Uusi vuosikymmen antaa mahdollisuuksia miettiä tekemistä uusiksi. Minäkin mietin. Sitten mietin lisää. Lopulta tulin siihen tulokseen, että olennaisinta on, että jatkan nykyisellä linjalla.
Tarkoitan tällä sitä, että tienaan töissä käymällä ihan hyvin, ja mökkiä vuokraamalla mukavasti lisää. Vaikka lähtökohdat eivät ole ideaalit (olen miltei yksinhuoltaja, ei-puoliso ei osallistu rahallisesti lasten elättämiseen), niin koko ajan jää rahaa jemmaan samalla kun velat lyhenevät.
Niinpä keskeisin tavoite on vain jatkaa. Jenkkiurheiluelämässä on termi stay in the game. Sillä viitataan tilanteeseen, että jos tulee vastoinkäymisiä, niin olennaista on vain jatkaa valittuun tyyliin. Eli jos vastustaja saa nopeasti kaksi maalia, ei ryhdytä hakemaan riskillä kavennusta, vaan jatketaan valitulla tiellä ja pyritään roikkumaan mukana huonon hetken yli. Sitten tilanne voi kääntyä. Sen sijaan hätiköimällä voi sössiä mahdollisuuden kääntää suuntaa.
Noh, minulla ei ole huonoa tilannetta. Mutta maltillinen kehässä pysyminen on parasta mitä voin tehdä.
Joissain kohdissa yritän toimia toisin kuin ennen, olennaisempana osakesäästötilin käyttöönotto. Mutta se on erillisten bloggausten aika se.
22.12.2019
Kun raha on tarpeen: Myin päälle neljällätonnilla Nordeaa
Aina ei voi ostaa, joskus tarvitsee myydä. Myin kaikki 580 Nordean osakettani. Tilille tuli runsaat 4100 euroa, tappiota realisoitui noin 750 euroa.
Syy myyntiin on arkinen. Keittiössä oli pieni vesivahinko. Se on kohta kunnossa, pääosin vakuutuksen piikkiin. Jotain voi jäädä minullekin maksettavaksi.
Samalla uusin keittiön. Lisäksi kun nyt on remonttiporukka kotona, voisi uusia lattiat. Nälkä kasvaa syödessä ja lasku lisätöitä tilatessa.
Ennaltaehkäisevästi myin sitten osakkeita, etten nyt ainakaan joudu hädissäni mitään myymään. Tämä liittyy samalla myös osakesäästötiliin. Jos vaikka puolet tästä neljästä tonnista jää tallelle, ostan sitten Nordeaa ensi vuonna takaisin osakesäästötilin kautta.
Taustalla ei siis ole siis juuri Nordeaan liittyvää harkintaa. Muutoin kuin että sopivasti miinuksella (tappiota verotukseen), sopii osakesäästötilille (paljon osinkoa, tuskin suuria kurssinousuja) enkä usko, että tässä välissä mitään kurssiraketointia on tulossa.
Syy myyntiin on arkinen. Keittiössä oli pieni vesivahinko. Se on kohta kunnossa, pääosin vakuutuksen piikkiin. Jotain voi jäädä minullekin maksettavaksi.
Samalla uusin keittiön. Lisäksi kun nyt on remonttiporukka kotona, voisi uusia lattiat. Nälkä kasvaa syödessä ja lasku lisätöitä tilatessa.
Ennaltaehkäisevästi myin sitten osakkeita, etten nyt ainakaan joudu hädissäni mitään myymään. Tämä liittyy samalla myös osakesäästötiliin. Jos vaikka puolet tästä neljästä tonnista jää tallelle, ostan sitten Nordeaa ensi vuonna takaisin osakesäästötilin kautta.
Taustalla ei siis ole siis juuri Nordeaan liittyvää harkintaa. Muutoin kuin että sopivasti miinuksella (tappiota verotukseen), sopii osakesäästötilille (paljon osinkoa, tuskin suuria kurssinousuja) enkä usko, että tässä välissä mitään kurssiraketointia on tulossa.
15.12.2019
Sijoitusaiheinen podcast: Sijoittaminen menestyjien vanavedessä kulkeviin yrityksiin
Podcastit ovat liukuneet osaksi elämääni. Olen ryhtynyt kuuntelemaan niitä säännöllisesti. Urheiluaiheisia podcastejä jos herää yöllä eikä meinaa saada unta. Henkirikosaiheista kun käy illalla kävelemässä tai kenties porraskävelemässä (näitä en tykkää kuunnella yöllä, alkaa pelottamaan). Olen kuunnellut ajoittain myös sijoittamisaiheisia podcastejä, vaikka ne ovat kyllä välillä tylsin.
Noh, urheilupodcastin kautta päädyin kuntelemaan Unibetin Hetkinen TV:n sijoittamista koskevaa jaksoa. Juontajana Jussi Heikelä ja vieraana Jorma Vuoksenmaa. Vuoksenmaan kolumneja ja vastaavia olen tainnut lukea jo 90-luvulta asti, tilastopohjainen suhtautuminen urheiluun oli aikoinaan uutta ja jännää.
Muutamakin ajatus nousu mieleen, mutta nyt uppoudun vain yhteen niistä. Podcastin loppupuolella he puhuivat megatrendeistä ja megatrendien aallonharjalla ratsastavista yhtiöistä. Olisihan se hienoa löytää joku Applen kaltainen pikkufirma jota ostaisi, ja sitten odottaisi arvon satakertaistumista. Vaan ongelma on, että todennäköisesti se minun löytämäni firma ei lyö läpi. Ja jos ostan sataa vastaavaa firmaa, niin sitten ei tienaa suhteessa niin paljoa siitä arvonnoususta.
Studiossa sitten pohtivat sijoittamista niihin yrityksiin, jotka ovat siellä vanavedessä, lähellä aallonharjaa.
Esimerkkejä historiasta. Kalifornian kultaryhntäys 1849 toi pilvin pimein porukkaa kaivamaan kultaa. Pieni osa vaurastui, osa menetti henkensä ja osa varallisuutensa. Mutta varmimmat tienaajat olivat niitä, jotka myivät tuotteita kullankaivajille.
Jos lapioista on pula, niin lapion hinta voi olla tuntuva. "Onko talvi tulossa ja tarvitset vaatteita? Noh, meiltä löytyy." "Ai että ruokaa haluaisit ostaa, no se käy!"
Yhtä voittajaa voi olla hankala löytää, mutta siinä ohessa tulevia voi kyllä yrittää löytää. Tässä villiä veikkailua ja muutamia suomalaisia yrityksiä.
Kaupungistuminen on megatrendi ja maailmanlaajuinen ilmiö. Suomalaisista yrityksistä Kone toimii potentiaalisella sektorilla, hissejä tarvitaan. Hissi ei ole se päätuote, mutta pilvenpiirtäjässä kovasti tarpeen.
Huhtamäki on tekee pakkaustuotteita. Niitä tarvitaan aina, mutta korostuneesti kun verkkokaupan osuus myynnistä kasvaa. Ei Huhtamäki ole se joka tekee tuotteet, myy ne, tai edes postittaa. Mutta paketteja tarvitaan.
Ilmastonmuutos. Ihan suoraan on hankala löytää suomalaisia firmoja joilla olisi todella vahva jalansija tässä suunnassa. Mutta Neste on kyllä vahvoissa asemissa kasvipohjaisessa polttoainevalmistuksessa. Puun käyttö muovin korvaajana kasvaa, joka on vähintäänkin pirun potentiaalinen paikka metsäteollisuudelle.
Teoriassa Nokiankin voisi laskea tähän porukkaan. Kohta kaikki mahdollinen keskustelee keskenään muun muassa Nokian tekemien verkkojen avulla. Mutta ei se potentiaalinen paikka ole tae siitä, että on voittajien joukossa. Nokian tapauksessa Nokian kyky tarttua tilaisuuteen on vielä auki.
Varmaan muitakin formoja löytyy, mutta nämä nyt tulivat kotimaisistaensimmäisenä mieleen.
Yleisellä tasolla huomaan, että tuo ajatus kiinnittyi ajatteluuni. Etten siis yritä miettiä mikä on se tuleva ykkönen, vaan ketkä ovat siinä ympärillä. Siitä porukasta voi löytyä yrityksiä halvemmalla ja voi osua varmemmin oikeaan.
Noh, urheilupodcastin kautta päädyin kuntelemaan Unibetin Hetkinen TV:n sijoittamista koskevaa jaksoa. Juontajana Jussi Heikelä ja vieraana Jorma Vuoksenmaa. Vuoksenmaan kolumneja ja vastaavia olen tainnut lukea jo 90-luvulta asti, tilastopohjainen suhtautuminen urheiluun oli aikoinaan uutta ja jännää.
Muutamakin ajatus nousu mieleen, mutta nyt uppoudun vain yhteen niistä. Podcastin loppupuolella he puhuivat megatrendeistä ja megatrendien aallonharjalla ratsastavista yhtiöistä. Olisihan se hienoa löytää joku Applen kaltainen pikkufirma jota ostaisi, ja sitten odottaisi arvon satakertaistumista. Vaan ongelma on, että todennäköisesti se minun löytämäni firma ei lyö läpi. Ja jos ostan sataa vastaavaa firmaa, niin sitten ei tienaa suhteessa niin paljoa siitä arvonnoususta.
Studiossa sitten pohtivat sijoittamista niihin yrityksiin, jotka ovat siellä vanavedessä, lähellä aallonharjaa.
Esimerkkejä historiasta. Kalifornian kultaryhntäys 1849 toi pilvin pimein porukkaa kaivamaan kultaa. Pieni osa vaurastui, osa menetti henkensä ja osa varallisuutensa. Mutta varmimmat tienaajat olivat niitä, jotka myivät tuotteita kullankaivajille.
Jos lapioista on pula, niin lapion hinta voi olla tuntuva. "Onko talvi tulossa ja tarvitset vaatteita? Noh, meiltä löytyy." "Ai että ruokaa haluaisit ostaa, no se käy!"
Yhtä voittajaa voi olla hankala löytää, mutta siinä ohessa tulevia voi kyllä yrittää löytää. Tässä villiä veikkailua ja muutamia suomalaisia yrityksiä.
Kaupungistuminen on megatrendi ja maailmanlaajuinen ilmiö. Suomalaisista yrityksistä Kone toimii potentiaalisella sektorilla, hissejä tarvitaan. Hissi ei ole se päätuote, mutta pilvenpiirtäjässä kovasti tarpeen.
Huhtamäki on tekee pakkaustuotteita. Niitä tarvitaan aina, mutta korostuneesti kun verkkokaupan osuus myynnistä kasvaa. Ei Huhtamäki ole se joka tekee tuotteet, myy ne, tai edes postittaa. Mutta paketteja tarvitaan.
Ilmastonmuutos. Ihan suoraan on hankala löytää suomalaisia firmoja joilla olisi todella vahva jalansija tässä suunnassa. Mutta Neste on kyllä vahvoissa asemissa kasvipohjaisessa polttoainevalmistuksessa. Puun käyttö muovin korvaajana kasvaa, joka on vähintäänkin pirun potentiaalinen paikka metsäteollisuudelle.
Teoriassa Nokiankin voisi laskea tähän porukkaan. Kohta kaikki mahdollinen keskustelee keskenään muun muassa Nokian tekemien verkkojen avulla. Mutta ei se potentiaalinen paikka ole tae siitä, että on voittajien joukossa. Nokian tapauksessa Nokian kyky tarttua tilaisuuteen on vielä auki.
Varmaan muitakin formoja löytyy, mutta nämä nyt tulivat kotimaisistaensimmäisenä mieleen.
Yleisellä tasolla huomaan, että tuo ajatus kiinnittyi ajatteluuni. Etten siis yritä miettiä mikä on se tuleva ykkönen, vaan ketkä ovat siinä ympärillä. Siitä porukasta voi löytyä yrityksiä halvemmalla ja voi osua varmemmin oikeaan.
7.12.2019
Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 12/2019: Maltillisella kasvun tiellä
No mutta hyvää huomenta. Se on joulukuu, ja on aika joulukuun sijoitusten ja varallisuuksien välikatsaukselle. Tästä muuten sarjan aiempiin osiin.
Ensimmäiseksi kuva kokonaistilanteesta. Sinisellä alueella on eurosumma, jonka olen sijoittanut. Tähän mennessä 59 564 euroa, eli vähän alle 60 000 euroa. Sijoitusteni arvo on tällä hetkellä 84 100 euroa.
Tuosta voi nopeasti päätellä, että tuottoa on tullut tähän mennessä 24 540 euroa.
Tässä on sijoitusten muutos yksityiskohtaisesti. Sijoitin marraskuun lisää aikana 550 euroa, ja sijoitusteni arvo nousi 986 euroa. Kokonaisuutena arvo kasvoi siis 1536 euroa. Ei hassumpaa, ja parempi plussa kuin miinus.
Tässä on sitten katsaus kokonaisvarallisuuden muutokseeni. Minulla on nyt varallisuutta pyöristettynä 499 600 euroa. Puolen miljoonan raja on ihan kulman takana. Valitettavasti myös velkaa löytyy, tällä hetkellä 196 700 euroa.
Nämä tarkoittavat yhteensä sitä, että velan miinustamisen jälkeen minulla on varallisuutta 303 000 euroa. Ei hassumpaa. Tosin jos lähtisin myymään kotia ja mökkiä, niin sitten maksaisin veroja ja asuisin lasten kanssa sillan alla. Eli ei tuo ole mitään tilillä olevia euroja.
Tämä kuvio alkaa mennä sekavaksi, pitääpä laajentaa aiempia kuukausia kolmen kuukauden keskiarvoksi. Mutta nyt en jaksa sitä tehdä, ensi kerralla sitten.
Mutta itse asiasta. Lainat lyhenivät 760 euroa, säästötilille siirsin 300 euroa lisää, ja sijoitukset tuottivat 970 euroa. Tästä siis päälle 2000 euron varallisuuden kasvu.
o o o
Kaiken kaikkiaan menee taas ihan normaalisti. Varallisuus kasvaa ja joulu lähestyy.
Ensi kerralla näissä graafeissa voi olla kuoppa. Keittiöremontti lähestyy, ja euroja palaa. Tosin yhtä tilastoasiaa olen pohtinut. Kun remontoin keittiön uusiksi, niin tulisiko minun myös nostaa asunnon arvoa?
Sillä jos asunnon myisin, niin siisti, uusi keittiö kyllä nostaa asunnon arvoa. Toisaalta piilotanko kuluja itseltäni, ja leikin vain, että "ei se mitään maksanut".
Onko teillä tähän mielipiteitä?
Tuosta voi nopeasti päätellä, että tuottoa on tullut tähän mennessä 24 540 euroa.
Nämä tarkoittavat yhteensä sitä, että velan miinustamisen jälkeen minulla on varallisuutta 303 000 euroa. Ei hassumpaa. Tosin jos lähtisin myymään kotia ja mökkiä, niin sitten maksaisin veroja ja asuisin lasten kanssa sillan alla. Eli ei tuo ole mitään tilillä olevia euroja.
Mutta itse asiasta. Lainat lyhenivät 760 euroa, säästötilille siirsin 300 euroa lisää, ja sijoitukset tuottivat 970 euroa. Tästä siis päälle 2000 euron varallisuuden kasvu.
o o o
Kaiken kaikkiaan menee taas ihan normaalisti. Varallisuus kasvaa ja joulu lähestyy.
Ensi kerralla näissä graafeissa voi olla kuoppa. Keittiöremontti lähestyy, ja euroja palaa. Tosin yhtä tilastoasiaa olen pohtinut. Kun remontoin keittiön uusiksi, niin tulisiko minun myös nostaa asunnon arvoa?
Sillä jos asunnon myisin, niin siisti, uusi keittiö kyllä nostaa asunnon arvoa. Toisaalta piilotanko kuluja itseltäni, ja leikin vain, että "ei se mitään maksanut".
