Perheen talous: Voiko kuponkeja käyttämällä säästää? Ja jos kyllä, niin paljonko?

Kun olin lapsi, kotiin tuli kuponkihenkinen seinäkalenteri joka laitettiin keittiön seinälle. Paperisen kalenterin reunoilla oli kuponkeja joilla sai jotain alennuksia.

Myöhemmin - kun täysi-ikäisyys lähestyi - löysin hampurilaisravintoloiden kuponkien ilon. Kun piti itse maksaa omilla säästöillä, pienikin alennus oli tarpeen. Hesburgerin lisäksi myös McDonaldsilla oli 90-luvulla kuponkeja käytössä.

Tämä tapa ei ole kadonnut. Kun kotiin tulee Hesburgerin kuponkeja, leikkaan kiinnostavimmat lompakkoon. Rinnalle ovat tulleet mobiilisovellukset joihin on otettu mukaan myös "kuponki-idea". Myös tuore tulokas Burger King jakaa kuponkeja niin paperisena kuin mobiilisti. McDonaldsin sovelluksessa on muutamia vaihtuvia etuja.

Muutoin kuponkien aika alkaa olla minun elämässäni ohi. Tarjoukset ovat useimmiten tarjouksia joita saa kun menee kauppaan. Joskus lähikaupassa voi kerätä leimoja, ja sitten saa jotain pyyhesettiä halvemmalla. Niistä en innostu, Prismasta saisi saman pyyhesetin noin samaan hintaan ilman mitään leimoja. Eli muita kuin ateriakuponkeja en huomaa (paperisena) enää käyttäväni.

Mutta onko tästä mitään hyötyä, vai onko kyseessä vain vanha tapa?

Aloitetaan taustoilla. Elän likipitäen yksinhuoltajana kahden nuorimman lapseni kanssa. Kouluaikaan lapset ovat entisellä puolisolla joka toisen viikonlopun.

Käymme ulkona syömässä ehkä keskimäärin kerran viikossa. Se on aika paljon. Tämä johtuu osin mökin vuokraamisesta (tarve käydä pistäytymässä mökillä myös arki-iltaisin, mutta syödäkin pitää) ja retkeilystä. Olemme aika paljon liikkeessä niin arkisin kuin viikonloppuisin, ja ruokaa tarvitaan.

Lähes aina syödessämme ulkona kyseessä on hampurilaispaikka. Tämä on osin käytäntöön, osin talouteen ja osin nirsoiluun liittyvä asia.

• Käytäntö tarkoittaa sitä, että hampurilaisravintoloita nyt tulee vastaan ja niistä saa ruokaa nopeasti. Keskimmäinen kyllä toivoo kiinalaista ruokaa - tosin vain tietyssä ravintolassa. Ei paljoa auta jos ollaan toisella puolella pääkaupunkiseutua.
• Talous-ulottuvuus viittaa siihen, että on kiva jos pikaisesti syöty ruoka ei nyt ihan älyttömiä maksa. Kyllähän monipuolisemmasta ruuasta voi enemmän maksaa, mutta jos euromäärät ovat kolminkertaiset ja lapset päälle valittavat, niin sitten tulee surku.
• Nirsoiluun viittasin jo aiemmin. Hampurilaisravintola on kompromissi jossa kaikki saavat "riittävän ok" -ruokaa. Keskimmäinen haluaa tiettyyn kiinalaiseen, nuorin on joustavampi muttei pidä juuri kiinalaisesta niin paljoa. Minulle käy kaikki kunhan ei maksa liikaa ja saadaan ruokaa riittävän nopeasti.

Yksi ulottuvuus on sitten ruuan terveellisyys. Ei hampurilainen nyt se ihan ideaaliruoka ole, eivätkä varsinkaan ranskalaiset. Itse vaihdan usein ranskalaiset salaattiin, lapsia en ole saanut tähän mukaan. Mutta tässä kohden olen itselleni armelias. Kotona on aina kasviksia ruuan kanssa, kokkaan ajoittain myös alusta alkaen ja muutoinkin ruokailutottumuksemme ovat ihan kohtuullisia. Maailma ei kaadu ulkona syömiseen.

Kysymys kuuluu, että paljonko sitten voi säästää käyttämällä kuponkeja? Otan esimerkiksi kuvien mukaisen Hesburgerin.

"Tavanomainen" ateriasetti on, että otan itse kerrosaterian tai vastaavan, ja lapset juustoateriat. Hinnat vaihtelevat ravintoloittain, otan lähtökohdaksi nyt lähimmän kauppakeskusravintolan.

• Kerrosateria 7,90 euroa, alennuskupongilla 6,50 euroa.
• Juustoateria 5,80 euroa, alennuskupongilla 4,20 euroa.

Tuon kun ynnää yhteen, niin kupongeilla säästää 4,6 euroa per käynti.

Burger Kingissä alennukset ovat vielä tuntuvampia, jos tarttuu heidän tarjouksiinsa (jotka kyllä vaihtelevat). Kevään ajan on saanut kaksi juustoateriaa kuudella eurolla, ja itselleni kerrosaterian hintaan 5,50 euroa.

Käytän nyt kuitenkin esimerkkinä Hesburgeria, kun sieltä saa konkreettiset summat tarkemmin ulos. Listahinta on 19,50 euroa. Alennettu hinta 14,90 euroa. Alennusprosentti on pyöristettynä 24.

Jos oletetaan, että vuodessa tulee käytyä hampurilaisravintoloissa noin 50 kertaa, niin se maksaa minulle yhteensä 745 euroa. Ilman kuponkeja menisi 230 euroa enemmän. Eli siinä mielessä säästö on tuntuva.

En usko, että ihan 50 kertaa käydään vuodessa porukalla hampurilaisilla. Mutta käyn joskus yksinäni ohimennen - kun kiire on - hampurilaisravintoloissa. Joten voluumi lienee oikeansuuntaista.

