UA-52254593-1

7.12.2019

Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 12/2019: Maltillisella kasvun tiellä

No mutta hyvää huomenta. Se on joulukuu, ja on aika joulukuun sijoitusten ja varallisuuksien välikatsaukselle. Tästä muuten sarjan aiempiin osiin.

Ensimmäiseksi kuva kokonaistilanteesta. Sinisellä alueella on eurosumma, jonka olen sijoittanut. Tähän mennessä 59 564 euroa, eli vähän alle 60 000 euroa. Sijoitusteni arvo on tällä hetkellä 84 100 euroa.

Tuosta voi nopeasti päätellä, että tuottoa on tullut tähän mennessä 24 540 euroa.

Tässä on sijoitusten muutos yksityiskohtaisesti. Sijoitin marraskuun lisää aikana 550 euroa, ja sijoitusteni arvo nousi 986 euroa. Kokonaisuutena arvo kasvoi siis 1536 euroa. Ei hassumpaa, ja parempi plussa kuin miinus.

Tässä on sitten katsaus kokonaisvarallisuuden muutokseeni. Minulla on nyt varallisuutta pyöristettynä 499 600 euroa. Puolen miljoonan raja on ihan kulman takana. Valitettavasti myös velkaa löytyy, tällä hetkellä 196 700 euroa.

Nämä tarkoittavat yhteensä sitä, että velan miinustamisen jälkeen minulla on varallisuutta 303 000 euroa. Ei hassumpaa. Tosin jos lähtisin myymään kotia ja mökkiä, niin sitten maksaisin veroja ja asuisin lasten kanssa sillan alla. Eli ei tuo ole mitään tilillä olevia euroja.

Tämä kuvio alkaa mennä sekavaksi, pitääpä laajentaa aiempia kuukausia kolmen kuukauden keskiarvoksi. Mutta nyt en jaksa sitä tehdä, ensi kerralla sitten.

Mutta itse asiasta. Lainat lyhenivät 760 euroa, säästötilille siirsin 300 euroa lisää, ja sijoitukset tuottivat 970 euroa. Tästä siis päälle 2000 euron varallisuuden kasvu.

o o o

Kaiken kaikkiaan menee taas ihan normaalisti. Varallisuus kasvaa ja joulu lähestyy.

Ensi kerralla näissä graafeissa voi olla kuoppa. Keittiöremontti lähestyy, ja euroja palaa. Tosin yhtä tilastoasiaa olen pohtinut. Kun remontoin keittiön uusiksi, niin tulisiko minun myös nostaa asunnon arvoa?

Sillä jos asunnon myisin, niin siisti, uusi keittiö kyllä nostaa asunnon arvoa. Toisaalta piilotanko kuluja itseltäni, ja leikin vain, että "ei se mitään maksanut".

Onko teillä tähän mielipiteitä?

1.12.2019

Voihan posti ja millainen omistaja valtion tulisi mielestäni olla

No nyt sattuu ja tapahtuu. Uusi hallituksemme on päätynyt Postiin liittyvään kriisiin, osin omaa ja osin ei omaa syytään. Omistajaohjausksesta vastannut ministeri Sirpa Paatero erosi, ja ensi viikolla eduskunnassa käydään kiivasta keskustelua hallituksen ja etenkin varmaan pääministerin asemasta.

En nyt lähde paljoa pohtimaan mikä kukin on tehnyt - en minä tiedä muuta kuin mitä lehdissä on lukenut. Sen vain sanon, että selkeä viestintä olisi aina hyvä asia. Paatero oli mielestäni varsin selkeä asiaa avatessaan, pääministeri Antti Rinne sitten hieman vähemmän selkeä.

Mutta laajemmassa kuvassa kyse on omistajaohjauksesta, ja valtiosta yritysten omistajana. Siitä minäkin nyt puhun.

Valtio on ristiriitainen omistaja. Eikä se ole edes valtion vika. Tässä on muutamia huomioita.

(1) Linja muuttuu. Sinällään ymmärrettävää. Kansa valitsee eduskunnan, eduskunta hallituksen ja sitten mennään vaalitulosten mukaisesti eteenpäin. Eli neljän vuoden välein linja voi muuttua.

Tällä kertaa muuttui. Sipilän hallitus tykkäsi yksityistää sen, mitä yksityistettyä sai. Myös omistajaohjausta sekä yritysten tuottoja yritettiin siirtää kauemmas eduskunnan päätäntävallasta. Mielestäni liian kauas.

Nyt on toinen aalto, missä sitten halutaan ohjata aika tarkkaankin mitä tehdään. Mielestäni liiankin tarkkaan.

Postin hallitukselle tämä on varmaan ristiriitaista. “Näin yleensä tehdään ja näin on linjattu” versus “muuttumassa olevat fiilikset, jotka eivät ole vielä tarkentuneet ohjeiksi.”

