päälle pääsee 17 vuodessa.

Jos osinko kasvaa 10 %

Jos osinko kasvaisi 10 % vuodessa, alkaa jo hymyilyttää. Jokusen vuoden kestää ennen kuin osingonkasvu pääse vauhtiin. Osinko enemmän kuin tuplaantuu yhdeksässä vuodessa, ja velka kuittaantuu 13 vuoden osingoilla. Aika iloista. En ole vielä edes 55-vuotias. Juhlistan sitä poikkeamalla kotimatkalla ostamaan S-Marketista (halvan) jäätelön, josta en kerro perheelle.

Jos osinko kasvaa 20 % vuodessa

Leikitään että Nordea on ihan törkeän kannattava yhtiö, ja pitkään. Osinko harppoo ylöspäin vuosi toisensa jälkeen, ja tuplaantuu viidessä sekä triplaantuu yhdeksässä vuodessa.

Tällä tahdilla ei kulu kuin muutama syntymäpäivä ja velka on kuitattu. Kymmenentenä vuonna sitä on jo plussan puolella viitisenkymmentä euroa.

Jos osinko laskee -5 % vuodessa

Sitten synkempiin skenaarioihin. Nordealla tekevät kaiken väärin. Kriisi seuraa toistaan. Toimistusjohtajia erotetaan. Björn Wahlroos harmaantuu lisää. Osinkoa lasketaan 5 % vuodessa, joka ikinen vuosi.

Ensimmäisinä vuosina tippunut osinko ei vielä paljoa haittaa, velka lyhenee ihan mukavasti. Viidessätoista vuodessa osinko on kuitenkin tippunut puoleen alkuperäisestä. Valitettavasti alkuun ihan kivaan tahtiin alkanut velanhoito hankaloituu. Ja koska korot syövät osan (pienenevästä) osinkotuotosta, velka ei kohta enää paljoa lyhene. 53 vuoden kohdalla velka alkaa kasvamaan, sillä osinkotulo alittaa velan koron.

Rajaan tarkasteluun sataan vuoteen, sillä olettaisin etten elä paljoa yli 140 vuotiaaksi. Sen jälkeen tämä on perikunnan murhe.

Oikeasti osinko voi tippua myös yli 5 % vuodessa, mutta lienee ilmeistä, että tarina ei -5 % skenaariosta paljoa muutu. Sijoitus ei kustanna itseään, vaan menee virheen puolelle.

Summa summarum

Lopuksi pitää sitten irroitella. Tässä on 40 vuoden aikavälin tarkastelu kaikilla yllämainituilla muuttujilla. Mukana on vain jäljellä oleva velkamäärä. Kuva kertoo aika tehokkaasti miten kasvava osinko vuosikymmenien mittakaavassa syö velan nopeasti pois.

Olen lukenut Jukka Oksaharjun ja muiden osinkosijoittamisesta kertovia kirjoja, ja kyllähän tämä kuva tukee näkemystä, että sijoittajan kannalta tärkeintä on kasvava osinko. Tämä siis tilanteessa jossa osakkeita ei ole tarkoitus myydä.

Osto x 2: Nordea

Ostin viime viikolla 70 Nordean osaketta, ja eilen maanantaina 50 lisää. Sampo / Nordea eli oma pikku siivu Wahlroosin imperiumista on houkuttanut, ja viimeaikoisten kurssilaskujen seurauksena etenkin Nordea vokotteli.

Perustelut ovat lyhykäisyydessään: Nordea pärjää hyvin, ja sen hinta on laskenut. Osinko on korkea, mutta osinkoa jaetaan silti vain kaksi kolmannesta viivan alle jääneestä plussasta.

Osinko on tosin vaarallinen mittari: jos talo ei tienaa niin paljoa kuin maksaa osinkoina ulos, ei mene kauaa ja kun osinko tippuu. Mutta ainakin tämän hetken luvuilla tilanne on positiivinen.

Lisäksi olen ottanut käyttöön velkarahaa. “Mahdollistin” tämän keväällä kun Nordnetille* tuli tarjolle mahdollisuus lainata prosentin korolla. Ynnäilin sitten, että jos ostan kurssien tippuessa velalla ihan hyvää osinkoa maksavia kohtalaisesti hinnoiteltuja yrityksiä joiden osingoilla voi maksaa velan korot ja bonuksena voi lyhentää velkoja, niin riski kannattaa.