Tuo säästetty 230 euroa merkitsee sitä, että 15 ravintolakäyntiä tulee "kaupan päälle".

Loppuun itsekritiikkiä

Kiva juttu että halvemmalla saa. Mutta johtaako se, että saa halvemmalla, siihen, että ostaa enemmän? Tämähän se juju taustalla on, ei niitä kuponkeja huvin vuoksi paineta: "Tule meille!" "Tule useammin meille!"

Selväähän se silti on, että jos kotona söisi, niin ei siihen paljoa yli vitosta mene koko porukan ruuasta. Eli vähentämällä ulkona syömistä säästää huomattavasti enemmän kuin kuponkia ojentamalla. Teoriassa jopa retkille voisi ottaa mukaan jotain keittoa kannussa tai muita lämpimiä ruokia. Tai tekisi ruuan juuri ennen lähtöä, ja pakkaisi sämpylöitä matkapojaksi. 

Valitettavasti vaan tämä vaatisi nykyistä enemmän suunnitelmallisuutta ja varautumista, johon minulla ei ole ollut viime vuosina saumaa. Mutta nyt alkaa olla.

Niinpä asetan itselleni tavoitteen. Ryhdyn seuraamaan montako kertaa käymme koko porukalla ulkona syömässä, ja missä. Tavoitteeni on vähentää ulkona syömisen määrää. Jos innostun, kaivan korttimaksuista tiedot viime keväästä. Se kuitenkin vaatisi jo sen verran paljon myyräntyötä, että katsotaan.

PS. Loppuun tarvitsee todeta, että aika usein maksan lounaskortilla. Se taasen merkitsee vajaan neljänneksen "alennusta". Eli niin kauan kuin pystyn maksamaan ulkona syönnit lounaskortilla ja saldo riittää, hyötysuhde parantuu.

Perheen talous -sarjassa avaan miltei yksinhuoltajan arkea talousvinkkelistä. Miten säästää? Miten toimin? Missä voisi parantaa?

Askelia lifestyle-suuntaan: tulossa elämäntapoihin liittyvä sarja bloggauksia

Tämä blogi ottaa pian askelia uusiin suuntiin. Tulossa on sarja pohdintoja liittyen elämäntapoihin, hyvinvointiin ja kaikkeen sellaiseen. Mutta ensin askel taaksepäin.

Viime viikolla minulla oli kolme kiintoisaa pohdintaa itseni kanssa.

Ensinnäkin lueskelin ehdotusta ilmastolautasesta. Siis ehdotuksesta miten kannattaisi syödä jotta kuormitus maapallolle olisi kohtuullinen. Arvannette, etten ole tällä hetkellä mallioppilas. Ei ole juuri kukaan suomalainen. Parantamisen varaa on.

Sitten katsoin tiliotettani. Vaikken tuhlaa, niin voisi sitä käyttää myös vähemmän rahaa kaupassa. Etenkin, kun osa ruuasta menee ekopyttyy. Silkkaa rahan ja resurssien tuhlaamista.

Kolmas hetki koitti uimahallissa. Kävin pitkästä aikaa punnitsemassa itseni. Päälle kolme kiloa lisää sitten viime syksyn, vaikka olen mielestäni syönyt terveellisemmin. Olen tosin tainnut liikkua vähemmän. Mutta silti, huono suunta. Masu kasvaa.

Hieman taustaa. Olen hyvän matkaa päälle nelikymppinen perheenisä. Käytännössä yksinhuoltaja. Sitä kautta arki menee aika lasten ehdoilla. Töissä ei tule liikuntaa. Joten liikkua pitää erikseen, tai työmatkoilla.

Olen myös ylipainoinen. En nyt mielestäni mitenkään älyttömän paljon, mutta silti. Ei se järkevääkään asia ole. Ja etenkin tuo suunta sai minut pohtimaan, että olisi syytä hitusen hienosäätää elämäntapoja. En kaipaa suurta projektia, vaan pitkäaikaista linjanmuutosta.

Bonuksena: kaikki isovanhempani elivät 75-90 -ikävuoden tuntumaan. Eli geenit kunnossa, jos en itse sössi.

Mitä siis nyt suunnittelen?

• No, ensinnäkin minulle toimii tapa tehdä listoja ja graafeja. Pitää soveltaa sitä myös tähän suuntaan. Rupean seuraamaan pyöräiltyjen työmatkojen määrä, lihattomia päiviä, ostamieni herkkujen määriä jne.
• Toisekseen toimin skarpimmin jos lupaan asioita julkisesti. Lapsille, työkavereille, kenelle tahansa. Sitten toimin paremmin niiden mukaan. Joten tässä kohden oivaltanette, että kun bloggaan asiasta julkisesti, niin suunnittelun lisäksi parannan todennäköisyyttä toimi suunnitelman mukaan.
• Kolmannekseen jaan asian osiin, pieniin ja isompiin sellaisiin. Muutama kymmen eri asia - pientäkin - yhdessä vaikuttaa jo ainakin jonkin verran.
• Neljännekseen, tämä on myös talousasia. Terveelliset elämäntavat ovat myös taloudellisia elämäntapoja.

Lopputuloksena syntyy kenties sarja toimintalogiikkoja, yksittäisiä linjauksia ja pohdintoja, sekä bloggauksia. Mutta nähtäväksi jää.

Omat paheet euroiksi rahastoon?

Yllättävän moni suomalainen sijoittaa Veikkauksen peleihin 700 euroa kuukaudessa. Minun tekisi mieli sanoa heille kaikille, että muutamassa vuosikymmenessä olisitte miljonäärejä jos vain sijoittaisitte kyseiset eurot.

Moni suomalainen myös tupakoi. Minun tekisi mieleni sanoa heille, että tekee paha keuhkoille, ja jos sijoittaisitte nuo eurot, niin rikkaita olisitte. Ja tiedän, että nikotiini on koukuttavaa, mutta onnea.

