UA-52254593-1

31.1.2019

Tunneostosten tunneostos: limonaatia, limonaatia...

Kävipäs niin, että on ollut työkiireitä. Sen lisäksi olin markkinointia sivuavassa tilaisuudessa, jossa Coca-Colan mainoksessa telmivät lumessä lumisessa Lapissa. Tuli kiva fiilis ja jano.

Ei ollut cokista tarjolla missään, ei edes ostettavana. Lisäksi ei pidä jouda liikaa limsaa etteivät hampaat kärsi. Niinpä ajattelin sitten, että jos en juomaa saa, niin minäpäs ostan sitten muutaman osakkeen.

Niinpä minusta tuli varsin pian ensimmäistä kertaa eläessäni Coca-Colan osakkeenomistaja. Kolme osaketta päätyi minulle hintaan 47,61 ja toiset kolme hintaan 47,17 dollaria. Niinpä omistan nyt jo päälle 200 eurolla limonaatitehdasta (lisukkeilla).

Kyllä, tämä oli rehellinen tunneostos. Myöhemmin samoilla reissuilla ostin tyyliin 4 eurolla limua lentokentältä. Ei harkintaa, vain fiilistä.

No okei, tunnen minä Coca-Colan. Eiköhän noin jokainen sijoitusta harrastava yhtiön tunne.

Plussia:

  • Vakaa yhtiö. On maksanut osinko jonkun kohta 100 vuotta, mukaan lukien toisen maailmansodan. Osinkoa on nostettukin pitkään.
  • Kerralla tulee maailmanlaajuinen hajautus.
  • Brändi on noin tunnetuin mitä löytyy. Sillä voi ratsastaa.
  • Minun vinkkelistäni on kiva omistaa myös kuluttajatuotteita tekeviä yrityksiä, niitä en paljoa omista.
Miinuksia:
  • Hinta on tuntuvahko. P/E-arvo huitelee 20 toisella puolen.
  • Onko markkina jo kyllästynyt? Kuinka isoksi voi kasvaa kun on jo jättiläinen?
  • Jos terveystrendit voimistuvat, onko se huono juttu ykköstuotteelle?
Noh, en nyt lisää ostele ellei hinta ala kovasti tippumaan. Voi olla, että jäi ainutkertaiseksi jutuksi. Osinkoa muuten alkaa tulemaan peräti 2,34 dollaria neljästi vuodessa. Sillä ostaa jo aika monta limonaatia.



20.1.2019

Perheen talous, osa 4: vaatteiden ostaminen itselleni käytettynä


Tervetuloa perheen talous -sarjan pariin. Tällä kertaa vuorossa vaatteiden ostaminen käytettynä. Kertauksena: olen päälle nelikymppinen mies, käytännössä yksinhuoltaja, ja kotona asuu kaksi kouluikäistä. Kuva puvuntakeista on kuvapankista, ei kotoani.

Ensin askel menneeseen. Olen aina ollut voisiko sanoa "en niin paljon vaatetukseen satsaava." Miehenä se on kohtalaisen helppoa - siisti kuuluspaita päälle ja housut jalkaan, niin on työkunnossa. Säännöllinen suihkussakäynti on plussaa.

Ei sillä, onhan se ihan kiva pukeutua siististi. Mutta muoti tai muut asiat eivät ole minua paljoa ikinä liikuttaneet. Ja sanan siististi sijaan käyttäisin ehkä enemmänkin muotoilua riittävän siististi.

Edellämainittu on johtanut siihen, että olen ostanut vaatteita itselleni harvakseltaan. Olen vilkuillut Dressmannin alennusmyyntejä ja Lidlistä saa usein hyvää halvalla. Olen ajatellut, että olen käyttänyt vaatteisiin melko vähän euroja.