On ymmärrettävää, että linja muuttuu. Mutta se voi olla myös sekavaa.

(2) Huoltovarmuus ja vastaavat. Valtio omistaa yhtiöitä, jotka tekevät “perusinfraa”. Vaikkapa Neste tai Fortum. Neste ei voi siirtää tuotantoa pois Suomesta, kun valtio sanoo, että älkää. Sitä kautta huoltovarmuus on parempi. Jos julkisella rahalla pidettäisiin huoltovarmuuden edellyttämää struktuuria yllä, se oli aika paljon kalliimpaa hommaa.

(3) Monopoli ja vastaavat. Niin alkoholissa kuin vedonlyönnissä valtio omistaa operoijan. Sitten pyritään sekä tienaamaan, että pitämään haitat kurissa. On joo ristiriitaista. Ei ole helppoa tuo.

o o o

Miten sitten tulisi mielestäni toimia?

Olen samaan aikaan sekä laajan julkisen sektorin, että kilpailun ystävä. Toisin sanoen julkinen sektori olkoon niin iso kuin tarvitsee.

Julkinen sektori - on sitten kyse kunnista tai valtiosta - tehköön niin paljon itse kun hyväksi katsotaan. Etenkin monopoliasemiin eli vaikka vesihuoltoon tai energiansiirtoon (heh heh) ei kannata yrityksiä laskea mukaan. Samoin esimerkiksi hoivapalveluissa julkisen sektorin tuotantoa kannattaa olla, jotta yrityksillä on aina uhkana että “tekevät perkule itse jos ryhdytään rahastamaan.”

Lisäksi tietyissä palveluissa kunnan on pakko tarjota heti palvelua vaikka firma menisi alta konkurssiin. Minnes sijoitat saman tien 30 lasta konkurssiin menneestä päiväkodista jos kunnalla ei ole omia päiväkoteja?

Sen jälkeen sitten “harmaa vyöhyke” kannattaisi pitää mahdollisimman pienenä, ja nopeasti hypättäisiin avoimiin kilpailuasetelmiin. Monet kumppanuuskuviot ovat pahimmillaan vain markkinatalouden näyttelemistä ilman todellista kilpailua.

Löysää narua antaisin tilanteessa, jossa valtio väliaikaisesti tukee tai pyrkii rakentamaan jotain teollisuudenalaa. Se voi olla perusteltua, mutta varovainen kannattaa olla. Tästä on viime vuosilta sekä hyvä että huono esimerkki.

Telakkakuviot menivät nätisti. Valtio otti roolia, teollisuudenala pysyi pystyssä ja uudet omistajat löytyivät. Talvivaarassa taas lähetettin euroja rekkatolkulla, ja saatiin vastapalveluksena pilaantunutta luontoa. Olisi kannattanut maksaa jokin 6000 euroa kuussa per työntekijä siitä, että olisivat pysyneet kotona.

Miten sitten toimia postin kanssa?

Postin tapauksessa erottaisin tyystin postinjakelun (jonka laki takaa) ja muut. Postinjakelu olkoon julkista hommaa, ja sitä sitten vaikka tuettakoon veroeuroin. Jakelupäivien määrää kyllä tiputtaisin ja muutoin rakentaisin mallin viiden vuoden päähän enkä viiden vuoden takaiseen tilanteeseen.

Muun postin toiminnan sitten antaisin kilpailla markkinoilla. Jos alan työehtosopimukset ovat liian huonoja, niin lailla tilannetta muutettakoon. On kummallista, että yrityksen x työntekijät voivat toimia tietyillä ehdoin, ja yrityksen y työntekijöitä ei olla valmiita samoille ehdoille siirtämään.

Toisin sanoen: Jos työehdot ovat huonot, parannettakoon niitä kaikilta. Ei vain niiden osilta, jotka ovat valtion omistamassa yhtiössä töissä.

Valtion omistajapolitiikan kannattaisi noudattaa tuota itse - välissä kapea harmaa vyöhyke - ei itse -mallia.


  • Eli jos asia on tosi strateginen, se olkoon valtion käsissä. 
  • Postin kaltainen “kilpailkaa markkinoilla, mutta älkää” -alue kannattaisi pienentää minimiin. 
  • Valtion kannattaisi myös passiivisesti omistaa indeksirahastojen ja vastaavien kautta vaikka mitä, joka pienentää riippuvuutta (yhden vuoden) verotuloista.


Tämä on sen verran mehukas aihe, että palaan näihin alakohtiin toisilla kerroin.

24.11.2019

Täydennysostoksilla: Itsekseen kulkevia laivoja nyt rakentelen

Pörssikurssit ovat pyörineet korkealla, enkä oikein ole löytänyt ostettavaa. Samaan aikaan varaudun keittiöremonttin, johon poltan kaikki jemmarahat ja joudun ehkä myymään vielä hieman sijoituksiakin. Velalla en tuollaisia hommaile. Lisäksi on ollut kiire.