Niin, on helppo heittää kivillä vieraisiin pöytiin. Omat paheet ja kummallisuudet ovat luonnollisia, muiden outoja. Ja vaikkapa ilmastonmuutoksen suhteen on Suomessa tärkeää tehdä vaikka mitä, kunhan nyt ei Suomessa eikä nyt ainakaan omassa taloudessa. Tai muiden pitää tinkiä sosiaalietuuksista, kunhan ei nyt tingitä niistä, mitä etuisuuksia itse saan.

Sitten koitti parisuhdehetki. Puoliso mainitsi reissussa, että “voisit syödä vähemmän herkkuja. Ja ajattele jos sijoittaisit ne eurot, niin kuinka rikkaaksi tulisit.”

Tiedättekös sellaiset hetket, kun tajuaa, että olisi sitä voinut itseäänkin tarkastella. En ole musiikki-ihmisiä, mutta silti tuli mieleen seuraava:

    Puhu äänellä jonka kuulen,
    sanoilla jotka ymmärrän,
    runoilla jotka käsitän.

Happoradiolta. Tämmöistä se on kun tapailee viisasta naista. Se kehittelee tälläiselle (omasta mielestään toimivaan) logiikkaan ja järkeilyyn tukeutuvalle tyypille niin aukottoman argumentin, että menee suojista ja defensseistä läpi ihan saman tien. Eikä voi kun sanoa, että hieno argumentti, samaa mieltä.

Sillä jos nyt rehellinen olen, niin eihän sitä nyt tarvitsisi herkun herkkua. Olisin vähän  laihempi ja ehkä myös terveempi. Hyvä mieli nyt herkuista voi tulla, mutta hyvä mieli voi tulla vaikka mistä.

Niinpä pohdittiin seuraavaa. Ryhdyn seuraamaan paljonko menee euroja herkkuihin. Limpparit, sipsit, karkit, pullat ja vastaavat. Voi olla isompi summa kuin luulen, mutta kymppejä kuussa kuitenkin. Sitten sijoitan saman summan euroja valitsemaani rahastoon.

En siis ole - ainakaan alkuun - syömässä yhtään vähempää herkkuja. Näenpähän vain, että minkä verran euroja keskimäärin kuussa menee. Leikitään vaikka 30 euroa kuussa. Laitan sen rahastoon johon en muutoin sijoita. Sitten, kenties joskus, ostan herkkuja vain 15 eurolla, ja voisin laittaa rahastoon 45 euroa kuussa. Eli palkitsisin itseni siitä, kun en osta. Lopulla minusta tulee käänteinen karkkimiljonääri.

Yksityiskohtaista toteutustapaa vielä mietin. Palaan tähän tulevissa bloggauksissa. Maaliskuun alusta siis alkaa seuranta.

Perheen talous, osa 4: vaatteiden ostaminen itselleni käytettynä

Tervetuloa perheen talous -sarjan pariin. Tällä kertaa vuorossa vaatteiden ostaminen käytettynä. Kertauksena: olen päälle nelikymppinen mies, käytännössä yksinhuoltaja, ja kotona asuu kaksi kouluikäistä. Kuva puvuntakeista on kuvapankista, ei kotoani.

Ensin askel menneeseen. Olen aina ollut voisiko sanoa "en niin paljon vaatetukseen satsaava." Miehenä se on kohtalaisen helppoa - siisti kuuluspaita päälle ja housut jalkaan, niin on työkunnossa. Säännöllinen suihkussakäynti on plussaa.

Ei sillä, onhan se ihan kiva pukeutua siististi. Mutta muoti tai muut asiat eivät ole minua paljoa ikinä liikuttaneet. Ja sanan siististi sijaan käyttäisin ehkä enemmänkin muotoilua riittävän siististi.

Edellämainittu on johtanut siihen, että olen ostanut vaatteita itselleni harvakseltaan. Olen vilkuillut Dressmannin alennusmyyntejä ja Lidlistä saa usein hyvää halvalla. Olen ajatellut, että olen käyttänyt vaatteisiin melko vähän euroja.

Mutta asia ei ole ihan noin yksinkertainen, olen nimittäin myös:

• Olen tehnyt tarpeellisia hankintoja, turhaan. Tyyliin vaatekaapin perukoilla on pari fleece-välipaitaa urheilu- ja ulkoilutarkoituksiin. Se on ihan riittävästi, mutta kun toinen niistä on ollut jossain häviksissä niin pitkään, että olen unohtanut sen olemassaolon. Sitten olen ostanut kolmannen. Ja vaikka halvalla saisi, niin turha ostos on silti turha. 
• Olen tehnyt spontaaneja hankintoja, turhaan. "Katsos, sukkia halvalla." Kotona on sitten ollut säkillinen parittomia sukkia joita en ole jaksanut parittaa. Olen tosissani, kerran tein  tunnin työn ja löysin 53 paria tai lähes paria (joita voin parina käyttää).

Eron jälkeiset vuodet ovat tehneet minusta, uskoakseni, paremman vaatteiden ostajan ja käyttäjän. Nimittäin on tapahtunut seuraavaa:

• Olen siistinyt vaatekaappeja. Lisäksi minulla on paljon vaatekaappitilaa. Tämän seurauksena vaatteet ovat paremmassa järjestyksessä, tyyliin muutkin paidat kuin kauluspaidat mahtuvat henkareihin.
• Olen hankkiutunut turhasta eroon. Jos en ole jotain kauluspaitaa tai t-paitaa vuosiin käyttänyt, niin sitten olen laittanut ne kierrätykseen. Samoin ne bokserit, jotka aina sivuuttaa kun eivät ole niin kivoja, päätyivät roskiksen perukoille. 
• Olen parantanut "käyttöastetta". Välttelen sitä, että kaapin pohjalla tai huoneen nurkassa on epämääräisiä vaatekasoja, tai työpaikan pukukaapissa. Pesukonettakin yritän pyörittää heti kun on noin koneellinen vaatteita kasassa (tämä liittyy etenkin lasten vaatteisiin).