Onko teillä tähän mielipiteitä?
1.12.2019
Voihan posti ja millainen omistaja valtion tulisi mielestäni olla
No nyt sattuu ja tapahtuu. Uusi hallituksemme on päätynyt Postiin liittyvään kriisiin, osin omaa ja osin ei omaa syytään. Omistajaohjausksesta vastannut ministeri Sirpa Paatero erosi, ja ensi viikolla eduskunnassa käydään kiivasta keskustelua hallituksen ja etenkin varmaan pääministerin asemasta.
En nyt lähde paljoa pohtimaan mikä kukin on tehnyt - en minä tiedä muuta kuin mitä lehdissä on lukenut. Sen vain sanon, että selkeä viestintä olisi aina hyvä asia. Paatero oli mielestäni varsin selkeä asiaa avatessaan, pääministeri Antti Rinne sitten hieman vähemmän selkeä.
Mutta laajemmassa kuvassa kyse on omistajaohjauksesta, ja valtiosta yritysten omistajana. Siitä minäkin nyt puhun.
Valtio on ristiriitainen omistaja. Eikä se ole edes valtion vika. Tässä on muutamia huomioita.
(1) Linja muuttuu. Sinällään ymmärrettävää. Kansa valitsee eduskunnan, eduskunta hallituksen ja sitten mennään vaalitulosten mukaisesti eteenpäin. Eli neljän vuoden välein linja voi muuttua.
Tällä kertaa muuttui. Sipilän hallitus tykkäsi yksityistää sen, mitä yksityistettyä sai. Myös omistajaohjausta sekä yritysten tuottoja yritettiin siirtää kauemmas eduskunnan päätäntävallasta. Mielestäni liian kauas.
Nyt on toinen aalto, missä sitten halutaan ohjata aika tarkkaankin mitä tehdään. Mielestäni liiankin tarkkaan.
Postin hallitukselle tämä on varmaan ristiriitaista. “Näin yleensä tehdään ja näin on linjattu” versus “muuttumassa olevat fiilikset, jotka eivät ole vielä tarkentuneet ohjeiksi.”
On ymmärrettävää, että linja muuttuu. Mutta se voi olla myös sekavaa.
(2) Huoltovarmuus ja vastaavat. Valtio omistaa yhtiöitä, jotka tekevät “perusinfraa”. Vaikkapa Neste tai Fortum. Neste ei voi siirtää tuotantoa pois Suomesta, kun valtio sanoo, että älkää. Sitä kautta huoltovarmuus on parempi. Jos julkisella rahalla pidettäisiin huoltovarmuuden edellyttämää struktuuria yllä, se oli aika paljon kalliimpaa hommaa.
(3) Monopoli ja vastaavat. Niin alkoholissa kuin vedonlyönnissä valtio omistaa operoijan. Sitten pyritään sekä tienaamaan, että pitämään haitat kurissa. On joo ristiriitaista. Ei ole helppoa tuo.
o o o
Miten sitten tulisi mielestäni toimia?
Olen samaan aikaan sekä laajan julkisen sektorin, että kilpailun ystävä. Toisin sanoen julkinen sektori olkoon niin iso kuin tarvitsee.
Julkinen sektori - on sitten kyse kunnista tai valtiosta - tehköön niin paljon itse kun hyväksi katsotaan. Etenkin monopoliasemiin eli vaikka vesihuoltoon tai energiansiirtoon (heh heh) ei kannata yrityksiä laskea mukaan. Samoin esimerkiksi hoivapalveluissa julkisen sektorin tuotantoa kannattaa olla, jotta yrityksillä on aina uhkana että “tekevät perkule itse jos ryhdytään rahastamaan.”
Lisäksi tietyissä palveluissa kunnan on pakko tarjota heti palvelua vaikka firma menisi alta konkurssiin. Minnes sijoitat saman tien 30 lasta konkurssiin menneestä päiväkodista jos kunnalla ei ole omia päiväkoteja?
Sen jälkeen sitten “harmaa vyöhyke” kannattaisi pitää mahdollisimman pienenä, ja nopeasti hypättäisiin avoimiin kilpailuasetelmiin. Monet kumppanuuskuviot ovat pahimmillaan vain markkinatalouden näyttelemistä ilman todellista kilpailua.
Löysää narua antaisin tilanteessa, jossa valtio väliaikaisesti tukee tai pyrkii rakentamaan jotain teollisuudenalaa. Se voi olla perusteltua, mutta varovainen kannattaa olla. Tästä on viime vuosilta sekä hyvä että huono esimerkki.
Telakkakuviot menivät nätisti. Valtio otti roolia, teollisuudenala pysyi pystyssä ja uudet omistajat löytyivät. Talvivaarassa taas lähetettin euroja rekkatolkulla, ja saatiin vastapalveluksena pilaantunutta luontoa. Olisi kannattanut maksaa jokin 6000 euroa kuussa per työntekijä siitä, että olisivat pysyneet kotona.
Miten sitten toimia postin kanssa?
Postin tapauksessa erottaisin tyystin postinjakelun (jonka laki takaa) ja muut. Postinjakelu olkoon julkista hommaa, ja sitä sitten vaikka tuettakoon veroeuroin. Jakelupäivien määrää kyllä tiputtaisin ja muutoin rakentaisin mallin viiden vuoden päähän enkä viiden vuoden takaiseen tilanteeseen.
Muun postin toiminnan sitten antaisin kilpailla markkinoilla. Jos alan työehtosopimukset ovat liian huonoja, niin lailla tilannetta muutettakoon. On kummallista, että yrityksen x työntekijät voivat toimia tietyillä ehdoin, ja yrityksen y työntekijöitä ei olla valmiita samoille ehdoille siirtämään.
Toisin sanoen: Jos työehdot ovat huonot, parannettakoon niitä kaikilta. Ei vain niiden osilta, jotka ovat valtion omistamassa yhtiössä töissä.
Valtion omistajapolitiikan kannattaisi noudattaa tuota itse - välissä kapea harmaa vyöhyke - ei itse -mallia.
Tämä on sen verran mehukas aihe, että palaan näihin alakohtiin toisilla kerroin.
En nyt lähde paljoa pohtimaan mikä kukin on tehnyt - en minä tiedä muuta kuin mitä lehdissä on lukenut. Sen vain sanon, että selkeä viestintä olisi aina hyvä asia. Paatero oli mielestäni varsin selkeä asiaa avatessaan, pääministeri Antti Rinne sitten hieman vähemmän selkeä.
Mutta laajemmassa kuvassa kyse on omistajaohjauksesta, ja valtiosta yritysten omistajana. Siitä minäkin nyt puhun.
Valtio on ristiriitainen omistaja. Eikä se ole edes valtion vika. Tässä on muutamia huomioita.
(1) Linja muuttuu. Sinällään ymmärrettävää. Kansa valitsee eduskunnan, eduskunta hallituksen ja sitten mennään vaalitulosten mukaisesti eteenpäin. Eli neljän vuoden välein linja voi muuttua.
Tällä kertaa muuttui. Sipilän hallitus tykkäsi yksityistää sen, mitä yksityistettyä sai. Myös omistajaohjausta sekä yritysten tuottoja yritettiin siirtää kauemmas eduskunnan päätäntävallasta. Mielestäni liian kauas.
Nyt on toinen aalto, missä sitten halutaan ohjata aika tarkkaankin mitä tehdään. Mielestäni liiankin tarkkaan.
Postin hallitukselle tämä on varmaan ristiriitaista. “Näin yleensä tehdään ja näin on linjattu” versus “muuttumassa olevat fiilikset, jotka eivät ole vielä tarkentuneet ohjeiksi.”
On ymmärrettävää, että linja muuttuu. Mutta se voi olla myös sekavaa.
(2) Huoltovarmuus ja vastaavat. Valtio omistaa yhtiöitä, jotka tekevät “perusinfraa”. Vaikkapa Neste tai Fortum. Neste ei voi siirtää tuotantoa pois Suomesta, kun valtio sanoo, että älkää. Sitä kautta huoltovarmuus on parempi. Jos julkisella rahalla pidettäisiin huoltovarmuuden edellyttämää struktuuria yllä, se oli aika paljon kalliimpaa hommaa.
(3) Monopoli ja vastaavat. Niin alkoholissa kuin vedonlyönnissä valtio omistaa operoijan. Sitten pyritään sekä tienaamaan, että pitämään haitat kurissa. On joo ristiriitaista. Ei ole helppoa tuo.
o o o
Miten sitten tulisi mielestäni toimia?
Olen samaan aikaan sekä laajan julkisen sektorin, että kilpailun ystävä. Toisin sanoen julkinen sektori olkoon niin iso kuin tarvitsee.
Julkinen sektori - on sitten kyse kunnista tai valtiosta - tehköön niin paljon itse kun hyväksi katsotaan. Etenkin monopoliasemiin eli vaikka vesihuoltoon tai energiansiirtoon (heh heh) ei kannata yrityksiä laskea mukaan. Samoin esimerkiksi hoivapalveluissa julkisen sektorin tuotantoa kannattaa olla, jotta yrityksillä on aina uhkana että “tekevät perkule itse jos ryhdytään rahastamaan.”
Lisäksi tietyissä palveluissa kunnan on pakko tarjota heti palvelua vaikka firma menisi alta konkurssiin. Minnes sijoitat saman tien 30 lasta konkurssiin menneestä päiväkodista jos kunnalla ei ole omia päiväkoteja?
Sen jälkeen sitten “harmaa vyöhyke” kannattaisi pitää mahdollisimman pienenä, ja nopeasti hypättäisiin avoimiin kilpailuasetelmiin. Monet kumppanuuskuviot ovat pahimmillaan vain markkinatalouden näyttelemistä ilman todellista kilpailua.
Löysää narua antaisin tilanteessa, jossa valtio väliaikaisesti tukee tai pyrkii rakentamaan jotain teollisuudenalaa. Se voi olla perusteltua, mutta varovainen kannattaa olla. Tästä on viime vuosilta sekä hyvä että huono esimerkki.
Telakkakuviot menivät nätisti. Valtio otti roolia, teollisuudenala pysyi pystyssä ja uudet omistajat löytyivät. Talvivaarassa taas lähetettin euroja rekkatolkulla, ja saatiin vastapalveluksena pilaantunutta luontoa. Olisi kannattanut maksaa jokin 6000 euroa kuussa per työntekijä siitä, että olisivat pysyneet kotona.
Miten sitten toimia postin kanssa?
Postin tapauksessa erottaisin tyystin postinjakelun (jonka laki takaa) ja muut. Postinjakelu olkoon julkista hommaa, ja sitä sitten vaikka tuettakoon veroeuroin. Jakelupäivien määrää kyllä tiputtaisin ja muutoin rakentaisin mallin viiden vuoden päähän enkä viiden vuoden takaiseen tilanteeseen.
Muun postin toiminnan sitten antaisin kilpailla markkinoilla. Jos alan työehtosopimukset ovat liian huonoja, niin lailla tilannetta muutettakoon. On kummallista, että yrityksen x työntekijät voivat toimia tietyillä ehdoin, ja yrityksen y työntekijöitä ei olla valmiita samoille ehdoille siirtämään.
Toisin sanoen: Jos työehdot ovat huonot, parannettakoon niitä kaikilta. Ei vain niiden osilta, jotka ovat valtion omistamassa yhtiössä töissä.
Valtion omistajapolitiikan kannattaisi noudattaa tuota itse - välissä kapea harmaa vyöhyke - ei itse -mallia.
- Eli jos asia on tosi strateginen, se olkoon valtion käsissä.
- Postin kaltainen “kilpailkaa markkinoilla, mutta älkää” -alue kannattaisi pienentää minimiin.
- Valtion kannattaisi myös passiivisesti omistaa indeksirahastojen ja vastaavien kautta vaikka mitä, joka pienentää riippuvuutta (yhden vuoden) verotuloista.
Tämä on sen verran mehukas aihe, että palaan näihin alakohtiin toisilla kerroin.
24.11.2019
Täydennysostoksilla: Itsekseen kulkevia laivoja nyt rakentelen
Pörssikurssit ovat pyörineet korkealla, enkä oikein ole löytänyt ostettavaa. Samaan aikaan varaudun keittiöremonttin, johon poltan kaikki jemmarahat ja joudun ehkä myymään vielä hieman sijoituksiakin. Velalla en tuollaisia hommaile. Lisäksi on ollut kiire.
Mutta paistaa se aurinko joskus kiireiseen ja kasvussa olevaan risukasaankin. Ostin nimittäin viime viikolla Wärtsilää kahteen kertaan, ensin 21 osaketta kappalehintaan 9,15 euroa ja sitten 22 osaketta kappalehintaan 8,98 euroa.
Wärtsilä-pottini on 266 osaketta, kokonaisarvo päälle 2400 euroa ja miinuksella olen tällä hetkellä runsaat 300 euroa.
Aiempiin bloggauksiini Wärtsilästä pääsee täältä. Yritän olla hirveästi toistamatta itseäni. Energiaa, moottoreita ja kaikenlaista jännää tekevä firma.
Tässä on kurssigraafi viimeiseltä vajaalta kymmeneltä vuodelta, Nordean verkkopankista.
Kurssi huiteli parhaimmillaan lähes 20 eurossa, nyt kurssi on yhdeksän tienoilla. Aina onnekasta - tai ehkä jopa taitavaa - minulta, etten ostanut Wärtsilää noiden huippujen aikaan. Pohdinnassa näet oli.
Eivät kurssit ihan vahingossa sukella. Wärtsilä on syklisellä alalla, jossa on aaltoja. Bonuksena talousluvut menivät viime vuosineljänneksen yhteydessä heikompaan, joka johti tuoreimpaan tiputukseen.
Mietin muuten tovin, että kannattaisiko minun odotella vuoden vaihteen yli (ja uutta osakesäästötiliä) ennen kuin ostan lisää suomalaisia osakkeita. Sitten päätin, että toimin normaalisti niin kuin tähänkin asti.
Ryhdyn vuodenvaihteen jälkeen "siirtämään" osakkeita osakesäästötilille ainakin myymällä miinuksella olevat ja ostamalla uusia tilalle. Mutta palaan tähän eri bloggauksessa parin viikon sisällä.
Mutta paistaa se aurinko joskus kiireiseen ja kasvussa olevaan risukasaankin. Ostin nimittäin viime viikolla Wärtsilää kahteen kertaan, ensin 21 osaketta kappalehintaan 9,15 euroa ja sitten 22 osaketta kappalehintaan 8,98 euroa.
Wärtsilä-pottini on 266 osaketta, kokonaisarvo päälle 2400 euroa ja miinuksella olen tällä hetkellä runsaat 300 euroa.
Aiempiin bloggauksiini Wärtsilästä pääsee täältä. Yritän olla hirveästi toistamatta itseäni. Energiaa, moottoreita ja kaikenlaista jännää tekevä firma.
Kurssi huiteli parhaimmillaan lähes 20 eurossa, nyt kurssi on yhdeksän tienoilla. Aina onnekasta - tai ehkä jopa taitavaa - minulta, etten ostanut Wärtsilää noiden huippujen aikaan. Pohdinnassa näet oli.
Eivät kurssit ihan vahingossa sukella. Wärtsilä on syklisellä alalla, jossa on aaltoja. Bonuksena talousluvut menivät viime vuosineljänneksen yhteydessä heikompaan, joka johti tuoreimpaan tiputukseen.
Mietin muuten tovin, että kannattaisiko minun odotella vuoden vaihteen yli (ja uutta osakesäästötiliä) ennen kuin ostan lisää suomalaisia osakkeita. Sitten päätin, että toimin normaalisti niin kuin tähänkin asti.
Ryhdyn vuodenvaihteen jälkeen "siirtämään" osakkeita osakesäästötilille ainakin myymällä miinuksella olevat ja ostamalla uusia tilalle. Mutta palaan tähän eri bloggauksessa parin viikon sisällä.