Mutta paistaa se aurinko joskus kiireiseen ja kasvussa olevaan risukasaankin. Ostin nimittäin viime viikolla Wärtsilää kahteen kertaan, ensin 21 osaketta kappalehintaan 9,15 euroa ja sitten 22 osaketta kappalehintaan 8,98 euroa.

Wärtsilä-pottini on 266 osaketta, kokonaisarvo päälle 2400 euroa ja miinuksella olen tällä hetkellä runsaat 300 euroa.

Aiempiin bloggauksiini Wärtsilästä pääsee täältä. Yritän olla hirveästi toistamatta itseäni. Energiaa, moottoreita ja kaikenlaista jännää tekevä firma.

Tässä on kurssigraafi viimeiseltä vajaalta kymmeneltä vuodelta, Nordean verkkopankista.
Kurssi huiteli parhaimmillaan lähes 20 eurossa, nyt kurssi on yhdeksän tienoilla. Aina onnekasta - tai ehkä jopa taitavaa - minulta, etten ostanut Wärtsilää noiden huippujen aikaan. Pohdinnassa näet oli.

Eivät kurssit ihan vahingossa sukella. Wärtsilä on syklisellä alalla, jossa on aaltoja. Bonuksena talousluvut menivät viime vuosineljänneksen yhteydessä heikompaan, joka johti tuoreimpaan tiputukseen.

Mietin muuten tovin, että kannattaisiko minun odotella vuoden vaihteen yli (ja uutta osakesäästötiliä) ennen kuin ostan lisää suomalaisia osakkeita. Sitten päätin, että toimin normaalisti niin kuin tähänkin asti.

Ryhdyn vuodenvaihteen jälkeen "siirtämään" osakkeita osakesäästötilille ainakin myymällä miinuksella olevat ja ostamalla uusia tilalle. Mutta palaan tähän eri bloggauksessa parin viikon sisällä.

10.11.2019

Osinkojen välikatsaus 11/2019: Ennätystasoilla, mutta kasvutahti hiipuu

Käyn läpi osinkojeni (ja muiden passiivisten tulojen) tilannetta aina kahden kuukauden välein. Eli aina parittoman kuukauden alussa seuraa ilon ja onnen hetki, kun pääsee tekemään graafeja. Tämän nostatuspuheenvuoron jälkeen onkin sitten selvästi syytä hypätä ensimmäiseen graafiin.

Tässä on graafi osingoistani vuositasolla. Sijoittamista aloittelin loppuvuonna 2013 - muuten kuusi vuotta sitten - ja jo loppuvuonna tilille kilahti yllättäen Koneen bonusosinko. Se oli hieno juttu se.

Tämän vuoden osinkokertymä on nyt 1743 euroa. Se on enemmän kuin koskaan aiemmin. Per kuukausi tämä on keskimäärin jo miltei 150 euroa kuussa.

Jossain vaiheessa vuotta elättelin toiveita, että 2000 euron raja menisi tänä vuonna rikki. Niin tuskin käy. Loppuvuosi on kuitenkin melko maltillista osingonmaksujen suhteen. Lisäksi Nokia perui pari seuraavaa neljännesvuosiosinkoa. Tiedä vaikka se noin 50 euroa olisi se, joka pitää minut rajan alla.

Tässä ovat sitten osinkosummien vertailut kuukausitasolla. Käytännössä olen jokainen kuukausi saanut osinkoja hieman enemmän kuin edellisenä vuonna samaan aikaan. Yli 200 euron kuukausia on kolme, ja 100-200 euron kuukausia toiset kolme. Neljänä kuukautena osinkosumma on ollut yli 100 euroa.

Osingot ja laajemmin sijoittaminen ovat kyllä jännää hommaa. Kun jonnekin sijoittaa ja antaa olla, niin varsin usein sieltä pukkaa nousevaa osinkoa vuosi toisensa jälkeen.

Esimerkiksi Omega Healtcare Investors (hoivatiloja, pääosin Yhdysvallat, REIT) on maksanut minulle tähän mennessä verojen jälkeen osinkoa noin 400 euroa. Aina vaan neljännesvuosittain. Olen firmaa ostanut 1600 eurolla, tosin olen hitusen keventänyt osuuttani sitten kolmen vuoden takaisin.


Tässä on sitten kumulatiivinen graafi. Käytännössä koko vuosi on mennyt hitusen edellisen vuoden yläpuolella. Hieman yllättäen isoin hyppäys on kuitenkin tullut nyt pikkuhiljaa syksyn aikana.