Edelliset ovat johtaneet siihen, että vaatteeni ovat paremmassa järjestyksessä. Tiedän paremmin mitä minulla on, jolloin ei tule tarvetta ostaa lisää. Olen suorastaan ylpeä siistihköstä kauluspaitakaapistani.

Edellisen lisäksi olen alkanut ostamaan vaatteita käytettynä. Kontista ja kierrätyskeskuksesta saa varsin mainiossa kunnossa olevia kauluspaitoja vitosella. Kun alennuskauluspaita maksaa parikymppiä ja normaalihinnat ovat jossain 30-40 euron välillä, niin tuollahan ostaa jo neljästä kahdeksaan kauluspaitaa. Usein vielä laadukkaitamerkkejä.

Olen myös löytänyt uuden toppatakin, tumman pitkän takin, verkkarit metsätöihin, hupparin tai pari, lähes käyttämättömät kävelykengät, puvuntakin, jonkin olopaidan, kaulaliinoja ja vaikka mitä. Kassalla ei paljoa joudu maksamaan. 

Niinpä ostan uutena vain housuja, sukkia (tosin nykyisillä pärjännee vielä pitkään), boksereita ja aluspaitoja. Sekä ehkä jotain erityisharrastusvaatteita, kuten teknisiä paitoja.

Edellisen lisäksi olen alkanut seuraamaan Lidliä entistä tarkemmin. Tajusin näet, että sieltä ostettuja tuotteita voi sovittaa kotona ja palauttaa kolmen kuukauden sisällä, niin saa rahat takaisin. Eli viimeinen esteeni ostaa Lidlistä käytännössä mitä tahansa hävisi.

Lidlin malli on sinällään ovela. Myydään vaihtelevia vaatteita, vuodenaikojen mukaan. Aluspaitoja ja boksereita on myynnissä aika usein, mutta tyyliin ulkoiluvaatteita keväisin ja syksyisin. Useimmiten laatu on hyvää ja hinta kohtuullinen. Esimerkiksi ulkoilukenkiä katselin pitkään. Halvimmillaan olisi löytynyt 100 eurolla, sitten Lidlissä oli olisikos ollut 25 eurolla myynnissä trekkingkengät jotka ovat nyt palvelleet mallikkaasti ehkä puolitoista vuotta.

Tähän kun liittää ajoittaiset vierailut Lidlin poistomyymälään (viimeksi yhdeksän bokseria yhdeksällä eurolla), niin päädyn seuraaviin päätelmiin.

Minulla menee vuodessa vaatteisiin ehkä puolet vähemmän rahaa kuin aiemmin, vaikka aiemminkin ostin mielestäni halvalla. Olettaisin, että omien vaatteideni osalta puhutaan satasista vuodessa. Eikä edes kovinkaan monesta.

Lisäksi minulla on laajempi skaala vaatteita, jotka ovat paremmin esillä ja käytössä. Eli saan enemmän "tehoja" irti vaatekaapistani. 

Arki on helpompaa. En sinällään saa suurta iloa siististä vaatekaapista, mutta saan iloa siitä, että en joudu miettimään asiaa tai etsimään vaatteita. Plussaa tuokin.

Ekologisuus on plussaa. Kun ostaa vähemmän ja myös osan käytettynä, on se myös luonnon kannalta kiva asia. Ei nyt ehkä se päämotivaattori, mutta kiva lisäbonus.

Aika kiva juttu on tämä. Tietyissä rajoin asia pätee myös lasten tapauksessa (joissa on omat haasteensa, kuten kasvaminen ja omat mielipiteet). Siihen taidan palata toisessa bloggauksessa.

Perheen talous, osa 3: Miten hoidan joululahjaostokseni?

Joulun kunniaksi palaan perheen talous -sarjan pariin. Nyt otsikolla miten hoidan joululahjojen ostamisen. Ensin muutama periaate liittyen joululahjoihini.

Ensinnäkin, pidän joululahjoista ja joululahjojen antamisesta - antamisesta oikeastaan enemmän kuin saamisesta.

Toisekseen, olen säästeliäs. En halua tuhlata, ja jos jotain ostan, niin haluan ostaa sitä kohtuulliseen hintaan.

Kolmannekseen, en halua ostaa turhaa. Toisin sanoen minulla pitää olla ainakin jonkinmoinen usko että lahjasta on saajalle iloa.

Neljännekseen, en pidä ryysäämisestä ja stressistä.

Nyt kun avioliiton päivät ovat takanapäin ja vastaan asioistani tyystin itse, niin siinä on tiettyä helppoutta. Oma tupa, oma lupa. Eksän kanssa tosin koordinoin hiukan lasten lahjoja, ettei tule samoja jne.

Edellämainitut periaatteeni (tai voisiko sanoa tapani toimia) johtavat seuraavanlaisiin tapoihin toimia.

(1) Minulla on googlen pilvipalvelussa idealista lahjoista, jonne myös merkitsen mitä on tullut hankittua. Jos jotain kivaa tulee vastaan, voin ostaa lahjan vaikka kesällä. Hankinta on tarpeen merkitä ylös, koska muuten ehdin sen itsekin unohtaa.

(2) Asetan itselleni rajoja. Esimerkiksi rakkaille sisaruksille hommaan kaksi lahjaa per nenä. Ei kukaan kieltäisi enempääkään hommaamasta, mutta jotenkin on luontevaa, että yhtä monta eikä liian monta. Saavat ne lahjoja muiltakin.

(3) Paketoin lahjat heti. Joulua ennen se onnistuu paketointipisteissä. Jos on hommannut toista kautta tai aiemmin, niin sitten tarvitsee paketoida itse. Silloinkin yritän tehdä sen vaiheessa eli jokusen lahjan kerrallaan. Menee ärsyttäväksi jos pakkaa sitten lopulta tuntitolkulla väsyneenä lahjoja joulun alla.