Mutta asia ei ole ihan noin yksinkertainen, olen nimittäin myös:

  • Olen tehnyt tarpeellisia hankintoja, turhaan. Tyyliin vaatekaapin perukoilla on pari fleece-välipaitaa urheilu- ja ulkoilutarkoituksiin. Se on ihan riittävästi, mutta kun toinen niistä on ollut jossain häviksissä niin pitkään, että olen unohtanut sen olemassaolon. Sitten olen ostanut kolmannen. Ja vaikka halvalla saisi, niin turha ostos on silti turha. 
  • Olen tehnyt spontaaneja hankintoja, turhaan. "Katsos, sukkia halvalla." Kotona on sitten ollut säkillinen parittomia sukkia joita en ole jaksanut parittaa. Olen tosissani, kerran tein  tunnin työn ja löysin 53 paria tai lähes paria (joita voin parina käyttää).
Eron jälkeiset vuodet ovat tehneet minusta, uskoakseni, paremman vaatteiden ostajan ja käyttäjän. Nimittäin on tapahtunut seuraavaa:
  • Olen siistinyt vaatekaappeja. Lisäksi minulla on paljon vaatekaappitilaa. Tämän seurauksena vaatteet ovat paremmassa järjestyksessä, tyyliin muutkin paidat kuin kauluspaidat mahtuvat henkareihin.
  • Olen hankkiutunut turhasta eroon. Jos en ole jotain kauluspaitaa tai t-paitaa vuosiin käyttänyt, niin sitten olen laittanut ne kierrätykseen. Samoin ne bokserit, jotka aina sivuuttaa kun eivät ole niin kivoja, päätyivät roskiksen perukoille. 
  • Olen parantanut "käyttöastetta". Välttelen sitä, että kaapin pohjalla tai huoneen nurkassa on epämääräisiä vaatekasoja, tai työpaikan pukukaapissa. Pesukonettakin yritän pyörittää heti kun on noin koneellinen vaatteita kasassa (tämä liittyy etenkin lasten vaatteisiin).
Edelliset ovat johtaneet siihen, että vaatteeni ovat paremmassa järjestyksessä. Tiedän paremmin mitä minulla on, jolloin ei tule tarvetta ostaa lisää. Olen suorastaan ylpeä siistihköstä kauluspaitakaapistani.

Edellisen lisäksi olen alkanut ostamaan vaatteita käytettynä. Kontista ja kierrätyskeskuksesta saa varsin mainiossa kunnossa olevia kauluspaitoja vitosella. Kun alennuskauluspaita maksaa parikymppiä ja normaalihinnat ovat jossain 30-40 euron välillä, niin tuollahan ostaa jo neljästä kahdeksaan kauluspaitaa. Usein vielä laadukkaitamerkkejä.

Olen myös löytänyt uuden toppatakin, tumman pitkän takin, verkkarit metsätöihin, hupparin tai pari, lähes käyttämättömät kävelykengät, puvuntakin, jonkin olopaidan, kaulaliinoja ja vaikka mitä. Kassalla ei paljoa joudu maksamaan. 

Niinpä ostan uutena vain housuja, sukkia (tosin nykyisillä pärjännee vielä pitkään), boksereita ja aluspaitoja. Sekä ehkä jotain erityisharrastusvaatteita, kuten teknisiä paitoja.

Edellisen lisäksi olen alkanut seuraamaan Lidliä entistä tarkemmin. Tajusin näet, että sieltä ostettuja tuotteita voi sovittaa kotona ja palauttaa kolmen kuukauden sisällä, niin saa rahat takaisin. Eli viimeinen esteeni ostaa Lidlistä käytännössä mitä tahansa hävisi.

Lidlin malli on sinällään ovela. Myydään vaihtelevia vaatteita, vuodenaikojen mukaan. Aluspaitoja ja boksereita on myynnissä aika usein, mutta tyyliin ulkoiluvaatteita keväisin ja syksyisin. Useimmiten laatu on hyvää ja hinta kohtuullinen. Esimerkiksi ulkoilukenkiä katselin pitkään. Halvimmillaan olisi löytynyt 100 eurolla, sitten Lidlissä oli olisikos ollut 25 eurolla myynnissä trekkingkengät jotka ovat nyt palvelleet mallikkaasti ehkä puolitoista vuotta.

Tähän kun liittää ajoittaiset vierailut Lidlin poistomyymälään (viimeksi yhdeksän bokseria yhdeksällä eurolla), niin päädyn seuraaviin päätelmiin.

Minulla menee vuodessa vaatteisiin ehkä puolet vähemmän rahaa kuin aiemmin, vaikka aiemminkin ostin mielestäni halvalla. Olettaisin, että omien vaatteideni osalta puhutaan satasista vuodessa. Eikä edes kovinkaan monesta.

Lisäksi minulla on laajempi skaala vaatteita, jotka ovat paremmin esillä ja käytössä. Eli saan enemmän "tehoja" irti vaatekaapistani. 

