Uusi vuosikymmen antaa mahdollisuuksia miettiä tekemistä uusiksi. Minäkin mietin. Sitten mietin lisää. Lopulta tulin siihen tulokseen, että olennaisinta on, että jatkan nykyisellä linjalla.
Tarkoitan tällä sitä, että tienaan töissä käymällä ihan hyvin, ja mökkiä vuokraamalla mukavasti lisää. Vaikka lähtökohdat eivät ole ideaalit (olen miltei yksinhuoltaja, ei-puoliso ei osallistu rahallisesti lasten elättämiseen), niin koko ajan jää rahaa jemmaan samalla kun velat lyhenevät.
Niinpä keskeisin tavoite on vain jatkaa. Jenkkiurheiluelämässä on termi stay in the game. Sillä viitataan tilanteeseen, että jos tulee vastoinkäymisiä, niin olennaista on vain jatkaa valittuun tyyliin. Eli jos vastustaja saa nopeasti kaksi maalia, ei ryhdytä hakemaan riskillä kavennusta, vaan jatketaan valitulla tiellä ja pyritään roikkumaan mukana huonon hetken yli. Sitten tilanne voi kääntyä. Sen sijaan hätiköimällä voi sössiä mahdollisuuden kääntää suuntaa.
Noh, minulla ei ole huonoa tilannetta. Mutta maltillinen kehässä pysyminen on parasta mitä voin tehdä.
Joissain kohdissa yritän toimia toisin kuin ennen, olennaisempana osakesäästötilin käyttöönotto. Mutta se on erillisten bloggausten aika se.
Pääkaupunkiseutulainen nelikymppinen yrittää sijoittaa järkevästi, jotta tuhannet eurot muuttuisivat riskittömästi miljardeiksi. Rahastoista, osakkeista ja ihan vaan yleistä pohdintaa.
29.12.2019
22.12.2019
Kun raha on tarpeen: Myin päälle neljällätonnilla Nordeaa
Aina ei voi ostaa, joskus tarvitsee myydä. Myin kaikki 580 Nordean osakettani. Tilille tuli runsaat 4100 euroa, tappiota realisoitui noin 750 euroa.
Syy myyntiin on arkinen. Keittiössä oli pieni vesivahinko. Se on kohta kunnossa, pääosin vakuutuksen piikkiin. Jotain voi jäädä minullekin maksettavaksi.
Samalla uusin keittiön. Lisäksi kun nyt on remonttiporukka kotona, voisi uusia lattiat. Nälkä kasvaa syödessä ja lasku lisätöitä tilatessa.
Ennaltaehkäisevästi myin sitten osakkeita, etten nyt ainakaan joudu hädissäni mitään myymään. Tämä liittyy samalla myös osakesäästötiliin. Jos vaikka puolet tästä neljästä tonnista jää tallelle, ostan sitten Nordeaa ensi vuonna takaisin osakesäästötilin kautta.
Taustalla ei siis ole siis juuri Nordeaan liittyvää harkintaa. Muutoin kuin että sopivasti miinuksella (tappiota verotukseen), sopii osakesäästötilille (paljon osinkoa, tuskin suuria kurssinousuja) enkä usko, että tässä välissä mitään kurssiraketointia on tulossa.
Syy myyntiin on arkinen. Keittiössä oli pieni vesivahinko. Se on kohta kunnossa, pääosin vakuutuksen piikkiin. Jotain voi jäädä minullekin maksettavaksi.
Samalla uusin keittiön. Lisäksi kun nyt on remonttiporukka kotona, voisi uusia lattiat. Nälkä kasvaa syödessä ja lasku lisätöitä tilatessa.
Ennaltaehkäisevästi myin sitten osakkeita, etten nyt ainakaan joudu hädissäni mitään myymään. Tämä liittyy samalla myös osakesäästötiliin. Jos vaikka puolet tästä neljästä tonnista jää tallelle, ostan sitten Nordeaa ensi vuonna takaisin osakesäästötilin kautta.
Taustalla ei siis ole siis juuri Nordeaan liittyvää harkintaa. Muutoin kuin että sopivasti miinuksella (tappiota verotukseen), sopii osakesäästötilille (paljon osinkoa, tuskin suuria kurssinousuja) enkä usko, että tässä välissä mitään kurssiraketointia on tulossa.