(4) Isommissa hankinnoissa kyttään maltilla sopivaa hintaa. Lapsille on paketissa Playstation nelonen. Tiesin, että tarjouksia tulee. Kyttäsin, ja lopulta black friday -aikoihin sai perusmallin päälle 50 euroa halvemmalla, ja yhden pelin kaupan päälle.

(5) Tylsä on parempi kuin turha. Tämä nyt ei ole mitenkään ääneenjulistettu tavoite, mutta olen huomannut, että esimerkiksi sisaruksilleni lahjat koostuvat aika usein kirjoista ja sukista. Ensimmäisissä minulla on aavistus mistä tykätään, jälkimmäisiä nyt vaan ihminen aina tarvitsee. En halua ostaa turhakkeita.

(6) En halua etsiä mitään joulun alla. Minulle tämä kuuluu jouluun rauhoittumiseen. Etenkin jos aatonaatto on työpäivä, niin ostosten teko niihin aikoihin on ärsyttävää. Ruokaa pitää kuitenkin hommata, ja kaikkea sensuuntaista.

Tänä vuonna meni ihan kivasti. Ehkä puolet lahjoista oli hankittu jo ennen joulukuuta. Viimeiset pari täydennysostosta tein tuossa tostaina. Sitten lahjat kasseihin ja kassit oikeisiin sijainteihin, ja viimeisen viikonlopun ennen joulua kirjoitan blogeja ja nukun pitkään.

o o o

Lopuksi: hyvää joulua vaan, ja uutta vuotta, ja alkavaa vuotta ja kaikkea semmoista. Minä joko kirjoitan lomalla tähän blogiin paljon tai en yhtään, riippuen miltä tuntuu.

Perheen talous -sarjassa avaan miltei yksinhuoltajan arkea talousvinkkelistä. Miten säästää? Miten toimin? Missä voisi parantaa?

Perheen talous: Tulossa älä osta mitään (isoa) vuosi?

Hiiohoi! Laineita merellä. Vuosi 2018 lähestyy loppuaan, 2019 kurkkii sermin raosta.

En ole uudenvuodenlupausten ystävä. Etenkin jos sopii jotain jota ei halua tai pysty toteuttamaan, niin ikävä mielihän siitä vain tulee. Sen sijaan olen maltillisten linjausmuutosten vakaa kannattaja. Ja nyt lähestyn yhtä linjausta koskien tulevaa vuosia.

Olen tässä kaavaillut, että ensi vuosi voisi olla vuosi jolloin en osta mitään isoa. Viittaan nyt etenkin kodin ja mökin hankintoihin.

Katsokaas, olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minulla on kiinnostusta moniin asioihin, ja kohtuullisissa määrin varaa toteuttaa kiinnostuksiani. En nyt tuhlaileva ole, pois se minusta, mutta teen joskus hankintoja vajaalla harkinnalla.

Ostan kyllä mielestäni järkeviä asioita. Ostan niitä kohtuuhintaan ja kyttään tarjouksia. Tyyliin mökin ilmalämpöpumppu tuli hankittua pitkän harkinnan jälkeen ja halvimpaan hintaan mitä olen vuosiin nähnyt. Mutta tuli kuitenkin hankittua.

Viime vuosi on tuonut minulle auton, kolme ilmanpuhdistinta (tarpeen kun astmaa, yksi mökille ja kaksi kotiin), kameraan uuden objektiivin, halpisrobotti-imurin (oli niin surkea että palautin ja sain rahat takaisin), ilmalämpöpumpun, kuivausrummun, minulle uuden sängyn ja lapsille on paketissa Playstation 4 joulua varten. Höyrypesurin taisin hankkia jo toissa vuonna.

Kotiin ilmiintyi myös viritinvahvistin kaiuttimineen, mutta suvun sisäisenä siirtona.

Kaikki ihan tarpeellisia teknisiä aparaatteja, mutta jokaista ilman olisin myös voinut elää.

Vaan nyt on tilanne että koti ja mökki ovat sen verta hyvin varusteltuja, että ei vain tarvitse mitään. Jos nyt tiskikone hajoaa, niin hankin uuden, mutta tarvetta lisäyksille ei vaan ole. Joten sitten en niitä tee.

Tämä linjauksen aion pitää mielessä. Kaikkea pienempää nyt tarvitsee, mutta vuonna 2019 voisin keskittyä olemassa olevien asioiden käyttöön ja ylläpitoon. Eli en vaan osta.

On tällä myös taloudellista merkitystä. Jos nyt auton rajaa pois, niin onhan tänä vuonna mennyt silti yllälueteltuihin jokin 100-300 euroa kuukaudessa. Jos nuo jättää väliin, niin viivan alle jää enemmän, ja ympäristökin kiittää.

Perheen talous -sarjassa avaan miltei yksinhuoltajan arkea talousvinkkelistä. Miten säästää? Miten toimin? Missä voisi parantaa?

Perheen talous: Mitä asunnon (loppuosan) lunastus omaksi merkitsee varallisuuteni kertymiselle?

Olen täällä monasti kuvannutkin, mutta kiteytyksenä. Ostan loppuosan osaomistusasunnostani omaksi näinä päivinä. Ostan 90 %, mutta lopussa maksettava hinta on oikeasti vain noin kolmannes asunnon hinnasta. Tämä yhtiölainojen lyhentämisen sekä 20 vuoden takaisen rakennushinnan seurauksena. Eli asunto on samantien pääosin oma.

Mitä tämä merkitsee varallisuuden kertymiselle?

Nykytilanteessa olen maksanut vuokraa 985 euroa kuussa. Se on sisältänyt vesimaksut.

Ensi kuusta alkaen maksan vastiketta, lainanlyhennyksiä ja vesimaksua 685 euroa. Osa summista tarkentuu, mutta eurojen päässä todellisesta tuo kuitenkin on. Eli siis tilitä lähtee aika tasan 300 euroa vähemmän kuin aiemmin, vuositasolla 3600 euroa.

