UA-52254593-1

30.6.2019

Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 7/2019: Paluu ennätyslukemiin

Jippijaijee kesälomalaiset. Heinäkuu on jo ovella ja pankit ovat kiinni kuunvaihteeseen, joten voin jo nyt avata kuunvaihteen sijoitusten ja varallisuuden välikatsauksen. Teema tälle voisi olla paluu normaaliin.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. No ei tämä niin montaa kerro, mutta jotain kuitenkin. Tässä graafissa on sinisellä sijoittamieni eurojen määrä. Se on suunnilleen 55 000 euroa. Tuottopuolta on sitten noin 22 000 euroa, eli jonkinverran olen plussalla. Kokonaissijoitusvarallisuus on tällä hetkellä 77 100 euroa.



Tässä näkyy sitten sijoitettujen eurojen ja sijoitusten arvonmuutos yhdessä graafissa. Siinä missä toukokuussa sijoitukset tekivät jonkun päälle 4000 euroa miinusta, niin nyt oli sitten rekyylin aika. Uusia euroja sijoitin maltillisesti, vain 450 euroa viime kuun aikana.


Tämä kuva kertoo mielestäni kolme sanaa: nousee, nousee ja laskee. Kokonaisvarallisuus kolkuttelee 500 000 euron rajaa (491 500 euroa). Velaton varallisuuteni tavoittelee 300 000 euron rajaa (291 000 euroa) ja velkani on pian alla 200 000 euroa (200 500 euroa).

Myönnettäköön, olen jo keväästä alkaen odotellut, että milloin rajat paukkuvat. Mutta niin vaan siinä kestää, eivät nämä niin nopeita prosesseja ole. Ensimmäisenä tulee vastaan tuo 200 000 euron velkaraja, tarkemmin ensi kuun puolessa välissä. Jos pörssit eivät romahda, niin sitten on vuorossa velaton varallisuus ja 300 000 rajapyykki joskus syksyllä. Kokonaisvarallisuudesta ei hajuakaan.


Loppuun sitten kuvista merkittävin. Tässä on eroteltuna mistä viime kuukauden aikana tapahtunut varallisuuden nousu koostuu.

Ensinnäkin, kuukausi oli mainio. Varallisuus karttui noin 4300 eurolla.

  • 757 euroa siitä oli lainojen lyhentymistä. Tämä on aika lailla vakio, kuusta toiseen, tästä hamaan ikuisuuteen noin 9000 euroa vuodessa.
  • 1330 euroa oli siirtojani säästötileille. Kun minulle kertyy rahaa, siirrän sitä "jemmaan" säästötileille. Sitten jos vaikka kurssit niiavat, niin kauhon tuolta lisää euroja. 
  • 2157 euroa oli se summa millä sijoitusten arvo nousi, uudet sijoituseurot mukaanlaskettuna. Tämä on se aaltoileva kohta varallisuuteni karttumista: joskus miinusta, useimmiten plussaa. Mutta kunnon kurssiromahduksen sattuessa saatan joutua säätämään graafin alareunan -5000 euroa kohtaa uudestaan.

Mutta vuoden puoliväli antaa mahdollisuuden myös spesiaalitarkasteluun. Minkä verran varallisuuteni on kertynyt alkuvuoden aikana?

  • Lainat ovat lyhentyneet tasaiseen tahtiin. 757 euroa kuussa, yhteensä pyöristettynä 4500 euroa.
  • Säästötileillä on rahaa 350 euroa vähemmän kuin oli puoli vuotta sitten. Eli teoriassa -60 euroa kuussa. Säästötilit nyt toimivat (perusjemmarahojen ohella) puskurina tuleville sijoituksille, joten ei ole murhe tämä.
  • Sijoitukset ovat plussalla pyöristettynä 13 500 euroa, kuukausitasolla 1150 euroa. Se on hyvin. Tämä on kuitenkin hieman harhaanjohtava luku, koska tammikuussa loppuvuoden kestänyt kurssilasku kääntyi nousuun ja tuli "palautumista." Toisin sanoen loppuvuosi meni huonosti, alkuvuosi hyvin. 

Mutta kaikkineen, taas menee ihan kivasti. Minä käyn töissä, lomailen, annan joskus lapsille ruokaa ja harrastan. Myös kotia siivoan - liian harvoin. Siinä ohessa varallisuus kertyy, ja joskus sijoitan lisää. Jos tämänsuuntaisena pysyy, niin hyvä.

23.6.2019

Perheen talous: Voiko kuponkeja käyttämällä säästää? Ja jos kyllä, niin paljonko?