10.11.2019
Osinkojen välikatsaus 11/2019: Ennätystasoilla, mutta kasvutahti hiipuu
Käyn läpi osinkojeni (ja muiden passiivisten tulojen) tilannetta aina kahden kuukauden välein. Eli aina parittoman kuukauden alussa seuraa ilon ja onnen hetki, kun pääsee tekemään graafeja. Tämän nostatuspuheenvuoron jälkeen onkin sitten selvästi syytä hypätä ensimmäiseen graafiin.
Tässä on graafi osingoistani vuositasolla. Sijoittamista aloittelin loppuvuonna 2013 - muuten kuusi vuotta sitten - ja jo loppuvuonna tilille kilahti yllättäen Koneen bonusosinko. Se oli hieno juttu se.
Tämän vuoden osinkokertymä on nyt 1743 euroa. Se on enemmän kuin koskaan aiemmin. Per kuukausi tämä on keskimäärin jo miltei 150 euroa kuussa.
Jossain vaiheessa vuotta elättelin toiveita, että 2000 euron raja menisi tänä vuonna rikki. Niin tuskin käy. Loppuvuosi on kuitenkin melko maltillista osingonmaksujen suhteen. Lisäksi Nokia perui pari seuraavaa neljännesvuosiosinkoa. Tiedä vaikka se noin 50 euroa olisi se, joka pitää minut rajan alla.
Tässä ovat sitten osinkosummien vertailut kuukausitasolla. Käytännössä olen jokainen kuukausi saanut osinkoja hieman enemmän kuin edellisenä vuonna samaan aikaan. Yli 200 euron kuukausia on kolme, ja 100-200 euron kuukausia toiset kolme. Neljänä kuukautena osinkosumma on ollut yli 100 euroa.
Osingot ja laajemmin sijoittaminen ovat kyllä jännää hommaa. Kun jonnekin sijoittaa ja antaa olla, niin varsin usein sieltä pukkaa nousevaa osinkoa vuosi toisensa jälkeen.
Esimerkiksi Omega Healtcare Investors (hoivatiloja, pääosin Yhdysvallat, REIT) on maksanut minulle tähän mennessä verojen jälkeen osinkoa noin 400 euroa. Aina vaan neljännesvuosittain. Olen firmaa ostanut 1600 eurolla, tosin olen hitusen keventänyt osuuttani sitten kolmen vuoden takaisin.
Tässä on sitten kumulatiivinen graafi. Käytännössä koko vuosi on mennyt hitusen edellisen vuoden yläpuolella. Hieman yllättäen isoin hyppäys on kuitenkin tullut nyt pikkuhiljaa syksyn aikana.
Osasyy tähän on, että yhä useammat suomalaiset yritykset ovat ryhtyneet jakamaan osinkojaan kahdesti tai neljästi vuodessa. Käytännössä kevään rooli on pienentynyt, ja syksyn kasvanut.
Tämä vuosi tuo tullessaan vielä jonkin verran osinkoja. Summa painunee jonnekin päälle 1900 euron lukuihin.
Ensi vuoden spekulaatioihin menen tammikuussa. Tulen ottamaan käyttöön osakesäästötilin (joka tuo verottomia osinkoja), mutta sen täyttäminen on vuosien projekti joka ei heti vaikuta näihin tilastoihin.
Muutoin yritän kuntoilla enemmän, koti on osin remontissa ja joulukin lähestyy. Eli sijoituspuolta en nyt paljoa edes mieti. Sallin vain osinkojen saapua tililleni.
Tämän vuoden osinkokertymä on nyt 1743 euroa. Se on enemmän kuin koskaan aiemmin. Per kuukausi tämä on keskimäärin jo miltei 150 euroa kuussa.
Jossain vaiheessa vuotta elättelin toiveita, että 2000 euron raja menisi tänä vuonna rikki. Niin tuskin käy. Loppuvuosi on kuitenkin melko maltillista osingonmaksujen suhteen. Lisäksi Nokia perui pari seuraavaa neljännesvuosiosinkoa. Tiedä vaikka se noin 50 euroa olisi se, joka pitää minut rajan alla.
Osingot ja laajemmin sijoittaminen ovat kyllä jännää hommaa. Kun jonnekin sijoittaa ja antaa olla, niin varsin usein sieltä pukkaa nousevaa osinkoa vuosi toisensa jälkeen.
Esimerkiksi Omega Healtcare Investors (hoivatiloja, pääosin Yhdysvallat, REIT) on maksanut minulle tähän mennessä verojen jälkeen osinkoa noin 400 euroa. Aina vaan neljännesvuosittain. Olen firmaa ostanut 1600 eurolla, tosin olen hitusen keventänyt osuuttani sitten kolmen vuoden takaisin.
Tässä on sitten kumulatiivinen graafi. Käytännössä koko vuosi on mennyt hitusen edellisen vuoden yläpuolella. Hieman yllättäen isoin hyppäys on kuitenkin tullut nyt pikkuhiljaa syksyn aikana.
Osasyy tähän on, että yhä useammat suomalaiset yritykset ovat ryhtyneet jakamaan osinkojaan kahdesti tai neljästi vuodessa. Käytännössä kevään rooli on pienentynyt, ja syksyn kasvanut.
Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Tämä vuosi tuo tullessaan vielä jonkin verran osinkoja. Summa painunee jonnekin päälle 1900 euron lukuihin.
Ensi vuoden spekulaatioihin menen tammikuussa. Tulen ottamaan käyttöön osakesäästötilin (joka tuo verottomia osinkoja), mutta sen täyttäminen on vuosien projekti joka ei heti vaikuta näihin tilastoihin.
Muutoin yritän kuntoilla enemmän, koti on osin remontissa ja joulukin lähestyy. Eli sijoituspuolta en nyt paljoa edes mieti. Sallin vain osinkojen saapua tililleni.
3.11.2019
Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 11/2019: Nokian notkahduksen verran miinusta
Uusi kuukausi, vanhat kujeet. Tervetuloa sijoitusten ja varallisuuden välikatsaukseni pariin.
Ensimmäisessä graafissa näky paljonko olen euroja sijoittanut, ja minkä verran enemmän on kertynyt sijoitusvarallisuutta. Sijoittanut olen noin 59 000 euroa, ja sen päälle on kertynyt pyöristettynä 23 600 euroa. Kiva!
Tässä on sitten graafi jossa näkyy mitä on kuukausittain (aiemmin vuosineljänneksittäin) tapahtunut. Punainen kertoo miten arvo on muuttunut, ja sininen miten olen sijoittanut lisää. Aika heiluvaista on ollut viimeinen vuosi.
Vasemmassa reunassa on muuten tasaisempaa kun kyse on kolmen kuukauden keskiarvosta. Varmaan ryhdyn kohta siistimään graafia siten, että esimerkiksi viimeinen vuosi on kuukausitasolla ja sitä aiemmat kolmen kuukauden keskiarvoja.
Kun vilkaisen kokonaisvarallisuuttani, niin ihan kivalta jälleen näyttää. Velka on alle 200 000 euroa, velaton varallisuus päälle 300 000 euroa ja kokonaisvarallisuus pian puoli miljoonaa.
Perisuomalaiseen tapaan varallisuus on tosin pitkälti kodin ja mökin seinissä, ja siten hankalasti realisoitavaa. Mutta varallisuutta se on asuntovarallisuuskin.
Viimeinen kuva on aina kiinnostavin. Mistä muutos. Noh, lainat lyhenivät jälleen 760 eurolla. Jemmatileille siirsin 300 euroa. Miinusta tuli sijoituksista, vaikka sijoitin lisää 250 euroa, niin silti miinusta tuli vajaa 900 euroa.
Tuo on muuten suunnilleen sen verran, mitä Nokian osakkeeni sukelsivat kuukauden aikana. Eli tällä kertaa tarjolla on ilmeinen syy.
Jännä psykologinen juttu, muuten. Minulla on ollut sellainen "nyyh nyyh, huono varallisuudenkertymiskuukausi nyt on, kun kurssit tippuvat" -tunne. Mutta loppujen lopuksi koko kuukauden saldo oli +200 euroa. Lainan lyhenemiset vetivät plussalle.
Eli kun huonokin on ihan jees, niin sehän on hyvä.
Noh, käyn töissä, jemmaan euroja ja sijoitan jos tilaisuus tulee. Että siinä mielessä on ihan selkeää.
Mutta ei siinä kaikki. Kotona menee (taloyhtiön toimesta) keittiön ja makkarin seinää matalaksi ja uusi tilalle, sinne kun on joskus päässyt vettä. Ei ole dramaattinen asia, mutta remonttia pukkaa. Samassa yhteydessä ajattelin sitten laittaa keittiön ja kenties lattiatkin uusiksi. Nuo menevät minun piikkiini.
Voi siis olla, että syön pois jemmaeuroni ja myyn myös hieman sijoitusvarallisuutta. Tylsäähän semmoinen on, mutta sitä varten tässä sijoitetaan, että on jouston varaa.
Plus noin 20 vuotta vanha koti alkaa olla jo virttynyt ja kulunut. Uusiksi laittamalla on glamourimpaa elämää, ja myydessä saisin luultavasti takaisin sen, mitä nyt satsaisin.
Tämä tarkentuu.
Eikä siinä kaikki. Kun kerran realisoida ehkä pitää, niin olen alkanut katsomaan kahta pitkäaikaista rahastosijoitustani. Ålandsbanken asuntorahaston tuotto junnaa noin 3 % tasolla, eli arvonnousu on taittunut. HCP Quant on vedellyt vuosia miinuksella, vaikka taloudessa on mennyt hyvin.
Saattaa olla, että ostonappi kutsuu osin tai kokonaan. Mutta näihin palaan eri bloggauksissa.
Vasemmassa reunassa on muuten tasaisempaa kun kyse on kolmen kuukauden keskiarvosta. Varmaan ryhdyn kohta siistimään graafia siten, että esimerkiksi viimeinen vuosi on kuukausitasolla ja sitä aiemmat kolmen kuukauden keskiarvoja.
Kun vilkaisen kokonaisvarallisuuttani, niin ihan kivalta jälleen näyttää. Velka on alle 200 000 euroa, velaton varallisuus päälle 300 000 euroa ja kokonaisvarallisuus pian puoli miljoonaa.
Perisuomalaiseen tapaan varallisuus on tosin pitkälti kodin ja mökin seinissä, ja siten hankalasti realisoitavaa. Mutta varallisuutta se on asuntovarallisuuskin.
Viimeinen kuva on aina kiinnostavin. Mistä muutos. Noh, lainat lyhenivät jälleen 760 eurolla. Jemmatileille siirsin 300 euroa. Miinusta tuli sijoituksista, vaikka sijoitin lisää 250 euroa, niin silti miinusta tuli vajaa 900 euroa.
Tuo on muuten suunnilleen sen verran, mitä Nokian osakkeeni sukelsivat kuukauden aikana. Eli tällä kertaa tarjolla on ilmeinen syy.
Jännä psykologinen juttu, muuten. Minulla on ollut sellainen "nyyh nyyh, huono varallisuudenkertymiskuukausi nyt on, kun kurssit tippuvat" -tunne. Mutta loppujen lopuksi koko kuukauden saldo oli +200 euroa. Lainan lyhenemiset vetivät plussalle.
Eli kun huonokin on ihan jees, niin sehän on hyvä.
Miten tästä eteenpäin?
Noh, käyn töissä, jemmaan euroja ja sijoitan jos tilaisuus tulee. Että siinä mielessä on ihan selkeää.
Mutta ei siinä kaikki. Kotona menee (taloyhtiön toimesta) keittiön ja makkarin seinää matalaksi ja uusi tilalle, sinne kun on joskus päässyt vettä. Ei ole dramaattinen asia, mutta remonttia pukkaa. Samassa yhteydessä ajattelin sitten laittaa keittiön ja kenties lattiatkin uusiksi. Nuo menevät minun piikkiini.
Voi siis olla, että syön pois jemmaeuroni ja myyn myös hieman sijoitusvarallisuutta. Tylsäähän semmoinen on, mutta sitä varten tässä sijoitetaan, että on jouston varaa.
Plus noin 20 vuotta vanha koti alkaa olla jo virttynyt ja kulunut. Uusiksi laittamalla on glamourimpaa elämää, ja myydessä saisin luultavasti takaisin sen, mitä nyt satsaisin.
Tämä tarkentuu.
Eikä siinä kaikki. Kun kerran realisoida ehkä pitää, niin olen alkanut katsomaan kahta pitkäaikaista rahastosijoitustani. Ålandsbanken asuntorahaston tuotto junnaa noin 3 % tasolla, eli arvonnousu on taittunut. HCP Quant on vedellyt vuosia miinuksella, vaikka taloudessa on mennyt hyvin.
Saattaa olla, että ostonappi kutsuu osin tai kokonaan. Mutta näihin palaan eri bloggauksissa.
25.10.2019
Nokia: ostin vähän lisää, sekä mietin, onko johto ajan tasalla
No nyt on vuoristorataa. Nokia julkaisi eilen noin ennakoidun mukaisia talouslukuja - ja merkittävästi aiempia odotuksiaan heikompia ennusteita tulevasta.
Ostin sitten 108 osaketta Nokiaa, kappalehinnalla 3,67 euroa. Ihan vain koska ostorajani osuivat kohdalleen. Taidan kuulua siihen suureen joukkoon lojaaleja suomalaisia jotka omistavat Nokiaa. ”Kyllä se siitä.” ”Kyllä Nokia tuosta nousee.”
Mutta jos nyt rehellisiä ollaan, niin ei tämä ole hyvä käänne. Nokia on varoitellut, että tämä neljännes ei ole niin hyvä. Mutta oli vähän huonompi kuin varoittivat. Samaan aikaan Huawei sanoo myyvänsä paljon 5G:tä ja Ericsson on hyvässä vireessä. Eli onko kyse alan huonosta tilanteesta, vai Nokian?
Nokian johto sanoo nytkin, että parempi neljännes on tulossa. Jo aika pitkään 5G on ollut ihan oven takana. Lause alkaa jo kulumaan. Onkohan mahdollista, että johto haluaa itsekin asiaan uskoa, ja maalaa isolla pensselillä kuvaa, johon haluaa itsekin uskoa?
Myös osingonmaksun keskeytys kahdeksi neljännekseksi yllätti. Totta on, että kun investoidaan, niin parempi ottaa se osingoista kuin velalla. Mutta ei siitä ole kuin vajaa vuosi kun johto korosti Nokian halua olla vakaa osingonmaksaja. Ja että neljännesvuosiosinkoihin siirryttiin osin tästä syystä.
Puheet siis vaihtuvat aika kovaan tahtiin. Joko ollaan vähän pihalla, tai toivotaan, että kauniit puheet muuttuvat todeksi. Kumpikin on huolestuttava merkki.
Noh, kaiken tämän pohdinnan jälkeen ostin lisää. Eikös ole loogista?
Taustalla on sama syy kuin ennenkin. Nokia toimii potentiaalisella toimialalla, ja sillä on edelleen saumaa hienoon tulevaisuuteen. Nyt tuli vain jonkin verran mutkia tuolle matkalle. Toivottavasti matkalla ei eksytä.
Olen muuten unelmoinut, että osinkosummani nousisi tänä vuonna verojen jälkeen 2000 euroon. Lähelle on menossa. Nokian osingon jäädytys taisi kuitenkin olla kuolinisku tuolle toiveelleni. -50 euroa tilanteessa, jossa on euroista kiinni, keikauttaa kyllä lautaa.
Ostin sitten 108 osaketta Nokiaa, kappalehinnalla 3,67 euroa. Ihan vain koska ostorajani osuivat kohdalleen. Taidan kuulua siihen suureen joukkoon lojaaleja suomalaisia jotka omistavat Nokiaa. ”Kyllä se siitä.” ”Kyllä Nokia tuosta nousee.”