Kyllähän ostoksilla käyminen myös maksaa. Varainsiirtoverot ja lainansiirtokulut ja ties mitkä maksavat yhteensä sellaiset 3500-4000 euroa, eli käytännössä ensimmäisen vuoden jälkeen olen kuitannut nuo menot ja alkaa "tahkoaminen."

Eikä siinä vielä kaikki. Noista 685 euron kuukausimenoista lainan lyhennystä on 230 euroa.

Lisäksi samassa yhteydessä siirrän mökkilainani, ja marginali laskee. Ryhdyn lyhentämään lainaa noin 30 eurolla enemmän kuin aikaisemmin, mutta laina lyhenee (pienemmän marginaalin ansiosta) 50 euroa enemmän kuukaudessa.

Mitä tämä nyt aikuisten yhteenlaskettuna merkitsee:

• Rahaa lähtee tililtä 270 euroa vähemmän kuin enemmän.
• Lainat lyhenevät 250 euroa enemmän kuin enemmän.

Käytännössä siis varallisuuteni kertynee 520 euroa kuussa enemmän nykyiseen verrattuna! Tuli sen verran lämmin fiilis, että käytin tapojeni vastaisesti ihan huutomerkkiä.

Vuositasolla tuo on päälle 6200 euroa enemmän varallisuutta kuin nyt, vuosikymmenessä 62 000 euroa. Plus kun kyse on myös lainojen lyhentymisestä, niin periaatteessa tilanne parantuu koko ajan. Tosin korot voivat vaikuttaa myös toiseen suuntaan.

Aika positiivinen tilanne. Minulla on vähän sellainen kutina, että jos taloustilanteeni jatkuu noin nykyisellään jokusen vuoden, niin olen jonkinmoisen käännepisteen toisella puolen. Vaikka tulisi työttämyyttä tai vastaavaa, niin aika hyvin pärjäisi siitä huolimatta.

Perheen talous -sarjassa avaan miltei yksinhuoltajan arkea talousvinkkelistä. Miten säästää? Miten toimin? Missä voisi parantaa?

Puskurirahaston merkitys

Allekirjoittaneen yhden aikuisen ja kahden kouluikäisen taloudessa eletään jänniä aikoja. Saan ostaa omaksi osaomistusasuntoni, jonka maksuista olen jo osan aiemmin kuitannut.

Ei hetkessä velka- ja omaisuusmäärät tulevat kasvamaan. Omaisuus onneksi enemmän kuin velka. Mutta ensi kuun sijoitusten ja varallisuuden kuukausikatsauksessa on oikeasti vähän jännättävää. Jokin 7000 euron puskurirahastoni on huvennut hyvän matkaa kaiken mailman varainsiirtoverojen takia. Bonuksena ostin mökille ilmalämpöpumpun. Toisaalta joulukuussa tulee veronpalautuksia - kyllä se tilanne siitä tasaantuu.

Tuo on saanut minut pohtimaan puskurirahaston merkitystä. Käytännössä olen toiminut siten, että olen kasvattanut tasaisesti jemmatilillä olevia euroja. Niitä on ollut jokin 3-6000 euroa viime vuosien ajan. Tuo puskurirahasto on hoitanut sekä oman arjen että sijoitusten puskurin roolia - eli tuolta olen siirtänyt rahaa sijoitustileille jos ja kun on ollut oston paikkoja.

Nyt tositilanteessa olen ryhtynyt tuumaamaan, että mallinihan on ihan surkea! Minulla on yksi puskuri niin sijoittamiselle kuin muulle arjelle. Vaan ei mikään voi taata sitä, etteikö asunnonosto ja pörssikurssien romahdus voisi tulla samaan aikaan. Tai matka tai jokin muu isompi meno. Tai yllättävä työttömyys.

Niinpä uudistettu suunnitelmani on, että jaan puskurin kahteen osaan.

(1) Ensimmäisen puskurin muodostaa sijoitusvarallisuuteen liittyvä puskuri. Eli tilillä, jolta ostan osakkeita, olisi aina tuntuva puskuri euroja odottamassa. Se summa voisi olla maksimissaan 10 % sijoitusvarallisuudesta, minimissään puolet siitä. Eli käytännössä tällä hetkellä 3500-7000 euroa.

Näitä euroja pitäisin sijoitustilillä jolta ostan osakkeita. Ja tietty tilanteen tullessa päälle tuo tili voisi tyhjentyä vaikka nollaan euroon asti, sehän sen idea on.

(2) Puskuri yleiseen elämään, yllätyksiin, matkoihin ja sensemmoiseen. Tämä marginaali voisi olla jotain 4000 euron luokkaa. Sillä pärjää jo melko pitkään.

Näitä euroja pitäisin pääosin Bank Norwegianin hieman korkeakorkoisemmalla tilillä, mutta varmaan puolet olisi syytä pitää ihan oman pankin säästötilillä. Tämä siksi, että jos tarvitsee siirtää käyttötilille euroja jonkin isompaan, niin sen saa siirrettyä saman tien.

Tämä tili voisi tilanteen mukaan tyhjentyä, mutta pyrkisin "täyttämään saavin" mahdollisimman pian.

o o o

Että tämmöistä. Edelleenkin huomaan, että olen aika mainiossa taloudellisessa tilanteessa, etenkin yksihuoltajaksi. Nyt minulla on selvästi vaihe jossa yritän betonoida tämän tilanteen: asumismenojen laskiessa ja osinkotulojen noustessa palkkatulojen merkitys pienenee pikku hiljaa, ja jemmarahojen määrän lisäämisellä mahdolliset aallotkin madaltuvat.

Perheen talous, osa 2: Miten säästää ruokamenoissa?

Näin yksinhuoltajana sitä tarvitsee seurata euroja tarkkaan. Joten uutta sarjaa pukkaa, huomaan. Tavatkaa siis perheen talous -sarja.