Arki on helpompaa. En sinällään saa suurta iloa siististä vaatekaapista, mutta saan iloa siitä, että en joudu miettimään asiaa tai etsimään vaatteita. Plussaa tuokin.

Ekologisuus on plussaa. Kun ostaa vähemmän ja myös osan käytettynä, on se myös luonnon kannalta kiva asia. Ei nyt ehkä se päämotivaattori, mutta kiva lisäbonus.

Aika kiva juttu on tämä. Tietyissä rajoin asia pätee myös lasten tapauksessa (joissa on omat haasteensa, kuten kasvaminen ja omat mielipiteet). Siihen taidan palata toisessa bloggauksessa.

17.1.2019

Brexit tulee: mitenkäs siihen sijoittajana reagoisin?


No jopas jopas. Briteillä on paha pulmatilanne: haluavat eroon Euroopan Unionista, mutta mieluusti siten, että edut jäävät ja yhteisvastuu lähtee. Sitten eivät saaneet tuota vaan saivat kompromissin. Kompromissi ei kelpaa, joten sitten lähestytään kovaa brexitiä jossa kaikki ottavat kuonoon.

Lehdissä on spekuloitu eri vaihtoehdoilla. Alkaa näyttää siltä, että niitä on jäljellä enää vain kaksi
  1. Kova brexit. Kerralla poikki, ja sitten tapahtuu kaikenlaista.
  2. Uusi kansanäänestys, jonka jälkeen joko ei eroa tai kohta 1, kova brexit.
En usko malliin missä Euroopan Unionin kanssa lisäneuvotellessa ehdot enää kovasti muuttuisivat nykyisistä, kahdesta syystä.

Ensinnäkään, briteillä ei ole omaa visiota jota tarjota esimerkiksi Pohjois-Irlannin tilanteeseen. Joten eipä siinä ole sitten paljoa sovittavaa.

Toisekseen, Euroopan Unionilla ei taatusti ole halua joustaa nykyistä pidemmälle. EU:n kannalta kyse on käytännössä kohtalonkysymyksestä.

Jos brittien annettaisiin valita ne osat EU:n toiminnasta jotka haluavat, ja osassa voisi jättää väliin, niin sen jälkeen varmaan toistakymmentä valtiota lähtisi saman tien. Unkari ja Puola haluaisivat kehitystuet mutta irti oikeusvaltio- ja maahanmuuttosuunnasta, Italia ja Kreikka talouden ohjausmekanismeista, nyt alkuun. Suomessakin heräisi keskustelu että otettaisiinko kaikki muu paitsi vapaa liikkuvuus. Täällä kun on ihmeellistä hinkua palata menneeseen aikaan jota ei koskaan ole ollut.

Sen jälkeen Euroopan Unioini olisi todella kaukana yhdessä tekemisestä, olisi vain nyyttäripöytä. Ja koska jokainen haluaisi tuoda nyyttäreihin vähemmän kuin syö, kaatuisi kuvio omaan mahdottomuuteensa.

Niinpä brittien toive siitä, että EU käytännössä tuhoaisi itsensä jotta britit hyötyisivät, ei tunnu kovinkaan realistiselta.

Mutta sitten sijoittamisen suuntaan. Joskus pari vuotta sitten brexit-äänestys lähestyi. Ajattelin, että ei se läpi mene, ja ostin kevään ajan ETF-rahastoa Xtrackers FTSE 100 UCITS ETF 1C (XDUK).

Äärettömän selkeästi nimetyssä rahastossa on kyse on sadasta suurimmasta brittifirmasta. Tässä esittelysivulta muuta ranskalainen viiva:
- British blue chip companies listed in GBP on the London Stock Exchange
- 100 largest and most liquid companies
- Weighted by free-float adjusted market capitalisation

Noh, brexit tuli, ja ETF:fän kurssi tippui. Ostin vielä alamäen, mutta kun hinta alkoi nousemaan, laitoin kuukausiostot tauolle.

Tällä hetkellä omistän 886 euron edestä tuota rahastoa. Sijoitus on miinuksella vajaat 3 %, 25 euroa. Tuotto ei siis ole hiponut pilviä.

Mutta nyt sitten mietin omaa brexit-strategiaani. Markkinoilla on tapana aaltoilla, ja esimerkiksi kovan brexitin tapauksessa kurssit saattaisivat sukeltaa enemmän kuin ehkä talouden tunnuslukujen merkeissä olisi syytä.