15.12.2019
Sijoitusaiheinen podcast: Sijoittaminen menestyjien vanavedessä kulkeviin yrityksiin
Podcastit ovat liukuneet osaksi elämääni. Olen ryhtynyt kuuntelemaan niitä säännöllisesti. Urheiluaiheisia podcastejä jos herää yöllä eikä meinaa saada unta. Henkirikosaiheista kun käy illalla kävelemässä tai kenties porraskävelemässä (näitä en tykkää kuunnella yöllä, alkaa pelottamaan). Olen kuunnellut ajoittain myös sijoittamisaiheisia podcastejä, vaikka ne ovat kyllä välillä tylsin.
Noh, urheilupodcastin kautta päädyin kuntelemaan Unibetin Hetkinen TV:n sijoittamista koskevaa jaksoa. Juontajana Jussi Heikelä ja vieraana Jorma Vuoksenmaa. Vuoksenmaan kolumneja ja vastaavia olen tainnut lukea jo 90-luvulta asti, tilastopohjainen suhtautuminen urheiluun oli aikoinaan uutta ja jännää.
Muutamakin ajatus nousu mieleen, mutta nyt uppoudun vain yhteen niistä. Podcastin loppupuolella he puhuivat megatrendeistä ja megatrendien aallonharjalla ratsastavista yhtiöistä. Olisihan se hienoa löytää joku Applen kaltainen pikkufirma jota ostaisi, ja sitten odottaisi arvon satakertaistumista. Vaan ongelma on, että todennäköisesti se minun löytämäni firma ei lyö läpi. Ja jos ostan sataa vastaavaa firmaa, niin sitten ei tienaa suhteessa niin paljoa siitä arvonnoususta.
Studiossa sitten pohtivat sijoittamista niihin yrityksiin, jotka ovat siellä vanavedessä, lähellä aallonharjaa.
Esimerkkejä historiasta. Kalifornian kultaryhntäys 1849 toi pilvin pimein porukkaa kaivamaan kultaa. Pieni osa vaurastui, osa menetti henkensä ja osa varallisuutensa. Mutta varmimmat tienaajat olivat niitä, jotka myivät tuotteita kullankaivajille.
Jos lapioista on pula, niin lapion hinta voi olla tuntuva. "Onko talvi tulossa ja tarvitset vaatteita? Noh, meiltä löytyy." "Ai että ruokaa haluaisit ostaa, no se käy!"
Yhtä voittajaa voi olla hankala löytää, mutta siinä ohessa tulevia voi kyllä yrittää löytää. Tässä villiä veikkailua ja muutamia suomalaisia yrityksiä.
Kaupungistuminen on megatrendi ja maailmanlaajuinen ilmiö. Suomalaisista yrityksistä Kone toimii potentiaalisella sektorilla, hissejä tarvitaan. Hissi ei ole se päätuote, mutta pilvenpiirtäjässä kovasti tarpeen.
Huhtamäki on tekee pakkaustuotteita. Niitä tarvitaan aina, mutta korostuneesti kun verkkokaupan osuus myynnistä kasvaa. Ei Huhtamäki ole se joka tekee tuotteet, myy ne, tai edes postittaa. Mutta paketteja tarvitaan.
Ilmastonmuutos. Ihan suoraan on hankala löytää suomalaisia firmoja joilla olisi todella vahva jalansija tässä suunnassa. Mutta Neste on kyllä vahvoissa asemissa kasvipohjaisessa polttoainevalmistuksessa. Puun käyttö muovin korvaajana kasvaa, joka on vähintäänkin pirun potentiaalinen paikka metsäteollisuudelle.
Teoriassa Nokiankin voisi laskea tähän porukkaan. Kohta kaikki mahdollinen keskustelee keskenään muun muassa Nokian tekemien verkkojen avulla. Mutta ei se potentiaalinen paikka ole tae siitä, että on voittajien joukossa. Nokian tapauksessa Nokian kyky tarttua tilaisuuteen on vielä auki.
Varmaan muitakin formoja löytyy, mutta nämä nyt tulivat kotimaisistaensimmäisenä mieleen.
Yleisellä tasolla huomaan, että tuo ajatus kiinnittyi ajatteluuni. Etten siis yritä miettiä mikä on se tuleva ykkönen, vaan ketkä ovat siinä ympärillä. Siitä porukasta voi löytyä yrityksiä halvemmalla ja voi osua varmemmin oikeaan.