Mutta jos nyt rehellisiä ollaan, niin ei tämä ole hyvä käänne. Nokia on varoitellut, että tämä neljännes ei ole niin hyvä. Mutta oli vähän huonompi kuin varoittivat. Samaan aikaan Huawei sanoo myyvänsä paljon 5G:tä ja Ericsson on hyvässä vireessä. Eli onko kyse alan huonosta tilanteesta, vai Nokian?
Nokian johto sanoo nytkin, että parempi neljännes on tulossa. Jo aika pitkään 5G on ollut ihan oven takana. Lause alkaa jo kulumaan. Onkohan mahdollista, että johto haluaa itsekin asiaan uskoa, ja maalaa isolla pensselillä kuvaa, johon haluaa itsekin uskoa?
Myös osingonmaksun keskeytys kahdeksi neljännekseksi yllätti. Totta on, että kun investoidaan, niin parempi ottaa se osingoista kuin velalla. Mutta ei siitä ole kuin vajaa vuosi kun johto korosti Nokian halua olla vakaa osingonmaksaja. Ja että neljännesvuosiosinkoihin siirryttiin osin tästä syystä.
Puheet siis vaihtuvat aika kovaan tahtiin. Joko ollaan vähän pihalla, tai toivotaan, että kauniit puheet muuttuvat todeksi. Kumpikin on huolestuttava merkki.
Noh, kaiken tämän pohdinnan jälkeen ostin lisää. Eikös ole loogista?
Taustalla on sama syy kuin ennenkin. Nokia toimii potentiaalisella toimialalla, ja sillä on edelleen saumaa hienoon tulevaisuuteen. Nyt tuli vain jonkin verran mutkia tuolle matkalle. Toivottavasti matkalla ei eksytä.
Olen muuten unelmoinut, että osinkosummani nousisi tänä vuonna verojen jälkeen 2000 euroon. Lähelle on menossa. Nokian osingon jäädytys taisi kuitenkin olla kuolinisku tuolle toiveelleni. -50 euroa tilanteessa, jossa on euroista kiinni, keikauttaa kyllä lautaa.
12.10.2019
Kahdesti lisäys Wärtsilää
Kuun vaihteessa, toissa viikolla, pörssikursseissa oli hieman sakkausta. Kovinkaan mullistavia asioita se ei minun elämässäni merkinnyt, mutta Wärtsilän kurssi painoa kohden ostorajojani.
Niinpä ostin lisää Wärtsilää, ensin 20 osaketta hintaan 9,81 euroa ja perään 21 osaketta hintaan 9,61 euroa.
Perustelut ovat samat kuin ennenkin. Koen, että hyvä ja vähän syklinen yhtiö. Nyt talousluvuissa on ollut huonompaa suuntaa, ja maailmankaupassa myös. Niinpä hinta on laskenut. Tykkään kuitenkin länsirannikon energiabuumista ja siinä on ilo on mukana. Pitkällä tähtäimellä luulen, että Wärtsilä on hyvä hankinta.
Kokonaisomistukseni Wärtsilää on nyt 202 osaketta, keskiostoni on 10,55 euroa ja kokonaisarvo on 2100 euroa. Miinuksella olen tällä hetkellä puolitoista prosenttia.
Perjantaina Wärtsilä on muuten hypännyt - yhdessä kaikkien muiden kanssa - 4,5 %. Yritin katsoa että miksi, mutta yhtiö ei ole julkaissut mitään uutta. Varmaan tuossa on kyse ihan vaan "kauppasota lientyy kenties" -uutisista, jotka ovat Wärtsilälle merkkiviä uutisia.
6.10.2019
Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 10/2019: Velaton varallisuus päälle 300 000 euroa!
Se on kuun vaihde, ja kuukausikatsauksen aika. Nyt vielä aika iloisen sellaisen. Tuossa kesää vasten mietin, että on kolme rajapyykkiä vastassa. Alle 200 000 euron velkamäärä, 300 000 euron velaton varallisuus ja 500 000 euron kokonaisvarallisuus.
Noh, ensimmäinen rajapyykki ylittyi kuukausi sitten, ja nyt velatonta varallisuutta on päälle 300 000 euroa. Mutta höpinät sikseen, ja mennään kuviin.
Tässä on kuva sijoittamistani euroista ja arvonnoususta. Etenkin sijoitettujen eurojen viiva on noussut varsin tasaiseen tahtiin. Pari kertaa olen siirtänyt euroja muuhun käyttöön, mutta pääosin olen vain pikku hiljaa työntänyt lisää euroja sijoituspuolelle.
Tällä hetkellä olen tienannut 24 700 sijoituksillani, eli kaikkineen tuottoprosentti on 42 % luokkaa. On hankala sanoa missä ajassa, kun koko ajan sijoitan lisää.
Tässä on sitten kuukausittainen vertailu. Vanhemmat ajat ovat tosin kolmen kuukauden keskiarvoja, ja siten latteampia.
Mutta joka tapauksessa: viime kuussa sijoitin lisää vain 250 euroa. Sen sijaan arvonnousua tuli 3100 euroa. Tosin jos nyt tekisin uuden välikatsauksen, niin varmaan tonni, pari olisi jo huuhtoutunut pois. Mutta ei sillä väliä, sillä kuukausikatsauksia teen vain kuukauden vaihteen luvuista.
Tässä on sitten kuva kokonaisvarallisuudesta ja veloista. Velkamääräni on nyt hitusen alle 200 000 euroa, ja kokonaisvarallisuus on hitusen yli 300 000 euroa.
Puolen miljoonan kokonaisvarallisuus lähestyy sitä tahtia kuin osakkeet tuottavat ja sijoitan lisää rahaa tai laitan sitä säästötileille. Kokonaisuvarallisuuteni on 498 350 euroa, eli vajaan parin tonnin kuluttua sitten.
Sitten kuvista ehkä kiinnostavin, höystettynä vasemmalla olevalla viivalla jota en jaksa käydä poistamassa. Tässä on kuva siitä, mihin varallisuuteni kasvu perustui.
Lainat lyhenivät 757 eurolla. Säästötileille siirtin 300 euroa. Sen lisäksi sijoitusvarallisuus kasvoi 3358 euroa (josta 250 euroa oli aiemmin mainitsemaani lisäeurojen sijoittamista).
Niinpä varallisuuteni kerttyi viime kuussa yhteensä 4415 euroa. Ei hassumpaa.
Noh, ensimmäinen rajapyykki ylittyi kuukausi sitten, ja nyt velatonta varallisuutta on päälle 300 000 euroa. Mutta höpinät sikseen, ja mennään kuviin.
Tällä hetkellä olen tienannut 24 700 sijoituksillani, eli kaikkineen tuottoprosentti on 42 % luokkaa. On hankala sanoa missä ajassa, kun koko ajan sijoitan lisää.
Mutta joka tapauksessa: viime kuussa sijoitin lisää vain 250 euroa. Sen sijaan arvonnousua tuli 3100 euroa. Tosin jos nyt tekisin uuden välikatsauksen, niin varmaan tonni, pari olisi jo huuhtoutunut pois. Mutta ei sillä väliä, sillä kuukausikatsauksia teen vain kuukauden vaihteen luvuista.
Puolen miljoonan kokonaisvarallisuus lähestyy sitä tahtia kuin osakkeet tuottavat ja sijoitan lisää rahaa tai laitan sitä säästötileille. Kokonaisuvarallisuuteni on 498 350 euroa, eli vajaan parin tonnin kuluttua sitten.
Sitten kuvista ehkä kiinnostavin, höystettynä vasemmalla olevalla viivalla jota en jaksa käydä poistamassa. Tässä on kuva siitä, mihin varallisuuteni kasvu perustui.
Lainat lyhenivät 757 eurolla. Säästötileille siirtin 300 euroa. Sen lisäksi sijoitusvarallisuus kasvoi 3358 euroa (josta 250 euroa oli aiemmin mainitsemaani lisäeurojen sijoittamista).
Niinpä varallisuuteni kerttyi viime kuussa yhteensä 4415 euroa. Ei hassumpaa.
2.10.2019
Kolmesti miniostoksilla: ketsuppia, pankkipalveluita ja ruotsalaista sijoitusyhtiötä
Eikös ollut arvoituksellinen otsikko? No, ei varmaan ollut. Oli tylsä otsikko. Tylsä on aihekin.
Pian puolitoista kuukautta sitten kurssit notkahtivat. Tein paljon pieniä ostoksia, mutten ole ehtinyt asiasta sen kummemmin bloggaamaan. Nytpäs ehdin, takautuvasti.
Ostin ruotsalaista sijoitusyhtiö Kinnevikiä 9 osaketta hintaan 236,20 kruunua osakkeelta. Kinnevikkiä olen ostanut muutaman pienen erän. Ajattelen, että tuo on tuollainen "ikuisesti rahani hoidossa, perikunta kiittää ja osinko minulle siinä välissä" -suunnan sijoitus. Jos kurssi notkahtelee, ostan pikku hiljaa lisää.
Nordeaa ostin 55 osaketta kappalehintaan 5,389 euroa. Nordean kurssi tuntui jotenkin jo kohtuuttoman alhaiselta, ja ostolistaukseni loistivat vihreänä. Joten pieni erä lisää.
Ostin myös hieman KraftHeinzia, 8 osaketta 25,50 dollarilla. En nyt tiedä onko järkevää - yritys on tirbulenssissa - mutta toisaalta se voi olla hyvä hetki pikku hiljaa kiinnittyä uusiin suuntiin.
o o o
Minusta olisi kiva sijoittaa tasaisesti. Käytännössä kuitenkin ehkä noin kolmen kuukauden välein kurssit nykäisevät miinukselle. Taulukossani yhä useampi solu muuttuu vihreäksi, ja riennän tekemään runsain mitoin pieniä ostoksia.
Tämä on ihan järkevä taktiikka suhteessa linjauksiini. Mutta se on tylsempää. Ostos viikossa olisi palkitsevampaa. Mutta voi voi, ei elämässä saa kaikkea. Minulle riittäisi ihan hyvin melkein kaikki.
Pian puolitoista kuukautta sitten kurssit notkahtivat. Tein paljon pieniä ostoksia, mutten ole ehtinyt asiasta sen kummemmin bloggaamaan. Nytpäs ehdin, takautuvasti.
Ostin ruotsalaista sijoitusyhtiö Kinnevikiä 9 osaketta hintaan 236,20 kruunua osakkeelta. Kinnevikkiä olen ostanut muutaman pienen erän. Ajattelen, että tuo on tuollainen "ikuisesti rahani hoidossa, perikunta kiittää ja osinko minulle siinä välissä" -suunnan sijoitus. Jos kurssi notkahtelee, ostan pikku hiljaa lisää.
Nordeaa ostin 55 osaketta kappalehintaan 5,389 euroa. Nordean kurssi tuntui jotenkin jo kohtuuttoman alhaiselta, ja ostolistaukseni loistivat vihreänä. Joten pieni erä lisää.
Ostin myös hieman KraftHeinzia, 8 osaketta 25,50 dollarilla. En nyt tiedä onko järkevää - yritys on tirbulenssissa - mutta toisaalta se voi olla hyvä hetki pikku hiljaa kiinnittyä uusiin suuntiin.
o o o
Minusta olisi kiva sijoittaa tasaisesti. Käytännössä kuitenkin ehkä noin kolmen kuukauden välein kurssit nykäisevät miinukselle. Taulukossani yhä useampi solu muuttuu vihreäksi, ja riennän tekemään runsain mitoin pieniä ostoksia.
Tämä on ihan järkevä taktiikka suhteessa linjauksiini. Mutta se on tylsempää. Ostos viikossa olisi palkitsevampaa. Mutta voi voi, ei elämässä saa kaikkea. Minulle riittäisi ihan hyvin melkein kaikki.
28.9.2019
Voiko treffeillä puhua sijoittamisesta, osa 12: Puolison rahastosijoitusten kuulumisia
Onnellinen parisuhde on hieno asia. Sellaisessa minä elelen. Tosin eri asunnoissa ja välillä arjen alle jumiin jääneenä, mutta silti. Hienoja aikoja, mielensäiloittaja!
Tuossa talvella koitti hieno parisuhdehetki. Yön pimeydessä puoliso kysyi mitä kannattaisi tehdä jos haluaisi sijoittaa. Ajattelin, että aukeaa uusi, iso ja hieno maailma. Ei nyt sentään, mutta hetken ikkuna oli auki. Täältä löytyy bloggaus noista ajoista.
Viikonvaihteessa pohdin kuinka Donald Trump voisi halutessaan tehdä puolittaista sisäpiirikauppaa: kun hän twiittaa jotain positiivista kauppasuhteisiin liittyvää, pörssikurssit nousevat. Ja kun mollaa Kiinaa, ne laskevat. Jos joku vaan tietäisi ensi yön twiittien sävyn, olisi helppo keinotella miljardeja.
Noh, puhe kääntyi sijoituksiin ja pohdin ääneen onkohan puolisi plussalla vai miinuksella. Hän innostui ja meni katsomaan. On sijoittanut lukuisia tonneja, ja oli plussan puolella kuutisen prosenttia.
Tuo on ihan hyvin, etenkin kun tuoreimmat sijoitukset ovat juuri tehtyjä. Puolisokin vaikutti yllättyvän.
Mainitsin sitten, että jos tulee nyyh nyyh kauppasotia, niin voivat miinuksellekin sukeltaa. Mutta silloinkin kannattaa vaan odotella, kyllä ne aina lopulta jotain tuottavat. Huomaan vähän pohjustavani sitä, että jos tulee isompi pörssiromahdus, niin hän ei tee johtopäätöksiä ja kotiuta tappioita.
Puolison etuja on, että hän ei liikoja murehdi. Fiksukin on. Ja kaunis. Lisäksi hajamielisyys auttaa: hän on niitä ihmisiä joka voi unohtaa 10 000 euron sijoitukset vuosikymmeniksi. Sitten joskus ilahtuu.
Elämme edelleen iloisia aikoja, mielensäiloittaja!
Tässä on muuten linkki bloggaussarjaani voiko treffeillä puhua sijoittamisesta.
21.9.2019
Osinkojen välikatsaus 9/2019: Ennätystasoja kolkutellaan
Kuunvaihteessa pääsen tekemään osinkovertailujani. Käytännössä seuraan sitä, paljonko olen saanut osinkoja tai osinkoihin rinnastuvia tuloja, ja miten menee suhteessa aiempiin vuosiin. Nyt on vuorossa elo-syyskuun taitteen tilanne.
Vastaan omaan kutsuuni esittelemällä alkuun kuvaa siitä, paljonko olen saanut osinkoja tänä vuonna. Summa on verojen jälkeen.
Tämän vuoden saldo on piirun verran alle 1500 euroa, tarkemmin sanottuna 1498 euroa. Olen vajaat 60 euroa jäljessä kaikkien aikojen ennätystäni. Veikkaan, että edellinen ennätys menee rikki jo syyskuussa.
Seuraavassa kuvassa on sitten osinkomäärä kuukausittain. Kun vertaa tätä ja viime vuotta, niin plussaa on tullut joka kuukausi. Se ei ole ihme: olen ostanut pikku hiljaa lisää osakkeita, ja muutamat firmat ovat nostaneet osinkojaan. Yhdessä nuo merkitsevät tasaista nousutahtia.
Kun tarkastelee samaa kumulatiivisesti, niin kivaltahan tuo näyttää. Eroa alkoi tulla alkuvuodesta, huhtikuussa tuli nykäisy, ja sen jälkeen kasvutahti on ollut tasaista.
Täytyy myöntää, että minua vähän jännittää se, kuinka lähelle 2000 euron summaa osinkokertymä kasvaa. Tein siitä ihan kuvan.
Jos loppuvuosi menisi ihan samoin kuin viime vuosi, niin päätyisin noin 1900 euron tienoille. Täsmällinen summa olisi 1872 euroa. Eli jäisi vielä pienen matkan päähän.