Nykyisellään velkaa minulla on 3000 euroa, kokonaissijoitusvarallisuuden ollessa velka huomioiden päälle 50 000 ja jos sen jättää huomioimatta vajaat 50 000 euroa. Velkaa on siis noin 6-8 % koko potista. Tämä ei sinällään ole ongelma, kunhan velan osuus ei ole paljoa yli kymmentä prosenttia. Velanhoitokulut eivät muodostu ongelmaksi, kun ne ovat muutaman kympin vuodessa. Tuostakin saa vielä osan takaisin verotuksessa.

Yhden virheen olen tehnyt, ja nyt se näkyy. Keväällä minulla oli jemmassa noin 6000 euroa, yli 10 % käteiskassa. Sitten kun kurssikehitys alkoi hieman sakkaamaan, niin riensin ostoksille touko-kesäkuussa. Sen seurauksena nyt, kun kurssit tosissaan ovat laskemassa, on kassa noin syöty, ja sijoitan vähemmän, ja osin velkarahalla.

Käytännössä en siis voi tehdä säännöllisten kuukausiostojen lisäksi kuin muutamia täsmähankintoja ostamatta jotain velaksi. Ja jos ostan vielä muutamalla tonnilla velaksi, alan olla omilla ylärajoillani.

Jos kurssinotkahdus loppuu kohtapuoleen - onhan tässä jo kymmenisen prosenttia tultu alaspäin nopeasti - niin olen toiminut nerokkaasti. Jos kurssit tippuvat seuraavan puoli vuotta tai vuoden, olen syönyt eväät ihan liian aikaisin. Valitettavasti jälkimmäinen on todennäköisempi vaihtoehto.

Sinällään tilanne ei ole kovinkaan huolestuttava. Rahastot ovat edelleen plussan puolella (ne hommasin voisiko sanoa etupainotteisesti eli vuosia sitten), suorat osakeomistukseni (hankittu viimeisen puolentoista vuoden sisällä) ovat aika lailla +/- -tasolla. Lisäksi matkan varrella on tullut saatua osinkoja tilille verojen jälkeen runsaat tuhat euroa.

Vielä voin siis onnitella itseäni siitä, että plussalla ollaan. Tosin muutama päivä viime viikkojen tahtiin, niin kokonaissummakin on miinuksella. Sellaista se elämä on. Muistan olleeni joskus puolitoista vuotta sitten ahdistunut kun omistukset olivat satasia miinuksella, nyt mietin lähinnä että mitä kautta sitä pyöräilisi kotiin tällä kertaa ja kävisinkö perheeltä salaa jätskillä kotimatkalla. Kurssiheiluntaan tottuu.

* Merkityt linkit ovat affiliate-linkkejä, joiden klikkaamisesta tämän blogin ylläpitäjälle voidaan maksaa. En kyllä vielä tiedä mitä kaikkea klikkauksen jälkeen pitää tehdä että raha vaihtaisi omistaja

Uusi lisäosto: Chevron

Rapoirtointi reaaliajassa ei vielä onnistu, mutta lähellä ollaan. Viikko sitten ostin 6 Chevronin osaketta noin 85 dollarin kappalehinnalla. Miksi näin?

Olen raportoinut Chevronin ostosta jo muutaman kerran aiemmin (10.11.2014 ja 26.5.2015). Kyseessä on iso öljyalan yritys joka kärsii halvasta öljyn hinnasta. En usko että öljyn hinta pysyy alhaalla ikuisesti, joten siinä mielessä nyt voi olla hyvä hetki satsata Chevroniin.

Tein Chevronille viime vuonna ihan osto-ohjelman, jota tosin jätin noudattamatta. Ostin ensimmäisen erän 118 dollarin kappalehinnalla, toisen 107. Tein ihan taulukon missä lukee, että kolmas osto kerta tasolla 96 ja neljäs kerta 85:ssä.