Voi siis olla, että laittaisin kovan brexitin tapauksessa taas jollain 100-200 eurolla kuussa ostotoimeksiantoa sisään. Sitten pysyisin ostolaidalla kunnes pahin aaltoilu on takanapäin, ja kurssien noustessa lähemmäs lähtöpistettä lopettaisin säännölliset kuukausiostot.

Britit ovat nimittäin iso talous ja monien isojen firmojen koti. Sisämarkkinallakin on kokoa. Vaikka brexitistä mitä seuraisi, niin ei nyt kuitenkaan maailmanloppua. Myös after-brexit-britanniassa olisi ihan kiinnostavaa olla mukana.

Jos taasen syntyy jotain kompromissia, niin sitten en tekisi mitään.

Tässä kohden kysymys: näettekö brexitissä sijoittamisen mahdollisuuksia, vai kannattaisiko vain pysyä kaukana kun aaltoilee?

Photo by Chris Lawton on Unsplash.

13.1.2019

Miksi kauppakeskusten kuolema ei pelota minua (sijoittajana)?


Yhdestä viime vuoden lopun ostoksesta en näemmä ole muistanut raportoida. Se sai minut pohtimaan laajemmin kauppakeskusten tilannetta. Mutta hoidetaan ensin faktat alta pois. Väliviikolla ostin hieman lisää Cityconia: yhteensä sata osaketta hintaan 1,648 euroa kappaleelta.

Perussyy oli se, että kurssi oli taas tippunut. Olen laatinut rajat milloin lisää ostan, ja sitä suunnitelmaa noudatan enkä kysele fiiliksiäni aina kun olen painamassa osta-nappulaa. Mutta taustalla on isompikin päättelyketju, jonka avaan alla. Aiemminkin olen tätä sivunnut, nyt menen ehkä vähän pidemmälle pohdinnoissa.

Kauppakeskukset - ja siten kauppakeskuksia omistavat yritykset kuten Citycon - ovat jos nyt eivät myrskyssä niin tuntuvassa aallokossa. Verkkokaupan osuus myydyistä tuotteista kasvaa. Muutos näkyy myös Suomessa: tovi sitten BR-lelut meni konkurssiin.

Lisäksi epäilen, että tavaroiden ostamisesta siirrytään vähemmän konkreettisten tavaroiden ostamiseen. Lapset saavat joululahjaksi rahaa Playstation-tilille, lelujen sijaan. Näkyy ainakin minun perheessäni, tosin voi liittyä myös lasten vanhenemiseen. Iäkkäitä ovat jo, kaikki koulussa ja kaikkea.

Olisi monia syitä miksi vältellä Cityconia, miksi sitten ostan lisää?

(1) Hinta on jo matala. P/E ei nyt paljoa kerro REITtien maailmasta, mutta katsoo miten katsoo, niin Cityconin arvo on tippunut edellämainituista syistä. Jos ostaa osaketta jonka kurssi on jo tippunut kun tulevaisuutta epäillään, on epätodennäköisempää, että kurssi tippuisi kun yrityksen tulevaisuutta ryhdyttäisiin epäilemään.

(2) Osinkotuotta on hyvällä tolalla. Osinkoa ei kannata liikaa tuijottaa, mutta vähän huomaan silti tuijottavani. Kun tulee ihan kivasti euroja tilille kun kuitenkin kaupoissa käydään ja kassavirtaa syntyy, niin kiva.

(3) Cityconilla on periaatteessa järkevä strategia. Yhtiö pyrkii eroon syrjäisemmistä tiloistaan, ja pyrkii satsaamaan kasvukeskuksiin hyville paikoille, tyyliin ratojen varteen jne. Toiminta-alue on pääosin vakaat pohjoismaat, joten suurta yhteiskuntariskiä ei ole.

(4) Vaikka kauppojen osuus pieninisi, niin muita tulee tilalle. Esimerkiksi vastikää laajennetussa Isossa Omenassa toimii entistä isompi elokuvateatteri, Espoon kaupungin palvelukeskittymä kirjastoineen, terveysasemia ja sensemmoista.

Kun tähän lisää ravintoloiden suuren määrän, niin painopiste on liukunut asioiden hoitamisen ja viihtymisen suuntaan. Mutta tilojen omistajalle lienee aika sama miksi saa tiloja vuokrattua, kunhan saa.