Vaan sitten viime vuoden Nokia on siirtynyt neljännesvuosiosinkoihin. Se merkitsee 42,5 euroa "bonusta". Jäljelle jää noin 85 euroa kurottavaa, joka olisi pitänyt ihan kädet savessa ansaita. Tosin ei onneksi minun käsieni, oi tätä omistamisen iloa.
Elämme jännittäviä aikoja! Tai oikeastaan minä elän, ja kerron teille välillä tarinoita jännittävistä ajoistani.
Tämän vuoden saldo on piirun verran alle 1500 euroa, tarkemmin sanottuna 1498 euroa. Olen vajaat 60 euroa jäljessä kaikkien aikojen ennätystäni. Veikkaan, että edellinen ennätys menee rikki jo syyskuussa.
Seuraavassa kuvassa on sitten osinkomäärä kuukausittain. Kun vertaa tätä ja viime vuotta, niin plussaa on tullut joka kuukausi. Se ei ole ihme: olen ostanut pikku hiljaa lisää osakkeita, ja muutamat firmat ovat nostaneet osinkojaan. Yhdessä nuo merkitsevät tasaista nousutahtia.
Täytyy myöntää, että minua vähän jännittää se, kuinka lähelle 2000 euron summaa osinkokertymä kasvaa. Tein siitä ihan kuvan.
Jos loppuvuosi menisi ihan samoin kuin viime vuosi, niin päätyisin noin 1900 euron tienoille. Täsmällinen summa olisi 1872 euroa. Eli jäisi vielä pienen matkan päähän.
Vaan sitten viime vuoden Nokia on siirtynyt neljännesvuosiosinkoihin. Se merkitsee 42,5 euroa "bonusta". Jäljelle jää noin 85 euroa kurottavaa, joka olisi pitänyt ihan kädet savessa ansaita. Tosin ei onneksi minun käsieni, oi tätä omistamisen iloa.
Elämme jännittäviä aikoja! Tai oikeastaan minä elän, ja kerron teille välillä tarinoita jännittävistä ajoistani.
19.9.2019
Ostoksilla: kaksi erää Handelsbankenia
Menen nyt tarinoissani kauan menneisyyteen. Olipa kerran elokuu 2019, noin kuukausi sitten. Pörssikurssit notkahtivat, ja tein lukuisia pienehköjä ostoksia. Nyt sitten ostoksistani raportoin, hieman niin kuin muistelmiani kirjoittaisin.
Handelsbankenia ostin lisää ensin 25 osaketta kappalehintaan 85,3 kruunua. Toinen ostos oli sitten niin ikään 25 osaketta, tällä kertaa hinnalla 82,66 kruunua osakkeelta. Yhteensä ostin siis lisää vajaalla 400 eurolla.
En ole erityisemmin suunnitellut ostavani Handelsbankenia. Vaan hinta notkahti oikein kunnolla, ja ostosuunnitelmataulukkoni olivat jo tummalla vihreällä. Joten ei muuta kuin ostotoimeksiantoa sisään.
Handelsbanken on vakaa ja varovainen ruotsalainen pankki. Käsittääkseni mitään "yrityskohtaista" kriisiä ei ole käsillä, ihan vain yleinen toimialan ahdistus. Mitä niitä nyt on? Matalat korot ja toimialan muutos nyt ainakin.
Aiempia bloggauksiani Handelsbankenista löytyy täältä.
Sitten tuon notkahduksen ja viimeisimmän ostoni Handelsbankenin kurssi on noussut päälle 10 %. Kokonaisomistukseni on nyt 241 osaketta joiden arvo nykykurssilla on 2075 euroa.
Handelsbankenia ostin lisää ensin 25 osaketta kappalehintaan 85,3 kruunua. Toinen ostos oli sitten niin ikään 25 osaketta, tällä kertaa hinnalla 82,66 kruunua osakkeelta. Yhteensä ostin siis lisää vajaalla 400 eurolla.
En ole erityisemmin suunnitellut ostavani Handelsbankenia. Vaan hinta notkahti oikein kunnolla, ja ostosuunnitelmataulukkoni olivat jo tummalla vihreällä. Joten ei muuta kuin ostotoimeksiantoa sisään.
Handelsbanken on vakaa ja varovainen ruotsalainen pankki. Käsittääkseni mitään "yrityskohtaista" kriisiä ei ole käsillä, ihan vain yleinen toimialan ahdistus. Mitä niitä nyt on? Matalat korot ja toimialan muutos nyt ainakin.
Aiempia bloggauksiani Handelsbankenista löytyy täältä.
Sitten tuon notkahduksen ja viimeisimmän ostoni Handelsbankenin kurssi on noussut päälle 10 %. Kokonaisomistukseni on nyt 241 osaketta joiden arvo nykykurssilla on 2075 euroa.
8.9.2019
Pikkuostoja jo kahden viikon takaa: Paluu 3M:n omistajaksi
Tuossa pari viikkoa sitten pörsikurssit niiasivat. Minun kannaltani se merkitsi sitä, että ostin aika monta pientä erää aika monen yrityksen osakkeita. Vaan kun on kiirettä pukannut, en ole ehtinyt bloggaamaan. Mutta nyt ehdin.
Palasin minulle uuden ja samalla vanhan yrityksen omistajaksi. Ostin 3M:mää, ensin kaksi osaketta dollarinhintaan 159,52, toiset kaksi hintaan 156,80 dollaria ja viimeisimmät kaksi hintaan 155,50 dollaria.
Noiden ostojen jälkeen kurssit kääntyivät eri suuntaan, ja 3M:n kurssi on nyt jossain 164 dollarin tienoilla.
Mutta miksi 3M?
Omistin yritystä joskus vuosia sitten. Ostin 3M:mää vuonna 2014. Myin osakkeeni pois muistaakseni kun vaihdoin välittäjää Nordnetistä Nordeaan syksyllä 2016. Ulkomaalaisia osakkeita ei saanut siirrettyä arvo-osuustililtä toiselle, joten myin 3M:män, enkä tullut ostaneeksi sitä enää takaisin.
Tässä on kiteytykseni yrityksestä vuodelta 2014:
"3M on yli sadassa maassa toimiva yritys joka toimii ties kuinka monella sektorilla. Kivijalkoja siis riittää. Kauas on yritys kulkenut Minnesotalaisista kaivoksista (The Minnesota Mining and Manufacturing Company), vaikka omistaa niitäkin.
Pääsyitä hankintaan tasainen ja kasvava osinkohistoria, kohtalainen hinta ja osakkeiden takaisinostosuunnitelma. Lisäksi ostan mieluummin yhtiöitä johon minulla on jonkinlainen suhde, ja post-it -lappuihin minulla on ollut yhteys jo vuosikymmeniä, ja Suomen pääkonttori on Espoon Leppävaarassa."
Tässä välissä yritys ei ole minua houkuttanut kun hinta on ollut tuntuvahko. Nyt on tullut alamäkeä noin kolmen vuoden takaiselle hintatasolle, jolloin "ostosuunnitelmataulukkoni" yksi solu muutti väriä vihreäksi. Se oli minulle merkki ryhtyä katsomaan asiaa tarkemmin.
Noh, eivät kurssit laske ilman syytä. Isoin muutos on, että myynnin kasvu on ollut tämän vuoden aikana miinusmerkkistä. Eli muutaman viiden vuoden noin 5 % kasvu on tippunut nollan tuntumalle. On siinä syytäkin sijoittajien olla huolissaan. Lisäksi tuo kasvu on tullut voluumin - ei tuotteiden hinnannousun - myötä. Artikkeli asiasta löytyy The Motley Foolista.
Jos firman suunta muuttuu, niin kiva. Jos ei, niin voi voi. Tänä vuonna firma maksaa osinkoa 4,32 dollaria osakkeelta. Eli sellaista vajaan kolmen prosentin verran.
Jälleen kerran olen ostamassa isoa yritystä jolla on mennyt hyvin, muttei tällä hetkellä mene. Ostan lisää jos kurssi alittaa vielä tuon viimeisimmän ostohintani kahdella prosentilla. Jos ei niin sitten odottelen ja katsotaan miten käy.
o o o
Loppuun keventävä tarina. Aikoinaan 3M ei patentoinut post-it -lappuja Yhdysvaltain ulkopuolella. "Ei kaupallista potentiaalia." Eli jokaisesta rapakon takana myydystä lappuspinosta tulee dollareita, mutta muualta maailmasta ei.
Aloittavatkohan vieläkin jokaisen johtoryhmän kokouksen hiljaisella hetkellä?
1.9.2019
Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 9/2019: Sijoitusvarallisuus 80 000 euroa!
Se on kuun vaihde. Se taas tarkoittaa sitä, että pääsen tarkastelemaan sijoitusten ja varallisuuteni välitilannetta.
Otetaan alkuun graafi sijoituseurojen määrästä ja muutoksesta. Sijoitusvarallisuuteni on ensimmäistä kertaa oli 80 000 euroa, tarkasti sanoen 80 063 euroa! Se on ihan hyvin. Tosin tässä on myös dopingia mukana, sillä sijoitin lisää 2850 euroa. Sijoitusten arvonmuutos nimittäin oli noin tonnin verran miinuksella.
Suhteessa nollalinjaan olen plussalla 21 500 euroa. Eli tuon verran vähemmän olisi varallisuutta jos olisin laittanut eurot nollakorkoiselle säästötilille.
Tässä kuussa painopiste oli tosiaan uusissa euroissa. Huomaan selkeän kuvion: kun kurssit sukeltavat ja ostorajani lähestyvät, niin kaivan lisää euroja. Kun kurssit nousevat, niin siirrän sijoituksiin vain satasia.
Tässä on sitten graafi kokonaisvarallisuudestani. Varallisuutta (koti, mökki, sijoitukset) on 494 700 euroa. Velkaa piirun verran alle 200 000 euroa, eli 198 900 euroa. Tätä kautta velatonta varallisuutta on 295 800 euroa.
Ihan kivasti menee. Mukavinta on tuo kulma, etenkin velattoman varallisuuden keltainen käytä nousee tasaiseen tahtiin ylöspäin.
Kuukausitasolla kiinnostavin kuva on tässä: mitkä olivat tämän kuukauden muutokset. Säästötileiltä napsin 1700 euroa (ja kuten yllä todettiin, siirsin sijoitustileille lisää 2850 euroa). Sijoitusvarallisuus kasvoi vajaalla 1800 eurolla ja velat lyhenivät vakiosumman eli noin 760 euroa.
Kaiken kaikkiaan lisävarallisuutta kertyi 850 euroa, eli vain jonkin verran enemmän kuin mitä lainat lyhenivät. Tässä mielessä kyseessä oli välikuukausi. Mutta ihan kiva sellainen.
Suhteessa nollalinjaan olen plussalla 21 500 euroa. Eli tuon verran vähemmän olisi varallisuutta jos olisin laittanut eurot nollakorkoiselle säästötilille.
Ihan kivasti menee. Mukavinta on tuo kulma, etenkin velattoman varallisuuden keltainen käytä nousee tasaiseen tahtiin ylöspäin.
Kuukausitasolla kiinnostavin kuva on tässä: mitkä olivat tämän kuukauden muutokset. Säästötileiltä napsin 1700 euroa (ja kuten yllä todettiin, siirsin sijoitustileille lisää 2850 euroa). Sijoitusvarallisuus kasvoi vajaalla 1800 eurolla ja velat lyhenivät vakiosumman eli noin 760 euroa.
Kaiken kaikkiaan lisävarallisuutta kertyi 850 euroa, eli vain jonkin verran enemmän kuin mitä lainat lyhenivät. Tässä mielessä kyseessä oli välikuukausi. Mutta ihan kiva sellainen.
25.8.2019
Mitä Trump tavoittelee kauppasodillaan, ja miten varaudun huomiseen pörssilaskuun
Ostan osakkeita kun niiden hinta on "pienessä kuopassa". Keskimääräinen ostokseni on 200 euron kokoluokkaa, ja teen ostoksen kun yrityksen kurssi on tippunut 2 % viime ostoskerrasta.
Olen alkanut hahmottamaan, että taktiikkani sopii presidentti Donald Trumpin tyyliin. Hän twiittaa kaikenmoisia, kurssit reagoivat - ja sahausliikettä riittää.
Viimeisen viikon aikana Trump on sekä (leikkinyt) kiukkuista kun ei saa ostaa Grönlantia, että heitellyt bensaa kauppasodan juurelle.
Vääntö Kiinan kanssa ei ole kuitenkaan niin kummallista kuin monet sen näkevät. Kyseessä on vuosikymmenien mittainen prosessi, ja loppujen lopuksi ihan normaalia yhdysvaltain ulkopolitiikkaa sekavalla twiittaus-kuorrutuksella. On kaksi syytä miksi on ihan hyvä ärhennellä Kiinalle.
Kiina ostaa muualta, muut eivät osta Kiinasta. Kun kurssit notkahtavat yhdysvalloissa, minä ostan kenties tuhannella eurolla muutaman firman osakkeita. Kiinalaiset sijoittajakollegat laittavat ostoksiin miljardeja.
Kun kurssit notkahtavat Kiinassa, ei sinne niin vain sijoitetakkaan länsimaisia euroja tai dollareita. Maassa on sekä rajoituksia ulkomaisen omistuksen määrälle, että yrityksiä, joita eivät saa ulkomaalaiset omistaa lainkaan. Bonuksena vielä isoja valtionyhtiöitä kansainvälisillä markkinoilla.
Käytännössä kyse on siitä, että Kiina pelaa samoilla talousmarkkinoilla kuin muutkin, muttei avaa omaa kotipesäänsä samanlaiseen peliin kuin muut osalliset ovat avanneet. Tämä antaa Kiinalle kilpailuetua verrattuna muihin.
Toinen Kiinaan liittyvä haaste on, että immateriaalioikeuksiin suhtaudutaan leväperäisemmin. Piraattituotteita tehdään, ja myös patenttisuojan alaisia teknologioita on käytetty avoimesti tai vähemmän avoimesti.
Tässä kohden syntyy toinen kilpailuetu. Lisenssimaksut ovat pienempi tai niitä ei makseta lainkaan. Sillä saa etua itselle, ja toinen menettää.
o o o
Noh, Trump meuhkaa kaikesta epäolennaisesta, kuten kauppataseen alijäämästä. Haluaa henkilökohtaisia diilejä ja myönnytyksiä. Ihan lasten leikkiä on tuommoinen.
Jos hän saisi vaikutettua noihin yllämainittuihin, niin se heijastuisi myös muualle. Jos ainutkertaisella diilillä yrittää muuttaa isoja virtoja, on se kuin joesta kauhoisi sankolla vettä. Minimaalista puuhastelua.
o o o
Sitten arjen sijoituksiini. Trump twiittaili perjantaina kauppasodan kiristämisestä. Aika monien kiinalaisten tuotteiden tulli nousee 25 prosentista olisikos ollut 30 prosenttiin. Eli aika tuntuvaksi. On vahva syy uskoa, että kurssit reagoivat ihan tuntuvalla laskulla. Jo perjantaina kurssit laskettelivat.
Reagoin siten, että kävin perumassa ostotoimeksiantojani. "Ostoja 2 % välein" ostotaktiikkani on nimittäin heikoimmillaan kun tulee paljon äkillistä pudotusta. Esimerkiksi Wärtsilän seuraava ostoraja on ihan vieressä. Luultavasti ostaisin notkahduksen alussa, enkä edes sen keskivaiheilla.
Huomenna aion seurata ensin Suomen pörssiä päivän mittaan, että Yhdysvaltain vastaavaa illemmalla. Kun kurssit ovat tippuneet siihen kun tippuvat, tsekkaan onko jokin tai jotkin ostoslistalla olevista yrityksistäni ostorajojeni alapuolella. Jos kyllä, niin ostan lisää sen hetken hintaan.