Noh, sitten ei hermo pitänyt. Hinta laski ja jäi pyörimään runsaan sadan euron tasolle. Sitten olin tyhmä ja ostin kolmannen erän suunnitelmastani poiketen suunnilleen 103 dollarin kappalehinnalla.

Suunnilleen samana iltana kurssi sitten lähti tippumaan. Päätin että Chevron on tyhmä yhtiö jonka kanssa en halua olla tekemisissä (muutoin kuin että suvaitsen että maksavat osinkoa minulle). No kesän retket ja lomailu saivat minut antamaan yritykselle anteeksi virheeni, ja ryhdyin sitten taas seuraamaan tilannetta. Huomasin sitten, että neljäs ostohetkeni on hollilla. Hinta alkoi 85 dollarilla. Lisäsin vielä ostettavien osakkeiden määrän kuuteen, ja suoritin oston numero neljä.

Chevron on nyt miinuksella päälle 300 dollarilla. Minun oli tarkoituskin ostaa osakkeita sarjana putoavaan kurssiin, ja jos olisin malttanut tuon kolmannen oston kanssa, olisin itseeni nyt jopa tyytyväinen.

Chevronin osuus salkussani alkaa olla aika iso, joten saatan vielä venyä yhteen, maksimissaan kahteen lisäostokseen. Nämä hinnoilla 74 ja 63 dollaria osakkeelta, jos kursssi noin alas sukeltaisi. Sen jälkeen tarvitsee vain odotella.

Missä nyt olen? Halusin hajautusta salkkuuni, ja sitä sain. Tulevat vuodet näyttävät onko investointi ollut hyvä ja halpa vai typerä ja kallis. Osinkoa tulee toivittavasti tasaiseen tahtiin, tosin tämän vuoden luvuilla tulos on pienempi kuin osinko. Notkahduksen venyessä tulee taatusti osingonleikkauksia.

Viimeisen puolen vuoden osakeostokseni ovat olleet aika huonoja, näin niin kuin lyhyellä aikavälillä katsottuna. Tosin tarkoituskin on ollut ostaa huokealla hieman epävarmassa tilanteessa olevia yrityksiä. On optimistista ajatella, että epävarmuus hälvenisi hetkessä.

Huomaan myös sisäistä halua taistella miinusmerkkisiä sijoituksia vastaan. "Jos nyt vielä ostan, niin laskee keskiostohintaani." Tuo on oikein järkevä taktiikka, mutta vain, jos olisin muutoinkin juuri tuota yritystä halunnut ostaa. Jos oston (ainut) syy on se että harmittaa sen kurssikehitys, niin sitten alkaa olla hataralla pohjalla.

Opin puolelle menee se, että jos laadin ostosuunnitelman, niin sitten pidän siitä myös kiinni. Nyt lipsuin, pitäisi olla malttia. Jatkossa, laadittuani ostosuunnitelman, luen sitä kuin piru raamattua.

En tosin ole kovinkaan uskonnollinen, joten on pakko kysyä. Miksi piru lukisi raamattua? Mitä versiota ja millä kielellä se lukee? Mitä se toivoo saavansa raamatun lukemisesta? Yrittääkö piru kasvaa ihmisenä, tai siis piruna? Onko tuo esimerkki sittenkin salaa kristinuskoa lobbaava, pirukin yrittää koulia itseään kristinuskoon?

Runsas vuosi kävijätilastoja: tasaista nousua, päälle 3000 käyntiä kuussa

Aloitin herkuille person bloggaamisen vuosi sitten keväällä. Meni jokunen kuukausi ennen kuin sain kytkettyä sivustoon Google Analyticsin. Periaatteessa tarjolla olisi myös Bloggerin tilastointi, mutta käytän mieluummin Analyticsiä. Vuoden 2014 heinäkuun alusta tarjolla on tarkempia kävijätilastoja.

Pieni paljastus verhon takaa. Tunnen vastin hyvin analytiikan ja tilastopuolen, sivuaa töitäni. Google Analytics on hyvä ja maksuton seurantasysteemi, joten sitä kannattaa käyttää tämänkaltaisissa pikkuprojekteissa.

