Tänä vuonna, ja etenkin tänä syksynä, on listautumisia pukannut Helsingin pörssissä. Noh, jos asuttaisiin amerikanmaalla tilanne olisi tyystin toinen, kyse olisi kaiketi pikemminkin hiljaisesta viikosta.
Olen ottanut tavaksi lukea listautumismateriaalit. Ei siksi, että välttämättä olisin sijoittamassa, vaan koska samalla oppii ja voi päätyä ottamaan yrityksiä “seurantaan”.
Nyt vuorossa on Efecte. IT-palveluja (myös konsultaatiomielessä) ja identiteetinhallintaa, pääosin pilvimuotoisena. Tästä annista bloggasi muun muassa Sijoittajatursas sen verran kattavasti, että yritän olla vaeltamatta samoille teille ja kerron vain omista fiiliksistäni. Listautumismateriaaliin pääsee täältä. Merkintäaika alkoi 27.11., ja voi päättyä aikaisintaan 4.12.
Tässä listautumismateriaalin kiteytys yrityksestä:
"Efecten ydinliiketoimintaa ovat yhtiön omat pilvipohjaiset ohjelmistotuotteet ja niitä tukevat palvelut, kuten käyttöönotto, integrointi, koulutus ja ylläpito. Yhtiön palvelun- ja identiteetinhallinnan ohjelmistot ja niitä tukevat asiantuntijapalvelut tehostavat ja yksinkertaistavat käytössä olevien palveluiden, tietojärjestelmien sekä infrastruktuurin hallinnointia.
Efecten kaksi päämarkkinaa ovat IT-palvelunhallintamarkkina (IT Service Management, ITSM) ja identiteetin- ja pääsynhallintamarkkina (Identity and Access Management, IAM). IT-palvelunhallinta koostuu yritysten IT-palveluiden suunnittelusta, toimittamisesta, hallinnasta ja kehittämisestä. Identiteetin- ja pääsynhallintateknologiaa hyödynnetään käyttäjien identiteetin ja käyttöoikeuksien luomisessa, hallitsemisessa ja tallentamisessa."
Toimiala tuskin on menossa pois alta - auringonlaskun alasta ei ole kyse. Se, pärjääkö juuri tämä yritys, on tietysti toinen asia.
Annin koko on viisi miljoonaa ja yritys on pieni. Noin puolet tuosta on vanhan omistuksen siirtymistä, toinen puolisko uutta rahaa ja uusia omistajia. Tätä suhdelukua huomaan aina tarkastelevani. Jos sanotaan, että tavoite on kasvu, mutta mikään muu ei vaihdu kuin omistajat ja eurot, niin puheet ja teot eivät kohtaa. Tässä tapauksessa tämä on siis plussaa, vanhat omistajat eivät (vain) vetäydy.
Liikevaihto vuonna 2016 oli 8,3 miljoonaa, kasvua 20,9 %. Liikevoitto oli 0,1 miljoona (aiempi vuosi -0,3). Tässä on yksi yrityksen haasteista, sen liikevoittoprosentti on siis hieman päälle prosentin, jolla ei juhlita. Seuraavalle vuodelle tavoite on on 20 % kasvu, ja positiivinen tulos.
P/E-arvo olisi edellisillä spekseillä ja 5,5 euron osakehinnalla 55. Todettakoon tosin, että pienillä yrityksillä yksi tai kaksi sopimusta (tai niiden menetystä) voi kääntää tulosta kovastikin eri suuntiin. Eli isojen yritysten seuraamiseen tarkoitettujen lukujen rajoitteet tulevat vastaan.
Itse en ole tästä tapauksesta kiinnostunut. Yrityksessä on kaksi ongelmaa: se kannattaa vain niukin naukin, ja sen tulevaisuudessa ei ole erityisen hurjaa potentiaalia nähtävillä. Kasvutahti on hyvä, ja jos sen onnistuu yhdistämään parantuvaan kannattavuuteen, niin sitten sitä potentiaalia olisi näkyvillä. Mutta minun vinkkelistäni katsottuna se potentiaali on liian monen mutkan takana.
Voihan tämä sopia maltilliselle sijoittajalle, joka voisi tarkkailla ja katsella muutaman vuoden, että mihin suuntaan yrityksen tie vie.
Pääkaupunkiseutulainen nelikymppinen yrittää sijoittaa järkevästi, jotta tuhannet eurot muuttuisivat riskittömästi miljardeiksi. Rahastoista, osakkeista ja ihan vaan yleistä pohdintaa.
30.11.2017
26.11.2017
Voiko töissä puhua sijoittamisesta, osa 4: Vaikuttaako verosuunnittelu McDonaldsien sijoittumiseen pääkaupunkiseudulla?
Tervetuloa jälleen voiko töissä puhua sijoittamisesta -sarjani pariin. Aiemmat tekstit löytyvät täältä. Tällä kertaa taustalla on ohimennen käyty keskustelu erään työn kautta tutun kanssa.
Siinä kun puhuttiin yrityksistä ja talouselämästä, niin tulin maininneeksi erään pohdintani. Kun on puhuttu yritysten verosuunnittelusta, niin olen tässä alkanut vuosien mittaan tarkkailemaan McDonaldsien sijoittumista pääkaupunkiseudulla. Mielestäni siinä näkyy verosuunnittelu.
Lyhyesti verosuunnittelusta. Se ei ole veronkiertoa, vaikka näin välillä tuohtuneesti väitetään. Ihan laillista toimintaa. Suurin osa suomalaisista sitä harrastaa: jos mietit jotain tavaraa tai palvelua hankkiessasi voiko sen merkitä verovähennyksiin tai saako asiasta kotitalousvähennystä, harrastat jo verosuunnittelua.
Mutta kun verosuunnittelu viedään tarpeeksi pitkälle - yrityksen toiminta suunnitellaan siten, että lähtökohta ja yksi tuoton lähteistä on veronmaksun välttely - ollaan harmaalla vyöhykkeellä. Mikä on laillista ei silti ole moraalisesti oikein, vaikka jotkut nämä kaksi samaksi asiaksi jopa valtakunnan huipulla kokevat.
McDonalds, muuten entinen omistaja täällä kirjoittaa, on usein esimerkki. Välillä McDonaldsin haukkuminen menee minusta liian pitkälle: muutkin myyvät pikaruokaa ja McDonalds on muun muassa palkannut riveihinsä käsittääkseni aika järjestelmällisesti kehitysvammaisia, ja siis oikeisiin palkkatöihin, eikä pelkkiin harjoitteluihin. Hatunnosto siitä.
Mutta minun esimerkkiini McDonalds toimii hyvin. Yrityksen yksi peruskonsepti on omistaa tilat missä toimii. Tämän seurauksena konsernin sisäisiä rahavirtoja on siten voinut jakaa haluamallaan tavalla, esimerkiksi tiloihin kohdentuviin menoihin. Esimerkiksi Suomessa yritys on ollut pääosin tappiollinen. En silti usko, että koko paketti on ollut vuosikymmeniä tappiollinen ja muualta olisi pumpattu Suomeen rahaa ihan vain, että saisimme syödä Bic Maccejä.
Ja koska omistaa tilat, niin silloin ei toimi vuokratiloissa. Myönnettäköön, Drive in kuuluu muutoinkin konseptiin ja sitä on hankalaa toteuttaa keskellä kauppakeskusta. Mitä tämä käytännössä merkitsee:
Tässä on kartta pääkaupunkiseudun McDonaldseista, yhtiön sivuilta. Kuvan vasemmasta reunasta puuttuu Espoon Lommila, sieltä Ikean vierestä, se on remontissa. Keskustassa on seitsemän ja sen liepeellä lukuisia.
Olennaisinta on, että käytännössä keskustan ravintolat poislukien kaikki ravintolat ovat omissa kiinteistöissään. Mielestäni ainoastaan Itäkeskuksessa McDonalds toimii vuokratiloissa kauppakeskuksen yhteydessä, kauempana ydinkeskustasta.
Sitten seuraa kaksi listausta. Ensinnäkin, mistä tiedän McDonaldsien lähteneen viimeisen vuosikymmenen aikana.