Vanhin lapseni muutti pois kotoa. Se tarkoittaa, että kotonani asustaa itseni lisäksi enää kaksi alakouluikäistä. Sen lisäksi että sielua riipaisi, kotiin tuli väljyyttä, ja huonevenkslailuiden myötä saadaan ehkä sekä tavarat järjestykseen että pääsee turhasta eroon. Toivottavasti.

Kun täysi-ikäinen muutti pois, voisi luulla, että menot pienenevät. Usein varmaan juuri näin, mutta tässä tapauksessa pienenevät tulotkin. Esikoinen on saanut erinäisiä tukia, jonka seurauksena on taloudellisesti “lähes tuonut mitä on vienyt.”

Otan tämän kuitenkin tilaisuutena minimalisoida kulujani. Minulla on tapana ostaa kaikenmoista voisiko sanoa puutteellisella harkinnalla. Sinällään tarpeellisia asioita kuten vaikka vatupassin. Mutta kun minulla oli jo jossain kotona vatupassi - en vain tiedä missä. Tarvitsinko sitten Lidlin kolmea uutta vatupassia yhdessä paketissa?

Ymmärtänette pointin: tarvitse vatupasseja, mutta riittää, että on yksi kotona ja toinen mökillä. En tarvitse kolmatta tai neljättä vatupassia. Nyt niitä on uskoakseni neljä tai viisi.

Ensimmäisenä olen ryhtynyt pohtimaan ruokamenoja.

Olen omasta mielestäni säästäväinen kaupassakävijä. Katselen vähän mistä kaupasta maitoni ostan. Suosin Pirkkaa ja vastaavia, eli en maksa brändistä. Sinällään siis en huikentele kaupassa käydessä. Mutta parannettavaa on.

Ei ruokaa roskiin 

Minua pännii ruuan heittäminen roskiin. Jokin on unohtunut jääkaapin perukoille, tai teen ruokaa liikaa enkä tajua pakastaa. Tai ei syödä jämiä pois jne. Tämä on enemmän ekologista harmitusta, mutta onhan syömätön ruoka myös taloudellinen kuluerä.

Pitäisi siis opetella pitämään jääkaappi ja pakastin siistinä. Sottainen jääkaappi merkitsee sitä, että asioita unohtuu. Mitä pelkistetympi on jääkaappi, sen varmemmin kaikki tulee syötyä eikä osta tuplia. Sama pätee pakastimeen.

Täsmäkokkausta 

Kokkaan joko kolmen hengen verran, tai sitten tupla-annoksen suunnitelmalla miten se loppu syödään (töihin, seuraavana päivänä tai pakasteeseen).

Peruskamaa lautaselle 

Porkkana on hieno juures josta perheessä pidetään. Lisäksi perusruokien syöminen on usein sekä terveellistä, ekologista että halpaa. Erilaiset keitot ovat helppoja ruokia, joiden suhteen voisin oppia paremmaksi kokiksi.

Parempaa suunnitelmallisuutta 

Tässä olen parantanut, mutta parannan vielä lisää. Kun on etukäteen tiedossa mitä arki-iltaisin kokkaa, niin voi ostaa kaiken valmiiksi etukäteen. Ei tule turhia kaupassakäyntejä.

Edellisestä johtaen: harvemmin kauppaan. Kaupassakäynnin tiheys korreloi minulla käytettyjen eurojen kanssa. Mitä harvemmin kaupassa käyn (ja vielä halvassa sellaisessa), sitä pienemmät menot.

Seurantaa lokakuussa?

Tämäkin kirjoitus perustuu fiiliksiin. En tiedä paljonko Lidliin ja S-Markettiin euroja menee. Harkitsen että joskos seuraisi vaikka lokakuun menoja.

o o o

Yhteenvetona: Kun ruokamenot eivät ole kovinkaan isot, ei siitä voi suunnattomasti säästää. Mutta ruoka jos mikä on suunta jossa voi säästää ilman, että mikään muuttuu. Roskiin heitetty ruoka on täysin turhaa.

Perheen talous -sarjassa avaan miltei yksinhuoltajan arkea talousvinkkelistä. Miten säästää? Miten toimin? Missä voisi parantaa?

Perheen talous: Vuosi pörssisähköä, kannattiko ja miten tästä eteenpäin?

Talousaiheissa pysyn, mutta hieman eri suuntiin lähden. Olen käyttänyt nyt vuoden pörssisähköä, kävin läpi tilanteen ja uusin sähkösopimukseni. Tässä taustaa.

Vaihdoin viime kesänä pörssisähköön. Tilasin sen Vattenfallilta. Vattenfallin marginaali oli 0,29 senttiä kilowattitunnilta, sekä 3 euron kuukausimaksu (ensimmäinen puoli vuotta oli maksutonta).

Pörssisähkö tarkoittaa sitä, että sähköstä maksetaan sen hetken sähkömarkkinoiden hinta plus pieni siivu sähköyritykselle. Sähkö on halvempaa hiljaisina hetkinä (yöt, kello yhdeksän jälkeen illalla, kun on satanut paljon vettä jne.). Kääntöpuolena sähkö on kalliimpaa päivisin sekä alkuillasta perheiden käynnistellessä kotona laitteitaan.

Asun päälle 90 neliöisessä sähkölämmitteisessä rivitalossa. Sähköä kuluu noin 10 000 kilowattituntia vuodessa. Tuo on mukavan vähän, siihen on kolme syytä:

• Taloyhtiössä on vakiona ilmastoinnissa lämmön talteenotto.
• Minulla on ilmalämpöpumppu. Se hoitaa lämmittämisen miltei kokonaan, ainoastaan kovimpina pakkasaikoina perimmäisissä makuuhuoneissa tarvitsee pitää pattereita päällä.
• Olemme maltillisia sähkönkuluttajia: nukutaan viileässä, yritän olla käyttämättä turhaan sähköä ja uudet kodinkoneet käyttävät vähän sähköä.