(5) Myös kasvokkaista tapaamista kaivataan. Esimerkiksi Ikea pyrkii (tosin aina omiin tiloihin) kaupunkien keskustoihin, ja pyrkii luomaan mallia jossa myymälässä testataan ja sovitaan, mutta logistiikka tuo tavarat suoraan kotiin. Eli myymälällä ja asioinnilla on roolia, mutta enemmän koordinaatiomielessä.

Edellinen johtaa siihen, että tarvitaan edelleen "lippulaivamyymälöitä". Ne ovat kyllä pienempiä, mutta niitä silti on.

(6) Uutta voi tulla tilalle. Aiemmin oli uutta ja jännää kun kauppakeskuksissa alkoi olla keilahalleja ja elokuvateattereita. Viime vuosien uutuuksia ovat esimerkiksi pakohuoneet. Tilaa tarvitaan. Niin kauan kun sitä halutaan kauppakeskuksista, Citycon lähettää minulle osinkoja.

o o o

Näen kauppakeskukset entisen ajan torin korvikkeina. Kyllä tiloja, missä tavataan, tarvitaan. Se, mitä niissä tiloissa tehdään, on toinen juttu. Voi olla, että bisnes hiipuu, mutta sinällään ydintarve tilalle on ja pysyy.

Ylläreitä voi tulla. 3D-printtaus voi pikku hiljaa muuttaa kaupan alaa samoin kuin verkkokauppa on jo muuttanut. Jos R-Kioskin tilalla tulee korttelin printtausasema, niin Prismat ja Citymarketit alkavat myös olla ahtaalla.

Loppuun nippelitietoa. Omistan nyt 0,00013 prosenttia Cityconista. Aiempia Citycon-bloggauksiani löytyy muuten täältä.

5.1.2019

Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 1/2019: Sijoitusvarallisuus tippuu, miinusta tulee ja viekää minut maakuoppaani lepäämään

Se on uusi vuosi. Iloista on, kun pääsee tekemään sijoitusten ja varallisuuden välikatsausta. Vähemmän iloista on, kun pääsee näkemään paljonko varallisuudesta on hävinnyt joulukuun aikana. Mutta kaikkeen tottuu. Mennään graafeihin.


Huomaatteko nuo kaksi käyrää? Sininen jatkaa tasaista nousua. Se kertoo paljonko euroja olen sijoittanut. Punainen käyrä, jota voitaisiin kutsua punaisen kyyneleen käyräksi, näyttää miten paljon edellisen päälle on kertynyt tuottoa.

Jos sama lukuina, niin sijoitusvarallisuuteni on nyt satasiin pyristäen 63 400 euroa. Se on 3000 euroa vähemmän kuin kuukautta aiemmin. Kaikkien aikojen ennätyksestäni - viime syyskuusta - on tullut miinusta 6200 euroa.


Tässä kuvassa näkyvät sekä sijoitetut eurot että varallisuuden arvonmuutos. Viime kuussa sijoitin lisää 1450 euroa.

Tosin on tässä risukasassa yksi auringonsädekin mukana. Myin ennen vuodenvaihdetta vajaalla tonnilla Nestettä (osin verotussyistä, ostanen kyllä niitä takaisin jossain vaiheessa). Osakkeet eivät ole enää listoissa mukana, eurot eivät ole vielä tilillä. En nyt lähtenyt "leikkikorjailemaan" tilastoja, mutta näkyy ensi kuun vaihteen seurannassa.

Myös kokonaisvarallisuus laskussa


Isossa kuvassa muutos nyt ei ole kovinkaan dramaattinen. Sain ostaa loppuvuonna asuntoni loppuosan omaksi. Sen seurauksena kokonaisvarallisuus hyppäsi lähelle puolta miljoonaa, ja velat päälle 200 000 euroon. Nyt sekä varallisuus, velat että niiden erotus ovat hitusen laskussa.

On ihan lohdullista, että tämän suurempia eroja graafissa ei ole. Mutta toisaalta, tästä graafista nyt ei voi paljoa muutenkaan tulkita. Joten katsotaan seuraavaa.


Tässä graafissa näkyy kuukausitason muutos varallisuudessani viimeisen runsaan vuoden ajalta, alkuun tosin esillä on kolmen kuukauden keskiarvoja. Vuosi sitten joulukuussa ostin auton joka veti niin säästötiliä kuin sijoituksia miinukselle (eli myin vähän rahastoja). Muutoin on plussamerkkistä ollut, mutta viimeiset kolme kuukautta poikkeavat.