Kun olin lapsi, kotiin tuli kuponkihenkinen seinäkalenteri joka laitettiin keittiön seinälle. Paperisen kalenterin reunoilla oli kuponkeja joilla sai jotain alennuksia.

Myöhemmin - kun täysi-ikäisyys lähestyi - löysin hampurilaisravintoloiden kuponkien ilon. Kun piti itse maksaa omilla säästöillä, pienikin alennus oli tarpeen. Hesburgerin lisäksi myös McDonaldsilla oli 90-luvulla kuponkeja käytössä.

Tämä tapa ei ole kadonnut. Kun kotiin tulee Hesburgerin kuponkeja, leikkaan kiinnostavimmat lompakkoon. Rinnalle ovat tulleet mobiilisovellukset joihin on otettu mukaan myös "kuponki-idea". Myös tuore tulokas Burger King jakaa kuponkeja niin paperisena kuin mobiilisti. McDonaldsin sovelluksessa on muutamia vaihtuvia etuja.

Muutoin kuponkien aika alkaa olla minun elämässäni ohi. Tarjoukset ovat useimmiten tarjouksia joita saa kun menee kauppaan. Joskus lähikaupassa voi kerätä leimoja, ja sitten saa jotain pyyhesettiä halvemmalla. Niistä en innostu, Prismasta saisi saman pyyhesetin noin samaan hintaan ilman mitään leimoja. Eli muita kuin ateriakuponkeja en huomaa (paperisena) enää käyttäväni.

Mutta onko tästä mitään hyötyä, vai onko kyseessä vain vanha tapa?

Aloitetaan taustoilla. Elän likipitäen yksinhuoltajana kahden nuorimman lapseni kanssa. Kouluaikaan lapset ovat entisellä puolisolla joka toisen viikonlopun.

Käymme ulkona syömässä ehkä keskimäärin kerran viikossa. Se on aika paljon. Tämä johtuu osin mökin vuokraamisesta (tarve käydä pistäytymässä mökillä myös arki-iltaisin, mutta syödäkin pitää) ja retkeilystä. Olemme aika paljon liikkeessä niin arkisin kuin viikonloppuisin, ja ruokaa tarvitaan.

Lähes aina syödessämme ulkona kyseessä on hampurilaispaikka. Tämä on osin käytäntöön, osin talouteen ja osin nirsoiluun liittyvä asia.
  • Käytäntö tarkoittaa sitä, että hampurilaisravintoloita nyt tulee vastaan ja niistä saa ruokaa nopeasti. Keskimmäinen kyllä toivoo kiinalaista ruokaa - tosin vain tietyssä ravintolassa. Ei paljoa auta jos ollaan toisella puolella pääkaupunkiseutua.
  • Talous-ulottuvuus viittaa siihen, että on kiva jos pikaisesti syöty ruoka ei nyt ihan älyttömiä maksa. Kyllähän monipuolisemmasta ruuasta voi enemmän maksaa, mutta jos euromäärät ovat kolminkertaiset ja lapset päälle valittavat, niin sitten tulee surku.
  • Nirsoiluun viittasin jo aiemmin. Hampurilaisravintola on kompromissi jossa kaikki saavat "riittävän ok" -ruokaa. Keskimmäinen haluaa tiettyyn kiinalaiseen, nuorin on joustavampi muttei pidä juuri kiinalaisesta niin paljoa. Minulle käy kaikki kunhan ei maksa liikaa ja saadaan ruokaa riittävän nopeasti.
Yksi ulottuvuus on sitten ruuan terveellisyys. Ei hampurilainen nyt se ihan ideaaliruoka ole, eivätkä varsinkaan ranskalaiset. Itse vaihdan usein ranskalaiset salaattiin, lapsia en ole saanut tähän mukaan. Mutta tässä kohden olen itselleni armelias. Kotona on aina kasviksia ruuan kanssa, kokkaan ajoittain myös alusta alkaen ja muutoinkin ruokailutottumuksemme ovat ihan kohtuullisia. Maailma ei kaadu ulkona syömiseen.

Kysymys kuuluu, että paljonko sitten voi säästää käyttämällä kuponkeja? Otan esimerkiksi kuvien mukaisen Hesburgerin.