Bloggerin tilastot näyttävät johdonmukaisesti vajaan kolmanneksen korkeampia lukuja, mikä on hieman kummallista, koska Google nyt sattuu omistamaan kummankin palvelun. Olettaisin että ero on siinä, että bloggerin seuranta laskee käynneiksi myös hakukoneiden indeksoinnit.  Itse käytän siis tilastoinnissa Google Analyticsiä.

Paljonko kävijöitä on kuussa?

Mutta itse asiaan. Tämän blogin käyntimäärät hyppäsivät nopeammin kuin arvelinkaan yli 1000 kuukausikäynnin tasolle. Jo tämän vuoden alussa 3000 kuukausikävijän määrä rikkoutui. Sen jälkeen käyntimäärä on sahannut 2000-3000 välillä.

Kuukausikäyntien ennätys tuli tässä heinäkuussa, varmaankin koska Nordnet retwiittasi yhden twiittini.

Kun tarkastelee bloggauksieni määrää, huomaa, että eipä käynneillä ja tekstien määrillä ole juurikaan tekemistä keskenään. Kyllä tuossa näyttää lievä yhteys olevan, muttei kovinkaan vahva sellainen.

Mistä kävijät tulevat?

Luvut ovat muuten prosentteja. Haku heittää eniten kävijöitä sivuille. Sijalla kaksi on sosiaalinen media ja sijalla kolme suorat saapumiset. Veikkaan että tässä ovat mukana myös omani, en oikein jaksa uskoa että noin moni olisi pistänyt blogin kirjainmerkkeihin.

Neljäntenä - muttei vähäisimpänä - ovat linkitykset. Nämä luvut ovat prosentteja kaikista linkin kautta saapumisista, ei kaikista saapumisista.

 Kun näitä tarkastelee tarkemmin, ykkösenä on vanha kunnon ja kuopattu blogilista. Muilla sijoilla ovatkin sitten kollegabloggaajat, kiitos vaan.

Mitä luetaan?

Jos jättää tarkastelusta pois etusivun ja portfolion jne., suosituimpien sivujen lista näyttää seuraavalta. Suluissa on käyntimäärä sivulla vuoden aikana,

1.  Vertailussa Suomessa myytävät osakeindeksirahastot: 2,583
2.  Ryhdyin ETF-kuukausisäästäjäksi: 2,025
3.  Uusi välittäjä tulossa: Lynx aloittaa Suomessa ehkä marraskuussa: 1,356
4.  Ovatko asuntorahastot järkevä sijoituskohde?: 1,266
5.  Ensimmäinen merkintäni Nordnetin superrahastoon: 538
6.  Tulossa isompi hankinta: HCP Quant: 520
7.  Vertailussa Suomessa myytävät osakeindeksirahastot: 483
8.  Miten toimin kun pörssikurssit romahtavat: en tee juuri mitään: 399
9.  Tavoitteet vuodelle 2015: 357
10.  Miten hyötyä Nordnetin kampanjoista?: 310
11.  Miten sijoittaa lapsen varallisuus? : 288
12.  Ryhdyin ETF-kuukausisäästäjäksi : 278
13.  Ostin lisää Nokian renkaita: 260
14.  Mitä välittäjiä käytän sijoittaessani?: 249
15.  Askelia uusiin bloggaussuuntiin: Miten säästää jotta voi sijoittaa?: 242

Mitä tästä voisi päätellä? No ilmeistä on, että kärkipään miehittävät indeksirahastoja ja yleensäkin matalakuluista sijoittamista käsittelevät tekstit

Toisen ryhmän muodostavat voisiko sanoa sijoitusideologiaani koskevat tekstit: mitä tavoittelen, miten sijoitan lapsen varallisuutta, mitkä ovat tavoitteeni alkavalle vuodelle...

Hädintuskin edes viidentoista kärkeen pääsee kolmas tekstiluokka, yksittäiset osakevalinnat. Ymmärrän tämän hyvin, en kirjoita kovinkaan kummoisia osakeanalyysejä, kirjoitan vain lyhyesti omat valintani ja tuntemukseni, ja mahdollisuuden mukaan linkitän muiden tekemään taustatyöhön. Käytännössä tämän blogin "osakeanalyyseistä" ei löydä uutta tai oivaltavaa yksittäisiä osakkeita käsittelevää sisältöä, mitä Google ei muutoinkin tarjoaisi.