Kuvassa on sähkönkulutus vuonna 2017. Ulkoilman lämpötila vaikuttaa paljon sähkönkulutukseen. Kesällä on hiljaisempaa koska lämmitystä ei tarvitse, plus ollaan vielä mökillä ja reissuissa.

Miten pörssisähkö sopi minulle?

Yritin huomioida sopivat sähkönkulutushetket. Pyöritin pesukoneita viikonloppuisin päivällä tai yötä vasten jne. Tämä on kuitenkin hankalaa, lämmittää tarvitsee kun on kylmä ja nykykoneilla kestää aika pitkään ennen kuin on valmista.

Laskin kuukausitasolla sähkön keskihinnan sekä kilowattitunnit, ja kerroin ne keskenään. Tässä on kuva asiasta.

Maksoin keskimäärin 5,03 senttiä kilowattitunnilta. Tähän päälle 3 euron kuukausimaksut. Ihan ok, mutta löytyykö vaihtoehtoja?

Kilpailutuksen aika

Lähdin selvittämään mikä on minulle halvin vaihtoehto. Pidän tuntilaskutuksen ideasta, mutta minun on hankala siitä tosissani hyötyä. Niinpä päätin, että valitsen kiinteähintaisen sopimuksen jos sellaisen noin samalla hinnalla saa.

Olisin löytänyt pörssisähkölle hieman halvempaa marginaalia kuin tuo 0,29 senttiä kilowattitunnilta. Siinä ei kuitenkaan kovinkaan isoa eroa olisi syntynyt. Yksi vaihtoehto olisi ollut kilpailuttaa sähköä puolen vuoden välein ja nauttia sisäänheittotarjouksista, mutta se jää helposti tekemättä.

Muutamia huomioita sähkönvertailupalveluista.

Osassa vertailupalveluista ei saa kovinkaan selkeästi valittua sopimustyyppiä (esim. kiinteähintainen 12 kk). Sitten listan kärkeen nousee rivi pörssisähköä myyviä, kun ilmoittavat hinnaksi vain marginaalin. 

Kikkailu vaikuttaa lisääntyneen. Hintoja ilmoitetaan muutaman kuukauden alennushintojen mukaisesti, ja sitten "normaalin hinnoittelun mukaan". Toisin sanoen sähköyhtiöt näyttävät rakentavan hinnoittelua sen mukaisesti, että pääsee vertailutyökalujen kärkeen.

Osalla on mukana vain rajatusti firmoja, ja tarjoukset sen mukaisia.

Sopivasti kesken prosessin eräästä sähköfirmasta soitettiin ja tarjottiin ihan kohtuuhintaista sähköä. Kysyin voiko neuvotella vielä alemmaksi kun tämä ei riitä. Ei voinut. Mutta samainen firma nousi kärkipäähän vertailuissa, ja netin kautta löytyi puhelinsoittoa halvempi tarjouskampanja. Voittaja löytyi.

Mitä valitsin?

Listan kärkeen pääsi Lumme. Tarjouksessa 4,69 senttiä kilowattitunnilta ja 1,49 euroa kuukaudessa. Suoraan kahden vuoden sopimus. Plussaa vesivoimasta ja siitä, että toinen voimala on Jyväskylän Vaajakoskella (siinä on vieressä Pandan tehtaanmyymälä ja menen siitä ohi usein).

Laskin tämän tarjouksen ja toteutuneen suhteen. Vattenfallille maksaisin pörssisähköstä 507 euroa vuodessa, Lumpeelle kiinteähintaisesta 457 euroa. Eli viidenkympin säästö. Bonuksena ei tarvitse miettiä kulutushetkeä. Eroa olisi voinut kuroa umpeen pienemmillä marginaaleilla, mutta kun se marginaali on vain kymppejä vuodessa, niin ratkaisevaa eroa ei olisi tullut.

Tuo vajaa 500 ei tietenkään riitä. Sähkön siirrosta tulee maksettua miltei puolet lisää. Mutta se on asia johon ei voi omilla valinnoilla vaikuttaa, joten siitä ei tarvitse myöskään murehtia.

On tietty mahdollista, että sähkön hinta laskee ja pörssisähkössä pysyminen olisi kannattanut. Toisaalta hinta voi myös nousta. Tiedä noista.

Huomioita pörssisähköstä

Jos on sauma vaikuttaa paljon omiin sähkönkäyttöhetkiin, tarjoaa pörssisähkö säästömahdollisuuksia. Ja sivussa saumaa tukea järkevää ja tehokasta energiantuotantoa.

Luulisin, että pörssisähkö toimii etenkin kaukolämmön parissa olevissa talouksissa. Kun minulla ensisijainen sähkönkulutus on lämpö, niin siinä joutuu lämmittämään kun lämmölle on tarvetta. Jos kulutusta voi paremmin kohdentaa eli tarvittaessa voi odottaa, niin voinee hakea paremmin parhaita mahdollisia hetkiä.

Toinen potentiaalinen hyötyjä voivat olla omakotitalot joissa on muutoin mahdollisuus vaikuttaa paljon tekniikkaan. Jos esimerkiksi veden lämmityksen (joka vie lämmityksen jälkeen toiseksi eniten sähköä) saa ohjautumaan tai säädettyä sopiville hetkille, niin hyvä.

Potentiaalia voisi olla myös aurinkopaneelin ja pörssisähkön yhdistelmässä. Aurinko paistaa silloin kun kulutus on suurempaa, ja öisin voisi sitten käyttää halvempaa pörssisähköä.

Yleisesti ottaen suosittelisin kilpailuttamaan sähkön aika ajoin. Säästää voi, ja kanta-asiakkuudesta yritykset eivät todellakaan palkitse.

Perheen talous -sarjassa avaan miltei yksinhuoltajan arkea talousvinkkelistä. Miten säästää? Miten toimin? Missä voisi parantaa?