Noh, urheilupodcastin kautta päädyin kuntelemaan Unibetin Hetkinen TV:n sijoittamista koskevaa jaksoa. Juontajana Jussi Heikelä ja vieraana Jorma Vuoksenmaa. Vuoksenmaan kolumneja ja vastaavia olen tainnut lukea jo 90-luvulta asti, tilastopohjainen suhtautuminen urheiluun oli aikoinaan uutta ja jännää.
Muutamakin ajatus nousu mieleen, mutta nyt uppoudun vain yhteen niistä. Podcastin loppupuolella he puhuivat megatrendeistä ja megatrendien aallonharjalla ratsastavista yhtiöistä. Olisihan se hienoa löytää joku Applen kaltainen pikkufirma jota ostaisi, ja sitten odottaisi arvon satakertaistumista. Vaan ongelma on, että todennäköisesti se minun löytämäni firma ei lyö läpi. Ja jos ostan sataa vastaavaa firmaa, niin sitten ei tienaa suhteessa niin paljoa siitä arvonnoususta.
Studiossa sitten pohtivat sijoittamista niihin yrityksiin, jotka ovat siellä vanavedessä, lähellä aallonharjaa.
Esimerkkejä historiasta. Kalifornian kultaryhntäys 1849 toi pilvin pimein porukkaa kaivamaan kultaa. Pieni osa vaurastui, osa menetti henkensä ja osa varallisuutensa. Mutta varmimmat tienaajat olivat niitä, jotka myivät tuotteita kullankaivajille.
Jos lapioista on pula, niin lapion hinta voi olla tuntuva. "Onko talvi tulossa ja tarvitset vaatteita? Noh, meiltä löytyy." "Ai että ruokaa haluaisit ostaa, no se käy!"
Yhtä voittajaa voi olla hankala löytää, mutta siinä ohessa tulevia voi kyllä yrittää löytää. Tässä villiä veikkailua ja muutamia suomalaisia yrityksiä.
Kaupungistuminen on megatrendi ja maailmanlaajuinen ilmiö. Suomalaisista yrityksistä Kone toimii potentiaalisella sektorilla, hissejä tarvitaan. Hissi ei ole se päätuote, mutta pilvenpiirtäjässä kovasti tarpeen.
Huhtamäki on tekee pakkaustuotteita. Niitä tarvitaan aina, mutta korostuneesti kun verkkokaupan osuus myynnistä kasvaa. Ei Huhtamäki ole se joka tekee tuotteet, myy ne, tai edes postittaa. Mutta paketteja tarvitaan.
Ilmastonmuutos. Ihan suoraan on hankala löytää suomalaisia firmoja joilla olisi todella vahva jalansija tässä suunnassa. Mutta Neste on kyllä vahvoissa asemissa kasvipohjaisessa polttoainevalmistuksessa. Puun käyttö muovin korvaajana kasvaa, joka on vähintäänkin pirun potentiaalinen paikka metsäteollisuudelle.
Teoriassa Nokiankin voisi laskea tähän porukkaan. Kohta kaikki mahdollinen keskustelee keskenään muun muassa Nokian tekemien verkkojen avulla. Mutta ei se potentiaalinen paikka ole tae siitä, että on voittajien joukossa. Nokian tapauksessa Nokian kyky tarttua tilaisuuteen on vielä auki.
Varmaan muitakin formoja löytyy, mutta nämä nyt tulivat kotimaisistaensimmäisenä mieleen.
Yleisellä tasolla huomaan, että tuo ajatus kiinnittyi ajatteluuni. Etten siis yritä miettiä mikä on se tuleva ykkönen, vaan ketkä ovat siinä ympärillä. Siitä porukasta voi löytyä yrityksiä halvemmalla ja voi osua varmemmin oikeaan.
7.12.2019
Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 12/2019: Maltillisella kasvun tiellä
No mutta hyvää huomenta. Se on joulukuu, ja on aika joulukuun sijoitusten ja varallisuuksien välikatsaukselle. Tästä muuten sarjan aiempiin osiin.