Siinä kun puhuttiin yrityksistä ja talouselämästä, niin tulin maininneeksi erään pohdintani. Kun on puhuttu yritysten verosuunnittelusta, niin olen tässä alkanut vuosien mittaan tarkkailemaan McDonaldsien sijoittumista pääkaupunkiseudulla. Mielestäni siinä näkyy verosuunnittelu.
Lyhyesti verosuunnittelusta. Se ei ole veronkiertoa, vaikka näin välillä tuohtuneesti väitetään. Ihan laillista toimintaa. Suurin osa suomalaisista sitä harrastaa: jos mietit jotain tavaraa tai palvelua hankkiessasi voiko sen merkitä verovähennyksiin tai saako asiasta kotitalousvähennystä, harrastat jo verosuunnittelua.
Mutta kun verosuunnittelu viedään tarpeeksi pitkälle - yrityksen toiminta suunnitellaan siten, että lähtökohta ja yksi tuoton lähteistä on veronmaksun välttely - ollaan harmaalla vyöhykkeellä. Mikä on laillista ei silti ole moraalisesti oikein, vaikka jotkut nämä kaksi samaksi asiaksi jopa valtakunnan huipulla kokevat.
McDonalds, muuten entinen omistaja täällä kirjoittaa, on usein esimerkki. Välillä McDonaldsin haukkuminen menee minusta liian pitkälle: muutkin myyvät pikaruokaa ja McDonalds on muun muassa palkannut riveihinsä käsittääkseni aika järjestelmällisesti kehitysvammaisia, ja siis oikeisiin palkkatöihin, eikä pelkkiin harjoitteluihin. Hatunnosto siitä.
Mutta minun esimerkkiini McDonalds toimii hyvin. Yrityksen yksi peruskonsepti on omistaa tilat missä toimii. Tämän seurauksena konsernin sisäisiä rahavirtoja on siten voinut jakaa haluamallaan tavalla, esimerkiksi tiloihin kohdentuviin menoihin. Esimerkiksi Suomessa yritys on ollut pääosin tappiollinen. En silti usko, että koko paketti on ollut vuosikymmeniä tappiollinen ja muualta olisi pumpattu Suomeen rahaa ihan vain, että saisimme syödä Bic Maccejä.
Ja koska omistaa tilat, niin silloin ei toimi vuokratiloissa. Myönnettäköön, Drive in kuuluu muutoinkin konseptiin ja sitä on hankalaa toteuttaa keskellä kauppakeskusta. Mitä tämä käytännössä merkitsee:
Tässä on kartta pääkaupunkiseudun McDonaldseista, yhtiön sivuilta. Kuvan vasemmasta reunasta puuttuu Espoon Lommila, sieltä Ikean vierestä, se on remontissa. Keskustassa on seitsemän ja sen liepeellä lukuisia.
Olennaisinta on, että käytännössä keskustan ravintolat poislukien kaikki ravintolat ovat omissa kiinteistöissään. Mielestäni ainoastaan Itäkeskuksessa McDonalds toimii vuokratiloissa kauppakeskuksen yhteydessä, kauempana ydinkeskustasta.
Sitten seuraa kaksi listausta. Ensinnäkin, mistä tiedän McDonaldsien lähteneen viimeisen vuosikymmenen aikana.
- Malmilla oli McDonalds, nykyään paikalla Burger King.
- Myyrmannissa oli McDonalds, nykyään paikalla Burger King.
- Lippulaivassa oli McDonalds, paikalla oli Burger King ja nykyään kauppakeskusta puretaan.
Toinen lista ovat sitten pääkaupunkiseudun suuret kauppakeskukset joissa McDonalds ei ole, mutta esimerkiksi Hesburger on.
- Jumbo (tosin noin runsaan kilometrin päässä on yksi ravintola).
- Myyrmanni.
- Sello (jännää, kaksi Hesburgeria ja yksi Burger King mahtuvat, ja 70 000 asukasta ympärillä, ei McDonaldsia lähimaillakaan)
- Iso Omena
Tätä listaa voisi jatkaa. Tuo lista on samalla lista Suomen suurimmista kauppakeskuksista.
Mitä tässä pohdiskelen?
Vaikuttaa siltä, että McDonalds on järjestelmällisesti siirtynyt sivuun Helsingin keskustan ulkopuolisista kauppakeskuksista. Tilalle on tullut usein Burger King (tuskin tappiolla), joten voisi olettaa, että kyse ei ole vain siitä, ettei myynti vedä.
Luultavasti kyse ei ole vain konseptista, toimitaanhan sitä kauppakeskuksissa aina välillä.
Bloggauksen pihvi onkin siitä, että omissa tiloissa toimiminen antaa paremman tuntuman rahan virtaan ja mahdollistaa paremman suunnittelun. Sekä kenties myös matalammat kulut. Ja kun mietin minne vien lapseni syömään, potentiaalisiin ruokailupaikkoihin eli siihen, missä ravintoloita on, vaikuttaa mahdollisesti myös verosuunnittelu. Vaikutus näkyy arkeen asti.
o o o
Loppuun lyhyesti, että McDonalds toimii osin franchise-periaatteella, eli myymälöitä operoivat erilliset yrittäjät ja yritys on katto- ja markkinointibrändi. En usko sen suoraan vaikuttavan tähän esittämääni logiikkaan, edelleenkin tiloja omistetaan ja vuokria maksetaan.
24.11.2017
Täydennysostos: Handelsbanken
Kurssit sahailevat, joten ostonpaikkoja - tai ainakin paikkoja jotka ostonpaikaksi tulkitsen - on tarjolla. Pankkisektorin osakkeiden arvon tippuessa myös Handelsbankenin kurssi on tippunut. Viime viikon ostoa täydentää tämänviikkoinen ostokseni, 15 osaketta muutti minun salkkuuni kappalehinnalla 112,90 kruunua kappaleelta.
Aiempia bloggauksia Handelsbankenista löytyy täältä.
Handelsbanken on semmoinen ylivakaa ruotsalainen pankki, jonka asiakas muuten myös itse olen. Tulkintani mukaan kurssilasku on seurausta ihan vain yleisestä tilanteesta, ei yrityksen tilanteesta. Vaikka tietty yleinen tilanne vaikuttaa myös yksittäisiin toimijoihin.
Lisäksi taustalla varmaan painaa huoli ruotsalaisten asuntojen arvosta. Pitkästä aikaa kun asuntojen arvo on tippunut. Ja koska Handelsbanken on lainoittanut monia ruotsalaisia asuntokauppoja...
Kokonaisomistukseni on vasta vajaa 900 euroa, eli kyse ei ole vielä isosta omistuksesta. Jos kurssi jatkaa tippumistaan, jatkan pieniä ostoksiani.
Aiempia bloggauksia Handelsbankenista löytyy täältä.
Handelsbanken on semmoinen ylivakaa ruotsalainen pankki, jonka asiakas muuten myös itse olen. Tulkintani mukaan kurssilasku on seurausta ihan vain yleisestä tilanteesta, ei yrityksen tilanteesta. Vaikka tietty yleinen tilanne vaikuttaa myös yksittäisiin toimijoihin.
Lisäksi taustalla varmaan painaa huoli ruotsalaisten asuntojen arvosta. Pitkästä aikaa kun asuntojen arvo on tippunut. Ja koska Handelsbanken on lainoittanut monia ruotsalaisia asuntokauppoja...
Kokonaisomistukseni on vasta vajaa 900 euroa, eli kyse ei ole vielä isosta omistuksesta. Jos kurssi jatkaa tippumistaan, jatkan pieniä ostoksiani.
21.11.2017
Ostoksilla x 2: Omega Healtcare Investors
Kylläpäs nyt riittää blogattavaa. Se johtuu siitä, että ostotakniikkani, jossa ostan pienissä erissä kun kurssit tippuvat, merkitsee ajoittain tiivistä ostoksillakäyntiä ja johtaa tiiviiseen bloggaamiseen.
No, mitäs tällä kertaa? Samaa kuin aiemminkin. Omega Healtcare Investorsin kurssi on laskenut laskemistaan. Se johti siihen, että perjantaina ostin 8 osaketta kurssiin 27,31 dollaria, ja eilen 9 osakkeen erän hintaan 26,76 dollaria kappaleelta.
Aiempiin bloggauksiini Omegasta pääset muuten tästä linkistä.