Kun viime kuun osalta huomioi lisäeurot säästötileillä, lainojen pienentymiset ja sijoitusten tippuneet arvot, niin noin tonnin verran miinuksella olin. Ei nyt kauhean paha.

Sekä loka- että joulukuussa tuli sijoituksissa takkiin. Marraskuun kohdalla tyhjensin säästötilejä tuohon asunnonostoon (varainsiirtovero ja vastaavaa). Kaikkineen siis on nyt kolmisen kuukautta putkeen tullut +/- 3000 euroa miinusta. Olisi kiva jos ei enää ensi kuussa.

Laskentatapani mukaan varallisuuteni karttui vuoden aikana 47 700 eurolla. Aika kivasti, miltei 4000 euroa kuussa. Tämä on vähän kyseenalainen tapa laskea, koska mukana on muutos arviosta asunnon hinnassa. Toisaalta sain ostaa loppuasunnon omaksi, ja tuolla hinnalla sen saisi myytyä, joten ei tämä ihan perätönkään tapa hahmottaa asiaa ole.

Jos unohdan nuo "tasearvon korotukset", niin varallisuuden arvonnousu olisi sitten ollut hitusen päälle 13 000 euroa. Ihan hyvin vuonna jolloin tuo asunnonosto vei euroja säästötileiltä ja loppuvuonna kurssit kyykkäsivät.

Huolet pois, kyllä se siitä


Vaan ei hätää. Päivät pitenevät ja jollain aikataululla tilanne tasaantunee. Jos meinaa ahdistus hiipiä puseroon, mainitsen itselleni seuraavaa.


  • Asun nyt noin 350 euroa halvemmalla kuin aiemmin (vaikka huomioi lisääntyneet lainanlyhennykset korkoineen). Jää rahaa säästöön tai sijoittamiseen.
  • Edelliseen liittyen: lainani lyhenevät vajaalla 800 eurolla kuussa. Varallisuus lisääntyy vaivihkaa.
  • Sain peräti pienen palkankorotuksen ja keväällä seuraa yleiskorotus. Tilille tullee pian päälle satanen enemmän kuin kuussa ennen, verojen jälkeen.

Eli kaikkineen oma talous on ollut hyvällä tolalla, ja nyt se on vielä hieman paremmalla tolalla.

Osakemarkkinat nyt sahaavat. Kun kurssit laskevat, ostan enemmän. Se voi - ideaalitilanteessa - tarkoittaa sitä, että ostan halvemmalla. Onhan tässä paljon epävarmuuksia, ja edessä voi olla vuosien maltillinen vaihe. Tiedä vaikka jahtaisin sijoituksieni kanssa vuosikymmeniä 70 000 euron rajaa.

Mutta toisaalta: osakemarkkinoilla on tapana niin yli- kuin alireagoida kaikenmoisiin uutisiin, ja laskua seuraa useimmiten nousu. Pitkässä jouksussa kannattaa pysytellä mukana pelissä. Muutama hyvä uutinen voi muuttaa tilanteen taas toisenlaiseksi.

3.1.2019

Ja ostoksilla: automobiilia amerikanmaalta


Pahoittelut tylsistä bloggauksista. Vielä ennen uutta vuotta vielä yksi ostoraja osui kohdalle. Ostin 25 osaketta Fordia kappalehinnalla 8 dollaria. Tylsää tämä on minustakin, sillä olen ostanut Fordia pieniä eriä kohta kolme kuukautta. Mutta kun kurssi tippuu, niin on hyvä tilaisuus minulle painaa ostohintaa alaspäin.

Aiemmat bloggaukseni Fordista löytyvät täältä.

En nyt mitään uutta osaa sanoa. Yrityksen hinta on ollut halpa (ihan hyvästä syystä, liiketoimintahaasteita) ja nyt se on vielä halvempi, pääosin yleisen notkahduksen seurauksena.

Ensisijaisesti tässä on kuse siitä, että pidän kiinni suunnitelmistani. Jos niitä miettii aina uusiksi, joutuu miettimään paljon ja tekee luultavasti vielä tyhmiä improvisointeja.

1.1.2019

Osingot vuonna 2018, ja miltä näyttää tuleva vuosi?