Ensimmäiseksi kuva kokonaistilanteesta. Sinisellä alueella on eurosumma, jonka olen sijoittanut. Tähän mennessä 59 564 euroa, eli vähän alle 60 000 euroa. Sijoitusteni arvo on tällä hetkellä 84 100 euroa.
Tuosta voi nopeasti päätellä, että tuottoa on tullut tähän mennessä 24 540 euroa.
Tässä on sijoitusten muutos yksityiskohtaisesti. Sijoitin marraskuun lisää aikana 550 euroa, ja sijoitusteni arvo nousi 986 euroa. Kokonaisuutena arvo kasvoi siis 1536 euroa. Ei hassumpaa, ja parempi plussa kuin miinus.
Tässä on sitten katsaus kokonaisvarallisuuden muutokseeni. Minulla on nyt varallisuutta pyöristettynä 499 600 euroa. Puolen miljoonan raja on ihan kulman takana. Valitettavasti myös velkaa löytyy, tällä hetkellä 196 700 euroa.
Nämä tarkoittavat yhteensä sitä, että velan miinustamisen jälkeen minulla on varallisuutta 303 000 euroa. Ei hassumpaa. Tosin jos lähtisin myymään kotia ja mökkiä, niin sitten maksaisin veroja ja asuisin lasten kanssa sillan alla. Eli ei tuo ole mitään tilillä olevia euroja.
Tämä kuvio alkaa mennä sekavaksi, pitääpä laajentaa aiempia kuukausia kolmen kuukauden keskiarvoksi. Mutta nyt en jaksa sitä tehdä, ensi kerralla sitten.
Mutta itse asiasta. Lainat lyhenivät 760 euroa, säästötilille siirsin 300 euroa lisää, ja sijoitukset tuottivat 970 euroa. Tästä siis päälle 2000 euron varallisuuden kasvu.
o o o
Kaiken kaikkiaan menee taas ihan normaalisti. Varallisuus kasvaa ja joulu lähestyy.
Ensi kerralla näissä graafeissa voi olla kuoppa. Keittiöremontti lähestyy, ja euroja palaa. Tosin yhtä tilastoasiaa olen pohtinut. Kun remontoin keittiön uusiksi, niin tulisiko minun myös nostaa asunnon arvoa?
Sillä jos asunnon myisin, niin siisti, uusi keittiö kyllä nostaa asunnon arvoa. Toisaalta piilotanko kuluja itseltäni, ja leikin vain, että "ei se mitään maksanut".
Onko teillä tähän mielipiteitä?
Ensimmäiseksi kuva kokonaistilanteesta. Sinisellä alueella on eurosumma, jonka olen sijoittanut. Tähän mennessä 59 564 euroa, eli vähän alle 60 000 euroa. Sijoitusteni arvo on tällä hetkellä 84 100 euroa.
Tuosta voi nopeasti päätellä, että tuottoa on tullut tähän mennessä 24 540 euroa.
Tässä on sijoitusten muutos yksityiskohtaisesti. Sijoitin marraskuun lisää aikana 550 euroa, ja sijoitusteni arvo nousi 986 euroa. Kokonaisuutena arvo kasvoi siis 1536 euroa. Ei hassumpaa, ja parempi plussa kuin miinus.
Tässä on sitten katsaus kokonaisvarallisuuden muutokseeni. Minulla on nyt varallisuutta pyöristettynä 499 600 euroa. Puolen miljoonan raja on ihan kulman takana. Valitettavasti myös velkaa löytyy, tällä hetkellä 196 700 euroa.
Nämä tarkoittavat yhteensä sitä, että velan miinustamisen jälkeen minulla on varallisuutta 303 000 euroa. Ei hassumpaa. Tosin jos lähtisin myymään kotia ja mökkiä, niin sitten maksaisin veroja ja asuisin lasten kanssa sillan alla. Eli ei tuo ole mitään tilillä olevia euroja.
Tämä kuvio alkaa mennä sekavaksi, pitääpä laajentaa aiempia kuukausia kolmen kuukauden keskiarvoksi. Mutta nyt en jaksa sitä tehdä, ensi kerralla sitten.
Mutta itse asiasta. Lainat lyhenivät 760 euroa, säästötilille siirsin 300 euroa lisää, ja sijoitukset tuottivat 970 euroa. Tästä siis päälle 2000 euron varallisuuden kasvu.
o o o
Kaiken kaikkiaan menee taas ihan normaalisti. Varallisuus kasvaa ja joulu lähestyy.