No, mitäs tällä kertaa? Samaa kuin aiemminkin. Omega Healtcare Investorsin kurssi on laskenut laskemistaan. Se johti siihen, että perjantaina ostin 8 osaketta kurssiin 27,31 dollaria, ja eilen 9 osakkeen erän hintaan 26,76 dollaria kappaleelta.
Aiempiin bloggauksiini Omegasta pääset muuten tästä linkistä.
Mitään uutta ja oivaltavaa minulla ei ole sanottavana. Liiketoiminta sakkaa, presidentti Trumpin "puretaan kaikki viime vuosina päätetty" -taktiikka tuo riskejä ja yksi iso vuokralainen taloushaasteissa. Toisaalta ei tilanne nyt mielestäni mitenkään hillittömän paljon huonommaksi ole muuttunut, edelleen "megatrendi-alalla" (ikääntyminen länsimaissa) Omega pyörii ja viivan alle jää asioita.
Tässä on putoavan puukon riskiä. Eli yrityksellä menee heikosti, ja minä ostan kun halvemmalla saa. En nyt kuitenkaan yöuniani menetä - tuollaiset +/- 200 euron ostokseni tarkoittavat, että voisin ostella Omegaa muutaman prosentin välein vaikka kurssi kuinka tippuisi. Sitä nyt ei tietenkään tiedä olisiko se järkevää, mutta siis satasilla nytkin vain ostin.
Luulen, ja vähän toivonkin, että tilanteen tasautuessa Omegan kurssilasku tasaantuu. Sitten en ostele enää lisää, vaan keskityn vastaanottamaan osinkoja.
19.11.2017
Vedenjakaja lähestyy: tyytyyäkö nykyiseen vaurastumistahtiin vai hakeako tasokorotusta?
Olen aika hyvä hahmottamaan tulevaa. Näen jo ennalta valinnanpaikkoja, ja varaudun tulevaan parhaimmillaan vuosia. Nyt yksi vedenjakaja on näkösällä, puolentoista vuoden kuluttua pääsen pohtimaan tyydynkö nykyiseen vaurastumistahtiin, vai haenko tasonkorotusta. Tästä tulee monipolvinen kirjoitus, jaan sen osiin.
Nykyinen asumistilanne ja muu arki
Asun osaomistusasunnossa jonka saan lunastaa omaksi jonkin ajan kuluttua. Lainaa minulla tullee olemaan asunnosta noin 70 000 euroa ja samassa yhteydessä asumiskulut halpenevat. Asunnon arvo lienee jossain 250 000 euron tienoilla.
Omistan mökin, josta on velkaa runsaasti. Arvoa 150-200000 ja velkaa tuolloin “vedenjakajalla” ehkä 130 000 euroa.
Eli: seinissä olevaa varallisuutta tulee olemaan vähintään 400 - 450 000 euroa. Velkaa on alle puolet tuosta. Ihan hyvä tilanne.
Sijoitusvarallisuus
Tämän blogin lukijoille tulee tuskin yllätyksenä, että harrastan sijoittamista. Nykyisellään sijoitusvarallisuutta on semmoiset 60 000 euroa.
Rahaa jää yli arjen menojen jälkeen kuukaudesta riippuen sellaiset 500-1000 euroa, parhaimmillaan enemmän. Mutta jos intoutuu ulkomaanmatkoihin tai vastaaviin, niin sitten se on tuosta pois.
Eli käytännössä sijoitusvarallisuuteni kasvaa sellaiset 10 000 euroa vuodessa, kun myös osingot huomioi. Eli neljän vuoden kuluttua olisi kasassa 100 000 euroa, ja ehkä seitsemän vuoden kuluttua siitä 200 000 euroa. Tämä kaikki on tietysti spekulatiivista.
Väliyhteenveto: näin on hyvä, mutta...
Jos ei tule työttömyyksiä tai elämän uusiksi rukkaavia sairauksia, niin vaurastun ihan kivaan tahtiin. Joskus eläkeiän tienoilla olen noin velaton, ja sijoitusomaisuutta on muutama sataa tuhatta. Tosin olen miettinyt, että pitää myös matkustella nyt kun vielä jalka nousee. Mutta ymmärtäneet idean. Tämä tie vie minut kohden huolettomuutta.
Vaan ns. tasonkorotus ei ole näkösällä. Palkkani tuskin dramaattisesti nousee, palkkani on suomalaisittain hyvä ja suhteessa alaan ihan ok. Sivutuloja saan jo sieltä täältä, mutten merkittävästi. Aikaa lisätöihin ei ole.
Realistina täytyy todeta, että lisävaurastuminen ei siis ole mahdollista palkkatyön tuloilla kuin pienissä määrin. Bonuksena olen melko säästäväinen, suuria summia ei voi vuolla elämäntapavalinnoilla. Joten mennään vaihtoehtoihin.
Vaihtoehto 1: halvempi asuminen
Yksi vaihtoehto on asumismuoto. Kun lapsia lähtee pois jaloista, niin voisi harkita ison rivarin myymistä ja samankokoista tai pienempää kerrostaloasuntoa. Teoriassa asuisi halvemmalla ja helpommin halvemmassa asunnossa. Kun ulkona haluaa olla, niin menee mökille tai puistoon. Tuo ei toisi sisään “uutta rahaa”, mutta vähentäisi velkoja ja asumiskuluja.
Vaihtoehto 2: pari sijoitusasuntoa
Nyt astutaan uhkarohkeampaan suuntaan. Kuten yllä kerrottu, velkaa on pian vain puolet varallisuudesta ja takuutkin ovat kunnossa ja osin muilta kuin minulta.
Eli entä jos neuvotteluin pankin kanssa kimppapaketin: tämän verran minulla on, ostaisin asuntoja, paljonko lainaisitte? Ainakin pariin sijoitusasuntoon löytyisi varmaan rahkeita näillä luvuilla (koska niillä asunnoillakin on vakuusarvonsa), entä jos vaikka neljään kerralla? Samalla astuisi nopeasti “yhden pöljän vuokralaisen” riskin yli.
Tietty nyt ei kannata kerralla ostaa kovinkaan montaa asuntoa ja tiedä mikä on asuntomarkkinoiden tilanne tuolloin, mutta jos yhden vuodessa neljän vuoden ajan?
Tämän kuvion etu olisi, että se lisäisi sisään tulevan rahan määrää, omista tienesteistä välittämättä.
Vaihtoehto 3: kakkosmökki
Mökkini ei ole kummoinen, mutta tunnelmallinen ja hienolla paikalla. Hehtaarin tontilla on myös rakennusoikeuteen jäljellä. Teoriassa lähes sadan metrin päähän edellisestä voisi rakentaa erillisen pienen mökin, jota vain vuokraisi.
Ehkä 50 000 euron lisäinvestoinnilla saisi tehtyä kaiken viimeisen päälle. Vuokrataloilla voisi päästä 5000-10000 euron vuosituloihin, ja veroja ei paljoa joudu maksamaan kun kulujakin on. Eli ehkä kymmenessä vuodessa mökin kulut olisi kuitattu, ja mökkikiinteistöjen arvo nousisi siinä ohessa.
Tämä voisi pakottaa myös auton hankintaan ja menot toki myös kasvaisivat, muttei mahdoton kuvio kuitenkaan. Työtä ja organisoitavaa tulisi lisää, mutta aika kivaa sellaista.
Yhteenveto
Kuten huomaatte, pohdintaa riittää. Nykyinen turvallinen tie on ihan kiva. Realisti minussa sanoo, että kun ikää on yli 40 vuotta, niin isommat repäisyt kannattaa kuitenkin tehdä pian eikä myöhemmin.
Pohdittavaa: yllättävät muuttujat?
Tämä on vain teoreettinen pohdinta ja asiat voivat mennä myös toisin. Työttömyys tai sairaus voi viedä pohjaa pois. Samoin parisuhderintamalla voi tapahtua myös asumiseen liittyen - mutta harvoin kahden aikuisen taloudessa menot ovat isompia kuin yhden.
Tämä kaikki on vasta teoriaa, mutta kommentit ja näkemykset ovat tervetulleita. Pohdittavaa on, niin kuin yleensä kun näkee valinnanpaikan horisontissa.
Nykyinen asumistilanne ja muu arki
Asun osaomistusasunnossa jonka saan lunastaa omaksi jonkin ajan kuluttua. Lainaa minulla tullee olemaan asunnosta noin 70 000 euroa ja samassa yhteydessä asumiskulut halpenevat. Asunnon arvo lienee jossain 250 000 euron tienoilla.