Kuun vaihteessa on kivaa, kun pääsee tekemään kuunvaihteen yhteenvetoja. Vuodenvaihteessa vasta kivaa onkin, kun pääsee tekemään vuositason yhteenvetoja. Ensimmäisenä lähden liikkeelle osingoista.

Tässä kuvassa ovat osinkoni vuodesta 2013 alkaen, jolloin ensimmäisen kerran omistin osinkoja maksavia yrityksiä. Viime vuoden osinkokertymä oli 1554 euroa. Seuraan tililleni tulevia osinkoja, eli välittäjästä riippuen verot on jo maksettu.

Verrattuna aiempiin vuosiin kasvutahti on melko tasaista. Vuonna 2017 oli pieni notkahdus kuin vaihdoin välittäjiä, jälkisiivosin avioeroon liittyviä asioita ja kaikenlaista. Vuoden 2016 graafi oli hitusen korkea kun Lynxin puolella veroja ei peritä osingoista samaa tahtia kun niitä tilille tulee, vaan tasataan verotuksessa. Ensi vuonna tulee hieman samaa, kun minulla on taas vähän omistuksia Lynxin puolella.

Osingoiksi muuten lasken myös pääomalainojen takaisinpalautukset, S-osuuksien tuotot ja kaiken vastaavan, millä nimellä niitä nyt kutsutaankaan.

Olen tähän osinkokertymään jo tyytyväinen. Jo noilla summilla pääsen uudelleensijoittamaan ihan iloiseen tahtiin. Noin 130 euroa kuukaudessa on ihan oikeaa rahaa, ja jos tekisi taloudessa tiukkaa, niin tuosta summasta voisi jo hakea turvaa.

Kumulatiivinen osinkokertymä nousee pikku hiljaa pystympään, kun osinkosummat kasvavat. Hitusen vajaat 5500 euroa olen saanut tässä vuosien varrella osinkoina.

Tässä ovat sitten osingot kuukausittain viime ja tänä vuonna. Nousua on lähes jokaisena kuukautena. Suomelainen osingonmaksu (tai omistukseni) painottui maalis-huhtikuuhun, jolloin oli tuntuvaa nousua ja toukokuussa miinusta.

Lokakuun nousu on pääosin Nesteen ansiota - Neste ryhtyi maksamaan osinkoa kahdesti vuodessa. Muiden kuukausien hyppäykset ovat lähinnä seurausta siitä, että olen ostanut pikku hiljaa lisää osakkeita, myös neljästi vuodessa osinkoa maksavien yritysten sellaisia.

Sitten vielä edellisen graafin sisarpuoli, eli osingot kuukausittain, mutta kumulatiivisesti tarkasteltuna. Tästäkin näkee, että merkittävin nousu syntyi keväällä, mutta kyllä tuo ero kasvoi tasaisesti ihan vuoden loppuun asti.

Miltä näyttää osinkovuosi 2019?


Luulisin, että ensi vuonna edessä ei ole mitään erityistä. Vaikuttaa siltä, että voin ostaa osakkeita nykyiseen, aika tasaiseen tahtiin. Riippuen tosin myös siitä onko mielestäni kohtuuhintaista ostettavaa. Tämä merkitsisi pikku hiljaa tapahtuvaa nousua myös osinkosummissa.

En usko, että yritysten osinkojen nostotahti olisi mitenkään hurjaa. Aika monet yritykset ovat tehneet pikemminkin "statement"-henkisiä prosentin, parin nostoja. On sekin jotain, mutta kansainvälisen politiikan ja talouden kuohuissa luulen, ettei mitään mahtinostoja ole näkösällä.

Varmaan olisitte voineet päätellä, että 2000 euron vuotuinen summa alkaa tuntua houkuttavalta. Siihen on kyllä matkaa 450 euroa, mutta luulisin, että jo nykyisillä omistuksilla ensi vuoden osinkokertymä olisi tyyliin 1700 euron lähimaastossa.

Sitten tuntuisi houkuttelevalta saada osinkoja 200 euroa kuussa, eli 2400 euroa vuodessa. 300 euroa kuussa tulisi täyteen 3600 euron vuotuisilla osingoilla. Sitten 4800, ja 6000 euroa...

Nälkä kasvaa syödessä. Paitsi osinkojen tapauksessa - ne tuovat tarvittaessa ruokaa pöytään. 

Hyvää alkanutta vuotta vaan kaikille.