Ensi kerralla näissä graafeissa voi olla kuoppa. Keittiöremontti lähestyy, ja euroja palaa. Tosin yhtä tilastoasiaa olen pohtinut. Kun remontoin keittiön uusiksi, niin tulisiko minun myös nostaa asunnon arvoa?
Sillä jos asunnon myisin, niin siisti, uusi keittiö kyllä nostaa asunnon arvoa. Toisaalta piilotanko kuluja itseltäni, ja leikin vain, että "ei se mitään maksanut".
Onko teillä tähän mielipiteitä?
1.12.2019
Voihan posti ja millainen omistaja valtion tulisi mielestäni olla
No nyt sattuu ja tapahtuu. Uusi hallituksemme on päätynyt Postiin liittyvään kriisiin, osin omaa ja osin ei omaa syytään. Omistajaohjausksesta vastannut ministeri Sirpa Paatero erosi, ja ensi viikolla eduskunnassa käydään kiivasta keskustelua hallituksen ja etenkin varmaan pääministerin asemasta.
En nyt lähde paljoa pohtimaan mikä kukin on tehnyt - en minä tiedä muuta kuin mitä lehdissä on lukenut. Sen vain sanon, että selkeä viestintä olisi aina hyvä asia. Paatero oli mielestäni varsin selkeä asiaa avatessaan, pääministeri Antti Rinne sitten hieman vähemmän selkeä.
Mutta laajemmassa kuvassa kyse on omistajaohjauksesta, ja valtiosta yritysten omistajana. Siitä minäkin nyt puhun.
Valtio on ristiriitainen omistaja. Eikä se ole edes valtion vika. Tässä on muutamia huomioita.
(1) Linja muuttuu. Sinällään ymmärrettävää. Kansa valitsee eduskunnan, eduskunta hallituksen ja sitten mennään vaalitulosten mukaisesti eteenpäin. Eli neljän vuoden välein linja voi muuttua.
Tällä kertaa muuttui. Sipilän hallitus tykkäsi yksityistää sen, mitä yksityistettyä sai. Myös omistajaohjausta sekä yritysten tuottoja yritettiin siirtää kauemmas eduskunnan päätäntävallasta. Mielestäni liian kauas.
Nyt on toinen aalto, missä sitten halutaan ohjata aika tarkkaankin mitä tehdään. Mielestäni liiankin tarkkaan.
Postin hallitukselle tämä on varmaan ristiriitaista. “Näin yleensä tehdään ja näin on linjattu” versus “muuttumassa olevat fiilikset, jotka eivät ole vielä tarkentuneet ohjeiksi.”
On ymmärrettävää, että linja muuttuu. Mutta se voi olla myös sekavaa.
(2) Huoltovarmuus ja vastaavat. Valtio omistaa yhtiöitä, jotka tekevät “perusinfraa”. Vaikkapa Neste tai Fortum. Neste ei voi siirtää tuotantoa pois Suomesta, kun valtio sanoo, että älkää. Sitä kautta huoltovarmuus on parempi. Jos julkisella rahalla pidettäisiin huoltovarmuuden edellyttämää struktuuria yllä, se oli aika paljon kalliimpaa hommaa.
(3) Monopoli ja vastaavat. Niin alkoholissa kuin vedonlyönnissä valtio omistaa operoijan. Sitten pyritään sekä tienaamaan, että pitämään haitat kurissa. On joo ristiriitaista. Ei ole helppoa tuo.
o o o
Miten sitten tulisi mielestäni toimia?
Olen samaan aikaan sekä laajan julkisen sektorin, että kilpailun ystävä. Toisin sanoen julkinen sektori olkoon niin iso kuin tarvitsee.
Julkinen sektori - on sitten kyse kunnista tai valtiosta - tehköön niin paljon itse kun hyväksi katsotaan. Etenkin monopoliasemiin eli vaikka vesihuoltoon tai energiansiirtoon (heh heh) ei kannata yrityksiä laskea mukaan. Samoin esimerkiksi hoivapalveluissa julkisen sektorin tuotantoa kannattaa olla, jotta yrityksillä on aina uhkana että “tekevät perkule itse jos ryhdytään rahastamaan.”