"Tavanomainen" ateriasetti on, että otan itse kerrosaterian tai vastaavan, ja lapset juustoateriat. Hinnat vaihtelevat ravintoloittain, otan lähtökohdaksi nyt lähimmän kauppakeskusravintolan.
  • Kerrosateria 7,90 euroa, alennuskupongilla 6,50 euroa.
  • Juustoateria 5,80 euroa, alennuskupongilla 4,20 euroa.
Tuon kun ynnää yhteen, niin kupongeilla säästää 4,6 euroa per käynti.

Burger Kingissä alennukset ovat vielä tuntuvampia, jos tarttuu heidän tarjouksiinsa (jotka kyllä vaihtelevat). Kevään ajan on saanut kaksi juustoateriaa kuudella eurolla, ja itselleni kerrosaterian hintaan 5,50 euroa.

Käytän nyt kuitenkin esimerkkinä Hesburgeria, kun sieltä saa konkreettiset summat tarkemmin ulos. Listahinta on 19,50 euroa. Alennettu hinta 14,90 euroa. Alennusprosentti on pyöristettynä 24.

Jos oletetaan, että vuodessa tulee käytyä hampurilaisravintoloissa noin 50 kertaa, niin se maksaa minulle yhteensä 745 euroa. Ilman kuponkeja menisi 230 euroa enemmän. Eli siinä mielessä säästö on tuntuva.

En usko, että ihan 50 kertaa käydään vuodessa porukalla hampurilaisilla. Mutta käyn joskus yksinäni ohimennen - kun kiire on - hampurilaisravintoloissa. Joten voluumi lienee oikeansuuntaista.

Tuo säästetty 230 euroa merkitsee sitä, että 15 ravintolakäyntiä tulee "kaupan päälle".

Loppuun itsekritiikkiä

Kiva juttu että halvemmalla saa. Mutta johtaako se, että saa halvemmalla, siihen, että ostaa enemmän? Tämähän se juju taustalla on, ei niitä kuponkeja huvin vuoksi paineta: "Tule meille!" "Tule useammin meille!"

Selväähän se silti on, että jos kotona söisi, niin ei siihen paljoa yli vitosta mene koko porukan ruuasta. Eli vähentämällä ulkona syömistä säästää huomattavasti enemmän kuin kuponkia ojentamalla. Teoriassa jopa retkille voisi ottaa mukaan jotain keittoa kannussa tai muita lämpimiä ruokia. Tai tekisi ruuan juuri ennen lähtöä, ja pakkaisi sämpylöitä matkapojaksi. 

Valitettavasti vaan tämä vaatisi nykyistä enemmän suunnitelmallisuutta ja varautumista, johon minulla ei ole ollut viime vuosina saumaa. Mutta nyt alkaa olla.

Niinpä asetan itselleni tavoitteen. Ryhdyn seuraamaan montako kertaa käymme koko porukalla ulkona syömässä, ja missä. Tavoitteeni on vähentää ulkona syömisen määrää. Jos innostun, kaivan korttimaksuista tiedot viime keväästä. Se kuitenkin vaatisi jo sen verran paljon myyräntyötä, että katsotaan.

PS. Loppuun tarvitsee todeta, että aika usein maksan lounaskortilla. Se taasen merkitsee vajaan neljänneksen "alennusta". Eli niin kauan kuin pystyn maksamaan ulkona syönnit lounaskortilla ja saldo riittää, hyötysuhde parantuu.
Perheen talous -sarjassa avaan miltei yksinhuoltajan arkea talousvinkkelistä. Miten säästää? Miten toimin? Missä voisi parantaa?

9.6.2019

Kesä tuli, pari ostosta ruotsinmaalta

Nyt on kesä täällä. Pian viikko hellettä, ja alkaa jo uuvuttaa. Ja koska kesällä on kiva tehdä kaikkea muuta paitsi kirjoittaa sijoittamishenkisiä bloggauksia, olen pahasti jäljessä raportoinneissani. Sen kunniaksi, pari ostoa parin viikon takaa.

Ruotsi on jännä maa. Siellä menee aina hyvin. Bonusperheen eksät ovat oikeasti ihan sikahyvää pataa keskenään ja kaikki miehet siellä ovat aina minua tyylikkäämmin pukeutuneita ja parta on ajettu siistimmin. Noh, kommentoin ehkä liikaa vain Tukholmaa, mutta silti.

Kävin näet kahdesti ostoksilla Ruotsin suunnassa.

Ostin ensin 22 osaketta Handelsbankenia kappalehinnalla 93,98 kruunua. Handelsbankenin kurssi on laskenut, käsittääkseni ensisijaisesti alaan liityvistä syistä. Ostorajani osui kohdalle, joten ostin hieman lisää.