Omistan mökin, josta on velkaa runsaasti. Arvoa 150-200000 ja velkaa tuolloin “vedenjakajalla” ehkä 130 000 euroa.
Eli: seinissä olevaa varallisuutta tulee olemaan vähintään 400 - 450 000 euroa. Velkaa on alle puolet tuosta. Ihan hyvä tilanne.
Sijoitusvarallisuus
Tämän blogin lukijoille tulee tuskin yllätyksenä, että harrastan sijoittamista. Nykyisellään sijoitusvarallisuutta on semmoiset 60 000 euroa.
Rahaa jää yli arjen menojen jälkeen kuukaudesta riippuen sellaiset 500-1000 euroa, parhaimmillaan enemmän. Mutta jos intoutuu ulkomaanmatkoihin tai vastaaviin, niin sitten se on tuosta pois.
Eli käytännössä sijoitusvarallisuuteni kasvaa sellaiset 10 000 euroa vuodessa, kun myös osingot huomioi. Eli neljän vuoden kuluttua olisi kasassa 100 000 euroa, ja ehkä seitsemän vuoden kuluttua siitä 200 000 euroa. Tämä kaikki on tietysti spekulatiivista.
Väliyhteenveto: näin on hyvä, mutta...
Jos ei tule työttömyyksiä tai elämän uusiksi rukkaavia sairauksia, niin vaurastun ihan kivaan tahtiin. Joskus eläkeiän tienoilla olen noin velaton, ja sijoitusomaisuutta on muutama sataa tuhatta. Tosin olen miettinyt, että pitää myös matkustella nyt kun vielä jalka nousee. Mutta ymmärtäneet idean. Tämä tie vie minut kohden huolettomuutta.
Vaan ns. tasonkorotus ei ole näkösällä. Palkkani tuskin dramaattisesti nousee, palkkani on suomalaisittain hyvä ja suhteessa alaan ihan ok. Sivutuloja saan jo sieltä täältä, mutten merkittävästi. Aikaa lisätöihin ei ole.
Realistina täytyy todeta, että lisävaurastuminen ei siis ole mahdollista palkkatyön tuloilla kuin pienissä määrin. Bonuksena olen melko säästäväinen, suuria summia ei voi vuolla elämäntapavalinnoilla. Joten mennään vaihtoehtoihin.
Vaihtoehto 1: halvempi asuminen
Yksi vaihtoehto on asumismuoto. Kun lapsia lähtee pois jaloista, niin voisi harkita ison rivarin myymistä ja samankokoista tai pienempää kerrostaloasuntoa. Teoriassa asuisi halvemmalla ja helpommin halvemmassa asunnossa. Kun ulkona haluaa olla, niin menee mökille tai puistoon. Tuo ei toisi sisään “uutta rahaa”, mutta vähentäisi velkoja ja asumiskuluja.
Vaihtoehto 2: pari sijoitusasuntoa
Nyt astutaan uhkarohkeampaan suuntaan. Kuten yllä kerrottu, velkaa on pian vain puolet varallisuudesta ja takuutkin ovat kunnossa ja osin muilta kuin minulta.
Eli entä jos neuvotteluin pankin kanssa kimppapaketin: tämän verran minulla on, ostaisin asuntoja, paljonko lainaisitte? Ainakin pariin sijoitusasuntoon löytyisi varmaan rahkeita näillä luvuilla (koska niillä asunnoillakin on vakuusarvonsa), entä jos vaikka neljään kerralla? Samalla astuisi nopeasti “yhden pöljän vuokralaisen” riskin yli.
Tietty nyt ei kannata kerralla ostaa kovinkaan montaa asuntoa ja tiedä mikä on asuntomarkkinoiden tilanne tuolloin, mutta jos yhden vuodessa neljän vuoden ajan?
Tämän kuvion etu olisi, että se lisäisi sisään tulevan rahan määrää, omista tienesteistä välittämättä.
Vaihtoehto 3: kakkosmökki
Mökkini ei ole kummoinen, mutta tunnelmallinen ja hienolla paikalla. Hehtaarin tontilla on myös rakennusoikeuteen jäljellä. Teoriassa lähes sadan metrin päähän edellisestä voisi rakentaa erillisen pienen mökin, jota vain vuokraisi.
Ehkä 50 000 euron lisäinvestoinnilla saisi tehtyä kaiken viimeisen päälle. Vuokrataloilla voisi päästä 5000-10000 euron vuosituloihin, ja veroja ei paljoa joudu maksamaan kun kulujakin on. Eli ehkä kymmenessä vuodessa mökin kulut olisi kuitattu, ja mökkikiinteistöjen arvo nousisi siinä ohessa.
Tämä voisi pakottaa myös auton hankintaan ja menot toki myös kasvaisivat, muttei mahdoton kuvio kuitenkaan. Työtä ja organisoitavaa tulisi lisää, mutta aika kivaa sellaista.
Yhteenveto
Kuten huomaatte, pohdintaa riittää. Nykyinen turvallinen tie on ihan kiva. Realisti minussa sanoo, että kun ikää on yli 40 vuotta, niin isommat repäisyt kannattaa kuitenkin tehdä pian eikä myöhemmin.
Pohdittavaa: yllättävät muuttujat?
Tämä on vain teoreettinen pohdinta ja asiat voivat mennä myös toisin. Työttömyys tai sairaus voi viedä pohjaa pois. Samoin parisuhderintamalla voi tapahtua myös asumiseen liittyen - mutta harvoin kahden aikuisen taloudessa menot ovat isompia kuin yhden.
Tämä kaikki on vasta teoriaa, mutta kommentit ja näkemykset ovat tervetulleita. Pohdittavaa on, niin kuin yleensä kun näkee valinnanpaikan horisontissa.
16.11.2017
Saman tien täydennysostoksilla: Lehtoa kahdesti
Viime viikolla tein avausostokseni Lehdon suuntaan. Sitten ensimmäisten ostojeni yrityksen kurssi laski jonkin verran lisää, ja ostorajani tuli vastaan. Ostin 14 osaketta kappalehintaan 11,25 euroa. Kokonaisomistukseni on nyt 50 osaketta, kokonaisarvoltaan sellainen vajaat 600 euroa.
Perusteeni hankinnalle ovat samat kuin viime viikolla. Potentiaalinen yritys, joka tuottaa ja kasvaa. Hinta ihan tuntuvalla tasolla, mutta tässähän juuri kyttäilen hintojen (hetkellisiä) laskuja.
Tässä on Lehdon kurssihistoria, poimittuna Kauppalehden sivuilla. Mitä voisin itse tuumailla on se hetki missä lähden uusiin tai kasvaviin yrityksiin mukaan. Nytkin mietin Lehtoa jo vuosi sitten, mutta kesti jonkin aikaa ennenkuin ajatus muuttui toiminnaksi.
Tosin tässä kohtaa tämä vuoden maltillikuus oli jo miltei hyvä asia, koska kurssi kävi korkeammalla pitkin vuotta. Mutta silti: ajatuksen ja sijoituspäätöksen välissä on minulla pitkä tuumausaika. Ja jos joskus sattuisin olemaan hyvillä jäljillä, odottamalla onnistun laimentamaan nekin hyvät ajatukseni.
Perusteeni hankinnalle ovat samat kuin viime viikolla. Potentiaalinen yritys, joka tuottaa ja kasvaa. Hinta ihan tuntuvalla tasolla, mutta tässähän juuri kyttäilen hintojen (hetkellisiä) laskuja.
Tässä on Lehdon kurssihistoria, poimittuna Kauppalehden sivuilla. Mitä voisin itse tuumailla on se hetki missä lähden uusiin tai kasvaviin yrityksiin mukaan. Nytkin mietin Lehtoa jo vuosi sitten, mutta kesti jonkin aikaa ennenkuin ajatus muuttui toiminnaksi.
Tosin tässä kohtaa tämä vuoden maltillikuus oli jo miltei hyvä asia, koska kurssi kävi korkeammalla pitkin vuotta. Mutta silti: ajatuksen ja sijoituspäätöksen välissä on minulla pitkä tuumausaika. Ja jos joskus sattuisin olemaan hyvillä jäljillä, odottamalla onnistun laimentamaan nekin hyvät ajatukseni.