Lisäksi tietyissä palveluissa kunnan on pakko tarjota heti palvelua vaikka firma menisi alta konkurssiin. Minnes sijoitat saman tien 30 lasta konkurssiin menneestä päiväkodista jos kunnalla ei ole omia päiväkoteja?
Sen jälkeen sitten “harmaa vyöhyke” kannattaisi pitää mahdollisimman pienenä, ja nopeasti hypättäisiin avoimiin kilpailuasetelmiin. Monet kumppanuuskuviot ovat pahimmillaan vain markkinatalouden näyttelemistä ilman todellista kilpailua.
Löysää narua antaisin tilanteessa, jossa valtio väliaikaisesti tukee tai pyrkii rakentamaan jotain teollisuudenalaa. Se voi olla perusteltua, mutta varovainen kannattaa olla. Tästä on viime vuosilta sekä hyvä että huono esimerkki.
Telakkakuviot menivät nätisti. Valtio otti roolia, teollisuudenala pysyi pystyssä ja uudet omistajat löytyivät. Talvivaarassa taas lähetettin euroja rekkatolkulla, ja saatiin vastapalveluksena pilaantunutta luontoa. Olisi kannattanut maksaa jokin 6000 euroa kuussa per työntekijä siitä, että olisivat pysyneet kotona.
Miten sitten toimia postin kanssa?
Postin tapauksessa erottaisin tyystin postinjakelun (jonka laki takaa) ja muut. Postinjakelu olkoon julkista hommaa, ja sitä sitten vaikka tuettakoon veroeuroin. Jakelupäivien määrää kyllä tiputtaisin ja muutoin rakentaisin mallin viiden vuoden päähän enkä viiden vuoden takaiseen tilanteeseen.
Muun postin toiminnan sitten antaisin kilpailla markkinoilla. Jos alan työehtosopimukset ovat liian huonoja, niin lailla tilannetta muutettakoon. On kummallista, että yrityksen x työntekijät voivat toimia tietyillä ehdoin, ja yrityksen y työntekijöitä ei olla valmiita samoille ehdoille siirtämään.
Toisin sanoen: Jos työehdot ovat huonot, parannettakoon niitä kaikilta. Ei vain niiden osilta, jotka ovat valtion omistamassa yhtiössä töissä.
Valtion omistajapolitiikan kannattaisi noudattaa tuota itse - välissä kapea harmaa vyöhyke - ei itse -mallia.
Tämä on sen verran mehukas aihe, että palaan näihin alakohtiin toisilla kerroin.
En nyt lähde paljoa pohtimaan mikä kukin on tehnyt - en minä tiedä muuta kuin mitä lehdissä on lukenut. Sen vain sanon, että selkeä viestintä olisi aina hyvä asia. Paatero oli mielestäni varsin selkeä asiaa avatessaan, pääministeri Antti Rinne sitten hieman vähemmän selkeä.
Mutta laajemmassa kuvassa kyse on omistajaohjauksesta, ja valtiosta yritysten omistajana. Siitä minäkin nyt puhun.
Valtio on ristiriitainen omistaja. Eikä se ole edes valtion vika. Tässä on muutamia huomioita.
(1) Linja muuttuu. Sinällään ymmärrettävää. Kansa valitsee eduskunnan, eduskunta hallituksen ja sitten mennään vaalitulosten mukaisesti eteenpäin. Eli neljän vuoden välein linja voi muuttua.
Tällä kertaa muuttui. Sipilän hallitus tykkäsi yksityistää sen, mitä yksityistettyä sai. Myös omistajaohjausta sekä yritysten tuottoja yritettiin siirtää kauemmas eduskunnan päätäntävallasta. Mielestäni liian kauas.
Nyt on toinen aalto, missä sitten halutaan ohjata aika tarkkaankin mitä tehdään. Mielestäni liiankin tarkkaan.
Postin hallitukselle tämä on varmaan ristiriitaista. “Näin yleensä tehdään ja näin on linjattu” versus “muuttumassa olevat fiilikset, jotka eivät ole vielä tarkentuneet ohjeiksi.”
On ymmärrettävää, että linja muuttuu. Mutta se voi olla myös sekavaa.