Sitten oli heti perään jälleen asiaa Ruotsiin. Ostin 8 osaketta sijoitusyhtiö Kinnevikin osakkeita kappalehinnalla 241,50 kruunua. Tämä on vasta toinen ostoni, ja osakepotti on jotain 400 euron kokoluokkaa. Vielä en tämän ansiosta kuulu vanhoihin ruotsalaisiin, vauraisiin sukuihin.

Molemmat ostoksista kuuluvat ihan puhtaasti aiempiin linjauksiini. "Jos kurssi tippuu, ostan lisää." No, tippui ja ostin.

Ryhdyn miettimään asiaa uudestaan siinä vaiheessa jos yrityksestä kuuluu jotain erityisen huolestuttavaa tai kurssiromahdus on niin kovassa vaiheessa etten ehdi tehdä toimeksiantoja etukäteen määrittelemilläni hinnoilla. Nyt ei ollut kyse kummastakaan.


2.6.2019

Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 6/2019: Paljon lisää sijoitin, arvoa vielä enemmän menetin

Huomenta vaan! Se on uusi kuukausi, ja vanhat kujeet. Tervetuloa sijoitusten ja varallisuuden välikatsaukseni pariin.

Aloitetaan heti graafista, joka kertoo sen paljonko euroja olen sijoittanut, ja mikä on sijoitusten tämänhetkinen arvo.

Kerron teille salaisuuden. Ei mennyt hyvin. Ei mennyt edes huonosti, vaan tosi huonosti. Kuuluu asiaan, mutta silti.

Kun pörssikurssit niiasivat urakalla ties mistä syystä (lähinnä: talouskasvu hiljenee ja kauppasodan uhkaa on ilmassa), niin varallisuuteni arvo tippui oikein kunnolla. Tämä tarkoitti sitä, että ostorajani tulivat kohdille. Ja koska sijoitustileillä ei ollut niin paljoa euroja, siirsin melkoisen summan pääosin säästötileiltä sijoituksiin.

Jos saman sanoo lukuina, niin sijoitin lisää 3469 euroa. Siitä kertoo tuon sinisen alueen jyrkähkö nousu. Ja samana aikana sijoituksieni kokonaisarvo tippui 772 euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä miinusta tuli päälle 4000 euroa.

Toinen graafi kertoo asian tarkemmin. Miinusta tuli ihan kunnolla, tosin viime vuoden lopulla oli kaksi noin samanmoista kuukautta.

Hätäisesti joskus katselen, että kylläpäs minulla nyt aaltoilee enemmän kuin ennen. Se on osin optinen harha. Ensinnäkin tämän graafin alkupuoli koostuu kolmen kuukauden keskiarvoista, kuin yksi kuukausi olisi ollut kyseessä. Eli naapurikuukaudet tasaavat toisiaan. Toisekseen sijoittamani euromäärät ovat moninkertaistuneet - jolloin heiluntakin on voimakkaampaa.

Kokonaisvarallisuuteni kannalta tämä oli erilainen käänne. Kokonaisvarallisuuteni nimittäin tippui hitusen, samoin kuin velkojen ja varallisuuden erotus. Lainat kyllä lyhenivät entiseen malliin. Pian velkamäärä on alle 200 000 euroa. 

Tässä on sitten graafi jossa ovat edelliset eroteltuna. Lainat lyhenivät taas 757 euroa. Säästötileitä nappasin pois päälle 2600 euroa ja sijoituksien suunnassa tuli miinusta vajaat 800 euroa. Ihan virkistävää, että välillä myös näin päin.

Missä nyt olen?

Yksi isoimpia muutoksia on, että pörssikurssien nopeakaan lasku ei enää ahdista minua. Sellaista sattuu, ja toivottavasti on hyvä ostotilaisuus kyseessä. Asiaa helpottaa se, että olen sijoituksieni kanssa edelleen runsaasti plussalla siihen verrattuna, että olisin hautonut euroja tilillä.

Tosin jos nyt tulisi ihan totaalinen romahdus, niin ehkä kirjoittaisin ihan toisenlaisia sanoja kirosanoilla höystettynä.

Bonuksena olen kohta saamassa veronpalautuksia, lomarahoja, vuokratuloja sekä myöhässä tulevia yhteiskunnan tukia. Niitä tässä jo epäsuorasta käyttelen. Tai en oikeastaan, mutta käyttötilini jakautuvat kahteen osaan. Toisella on 3000 euroa ja siihen en koske. Toista voin pumpata täyteen ja tyhjäksi, tarpeen mukaan.