14.11.2017
Täydennysosto: pikkaisen AT&T:tä
Viime viikon puolillavälein ostokriteerini taas täyttyivät. AT&T - jonka kurssi on painunut alaspäin - saavutti seuraavan ostohintani. Ostin 7 osaketta hintaan 32,90 dollaria. Eli kuten yleensä, taas pieniä summia.
En nyt sen enempää asiasta sanaile, täältä löytyy aiempia bloggauksiani yritykseen liittyen.
Aika pian tuon ostoksen jälkeen yrityksen kurssi lähti taas aaltoilemaan toiseen suuntaan. Tämmöistä se on, vähän niin kuin surffausta harrastaisi (Myönnettäköön, olen yrittänyt surffata kerran eläessäni, hyvä että pääsin edes laudalle seisomaan. Väsytti ja tuli kylmä.).
Nähtäväksi jää tulee AT&T:n kurssi lähiaikoina sahaamaan ylösalas. Isot yritysostot useimmiten sekä luovat epävarmuutta tulevasta (joka vaikuttaa kursseihin), että heilautelevat tunnuslukuja ja kannattavuutta (joka varsinkin vaikuttaa kursseihin).
o o o
PS. Jos joku häkeltyi että näki osan tästä hetken, niin julkaisun tämän vahingossa sunnuntaina hetkeksi kun teksti oli vielä työn alla.
En nyt sen enempää asiasta sanaile, täältä löytyy aiempia bloggauksiani yritykseen liittyen.
Aika pian tuon ostoksen jälkeen yrityksen kurssi lähti taas aaltoilemaan toiseen suuntaan. Tämmöistä se on, vähän niin kuin surffausta harrastaisi (Myönnettäköön, olen yrittänyt surffata kerran eläessäni, hyvä että pääsin edes laudalle seisomaan. Väsytti ja tuli kylmä.).
Nähtäväksi jää tulee AT&T:n kurssi lähiaikoina sahaamaan ylösalas. Isot yritysostot useimmiten sekä luovat epävarmuutta tulevasta (joka vaikuttaa kursseihin), että heilautelevat tunnuslukuja ja kannattavuutta (joka varsinkin vaikuttaa kursseihin).
o o o
PS. Jos joku häkeltyi että näki osan tästä hetken, niin julkaisun tämän vahingossa sunnuntaina hetkeksi kun teksti oli vielä työn alla.
12.11.2017
Kaksi kertaa ostoksilla uuteen suuntaan: Lehto
Kuluneen viikon loppupuoli toi alavirettä pörssikursseihin. Se veti erään uuden tuttavuuteni ostorajoilleni. Ennen Lehdon neljännesvuosikatsausta virittelin ostotoimeksiannon, ja kun kurssi sukelsi viitisen prosenttia, niin päädyin ostoksille.
Ostin Lehtoa kahdesti: 12 osaketta hintaan 11,71 ja toiset 12 hintaan 11,49 euroa. Omistusteni kokonaisarvo on siis 278 euroa, joten osaltani ei puhuta vielä isosta imperiumista, vaan avauksesta tähän suuntaan.
Mutta miksi näin?
Rakennusala on minua houkuttanut, kun en sen alan yrityksiä omista. Maailma on täynnä rakennusalan firmoja, mutta tutummalta tuntuvat nämä pohjoismaiset tuttavat. YIT:tä mietin, olisi esimerkiksi suhteessa Lehtoon matalampi hinta, mutta heikompi valitettavasti myös heikompi kannattavuus.
Lehto on noussut “tutkalleni” pikku hiljaa. Melkoinen kasvutahti, ja ehkä jopa innovatiivista rakennustoimintaa (tai onnistuneesti brändättyä mielikuvaa siitä).
Neljännesvuosikatsauksesta: liikevaihto kasvoi 58 %, kannattavuus laski 9,1 prosenttiin. Käytännössä kaikki luvut näyttävät melkoista nousua verrattuna vuoden takaiseen. Sinällään pienehkön yrityksen tapauksessa muutokset tuovat jyrkkää kulmaa muutoksiin. Mutta silti, kasvuyritys rakennusalalla.
P/E-luvulla mitattuna päälle 18 luku on korkeahko. Eli hinnassa on jo mukana oletusta kasvusta. Mutta melko samoilla tasoissa on vaikkapa tuo mainitsemani YIT.
Koska 24 osakkeen satsini on aika miniluokkaa, ryhdyn nyt odottamaan kurssin notkahtamista. Sitten ostan lisää.
Ostin Lehtoa kahdesti: 12 osaketta hintaan 11,71 ja toiset 12 hintaan 11,49 euroa. Omistusteni kokonaisarvo on siis 278 euroa, joten osaltani ei puhuta vielä isosta imperiumista, vaan avauksesta tähän suuntaan.
Mutta miksi näin?
Rakennusala on minua houkuttanut, kun en sen alan yrityksiä omista. Maailma on täynnä rakennusalan firmoja, mutta tutummalta tuntuvat nämä pohjoismaiset tuttavat. YIT:tä mietin, olisi esimerkiksi suhteessa Lehtoon matalampi hinta, mutta heikompi valitettavasti myös heikompi kannattavuus.
Lehto on noussut “tutkalleni” pikku hiljaa. Melkoinen kasvutahti, ja ehkä jopa innovatiivista rakennustoimintaa (tai onnistuneesti brändättyä mielikuvaa siitä).
Neljännesvuosikatsauksesta: liikevaihto kasvoi 58 %, kannattavuus laski 9,1 prosenttiin. Käytännössä kaikki luvut näyttävät melkoista nousua verrattuna vuoden takaiseen. Sinällään pienehkön yrityksen tapauksessa muutokset tuovat jyrkkää kulmaa muutoksiin. Mutta silti, kasvuyritys rakennusalalla.
P/E-luvulla mitattuna päälle 18 luku on korkeahko. Eli hinnassa on jo mukana oletusta kasvusta. Mutta melko samoilla tasoissa on vaikkapa tuo mainitsemani YIT.
Koska 24 osakkeen satsini on aika miniluokkaa, ryhdyn nyt odottamaan kurssin notkahtamista. Sitten ostan lisää.
10.11.2017
Omegalla vuokralaishaasteita, ostin vähän lisää
Hoiva-alan kiinteistöjä operoivan Omega Healthcare Investorsin kurssi on tippui viime viikolla runsaan 10 %. Kurssi tippui vuoden 2013 tasolle.
Kävin sitten pikaisesti lueskelemassa mistä on kyse. Yksi iso vuokralainen on ongelmissa (on riski ettei maksa vuokraa, voi mennä konkurssiin *). Tulot kolmannekseltä vuosineljännekseltä olivat jonkin verran pienemmät kuin viime vuonna, oletetun kasvun sijaan.
Tähän kun ynnää vanhat potentiaaliset ongelmat - mahdolliset koronnostot sekä Obamacare-muutokset - niin kurssin niiaaminen on ihan ymmärrettävää.
Allekirjoittaneen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että ostorajani tuli vastaan. Ostin 8 osaketta kappalehintaan 27,87 dollaria. Jos kurssi tippuu lisää, niin ostan edelleen pieniä määriä lisää.
Yksi Omegassa houkuttava asia on osinko. Se alkaa olla jo aika älytöntä 10 % luokkaa, vieläpä siten ettei sitä velalla ulos makseta. Saattaa olla, että yritys vielä leikkaa osinkoaan. Mutta sitä odotellessa saan melkoisia osinkosummia lähiaikoina.
* Sanamuotoa korjattu 11.11., kun olin kirjoittanut höpsöjä.
7.11.2017
Goforen listautumisanti: kiinnostavaa, kohtuullisesti hinnoiteltua jos kasvu jatkuu
Listautumisia riittää. Ohjelmistoyritys Gofore listautuu Helsingin pörssin First North -listalle. Anti alkoi eilen 6.11., ja päättyy 13.-16.11. Täältä pääsee listautumismateriaaliin.
Tarjolla on
Tarjolla on 1,61 miljoonaa uutta osaketta, ja vanhat omistajat myyvät maksimissaan 1,77 miljoonaa osaketta. Uusien osakkeiden ja vanhojen myynnin suhde voi olla lähellä yhden suhde yhtä.