(2) Huoltovarmuus ja vastaavat. Valtio omistaa yhtiöitä, jotka tekevät “perusinfraa”. Vaikkapa Neste tai Fortum. Neste ei voi siirtää tuotantoa pois Suomesta, kun valtio sanoo, että älkää. Sitä kautta huoltovarmuus on parempi. Jos julkisella rahalla pidettäisiin huoltovarmuuden edellyttämää struktuuria yllä, se oli aika paljon kalliimpaa hommaa.
(3) Monopoli ja vastaavat. Niin alkoholissa kuin vedonlyönnissä valtio omistaa operoijan. Sitten pyritään sekä tienaamaan, että pitämään haitat kurissa. On joo ristiriitaista. Ei ole helppoa tuo.
o o o
Miten sitten tulisi mielestäni toimia?
Olen samaan aikaan sekä laajan julkisen sektorin, että kilpailun ystävä. Toisin sanoen julkinen sektori olkoon niin iso kuin tarvitsee.
Julkinen sektori - on sitten kyse kunnista tai valtiosta - tehköön niin paljon itse kun hyväksi katsotaan. Etenkin monopoliasemiin eli vaikka vesihuoltoon tai energiansiirtoon (heh heh) ei kannata yrityksiä laskea mukaan. Samoin esimerkiksi hoivapalveluissa julkisen sektorin tuotantoa kannattaa olla, jotta yrityksillä on aina uhkana että “tekevät perkule itse jos ryhdytään rahastamaan.”
Lisäksi tietyissä palveluissa kunnan on pakko tarjota heti palvelua vaikka firma menisi alta konkurssiin. Minnes sijoitat saman tien 30 lasta konkurssiin menneestä päiväkodista jos kunnalla ei ole omia päiväkoteja?
Sen jälkeen sitten “harmaa vyöhyke” kannattaisi pitää mahdollisimman pienenä, ja nopeasti hypättäisiin avoimiin kilpailuasetelmiin. Monet kumppanuuskuviot ovat pahimmillaan vain markkinatalouden näyttelemistä ilman todellista kilpailua.
Löysää narua antaisin tilanteessa, jossa valtio väliaikaisesti tukee tai pyrkii rakentamaan jotain teollisuudenalaa. Se voi olla perusteltua, mutta varovainen kannattaa olla. Tästä on viime vuosilta sekä hyvä että huono esimerkki.
Telakkakuviot menivät nätisti. Valtio otti roolia, teollisuudenala pysyi pystyssä ja uudet omistajat löytyivät. Talvivaarassa taas lähetettin euroja rekkatolkulla, ja saatiin vastapalveluksena pilaantunutta luontoa. Olisi kannattanut maksaa jokin 6000 euroa kuussa per työntekijä siitä, että olisivat pysyneet kotona.
Miten sitten toimia postin kanssa?
Postin tapauksessa erottaisin tyystin postinjakelun (jonka laki takaa) ja muut. Postinjakelu olkoon julkista hommaa, ja sitä sitten vaikka tuettakoon veroeuroin. Jakelupäivien määrää kyllä tiputtaisin ja muutoin rakentaisin mallin viiden vuoden päähän enkä viiden vuoden takaiseen tilanteeseen.
Muun postin toiminnan sitten antaisin kilpailla markkinoilla. Jos alan työehtosopimukset ovat liian huonoja, niin lailla tilannetta muutettakoon. On kummallista, että yrityksen x työntekijät voivat toimia tietyillä ehdoin, ja yrityksen y työntekijöitä ei olla valmiita samoille ehdoille siirtämään.
Toisin sanoen: Jos työehdot ovat huonot, parannettakoon niitä kaikilta. Ei vain niiden osilta, jotka ovat valtion omistamassa yhtiössä töissä.
Valtion omistajapolitiikan kannattaisi noudattaa tuota itse - välissä kapea harmaa vyöhyke - ei itse -mallia.
- Eli jos asia on tosi strateginen, se olkoon valtion käsissä.
- Postin kaltainen “kilpailkaa markkinoilla, mutta älkää” -alue kannattaisi pienentää minimiin.
- Valtion kannattaisi myös passiivisesti omistaa indeksirahastojen ja vastaavien kautta vaikka mitä, joka pienentää riippuvuutta (yhden vuoden) verotuloista.
Tämä on sen verran mehukas aihe, että palaan näihin alakohtiin toisilla kerroin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)