Yllämainittu lista ei erityisemmin yllättänyt, olen silmäillyt tilastoja myös vuoden mittaan. Mutta yllätyin kyllä miten vahvasti indeksisijoittamista koskevat tekstit dominoivat listaa.

Kannattaa tosin huomioida kaksi asiaa:

• Tekstit näkyvät etusivulla kokonaisina, eli moni ei varmaan klikkaa varsinaista sivua lainkaan. Noin 30 % luetuista sivuista on etusivun lukemista. Toisaalta tämä “bonus” jakautunee kaikkien tekstien kesken, joten sillä ei ole vaikutusta sijoituksiin. Vain määrin.
• Vanhemmilla teksteillä on etumatkaa. Jos jokin bloggaus julkaistiin elokuussa 2014, Google on jo vuoden tarjonnut sitä osumissaan. Heinäkuista tekstiä muutaman viikon.

 Tästä eteenpäin?

Jatkan bloggausta samaan malliin kuin tähänkin asti. Kävijämäärät näyttävät nousevan pikku hiljaa. Tämän selittänee osin se, että Twitterissä on enemmän seuraajia ja pikku hiljaa sitä tulee lisätyksi yhdeksi RSS-syötteisiin.

Pääsyy lienee kuitenkin ilmeisin: kun tekstejä on enemmän, haku tarjoaa sivustoa useammin. Ja kun haku tarjoaa, osa klikkaa.

Osto: Vanguard REIT

Myönnetään, nyt seuraa nolon myöhäistä raportointia. Ostin toukokuun lopulla kymmenen kappaletta Vanguard REITtiä ETF:fää (VNQ) kurssiin 77,5 dollaria kappale. Yritän, tai oikeastaan lupaan, että jatkossa en anna mennä mielellään päivääkään, muttei nyt ainakaan viikkoakaan, siihen että sijoituspäätöksistäni raportoin.

Sitten itse asiaan. Kyseinen REIT pitää sisällään yhteensä 145 eri yritystä. Isoin paino on liiketiloilla ja asunnoilla, mutta mukana on myös toimistoja, terveydenhuollon tiloja ja hotelleja. Rajaus on Pohjois-Amerikka. Toisin sanoen yhdellä ETF:llä omistaa käytännössä koko amerikkalaista kiinteistösektoria. Kulut ovat 0,12 %, eli hyvin matalat.

Minulla on hinku kasvattaa kiinteistöjen osuutta portfoliossani. Nykyisellään niiden osuus on sellaiset 7-8 %. Asunnot ja rakennukset ovat konkreettisia ja myös melko tasaisesti tuottavia, Koen että tämä VNQ on varmahko ja matalakuluinen satsaus kiinteistöihin yleisellä tasolla.

Pitkällä tähtäimellä ideana olisi ostaa Vanguard REITtiä aika ajoin lisää, mielellään kun hinta on aaltoillut hieman alaspäin. REITeillä ja sitä kautta myös niihin satsaavilla ETF:fillä on tapana sahata edestakaisin maailmanpolitiikkaan, korkoihin ja yleisiin fiiliksiin liittyvistä syistä. Tämä tapaus on tosin suorastaan kiinnipultattu indeksiin, eli kyse ei ole yritystason vaan koko toimialan heilunnasta.

VNQ maksaa osinkoa, eli rahaa tipahtaa tilille neljännesvuosittain. Osinkomäärä sahaa jatkuvasti, mutta on vuositasolla neljän prosentin luokkaan.

Sitten ostohetken ETF kävi miinuksella, maksoi osinkoa ja on nyt hieman plussalla.

Vanguard on muuten yritys jota amerikoissa asuessa käyttäisin. Se on luokkaa S-konserni, eli omistajat ovat sijoittajat. Niinpä se pyrkii pitämään kulut pieninä. Tuon kun yhdistää siihen että tuotteet ovat muutoinkin matalakuluisia indeksituotteita, niin kuluista ei tarvitse kantaa huolta.

Amerikanmaalla tarjolla on myös hyvin matalakuluisia rahastoja. Vaan näin ei-amerikkalaisena pitää tyytymän pörssinoteerattuihin ETFfiin.