Ei tämä nyt mikään kultakaivos ole. Jos vaikka tonnilla ostan, niin voin säästää muutaman kympin. Mutta aina on kivempaa ostaa vähän halvemmalla kuin edes hitusen kalliimmalla.
Kuva: Colton Duke / Unsplash
18.8.2019
Myin Lehtoni pois, sekä listaus siitä mitä virheitä onnistuin tekemään
Nonniin. Joskus sitä joutuu toteamaan, että pieleen meni. Myin Lehtoni pois.
Tarina minusta ja Lehdosta alkaa muistaakseni marraskuusta 2017, eli suhde oli parin vuoden mittainen. Miellyin pieneen, kasvavaan ja kannattavaan yritykseen. Noita kolmea löytää samasta paketista vain harvoin.
Tämän linkin kautta löytää Lehtoon liittyviä bloggauksiani.
Ensimmäiset ostot olivat runsaan kympin hintaan. Kun kurssi tippui, ostin lisää oman logiikkani mukaan pieniä eriä aina 2 % kurssilaskun jälkeen. Alkuun olin iloinen että kurssi tippuu - saanhan samalla aiempaa halvemmalla.
Mutta mutta. Ei se nyt ihan noin yksinkertaista ollut. Sillä pienenä Lehto pysyi, mutta se kasvu ja kannattavuus.
Ensin alkoi sakata kasvu. Kasvun hidastuminen ei ole sinällään mikään huono asia, yritysten kannattaa kasvaa kun on paikka, ei pakonomaisesti. Mutta muutos se oli silti.
Seuraavana iski kannattavuus. Ensin se heikkeni, mutta johto maalaili kuvaa, että heikkeneminen oli tässä. Sitten se heikkeni lisää. Sitten lisää ja vielä vähän lisää.
Matkan varrella myös nykyiset pääomistajat vähensivät omistustaan. Se on - etenkin pienten yritysten tapauksessa - merkki jota kannattaisi kuunnella. Oli se merkki minullekin, mutta päätin vain pidättäytyä lisäostoista.
Tuumasin myös Lehto-osakkeiden myyntiäni, jossain 7 euron kappalehinnan tienoilla, mutta ajattelin odotella vielä vähän. Sitten oltiinkin viidessä ja lopulta nykyisissä kahden euron kappalehinnan tuntumissa.
Myin siis osakkeeni kappalehinnalla 1,901 euroa, ja sain euroja 1050. Tappiota tuli hitusen päälle 2000 euroa. Käytännön tasolla kyse on tappioiden realisoinnista, saan tuosta tappiosta huomioida verotuksessa vajaan kolmanneksen, eli jonkin 600 euroa. Eipähän tule pahemmin mätkyjä ensi vuonna.
Mutta tarina ei tähän lopu. Ostin miltei heti Lehtoa 200 euroa, eli noin viidenneksen siitä, mitä myin. Tämä on lähinnä periaatteelinen ostos - jos Lehto nyt lähtee nousuun, niin en sitten ole vain nauttinut kurssilaskusta. Saattaa olla, että ostan vielä hieman lisää. Yritän tarkastella Lehtoa tästä eteenpäin mahdollisimman etäältä, ostaisinko lisää jotain muuta vastaavassa tiltanteessa olevaa yritystä.
Mitä sitten voin oppia Lehto-operaatiostani:
Onko Lehdolla tulevaisuutta? Voi hyvinkin olla. Rakennusala on syklinen ala, ja kun yritys pääsee irti tappiota tuottaneista projekteistaan, niin tilanne voi muuttua. En ole kuitenkaan vakuuttunut tämän hetken toiminnasta. Ihan samoin kuin minun oli hankala myöntää, että nyt ei sijoituksellani mene kovinkaan hyvin, niin Lehdon johdolla taisi olla vaikeaa myöntää, että bisnes sakkaa.
Tuskin tässä nyt kympin kursseihin palataan. Saattaa olla, että kävi kuin Nokialle vuosikymmen sitten. Firma on uudessa asemassa ja tilanteessa, ja myös sen pörssiarvo on ihan eri luokassa.
Katsotaan uudestaan jokusen vuoden kuluttua.
Tarina minusta ja Lehdosta alkaa muistaakseni marraskuusta 2017, eli suhde oli parin vuoden mittainen. Miellyin pieneen, kasvavaan ja kannattavaan yritykseen. Noita kolmea löytää samasta paketista vain harvoin.
Tämän linkin kautta löytää Lehtoon liittyviä bloggauksiani.
Ensimmäiset ostot olivat runsaan kympin hintaan. Kun kurssi tippui, ostin lisää oman logiikkani mukaan pieniä eriä aina 2 % kurssilaskun jälkeen. Alkuun olin iloinen että kurssi tippuu - saanhan samalla aiempaa halvemmalla.
Mutta mutta. Ei se nyt ihan noin yksinkertaista ollut. Sillä pienenä Lehto pysyi, mutta se kasvu ja kannattavuus.
Ensin alkoi sakata kasvu. Kasvun hidastuminen ei ole sinällään mikään huono asia, yritysten kannattaa kasvaa kun on paikka, ei pakonomaisesti. Mutta muutos se oli silti.
Seuraavana iski kannattavuus. Ensin se heikkeni, mutta johto maalaili kuvaa, että heikkeneminen oli tässä. Sitten se heikkeni lisää. Sitten lisää ja vielä vähän lisää.
Matkan varrella myös nykyiset pääomistajat vähensivät omistustaan. Se on - etenkin pienten yritysten tapauksessa - merkki jota kannattaisi kuunnella. Oli se merkki minullekin, mutta päätin vain pidättäytyä lisäostoista.
Tuumasin myös Lehto-osakkeiden myyntiäni, jossain 7 euron kappalehinnan tienoilla, mutta ajattelin odotella vielä vähän. Sitten oltiinkin viidessä ja lopulta nykyisissä kahden euron kappalehinnan tuntumissa.
Myin siis osakkeeni kappalehinnalla 1,901 euroa, ja sain euroja 1050. Tappiota tuli hitusen päälle 2000 euroa. Käytännön tasolla kyse on tappioiden realisoinnista, saan tuosta tappiosta huomioida verotuksessa vajaan kolmanneksen, eli jonkin 600 euroa. Eipähän tule pahemmin mätkyjä ensi vuonna.
Mutta tarina ei tähän lopu. Ostin miltei heti Lehtoa 200 euroa, eli noin viidenneksen siitä, mitä myin. Tämä on lähinnä periaatteelinen ostos - jos Lehto nyt lähtee nousuun, niin en sitten ole vain nauttinut kurssilaskusta. Saattaa olla, että ostan vielä hieman lisää. Yritän tarkastella Lehtoa tästä eteenpäin mahdollisimman etäältä, ostaisinko lisää jotain muuta vastaavassa tiltanteessa olevaa yritystä.
Mitä sitten voin oppia Lehto-operaatiostani:
- Ostan kun kurssi tippuu -taktiikkani toimii vain, kun joko kurssi on laskenut ilman erityistä yritykseen liittyvää syytä tai ollaan jo lähellä pohjia. Sen teho heikkenee jos kurssi niiaa kympistä kahteen euroon.
- Pienissä yrityksissä muutokset ovat nopeampia - positiiviseen ja negatiiviseen. Jos firmalla on vain muutama rauta tulessa, niin pienetkin muutokset voivat heilauttaa kokonaisuutta paljon. Isoilla firmoilla muutokset ovat rauhallisempia.
- Ei saa kiinnittyä aiempiin valintoihini. Vaikka asian tiedoston, en tiedä, vaikuttiko se valintoihini. Ostin kun aiemminkin olin ostanut ja nyt sain vähän halvemmalla. Mutta se nyt vain on niin, että muuta maailmaa eivät kiinnosta minun omat rajani.
Onko Lehdolla tulevaisuutta? Voi hyvinkin olla. Rakennusala on syklinen ala, ja kun yritys pääsee irti tappiota tuottaneista projekteistaan, niin tilanne voi muuttua. En ole kuitenkaan vakuuttunut tämän hetken toiminnasta. Ihan samoin kuin minun oli hankala myöntää, että nyt ei sijoituksellani mene kovinkaan hyvin, niin Lehdon johdolla taisi olla vaikeaa myöntää, että bisnes sakkaa.
Tuskin tässä nyt kympin kursseihin palataan. Saattaa olla, että kävi kuin Nokialle vuosikymmen sitten. Firma on uudessa asemassa ja tilanteessa, ja myös sen pörssiarvo on ihan eri luokassa.
Katsotaan uudestaan jokusen vuoden kuluttua.
14.8.2019
Kaksi pientä erää Wärtsilää
Alkaa palaa pikku hiljaa. Lapset käyvät koulua, helteiset kesäretket ovat takanapäin ja töihinkin palasin. Työnteko on kivaa, innostun työstäni ja palkkakin on ihan ok. Eli ei tässä nyt kriisiä kuitenkaan pukkaa.
Arjen paluu merkitsee myös sitä, että muistan blogata talousasioista. Paino sanalla muistan, sillä ajoittain olen ihan autuaasti unohtanut koko jutun. Aiheita nyt riittää: jos en ole mitään ostanut tai myynyt, niin sitten laittaa silmät kiinni hetkeksi ja miettii. Tai lukee lehtiä. Tai seuraa Twitteriä.
Pari viikkoa sitten ostin elämäni ensimmäiset Wärtsilän osakkeet. Nyt jatkoin samassa suunnassa kahdella lisäkerralla: 18 osaketta kappalehinnalla 11,07 euroa ja toiset 18 osaketta kappahinnalla 10,76.
Kokonaisomistukseni on nyt 70 osaketta ja 740 euroa. Lisää ostan jos kurssi laskee.
Wärtsilä on minua houkuttanut jo tovin aikaa - haluan olla mukana Vaasan seudun energiaboomissa. Hinta on ollut tuntuva. Nyt osakkeen kurssi on alempi kuin kertaakaan viiteen vuoteen, ja P/E-luku on alle 17 lukemissa. Eli ei tämä nyt vielä mikään superhalpa firma ole, muttei nyt ehkä ylihintainenkaan.
Eivät kurssit laske sattumalta: huoli talouden kasvun taittumisesta, kauppasodan uhka ja ihan yhtiön tulokseen liittyvät seikat. Tilauksissa oli lievää vähentymistä ja yhtiöltä on odotettu toteutunutta parempaa tuottoa.
Mutta tämänkaltaisia nämä syklien mukana elävät firmat ovat. Minulle se tarjoaa oston paikkoja. Vähän toivoisin, että kurssi niiaisi lisää, niin saisin ostettua jonkin verran.
Arjen paluu merkitsee myös sitä, että muistan blogata talousasioista. Paino sanalla muistan, sillä ajoittain olen ihan autuaasti unohtanut koko jutun. Aiheita nyt riittää: jos en ole mitään ostanut tai myynyt, niin sitten laittaa silmät kiinni hetkeksi ja miettii. Tai lukee lehtiä. Tai seuraa Twitteriä.
Pari viikkoa sitten ostin elämäni ensimmäiset Wärtsilän osakkeet. Nyt jatkoin samassa suunnassa kahdella lisäkerralla: 18 osaketta kappalehinnalla 11,07 euroa ja toiset 18 osaketta kappahinnalla 10,76.
Kokonaisomistukseni on nyt 70 osaketta ja 740 euroa. Lisää ostan jos kurssi laskee.
Wärtsilä on minua houkuttanut jo tovin aikaa - haluan olla mukana Vaasan seudun energiaboomissa. Hinta on ollut tuntuva. Nyt osakkeen kurssi on alempi kuin kertaakaan viiteen vuoteen, ja P/E-luku on alle 17 lukemissa. Eli ei tämä nyt vielä mikään superhalpa firma ole, muttei nyt ehkä ylihintainenkaan.
Eivät kurssit laske sattumalta: huoli talouden kasvun taittumisesta, kauppasodan uhka ja ihan yhtiön tulokseen liittyvät seikat. Tilauksissa oli lievää vähentymistä ja yhtiöltä on odotettu toteutunutta parempaa tuottoa.
Mutta tämänkaltaisia nämä syklien mukana elävät firmat ovat. Minulle se tarjoaa oston paikkoja. Vähän toivoisin, että kurssi niiaisi lisää, niin saisin ostettua jonkin verran.
3.8.2019
Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 8/2019: Velka alle 200 000 euroa!
Se on kuun vaihde. Sen myötä on aika katsella sijoitusten ja varallisuuden tilannetta. Heti alkuun spoilasin otsikossa merkittävimmän muutoksen, velkamäärä on alle 200 000 euroa.
Mutta lähdetään liikkeelle perinteisemmin. Allekirjoittaneen sijoitusvarallisuuden arvo oli kuun vaihteessa 78 266 euroa. Eli 80 000 euron rajapyykki alkaa olla jo lähettyvillä.
Nousua kuukauden aikana oli pyöristettynä 1160 euroa. Tästä päälle puolet eli 650 euroa oli uusia sijoitettuja euroja. Arvonnousua oli 510 euroa.
Tässä on sitten graafi siitä, millaisia muutoksia kuukausittain on tullut. Alussa on tasaisempaa, joka selittyy osin sillä, että kesään 2018 asti tässä graafissa oli kolmen kuukauden keskiarvot. Se tasaa piikkejä.
Yleisesti tästä voi sanoa, että lähes joka kuukausi sijoitan lisää. Lisäksi sijoitan usein enemmän uusia euroja silloin kun kurssit tippuvat - eli ostan notkahduksissa. Keskimäärin arvonnousu ja lisäeurot ovat nollan ja 2500 euron välimaastossa per kuukaisi, tonnin kieppeillä useimmiten. Sen sijaan norkahdukset ovat sitten melko tuntuvia, kuten viimeisen vuoden aikana on näkynyt.
Sitten kokonaisvarallisuuteni. Velkasumma tosiaan laski hiukan alle 200 000 euron. Jipii! Vaikka eipä se nyt kumma asia ole, noin saman verran velka lyhenee joka kuukausi. Tuo rajapyykki on vain omassa päässäni.
Varallisuutta minulla on nyt kokonaisuudessaan 494 600 euroa. Puoli miljoonaa on oikeasti aika lähellä. Jo pelkästään velkojen lyhentymistahdilla tuo raja tulisi vastaan ensi keväänä. Jos euroja kertyy muutenkin tai osakkeet tuottavat, tuo raja voi mennä rikki jo syksyllä.
Velatonta varallisuutta minulla on sitten - yllätys yllätys - velkojen verran vähemmän. Tarkemmin sanottuna 294 900 euroa. Tässäkin tasasumma lähestyy. Lisäksi tajusin, että tämä summa muuttuu täsmälleen samaa tahtia kuin kokonaisvarallisuuskin. Sillä niin osakkeiden arvonmuutos kuin velan määrä merkitsee samansuuruisia muutoksia tähänkin lukuun. Eli tämä raja rikkoutunee kuukautta aiemmin kuin yllämainittu.
Sitten kaikista kiinnostavimpaan kuvaani. Eli mihin varallisuuden muutos perustuu.
Lisää euroja päätyi säästötilille 2000. Ihan kivasti. Tuossa ovat mukana veronpalautukset (enää ei voi ostella niillä joululahjoja, voih tätä tehostuvaa julkista hallintoa) ja osa lomarahoista. Sekä muutoin vaan tileille kertyneet eurot.
Sijoitusten arvonnousua oli 1164 euroa. Tätä jo purinkin osiin aiemmin.
Velat lyhenivät 779 euroa. En nyt ole ihan varma että miksi ne lyhenivät enemmän kuin viimeksi, lainankoroissa ei ole mielestäni tapahtunut muutoksia. Mutta otetaan tuo vastaan.