Osasyy tähän on, että yhä useammat suomalaiset yritykset ovat ryhtyneet jakamaan osinkojaan kahdesti tai neljästi vuodessa. Käytännössä kevään rooli on pienentynyt, ja syksyn kasvanut.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?


Tämä vuosi tuo tullessaan vielä jonkin verran osinkoja. Summa painunee jonnekin päälle 1900 euron lukuihin.

Ensi vuoden spekulaatioihin menen tammikuussa. Tulen ottamaan käyttöön osakesäästötilin (joka tuo verottomia osinkoja), mutta sen täyttäminen on vuosien projekti joka ei heti vaikuta näihin tilastoihin.

Muutoin yritän kuntoilla enemmän, koti on osin remontissa ja joulukin lähestyy. Eli sijoituspuolta en nyt paljoa edes mieti. Sallin vain osinkojen saapua tililleni.

3.11.2019

Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 11/2019: Nokian notkahduksen verran miinusta

Uusi kuukausi, vanhat kujeet. Tervetuloa sijoitusten ja varallisuuden välikatsaukseni pariin.

Ensimmäisessä graafissa näky paljonko olen euroja sijoittanut, ja minkä verran enemmän on kertynyt sijoitusvarallisuutta. Sijoittanut olen noin 59 000 euroa, ja sen päälle on kertynyt pyöristettynä 23 600 euroa. Kiva!

Tässä on sitten graafi jossa näkyy mitä on kuukausittain (aiemmin vuosineljänneksittäin) tapahtunut. Punainen kertoo miten arvo on muuttunut, ja sininen miten olen sijoittanut lisää. Aika heiluvaista on ollut viimeinen vuosi.

Vasemmassa reunassa on muuten tasaisempaa kun kyse on kolmen kuukauden keskiarvosta. Varmaan ryhdyn kohta siistimään graafia siten, että esimerkiksi viimeinen vuosi on kuukausitasolla ja sitä aiemmat kolmen kuukauden keskiarvoja.


Kun vilkaisen kokonaisvarallisuuttani, niin ihan kivalta jälleen näyttää. Velka on alle 200 000 euroa, velaton varallisuus päälle 300 000 euroa ja kokonaisvarallisuus pian puoli miljoonaa.

Perisuomalaiseen tapaan varallisuus on tosin pitkälti kodin ja mökin seinissä, ja siten hankalasti realisoitavaa. Mutta varallisuutta se on asuntovarallisuuskin.


Viimeinen kuva on aina kiinnostavin. Mistä muutos. Noh, lainat lyhenivät jälleen 760 eurolla. Jemmatileille siirsin 300 euroa. Miinusta tuli sijoituksista, vaikka sijoitin lisää 250 euroa, niin silti miinusta tuli vajaa 900 euroa.

Tuo on muuten suunnilleen sen verran, mitä Nokian osakkeeni sukelsivat kuukauden aikana. Eli tällä kertaa tarjolla on ilmeinen syy.

Jännä psykologinen juttu, muuten. Minulla on ollut sellainen "nyyh nyyh, huono varallisuudenkertymiskuukausi nyt on, kun kurssit tippuvat" -tunne. Mutta loppujen lopuksi koko kuukauden saldo oli +200 euroa. Lainan lyhenemiset vetivät plussalle.

Eli kun huonokin on ihan jees, niin sehän on hyvä.

Miten tästä eteenpäin?


Noh, käyn töissä, jemmaan euroja ja sijoitan jos tilaisuus tulee. Että siinä mielessä on ihan selkeää.

Mutta ei siinä kaikki. Kotona menee (taloyhtiön toimesta) keittiön ja makkarin seinää matalaksi ja uusi tilalle, sinne kun on joskus päässyt vettä. Ei ole dramaattinen asia, mutta remonttia pukkaa. Samassa yhteydessä ajattelin sitten laittaa keittiön ja kenties lattiatkin uusiksi. Nuo menevät minun piikkiini.

Voi siis olla, että syön pois jemmaeuroni ja myyn myös hieman sijoitusvarallisuutta. Tylsäähän semmoinen on, mutta sitä varten tässä sijoitetaan, että on jouston varaa.

Plus noin 20 vuotta vanha koti alkaa olla jo virttynyt ja kulunut. Uusiksi laittamalla on glamourimpaa elämää, ja myydessä saisin luultavasti takaisin sen, mitä nyt satsaisin.

Tämä tarkentuu.

Eikä siinä kaikki. Kun kerran realisoida ehkä pitää, niin olen alkanut katsomaan kahta pitkäaikaista rahastosijoitustani. Ålandsbanken asuntorahaston tuotto junnaa noin 3 % tasolla, eli arvonnousu on taittunut. HCP Quant on vedellyt vuosia miinuksella, vaikka taloudessa on mennyt hyvin.

Saattaa olla, että ostonappi kutsuu osin tai kokonaan. Mutta näihin palaan eri bloggauksissa.