Tässä Goforesta lyhyesti (listautumisaineistosta):
“Gofore on vuonna 2002 toimintansa aloittanut, voimakkaasti kasvanut ja kasvua tavoitteleva digitalisaation asiantuntijayritys. Tarjoamme uuden ajan palveluita yksityisen ja julkisen sektorin toimijoille muutoksen kohtaamiseen. Palvelumme kattavat koko arvoketjun – johdon konsultoinnista palveluiden muotoiluun ja rakentamiseen sekä pilvipalveluihin. Missiomme on muuttaa maailmaa paremmaksi digitalisaation keinoin ja työkulttuuria uudistamalla.”
Tarjolla on osakkeita hintaan 6,35 per kappale. Henkilöstö saa vähän halvemmalla, mutta se ei voi minua auttaa. Lopputulema on sellaiset 8,9 miljoonaa euroa, joka menisi pääosin kasvuun. Tästä bonuksia, välillä anneissa puhutaan kasvusta, mutta pääpaino osakeannissa on vanhojen omistajien osuuksien myynti. Yhtiön kokonaisarvo olisi täten sellaiset 72 miljoonaa euroa.
Sitten talouslukuihin, katsoen vain viime vuotta. Liikevaihto on 18,6 miljoonaa ja liikevoitto 2,63 miljoonaa. Eli liikevoittoprosentti 14. Omavaraisuus päälle 50 %. Osinkoa maksettiin 5 euroa osakkeelta.
Jos P/E:tä yrittäisi laskea, niin annin hinnan mukaan yrityksella olisi arvoa kaikkineen 72 miljoonaa. Tästä voi (uskoakseni oikeaoppisesti) laskea, että P/E -arvo olisi 27 luokkaa. Tosin kyseinen mittari on huonoimmillaan kasvuyrityksissä.
Sitten johtopäätelmiini.
Kasvavalle yritykselle nämä luvut ovat hyviä. Tosin esimerkiksi tuorein yritysosto (Leanit) ei vielä näy luvuissa. Ostot mahdollistavat kasvun, mutta toisaalta hetkellisesti kyllä usein merkitsevät heilahtelua viivan alla jäävään.
Minulle tulee tästä mieleen Rovion anti. Sinällään tuottoisaa ja kasvavaa toimintaa. Hyvä paketti. Hinta ei ole halpa, mutta kasvavaa ja tuottavaa harvemmin halvalla saa.
Hyvää on tässä tapauksessa uusien osakkeiden ja vanhojen myynnin suhde. Välillä osakeantia perustellaan kasvulla, mutta oikeasti vanhat omistajat vaihtuvat uusiin (ja kasvuun jää vain jokunen antiroponen). Eli tässä oikeasti kerätään uutta pääomaa jolla voi tehdä asioita.
Lievä varjo on alan luonne. "Aivopääomavaltaisella" alalla tuotto on usein hyvää jos liikevaihtoa riittää. Mutta toisaalta tuottopotentiaali on työntekijöiden pään sisällä, jos työnantajamaine heikkenee tai virtaus kääntyy muihin suuntiin, sitten voi ihan samoilla lähtökohdilla mennä heikommin.
Kuten huomannette, minua houkuttaa. Suorat osakesijoitukseni eivät juurikaan sisällä vahvasti kasvavia ja voisiko sanoa sisältöä tuottavia yrityksiä. Ja erinäiset verkossa olevat palvelut ovat iso juttu. Toisaalta pieni ja tuulisella alalla toimiva yritys voi merkitä myös aaltoilevaa pörssiarvoa
Ongelmani on, että jos haluan varmuutta, odotan hurjimpien kasvuvuosien yli. Ja sitten Alphabetillä ja vastaavilla on jo hintaa. Jos en odota, en saa etukäteistä varmuutta.
Tuumaan tätä vielä päivän pari. Saatan olla mukana minimisummalla. Vaihtoehtoisesti jään odottelemaan kurssin aaltoilua, ja ostan osuuksia pikku hiljaa.
o o o
Aiheesta muualla: (lisäsin perään julkaisun jälkeen kun tajusin unohtaneeni)
Tarjolla on
- enintään 750 000 osaketta yksityishenkilöille ja yhteisöille Suomessa
- enintään 350 000 osaketta konsernin henkilöstölle
- enintään 2 278 175 osaketta institutionaalisille sijoittajille Suomessa
Tarjolla on 1,61 miljoonaa uutta osaketta, ja vanhat omistajat myyvät maksimissaan 1,77 miljoonaa osaketta. Uusien osakkeiden ja vanhojen myynnin suhde voi olla lähellä yhden suhde yhtä.
Tässä Goforesta lyhyesti (listautumisaineistosta):
“Gofore on vuonna 2002 toimintansa aloittanut, voimakkaasti kasvanut ja kasvua tavoitteleva digitalisaation asiantuntijayritys. Tarjoamme uuden ajan palveluita yksityisen ja julkisen sektorin toimijoille muutoksen kohtaamiseen. Palvelumme kattavat koko arvoketjun – johdon konsultoinnista palveluiden muotoiluun ja rakentamiseen sekä pilvipalveluihin. Missiomme on muuttaa maailmaa paremmaksi digitalisaation keinoin ja työkulttuuria uudistamalla.”
Tarjolla on osakkeita hintaan 6,35 per kappale. Henkilöstö saa vähän halvemmalla, mutta se ei voi minua auttaa. Lopputulema on sellaiset 8,9 miljoonaa euroa, joka menisi pääosin kasvuun. Tästä bonuksia, välillä anneissa puhutaan kasvusta, mutta pääpaino osakeannissa on vanhojen omistajien osuuksien myynti. Yhtiön kokonaisarvo olisi täten sellaiset 72 miljoonaa euroa.
Sitten talouslukuihin, katsoen vain viime vuotta. Liikevaihto on 18,6 miljoonaa ja liikevoitto 2,63 miljoonaa. Eli liikevoittoprosentti 14. Omavaraisuus päälle 50 %. Osinkoa maksettiin 5 euroa osakkeelta.
Jos P/E:tä yrittäisi laskea, niin annin hinnan mukaan yrityksella olisi arvoa kaikkineen 72 miljoonaa. Tästä voi (uskoakseni oikeaoppisesti) laskea, että P/E -arvo olisi 27 luokkaa. Tosin kyseinen mittari on huonoimmillaan kasvuyrityksissä.
Sitten johtopäätelmiini.
Kasvavalle yritykselle nämä luvut ovat hyviä. Tosin esimerkiksi tuorein yritysosto (Leanit) ei vielä näy luvuissa. Ostot mahdollistavat kasvun, mutta toisaalta hetkellisesti kyllä usein merkitsevät heilahtelua viivan alla jäävään.
Minulle tulee tästä mieleen Rovion anti. Sinällään tuottoisaa ja kasvavaa toimintaa. Hyvä paketti. Hinta ei ole halpa, mutta kasvavaa ja tuottavaa harvemmin halvalla saa.
Hyvää on tässä tapauksessa uusien osakkeiden ja vanhojen myynnin suhde. Välillä osakeantia perustellaan kasvulla, mutta oikeasti vanhat omistajat vaihtuvat uusiin (ja kasvuun jää vain jokunen antiroponen). Eli tässä oikeasti kerätään uutta pääomaa jolla voi tehdä asioita.
Lievä varjo on alan luonne. "Aivopääomavaltaisella" alalla tuotto on usein hyvää jos liikevaihtoa riittää. Mutta toisaalta tuottopotentiaali on työntekijöiden pään sisällä, jos työnantajamaine heikkenee tai virtaus kääntyy muihin suuntiin, sitten voi ihan samoilla lähtökohdilla mennä heikommin.
Kuten huomannette, minua houkuttaa. Suorat osakesijoitukseni eivät juurikaan sisällä vahvasti kasvavia ja voisiko sanoa sisältöä tuottavia yrityksiä. Ja erinäiset verkossa olevat palvelut ovat iso juttu. Toisaalta pieni ja tuulisella alalla toimiva yritys voi merkitä myös aaltoilevaa pörssiarvoa
Ongelmani on, että jos haluan varmuutta, odotan hurjimpien kasvuvuosien yli. Ja sitten Alphabetillä ja vastaavilla on jo hintaa. Jos en odota, en saa etukäteistä varmuutta.