Lainojen lyheneminen eli keltainen palkki pysyy aina plussan puolella. Sijoitukset voivat olla tuntuvastikin miinuksella - jopa silloin kun sijoitan lisää. Sinisen palkin eli säästötilien suunta on negatiivinen useimmiten silloin kun olen intoutunut sijoittamaan kyseisessä kuussa lisää. Tämä on normaali prosessi: kerään rahaa puskuriin ja käytän niitä sitten sieltä.
Yhteenveto: hyvin menee. En jatka kun olen ennenkin tästä aiheesta kirjoitellut.
Mutta lähdetään liikkeelle perinteisemmin. Allekirjoittaneen sijoitusvarallisuuden arvo oli kuun vaihteessa 78 266 euroa. Eli 80 000 euron rajapyykki alkaa olla jo lähettyvillä.
Nousua kuukauden aikana oli pyöristettynä 1160 euroa. Tästä päälle puolet eli 650 euroa oli uusia sijoitettuja euroja. Arvonnousua oli 510 euroa.
Yleisesti tästä voi sanoa, että lähes joka kuukausi sijoitan lisää. Lisäksi sijoitan usein enemmän uusia euroja silloin kun kurssit tippuvat - eli ostan notkahduksissa. Keskimäärin arvonnousu ja lisäeurot ovat nollan ja 2500 euron välimaastossa per kuukaisi, tonnin kieppeillä useimmiten. Sen sijaan norkahdukset ovat sitten melko tuntuvia, kuten viimeisen vuoden aikana on näkynyt.
Varallisuutta minulla on nyt kokonaisuudessaan 494 600 euroa. Puoli miljoonaa on oikeasti aika lähellä. Jo pelkästään velkojen lyhentymistahdilla tuo raja tulisi vastaan ensi keväänä. Jos euroja kertyy muutenkin tai osakkeet tuottavat, tuo raja voi mennä rikki jo syksyllä.
Velatonta varallisuutta minulla on sitten - yllätys yllätys - velkojen verran vähemmän. Tarkemmin sanottuna 294 900 euroa. Tässäkin tasasumma lähestyy. Lisäksi tajusin, että tämä summa muuttuu täsmälleen samaa tahtia kuin kokonaisvarallisuuskin. Sillä niin osakkeiden arvonmuutos kuin velan määrä merkitsee samansuuruisia muutoksia tähänkin lukuun. Eli tämä raja rikkoutunee kuukautta aiemmin kuin yllämainittu.
Sitten kaikista kiinnostavimpaan kuvaani. Eli mihin varallisuuden muutos perustuu.
Lisää euroja päätyi säästötilille 2000. Ihan kivasti. Tuossa ovat mukana veronpalautukset (enää ei voi ostella niillä joululahjoja, voih tätä tehostuvaa julkista hallintoa) ja osa lomarahoista. Sekä muutoin vaan tileille kertyneet eurot.
Sijoitusten arvonnousua oli 1164 euroa. Tätä jo purinkin osiin aiemmin.
Velat lyhenivät 779 euroa. En nyt ole ihan varma että miksi ne lyhenivät enemmän kuin viimeksi, lainankoroissa ei ole mielestäni tapahtunut muutoksia. Mutta otetaan tuo vastaan.
Lainojen lyheneminen eli keltainen palkki pysyy aina plussan puolella. Sijoitukset voivat olla tuntuvastikin miinuksella - jopa silloin kun sijoitan lisää. Sinisen palkin eli säästötilien suunta on negatiivinen useimmiten silloin kun olen intoutunut sijoittamaan kyseisessä kuussa lisää. Tämä on normaali prosessi: kerään rahaa puskuriin ja käytän niitä sitten sieltä.
Yhteenveto: hyvin menee. En jatka kun olen ennenkin tästä aiheesta kirjoitellut.
30.7.2019
Muutamia pieniä kesähenkisiä ostoksia
Olipas kesäloma. Oli kivaa. Tein paljon. En blogannut talousaiheista yhtään mitään. Semmoista sattuu, ja hyvä näin.
Olen minä nyt silti jotain sijoittamisaiheistakin harrastanut. Siis sen lisäksi, että olen ajoittain katsonut että onko tullut osinkoja. Olen nimittäin käynyt viime viikkoina ostoksilla peräti neljä kertaa.
Nestettä ostin lisää kuusi osaketta hintaan 30,50 euroa. Tämä oli ihan vaan spontaania fiilistelyä, ilman mitään harkintaa. Olen näet kipuillut sen kanssa, etten tule ostaneeksi osakkeita ellei niiden kurssi laske. Eli jos kurssi vaan nousee, niin en osta ikinä lisää.
No, sitten kaiketi autoa tankatessani ajattelin, että ostanpa tänään Nestettä pienen määrän päivän hinnalla, välittämättä mistään muusta.
Sen sijaan Wärtsilän ostamisessa oli mukana enemmän harkintaa. Ostin elämäni ensimmäiset kaksi kertaa Wärtsilää, ensin 7 osaketta hintaan 11,475 ja toiset 7 osaketta hintaan 11,30 euroa.
Wärtsilää olen tuumannut jo pitkään. Jo vuosia sitten olin työn puolesta Vaasan suunnassa ja jäin miettimään kovassa nousussa olevaa länsirannikon energiaklusteria. Nyt Wärtsilän kurssi on laskenut ihan tuntuvasta - tosin ihan oikeista syistä - joten tuntuu luontevalta ostaa itseäni sisään. Ostan lisää jos kurssi niiaa lisää.
Neljäs ostosettini osui tuttuun suuntaan, eilen. Ostin lisää Nordeaa 33 osaketta hintaan 5,92 euroa.
Joskus kesällä ajattelin, että katselen Nordean tippuvaa kurssia tuonne alle 6 euron hintoihin, ja sitten ryhdyn miettimään että ostanko lisää. No, kurssi tippui päätin sitten ostaa. Tekee mieli katsoa tämä notkelma loppuun asti. Toivoen tietty, että kyseessä ylipäätänsä on notkelma eikä alamäki ja seinä.
Mitään uutta ja hienoa sanottavaa minulla Nordeasta ei ole. Koko pankkisektori kipuilee ja suhteessa tulokseen osakkeita saa halvalla. Toisaalta syitäkin löytyy: nollakorkojen aika, pienemmät sekä kustannustehokkaat nettipankit ja rajapintojen avaaminen muille toimijoille. Teoriassa myös uusia jättejä voi rynnätä markkinoille (Facebook jne.), mutta siitä en ole niin varma. Esimerkiksi Facebook toimii niin hähmyisesti, että pankkipalveluiden yhdistäminen samaan vaatisi melkoista organisaation kurssinmuutosta.
Että tämänkaltaista. Nyt käyn töissä jokusen päivän ja sitten huilaan taas. Syksy tulee, valitettavasti.
14.7.2019
Tunteet ja sijoittaminen: kun on aikaa, löytää ostettavaa
Se on kesä. Kesällä rakennan asioita mökillä, jos aurinko paistaa niin retkeilen perheen kera, ja harrastan onnellista parisuhdetta. Kun ei töissäkään ole tarpeen käydä, niin Netflix käynnistyy useammin. Vielä kun saisin kirjan tai pari luettua, niin kiva.
Sijoittaminen on jäänyt taka-alalle. Vilkaisen välillä onko osinkoja tullut. Joskus viikon välein katson osakkeiden ja rahastojen hankinta -exceliäni (oikeasti Google Sheets). Siellä lukee millä hinnoilla olen valmis ostamaan lisää jo omistamiani, ja solun väri muuttu vihreäksi ostohinnan lähestyessä. Sitten toimeksiantoa rustaamaan.
En myöskään oikein ehdi tai malta lukea talousaiheisia uutisia tai blogeja. Seuraan taloutta ehkä samaan malliin kuin kymmenen vuotta sitten - jos jotain kiinnostavaa tulee vastaan.
Käytännössä siis teen kaikkea muuta kuin harrastan sijoittamista. Se tekee ihmiselle hyvää. Mutta se sai minut myös pohtimaan tunteiden merkitystä ostamisessa.
Tuumailen tässä seuraavaa:
1) Jos on aktiivinen, lukee ja perehtyy, niin löytää ostettavaa. Ja kääntäen, jos ei ole aktiivinen, ei löydä ostettavaa. Eli etenkin suoran osakesijoittamisen suhteen tilanne on se, että oma aktiivisuus johtaa omaan aktiivisuuteen.
Tälle on myös termi: itseään toteuttava ennuste. Ajattelen tekeväni järkeviä, harkittuja päätöksiä. Niin kuin osittain teenkin, vertaan yhtiöiden hintaa tuottoon, oman pääoman tuottoa, osinkoa ja osingonjakoprosenttia jne.
Mutta tuohon tilanteeseen päädyn kun ensin jossain syvällä sisimmässä olen ensin ajatellut että olisipas kiva löytää jokin metsäalan firma jota ostaa. Teen kyllä vertailuja ja pohdintaa, mutta vasta kun on impulssi ja suunta. Nuo molemmat tulevat aika tunteella ja fiiliksellä.
2) Edellinen on tyhmää. Sijoitamiseni pääpaino on liukunut osakkeiden suuntaan. Tämä samaan aikaan kun hahmotan entistä paremmin kuinka tunteellinen loppujen lopuksi olen, ja aika heikko osakepoimija. Pääsyy tälle suunnalle on, että osakkeiden osto ja suora omistaminen on kivaa.
En silti ole huolissani. Kun ostan fiiliksen mukaan ja välttelen kuluja sekä ylihintaisia sekä ei-tuottavia yrityksiä, niin ihan hyvää jälkeä siitä syntyy. Ei nyt ideaalia eikä ehkä indeksin tasoista, mutta silti. Kyllä se gorillakin ostaa ihan ok yrityksiä jos vaihtoehdot on rajattu jotenkin järkeväksi ja yritykset nyt keskimäärin jotain tuottavat.
3) Tunteita vastaan voi taistella. Minulla on siihen kaksi lääkettä.
Ensinnäkin ostan myös indeksejä. Nordnetin kuluttomat ETF-rahastot * ovat kiva juttu jota minun kannattaisi käyttää enemmänkin. Tällöin eivät tunteet vaikuta. Ei tarvitse edes tuntea mitään. Muuttujina on vain kalenteri ja euromäärä. Tosin tunteet voivat vaikuttaa siihen mitä ETF-rahastoa ostaa. Heh heh.
Toisekseen käytän apuna yllä mainitsemaani mallia, jossa ostan hieman lisää jos yrityksen kurssi tippuu 2 %. Tämä tarkoittaa sitä, että odottelen ja odottelen että hieman halvemmalla saa. Tämä toimii useimmiten, mutta jos onnistun tekemään ensimmäisen ostoni täsmälleen kurssien pohjakohdassa, niin ostoni jäävät vähiin. Näinkin on käynyt.
Onko tässä nyt jotain ongelmaa?
Vastaan itse kysymykseeni: eipä oikeastaan. Pientä ristiriitaa aiheuttaa, etten koe, että saisin ihan niin paljon tuottoja kuin kyvyilläni ja suunnitelmallisuudella olisi mahdollista saada. Toisaalta, tämä on harrastus joka tuottaa. Kaikilla muilla harrastuksillani on tapana maksaa. Joten väliäkös hällä.
Taidan mennä lastani aamuhalailemaan ja kenties takaisin sänkyyn nukkumaan. Hyvä tästä tulee.
o o o
* Merkityt linkit ovat affiliate-linkkejä, joiden klikkaamisesta tämän blogin ylläpitäjälle voidaan maksaa, käsittääkseni jos kirjautuu uutena asiakkaana sisään ja ryhtyy sijoittamaan.
6.7.2019
Osinkojen välikatsaus 7/2019: tasaisesti parempaan päin
Se on heinäkuu. Ja vielä lomakin. Koska teen kahden kuukauden välein osinkojen välikatsausta, nämä kaksi yhdistyvät kauniisti. Olen nimittäin lomalla ja teen osinkokatsausta!
Vaan eiköhän mennä asiaan. Tässä kuvassa ovat osinkosummani kuukausittain vertailtuna. Toukokuussa sain osinkoja (luvut ovat muuten verojen jälkeen) 131 euroa ja kesäkuussa 212 euroa. Molempina kuukausina oli lievää nousua verrattuna edellisen kuukauden vastaavaan.
Tässä on sitten graafi siitä, miten osingot ovat kumuloituneet viimeisen kolmen vuoden aikana. Tällä hetkellä olen noin 250 euroa edellä viimevuotista. Mikä on sitten oletettu osinkosumma koko vuoden aikana? Sitä spekuloin seuraavien kuvien avulla.
Tässä on kuva vuotuisista osingoistani. Tässä kuvassa on yksi hieno asia. Ohitin juuri eurolla vuoden 2016, joka on tähän mennessä ollut toiseksi tuottoisin osinkovuoteni. Viime vuoden ennätys on enää noin 220 euron päässä.
Hitusen toivon, että tänä vuonna saisin osinkoja 2000 euroa. Se olisi mukava tasasumma. Vaan kuinka mahdollinen on tuo rajapyykki?
Viime vuonna vuoden loppupuoliskon osinkosummani oli 472 euroa. Voinee olettaa, että ainakin noin sen verran on osinkoja lisää vielä tulossa. Lisäksi Nokia jakoi osinkonsa vuosineljänneksiin. Nämä yhteenlaskettuna "pomminvarmaa" osinkoa on tulossa 557 euroa.
Tuo merkitsisi 1888 euroa. Olettaisin, että sen yli nyt ainakin menee. Mutta tuo loppu 112 euroa tulisi siis tulla osinkojen korotuksilla sekä lisäostoilla jota olen tehnyt viimeisen vuoden aikana. Luulen, etten kuitenkaan ole ostanut niin paljoa neljästi vuodessa osinkoa maksavia yrityksiä, että tuo ero tulisi kirityksi kiinni. Lisäksi osinkojen korotukset ovat olleet vain maltillisia. Mutta katsotaan.
Tosin. Tosin on muuten aina jännä sana, kun se pitää sisällään melko usein käänteen. Nyt kesäkuussa sain osinkoja 212 euroa. Niistä runsas kymppi oli S-osuuskauppojen korkoja ja muutama kymppi oli puolivuosittain osinkoa maksavien ETF:fien tuottoa. Eli joulukuussa 200 euron rajapyykki on lähellä, ja syyskuussakin pitäisi mennä ensimmäistä kertaa ikinä runsaasti yli 100 euron osinkotulojen.
Edellä mainitulla 2000 euron rajapyykin saavuttamisella ei ole kyllä yhtään mitään merkitystä kenellekään muulle kuin minulle. Mutta kiva noita on silti seurata.
Loppuun kuva kumulatiivisesta osinkokertymästä. Kaikkineen olen saanut osinkoja 6785 euroa, seitsemän vuoden aikana. Kaavion suunta on nousevahko, mutta turhan maltillinen. Olisi kiva jos tämä graafi kääntyisi entistä enemmän pystyyn.
Summa summarum
Osingot ovat minulle ristiriitainen asia. Tunne tykkää niistä. Järki sen sijaan sanoo, että osingot uudelleen sijoittavat ratkaisut ovat parempia. Tätä tunnesolmua avasin blogissani pari kuukautta sitten.
2000 euron rajapyykin ylittymistä odotellessa: hyvää ulkomaanmatkaa, uintia, löhöilyä, mökkeilyä, töissä olemista tai mitä sitä on nyt kenelläkin kesällä ohjelmassa on.
Tässä on kuva vuotuisista osingoistani. Tässä kuvassa on yksi hieno asia. Ohitin juuri eurolla vuoden 2016, joka on tähän mennessä ollut toiseksi tuottoisin osinkovuoteni. Viime vuoden ennätys on enää noin 220 euron päässä.
Hitusen toivon, että tänä vuonna saisin osinkoja 2000 euroa. Se olisi mukava tasasumma. Vaan kuinka mahdollinen on tuo rajapyykki?