Tuumaan tätä vielä päivän pari. Saatan olla mukana minimisummalla. Vaihtoehtoisesti jään odottelemaan kurssin aaltoilua, ja ostan osuuksia pikku hiljaa.
o o o
Aiheesta muualla: (lisäsin perään julkaisun jälkeen kun tajusin unohtaneeni)
- Arvopaperi 3.11. (osin maksumuurin takana)
- Sijoittajatursas
5.11.2017
Vaihtoehtoisia sijoituskohteita pohtimassa: vertaislainaaminen ja alkuun tarkemmassa syynissä Fellow Finance
Pörssikurssit ovat korkeilla, enkä oikein löydä ostettavaa. Niinpä tulee tutustuttua uusiin vaihtoehtoihin. Yksi harkinnassa oleva asia on vertaislainaaminen.
Jos konseptia kiteyttää, niin pankit keräävät rahaa monilta ja lainaavat sitä yksittäin. Vertaislainaamisessa tuo välikäsi häviää, ja laina on suoraan yhdeltä yhdelle. Tavallaan tämä on paluu menneseen aikaan, jolloin välissä ei ollut instituutuioita.
Säästöä tulee välikäsien puuttumisesta (tai, no, oikeastaan on niitä tässäkin, mutta koordinointi eikä sijoittamistasolla) ja riskiä tulee välikäsien puuttumisesta ja siitä, että tuotto on kiinni siinä, maksavatko yksittäiset ihmiset velkansa korkoineen.
Toki vertaislainaamisen kautta voi hajauttaa satoihin yksittäisiin lainoihin, eli hajautusta saa tämän sektorin sisällä.
Tunnetuin tämän suunnan suomalaisista toimijoista lienee Fellow Finance, joka ainakin mainostaa melko isosti. Muita ovat Fixura ja Lainaaja.fi -palvelu. Myös ulkomaalaistaustaisia vaihtoehtoja on tarjolla, mutten niistä oikein innostu. Lisäksi globaalilla tasolla voi sijoittaa ns. mikrolainoihin, joissa yhdistyvät sijoittaminen ja tavallaan jopa kehitysyhteistyö. Tuo suunta minua kiinnostaa, muttei niinkään sijoittajana, vaan pikemminkin keinona saada aikaa hienoja asioita.
Tutustuin alkuun Fellow Financeen. Jatkanen sarjaa myös parin muun palvelun läpikäynnillä, mutta mennään nyt yksi kerrallaan.
Kirjautuminen oli helppoa. Auttaa, kun voi pankkitunnuksia käyttää.
Palvelu jakautuu kahteen suuntaan: yksityishenkilöiden (eli: kulutusluottoihin) ja yritysten lainoihin.
Yksityishenkilöpuolella tarjolla on sinällään kattavat mutta samalla suppeat tiedot hakijoista: ikä, asuinpaikka, tulot, maksuvarat ja tiedot haettavasta lainasta korkoineen. Enempää nyt ei voikaan varmaan kertoa, seuraava askel olisi kertoa osoite ja laittaa mukaan kasvokuva - eli liikaa.
Useimmiten lainan hakemisen syy on lainojen yhdistely (ja samalla varmaan korkojen maltillistaminen), mutta remontointi on myös listalla. Lisäksi autoilua ja matkailua näkyy perusteissa.
Lainojen yhdistely on ihan ymmärrettävä syy hakea lainaa. Pikavipeistä on hyvä päästä eroon, ja joku +/- 10 % korko on luksusta moniin muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Samoin remontteihin pankki ei välttämättä lainaa annai.
Mukana yleisellä tasolla potentiaalisen kuuloisia tapauksia. Tyyliin suomalaisia joilla on jokin mielekäs peruste, joilla on tuloja ja luottotiedot kunnossa jne. Tosin näin suppeilla tiedoilla sitä on uskon varassa joka tapauksessa, mutta eivät pankitkaan naapureita ja sukulaisia ennen lainapäätöksiä haastattele.
Yrityspuolella on sitten hieman isompisummaisia lainoja hakusessa. Osassa on reaalivakuuksia, osassa ei. Tuolla on mukana ihan oikeita yrityksiä, joilla on nettisivuja ja joiden tietoja voi halutessaan tutkailla.
Sinällään yrityspuoli on kiinnostava. Yrityksillä on tarvetta pääomalle, pankitkaan eivät halvalla lainaa (jos on riskiä) ja käsittääkseni vertaislainapalveluista lainaa voivat yritykset saada usein pienemmillä kuluilla.
Riskipuolella sitten on tietojen vähäisyys. Tosin Fellow Financen tilastojen mukaan yksikään yrityslaina ei ole jäänyt maksamatta, ja vajaa 3 % on maksanut myöhässä. Nuo ovat varsin hyviä lukuja, joten jos tuollaisena jatkuu, niin aika potentiaalista on.
Yhteenveto
Isoin “bonus” koko palvelussa tulee siitä, että lainata voi 25 eurolla jaollisia summia. Eli 25, 50 tai 75 euroa jne. Omat eurot voi hajoittaa moneen eri suuntaan, potentiaalisen oloisiin tapauksiin.
Itse olen kokeilemassa tätä suuntaan ensin satasella ja sitten toisella. Sitten alkaa saada dataa ja näkee miten homma toimii.
Tämä osin siksi, että tässä on myös kyseessä trensi jossa haluan olla mukana: autoja omistetaan yhdessä, oman kodin ylimääräistä makuuhuonetta vuokrataan ventovieraille, ja jakamistalous on muutoinkin kasvussa. Tämä on vähän samansuuntainen asia, jossa yksilöt astuvat perinteisen pankkitoiminnan suuntaan.
Selvää on, että riskiä on. Yksittäiset sijoituksen on sidottu yksittäisiin ihmisiin tai yrityksiin. Toki tuottoakin on tarjolla usein päälle 10 %. Mutta jos kymmenestä sijoituksesta 1-2 jättää maksamatta, niin lähestytään jo nollatuottoa. Tämä lienee asia, jossa kokemus opettaa.
Olettaisin, että “kohdevalinta” on asia, joka kannattaa tehdä huolellisesti. Tämä nyt pätee mihin tahansa sijoittamiseen, ei vain vertaislainaamiseen.
o o o
Tiedoksi: Tämä teksti saattaa tuottaa minulle euroja. Minuun oltiin yhteydessä, oikeastaan paristakin suunnasta. Totesin, että on jo valmiiksi bloggauksia tulossa kun olen jo asiaan vähän tutustunut, ei puhuta enempää ja kirjoitan siitä mitä kirjoitan. Valitkaa jälkikäteen maksatteko jotain.
Olen huomannut tämän itselleni sopivaksi keinoksi kiertää eettinen dilemmani siitä, vaikuttavatko muut siihen mitä kirjoitan. Anna luvan maksaa kirjoituksistani jos niistä tykkäävät, mutten esimerkiksi julkaise valmiita tekstejä.
Jos konseptia kiteyttää, niin pankit keräävät rahaa monilta ja lainaavat sitä yksittäin. Vertaislainaamisessa tuo välikäsi häviää, ja laina on suoraan yhdeltä yhdelle. Tavallaan tämä on paluu menneseen aikaan, jolloin välissä ei ollut instituutuioita.
Säästöä tulee välikäsien puuttumisesta (tai, no, oikeastaan on niitä tässäkin, mutta koordinointi eikä sijoittamistasolla) ja riskiä tulee välikäsien puuttumisesta ja siitä, että tuotto on kiinni siinä, maksavatko yksittäiset ihmiset velkansa korkoineen.
Toki vertaislainaamisen kautta voi hajauttaa satoihin yksittäisiin lainoihin, eli hajautusta saa tämän sektorin sisällä.
Tunnetuin tämän suunnan suomalaisista toimijoista lienee Fellow Finance, joka ainakin mainostaa melko isosti. Muita ovat Fixura ja Lainaaja.fi -palvelu. Myös ulkomaalaistaustaisia vaihtoehtoja on tarjolla, mutten niistä oikein innostu. Lisäksi globaalilla tasolla voi sijoittaa ns. mikrolainoihin, joissa yhdistyvät sijoittaminen ja tavallaan jopa kehitysyhteistyö. Tuo suunta minua kiinnostaa, muttei niinkään sijoittajana, vaan pikemminkin keinona saada aikaa hienoja asioita.