Viime vuonna vuoden loppupuoliskon osinkosummani oli 472 euroa. Voinee olettaa, että ainakin noin sen verran on osinkoja lisää vielä tulossa. Lisäksi Nokia jakoi osinkonsa vuosineljänneksiin. Nämä yhteenlaskettuna "pomminvarmaa" osinkoa on tulossa 557 euroa.
Tuo merkitsisi 1888 euroa. Olettaisin, että sen yli nyt ainakin menee. Mutta tuo loppu 112 euroa tulisi siis tulla osinkojen korotuksilla sekä lisäostoilla jota olen tehnyt viimeisen vuoden aikana. Luulen, etten kuitenkaan ole ostanut niin paljoa neljästi vuodessa osinkoa maksavia yrityksiä, että tuo ero tulisi kirityksi kiinni. Lisäksi osinkojen korotukset ovat olleet vain maltillisia. Mutta katsotaan.
Tosin. Tosin on muuten aina jännä sana, kun se pitää sisällään melko usein käänteen. Nyt kesäkuussa sain osinkoja 212 euroa. Niistä runsas kymppi oli S-osuuskauppojen korkoja ja muutama kymppi oli puolivuosittain osinkoa maksavien ETF:fien tuottoa. Eli joulukuussa 200 euron rajapyykki on lähellä, ja syyskuussakin pitäisi mennä ensimmäistä kertaa ikinä runsaasti yli 100 euron osinkotulojen.
Edellä mainitulla 2000 euron rajapyykin saavuttamisella ei ole kyllä yhtään mitään merkitystä kenellekään muulle kuin minulle. Mutta kiva noita on silti seurata.
Summa summarum
Osingot ovat minulle ristiriitainen asia. Tunne tykkää niistä. Järki sen sijaan sanoo, että osingot uudelleen sijoittavat ratkaisut ovat parempia. Tätä tunnesolmua avasin blogissani pari kuukautta sitten.
2000 euron rajapyykin ylittymistä odotellessa: hyvää ulkomaanmatkaa, uintia, löhöilyä, mökkeilyä, töissä olemista tai mitä sitä on nyt kenelläkin kesällä ohjelmassa on.
30.6.2019
Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 7/2019: Paluu ennätyslukemiin
Jippijaijee kesälomalaiset. Heinäkuu on jo ovella ja pankit ovat kiinni kuunvaihteeseen, joten voin jo nyt avata kuunvaihteen sijoitusten ja varallisuuden välikatsauksen. Teema tälle voisi olla paluu normaaliin.
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. No ei tämä niin montaa kerro, mutta jotain kuitenkin. Tässä graafissa on sinisellä sijoittamieni eurojen määrä. Se on suunnilleen 55 000 euroa. Tuottopuolta on sitten noin 22 000 euroa, eli jonkinverran olen plussalla. Kokonaissijoitusvarallisuus on tällä hetkellä 77 100 euroa.
Tässä näkyy sitten sijoitettujen eurojen ja sijoitusten arvonmuutos yhdessä graafissa. Siinä missä toukokuussa sijoitukset tekivät jonkun päälle 4000 euroa miinusta, niin nyt oli sitten rekyylin aika. Uusia euroja sijoitin maltillisesti, vain 450 euroa viime kuun aikana.
Tämä kuva kertoo mielestäni kolme sanaa: nousee, nousee ja laskee. Kokonaisvarallisuus kolkuttelee 500 000 euron rajaa (491 500 euroa). Velaton varallisuuteni tavoittelee 300 000 euron rajaa (291 000 euroa) ja velkani on pian alla 200 000 euroa (200 500 euroa).
Myönnettäköön, olen jo keväästä alkaen odotellut, että milloin rajat paukkuvat. Mutta niin vaan siinä kestää, eivät nämä niin nopeita prosesseja ole. Ensimmäisenä tulee vastaan tuo 200 000 euron velkaraja, tarkemmin ensi kuun puolessa välissä. Jos pörssit eivät romahda, niin sitten on vuorossa velaton varallisuus ja 300 000 rajapyykki joskus syksyllä. Kokonaisvarallisuudesta ei hajuakaan.
Ensinnäkin, kuukausi oli mainio. Varallisuus karttui noin 4300 eurolla.
Mutta vuoden puoliväli antaa mahdollisuuden myös spesiaalitarkasteluun. Minkä verran varallisuuteni on kertynyt alkuvuoden aikana?
Mutta kaikkineen, taas menee ihan kivasti. Minä käyn töissä, lomailen, annan joskus lapsille ruokaa ja harrastan. Myös kotia siivoan - liian harvoin. Siinä ohessa varallisuus kertyy, ja joskus sijoitan lisää. Jos tämänsuuntaisena pysyy, niin hyvä.
Tässä näkyy sitten sijoitettujen eurojen ja sijoitusten arvonmuutos yhdessä graafissa. Siinä missä toukokuussa sijoitukset tekivät jonkun päälle 4000 euroa miinusta, niin nyt oli sitten rekyylin aika. Uusia euroja sijoitin maltillisesti, vain 450 euroa viime kuun aikana.
Tämä kuva kertoo mielestäni kolme sanaa: nousee, nousee ja laskee. Kokonaisvarallisuus kolkuttelee 500 000 euron rajaa (491 500 euroa). Velaton varallisuuteni tavoittelee 300 000 euron rajaa (291 000 euroa) ja velkani on pian alla 200 000 euroa (200 500 euroa).
Myönnettäköön, olen jo keväästä alkaen odotellut, että milloin rajat paukkuvat. Mutta niin vaan siinä kestää, eivät nämä niin nopeita prosesseja ole. Ensimmäisenä tulee vastaan tuo 200 000 euron velkaraja, tarkemmin ensi kuun puolessa välissä. Jos pörssit eivät romahda, niin sitten on vuorossa velaton varallisuus ja 300 000 rajapyykki joskus syksyllä. Kokonaisvarallisuudesta ei hajuakaan.
Loppuun sitten kuvista merkittävin. Tässä on eroteltuna mistä viime kuukauden aikana tapahtunut varallisuuden nousu koostuu.
Ensinnäkin, kuukausi oli mainio. Varallisuus karttui noin 4300 eurolla.
- 757 euroa siitä oli lainojen lyhentymistä. Tämä on aika lailla vakio, kuusta toiseen, tästä hamaan ikuisuuteen noin 9000 euroa vuodessa.
- 1330 euroa oli siirtojani säästötileille. Kun minulle kertyy rahaa, siirrän sitä "jemmaan" säästötileille. Sitten jos vaikka kurssit niiavat, niin kauhon tuolta lisää euroja.
- 2157 euroa oli se summa millä sijoitusten arvo nousi, uudet sijoituseurot mukaanlaskettuna. Tämä on se aaltoileva kohta varallisuuteni karttumista: joskus miinusta, useimmiten plussaa. Mutta kunnon kurssiromahduksen sattuessa saatan joutua säätämään graafin alareunan -5000 euroa kohtaa uudestaan.
Mutta vuoden puoliväli antaa mahdollisuuden myös spesiaalitarkasteluun. Minkä verran varallisuuteni on kertynyt alkuvuoden aikana?
- Lainat ovat lyhentyneet tasaiseen tahtiin. 757 euroa kuussa, yhteensä pyöristettynä 4500 euroa.
- Säästötileillä on rahaa 350 euroa vähemmän kuin oli puoli vuotta sitten. Eli teoriassa -60 euroa kuussa. Säästötilit nyt toimivat (perusjemmarahojen ohella) puskurina tuleville sijoituksille, joten ei ole murhe tämä.
- Sijoitukset ovat plussalla pyöristettynä 13 500 euroa, kuukausitasolla 1150 euroa. Se on hyvin. Tämä on kuitenkin hieman harhaanjohtava luku, koska tammikuussa loppuvuoden kestänyt kurssilasku kääntyi nousuun ja tuli "palautumista." Toisin sanoen loppuvuosi meni huonosti, alkuvuosi hyvin.
Mutta kaikkineen, taas menee ihan kivasti. Minä käyn töissä, lomailen, annan joskus lapsille ruokaa ja harrastan. Myös kotia siivoan - liian harvoin. Siinä ohessa varallisuus kertyy, ja joskus sijoitan lisää. Jos tämänsuuntaisena pysyy, niin hyvä.
23.6.2019
Perheen talous: Voiko kuponkeja käyttämällä säästää? Ja jos kyllä, niin paljonko?
Kun olin lapsi, kotiin tuli kuponkihenkinen seinäkalenteri joka laitettiin keittiön seinälle. Paperisen kalenterin reunoilla oli kuponkeja joilla sai jotain alennuksia.
Myöhemmin - kun täysi-ikäisyys lähestyi - löysin hampurilaisravintoloiden kuponkien ilon. Kun piti itse maksaa omilla säästöillä, pienikin alennus oli tarpeen. Hesburgerin lisäksi myös McDonaldsilla oli 90-luvulla kuponkeja käytössä.
Tämä tapa ei ole kadonnut. Kun kotiin tulee Hesburgerin kuponkeja, leikkaan kiinnostavimmat lompakkoon. Rinnalle ovat tulleet mobiilisovellukset joihin on otettu mukaan myös "kuponki-idea". Myös tuore tulokas Burger King jakaa kuponkeja niin paperisena kuin mobiilisti. McDonaldsin sovelluksessa on muutamia vaihtuvia etuja.
Muutoin kuponkien aika alkaa olla minun elämässäni ohi. Tarjoukset ovat useimmiten tarjouksia joita saa kun menee kauppaan. Joskus lähikaupassa voi kerätä leimoja, ja sitten saa jotain pyyhesettiä halvemmalla. Niistä en innostu, Prismasta saisi saman pyyhesetin noin samaan hintaan ilman mitään leimoja. Eli muita kuin ateriakuponkeja en huomaa (paperisena) enää käyttäväni.
Mutta onko tästä mitään hyötyä, vai onko kyseessä vain vanha tapa?
Aloitetaan taustoilla. Elän likipitäen yksinhuoltajana kahden nuorimman lapseni kanssa. Kouluaikaan lapset ovat entisellä puolisolla joka toisen viikonlopun.
Käymme ulkona syömässä ehkä keskimäärin kerran viikossa. Se on aika paljon. Tämä johtuu osin mökin vuokraamisesta (tarve käydä pistäytymässä mökillä myös arki-iltaisin, mutta syödäkin pitää) ja retkeilystä. Olemme aika paljon liikkeessä niin arkisin kuin viikonloppuisin, ja ruokaa tarvitaan.
Lähes aina syödessämme ulkona kyseessä on hampurilaispaikka. Tämä on osin käytäntöön, osin talouteen ja osin nirsoiluun liittyvä asia.
- Käytäntö tarkoittaa sitä, että hampurilaisravintoloita nyt tulee vastaan ja niistä saa ruokaa nopeasti. Keskimmäinen kyllä toivoo kiinalaista ruokaa - tosin vain tietyssä ravintolassa. Ei paljoa auta jos ollaan toisella puolella pääkaupunkiseutua.
- Talous-ulottuvuus viittaa siihen, että on kiva jos pikaisesti syöty ruoka ei nyt ihan älyttömiä maksa. Kyllähän monipuolisemmasta ruuasta voi enemmän maksaa, mutta jos euromäärät ovat kolminkertaiset ja lapset päälle valittavat, niin sitten tulee surku.
- Nirsoiluun viittasin jo aiemmin. Hampurilaisravintola on kompromissi jossa kaikki saavat "riittävän ok" -ruokaa. Keskimmäinen haluaa tiettyyn kiinalaiseen, nuorin on joustavampi muttei pidä juuri kiinalaisesta niin paljoa. Minulle käy kaikki kunhan ei maksa liikaa ja saadaan ruokaa riittävän nopeasti.
Yksi ulottuvuus on sitten ruuan terveellisyys. Ei hampurilainen nyt se ihan ideaaliruoka ole, eivätkä varsinkaan ranskalaiset. Itse vaihdan usein ranskalaiset salaattiin, lapsia en ole saanut tähän mukaan. Mutta tässä kohden olen itselleni armelias. Kotona on aina kasviksia ruuan kanssa, kokkaan ajoittain myös alusta alkaen ja muutoinkin ruokailutottumuksemme ovat ihan kohtuullisia. Maailma ei kaadu ulkona syömiseen.
Kysymys kuuluu, että paljonko sitten voi säästää käyttämällä kuponkeja? Otan esimerkiksi kuvien mukaisen Hesburgerin.
"Tavanomainen" ateriasetti on, että otan itse kerrosaterian tai vastaavan, ja lapset juustoateriat. Hinnat vaihtelevat ravintoloittain, otan lähtökohdaksi nyt lähimmän kauppakeskusravintolan.
- Kerrosateria 7,90 euroa, alennuskupongilla 6,50 euroa.
- Juustoateria 5,80 euroa, alennuskupongilla 4,20 euroa.
Tuon kun ynnää yhteen, niin kupongeilla säästää 4,6 euroa per käynti.
Burger Kingissä alennukset ovat vielä tuntuvampia, jos tarttuu heidän tarjouksiinsa (jotka kyllä vaihtelevat). Kevään ajan on saanut kaksi juustoateriaa kuudella eurolla, ja itselleni kerrosaterian hintaan 5,50 euroa.
Käytän nyt kuitenkin esimerkkinä Hesburgeria, kun sieltä saa konkreettiset summat tarkemmin ulos. Listahinta on 19,50 euroa. Alennettu hinta 14,90 euroa. Alennusprosentti on pyöristettynä 24.
Jos oletetaan, että vuodessa tulee käytyä hampurilaisravintoloissa noin 50 kertaa, niin se maksaa minulle yhteensä 745 euroa. Ilman kuponkeja menisi 230 euroa enemmän. Eli siinä mielessä säästö on tuntuva.
En usko, että ihan 50 kertaa käydään vuodessa porukalla hampurilaisilla. Mutta käyn joskus yksinäni ohimennen - kun kiire on - hampurilaisravintoloissa. Joten voluumi lienee oikeansuuntaista.
Tuo säästetty 230 euroa merkitsee sitä, että 15 ravintolakäyntiä tulee "kaupan päälle".
Loppuun itsekritiikkiä
Kiva juttu että halvemmalla saa. Mutta johtaako se, että saa halvemmalla, siihen, että ostaa enemmän? Tämähän se juju taustalla on, ei niitä kuponkeja huvin vuoksi paineta: "Tule meille!" "Tule useammin meille!"
Selväähän se silti on, että jos kotona söisi, niin ei siihen paljoa yli vitosta mene koko porukan ruuasta. Eli vähentämällä ulkona syömistä säästää huomattavasti enemmän kuin kuponkia ojentamalla. Teoriassa jopa retkille voisi ottaa mukaan jotain keittoa kannussa tai muita lämpimiä ruokia. Tai tekisi ruuan juuri ennen lähtöä, ja pakkaisi sämpylöitä matkapojaksi.
Valitettavasti vaan tämä vaatisi nykyistä enemmän suunnitelmallisuutta ja varautumista, johon minulla ei ole ollut viime vuosina saumaa. Mutta nyt alkaa olla.
Niinpä asetan itselleni tavoitteen. Ryhdyn seuraamaan montako kertaa käymme koko porukalla ulkona syömässä, ja missä. Tavoitteeni on vähentää ulkona syömisen määrää. Jos innostun, kaivan korttimaksuista tiedot viime keväästä. Se kuitenkin vaatisi jo sen verran paljon myyräntyötä, että katsotaan.
PS. Loppuun tarvitsee todeta, että aika usein maksan lounaskortilla. Se taasen merkitsee vajaan neljänneksen "alennusta". Eli niin kauan kuin pystyn maksamaan ulkona syönnit lounaskortilla ja saldo riittää, hyötysuhde parantuu.
Perheen talous -sarjassa avaan miltei yksinhuoltajan arkea talousvinkkelistä. Miten säästää? Miten toimin? Missä voisi parantaa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)