Tutustuin alkuun Fellow Financeen. Jatkanen sarjaa myös parin muun palvelun läpikäynnillä, mutta mennään nyt yksi kerrallaan.
Kirjautuminen oli helppoa. Auttaa, kun voi pankkitunnuksia käyttää.
Palvelu jakautuu kahteen suuntaan: yksityishenkilöiden (eli: kulutusluottoihin) ja yritysten lainoihin.
Yksityishenkilöpuolella tarjolla on sinällään kattavat mutta samalla suppeat tiedot hakijoista: ikä, asuinpaikka, tulot, maksuvarat ja tiedot haettavasta lainasta korkoineen. Enempää nyt ei voikaan varmaan kertoa, seuraava askel olisi kertoa osoite ja laittaa mukaan kasvokuva - eli liikaa.
Useimmiten lainan hakemisen syy on lainojen yhdistely (ja samalla varmaan korkojen maltillistaminen), mutta remontointi on myös listalla. Lisäksi autoilua ja matkailua näkyy perusteissa.
Lainojen yhdistely on ihan ymmärrettävä syy hakea lainaa. Pikavipeistä on hyvä päästä eroon, ja joku +/- 10 % korko on luksusta moniin muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Samoin remontteihin pankki ei välttämättä lainaa annai.
Mukana yleisellä tasolla potentiaalisen kuuloisia tapauksia. Tyyliin suomalaisia joilla on jokin mielekäs peruste, joilla on tuloja ja luottotiedot kunnossa jne. Tosin näin suppeilla tiedoilla sitä on uskon varassa joka tapauksessa, mutta eivät pankitkaan naapureita ja sukulaisia ennen lainapäätöksiä haastattele.
Yrityspuolella on sitten hieman isompisummaisia lainoja hakusessa. Osassa on reaalivakuuksia, osassa ei. Tuolla on mukana ihan oikeita yrityksiä, joilla on nettisivuja ja joiden tietoja voi halutessaan tutkailla.
Sinällään yrityspuoli on kiinnostava. Yrityksillä on tarvetta pääomalle, pankitkaan eivät halvalla lainaa (jos on riskiä) ja käsittääkseni vertaislainapalveluista lainaa voivat yritykset saada usein pienemmillä kuluilla.
Riskipuolella sitten on tietojen vähäisyys. Tosin Fellow Financen tilastojen mukaan yksikään yrityslaina ei ole jäänyt maksamatta, ja vajaa 3 % on maksanut myöhässä. Nuo ovat varsin hyviä lukuja, joten jos tuollaisena jatkuu, niin aika potentiaalista on.
Yhteenveto
Isoin “bonus” koko palvelussa tulee siitä, että lainata voi 25 eurolla jaollisia summia. Eli 25, 50 tai 75 euroa jne. Omat eurot voi hajoittaa moneen eri suuntaan, potentiaalisen oloisiin tapauksiin.
Itse olen kokeilemassa tätä suuntaan ensin satasella ja sitten toisella. Sitten alkaa saada dataa ja näkee miten homma toimii.
Tämä osin siksi, että tässä on myös kyseessä trensi jossa haluan olla mukana: autoja omistetaan yhdessä, oman kodin ylimääräistä makuuhuonetta vuokrataan ventovieraille, ja jakamistalous on muutoinkin kasvussa. Tämä on vähän samansuuntainen asia, jossa yksilöt astuvat perinteisen pankkitoiminnan suuntaan.
Selvää on, että riskiä on. Yksittäiset sijoituksen on sidottu yksittäisiin ihmisiin tai yrityksiin. Toki tuottoakin on tarjolla usein päälle 10 %. Mutta jos kymmenestä sijoituksesta 1-2 jättää maksamatta, niin lähestytään jo nollatuottoa. Tämä lienee asia, jossa kokemus opettaa.
Olettaisin, että “kohdevalinta” on asia, joka kannattaa tehdä huolellisesti. Tämä nyt pätee mihin tahansa sijoittamiseen, ei vain vertaislainaamiseen.
o o o
Tiedoksi: Tämä teksti saattaa tuottaa minulle euroja. Minuun oltiin yhteydessä, oikeastaan paristakin suunnasta. Totesin, että on jo valmiiksi bloggauksia tulossa kun olen jo asiaan vähän tutustunut, ei puhuta enempää ja kirjoitan siitä mitä kirjoitan. Valitkaa jälkikäteen maksatteko jotain.
Olen huomannut tämän itselleni sopivaksi keinoksi kiertää eettinen dilemmani siitä, vaikuttavatko muut siihen mitä kirjoitan. Anna luvan maksaa kirjoituksistani jos niistä tykkäävät, mutten esimerkiksi julkaise valmiita tekstejä.
1.11.2017
Peräti kolmasti ostoksilla: AT&T
Viime viikolla päädyin jälleen ostoksille. Salkkuun tuli hieman lisää Nokiaa, mutta etenkin kolme miniostosta AT&T:tä. Ostin yritystä kolmasti, aina kuusi osaketta kerrallaan. Ensimmäisen kerran osakkeen hinta oli 34,95, sitten 33,70 ja lopulta 33,57.
Kyse on jälleen "ostan 2 % välein kun kurssi tippuu" -tekniikastani. Tosin vain ostoista ensimmäinen oli toimeksiantona sisällä, seuraavat viritin kun tuon totesin. Tuosta syystä kaksi seuraavaa hintaa on lähempänä toisiaan, joka on minun vinkkelistäni oikein hyvä asia.
Ei ole mikään vahinko, että AT&T:n kurssi tippui. Tässä on pätkä Zacksin uutisesta: "Importantly, in the domestic market, net additions of its postpaid wireless subscribers declined a massive 44.8% year over year.AT&T lost 251,000 satellite TV customers and 134,000 U-verse TV customers. However, it gained 296,000 DIRECTV NOW connections."
Tässä linkki asianomaiseen artikkeliin.
Koen taktiikkani, jossa ostan yrityksiä kun tietty asettamani raja täyttyy ja 2 % välein, toimivaksi. Tai ainakin luulottelen itselleni niin. Vaikka pörssien arvostus on korkea, ajoittain tietyt yritykset sukeltavat joko itseensä tai toimialaan liittyvistä syistä. Silloin voi saada osuutta yrityksestä halvemmalla.
Paitsi tietty, jos yritys sukeltaa eikä siitä enää nouse. Sitten ei saa halvalla, vaan kalliilla.
Kokonaisomistukseni AT&T:ssä on nyt 42 osaketta. Kokonaisarvo 1228 euroa. Pienistä summista edelleen puhutaan, ja jos tiputus jatkuu, on tilaa ostaa lisää.
Kyse on jälleen "ostan 2 % välein kun kurssi tippuu" -tekniikastani. Tosin vain ostoista ensimmäinen oli toimeksiantona sisällä, seuraavat viritin kun tuon totesin. Tuosta syystä kaksi seuraavaa hintaa on lähempänä toisiaan, joka on minun vinkkelistäni oikein hyvä asia.
Ei ole mikään vahinko, että AT&T:n kurssi tippui. Tässä on pätkä Zacksin uutisesta: "Importantly, in the domestic market, net additions of its postpaid wireless subscribers declined a massive 44.8% year over year.AT&T lost 251,000 satellite TV customers and 134,000 U-verse TV customers. However, it gained 296,000 DIRECTV NOW connections."
Tässä linkki asianomaiseen artikkeliin.
Koen taktiikkani, jossa ostan yrityksiä kun tietty asettamani raja täyttyy ja 2 % välein, toimivaksi. Tai ainakin luulottelen itselleni niin. Vaikka pörssien arvostus on korkea, ajoittain tietyt yritykset sukeltavat joko itseensä tai toimialaan liittyvistä syistä. Silloin voi saada osuutta yrityksestä halvemmalla.
Paitsi tietty, jos yritys sukeltaa eikä siitä enää nouse. Sitten ei saa halvalla, vaan kalliilla.
Kokonaisomistukseni AT&T:ssä on nyt 42 osaketta. Kokonaisarvo 1228 euroa. Pienistä summista edelleen puhutaan, ja jos tiputus jatkuu, on tilaa ostaa lisää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)