Ensinnäkin, tuttavapiirissä ei paljoa puhuta sijoittamisesta. Töissä kyllä on paljon yhteiskunnasta kiinnostuneita ihmisiä, joten siellä pääsee joskus puhumaan myös rahasta ja sijoittamisesta. mutta silti vain harva on yhtään samankaltaisessa tilanteessa kuin allekirjoittanut.
Toisekseen, rahasta ei paljoa yhteiskunnassamme puhuta. Jännää miten vaikkapa osakeomistuksista vaietaan mutta lapsilisistä, sohvien hinnoista tai ulkomaanmatkojen kustannuksista puhutaan minkä ehditään.
Kolmannekseen, Itsellenikin tulee jotenkin varovainen tunne kun puhuu rahasta, kirjoitanhan tätä blogiakin nimimerkillä. Tämä vaikka tiedän että sijoitusvarallisuuteni on pienehkö, hyvinkin monella suomalaisella on osakkeissa tai asunnossa huomattavasti enemmän varallisuutta kuin allekirjoittaneella. En siis poikkea paljoa normisuomalaisesta. Silti kirjoitan mieluummin nimimerkin takaa, niin kuin myös suurin osa kollegabloggareista.
Otetaan kuvitteellinen tilanne: onnellinen avioliittoni päättyisi eroon. Puoli vuotta surkuteltuani ja Netflixiä katsottuani suuntaisin jälleen ulkomaailmaan, ja ryhtyisin rustaamaan ilmoitusta jollekin deittisivustolle. Olisin tietty avoin ja rehellinen, mutta arvatkaas kirjaisinko harrastuksekseni sijoittaminen. No en varmana. Miksikös en, no tässä tulee.
(1) Pelkään että antaisin "virheellisen" kuvan itsestäni. En sijoita saadakseni rahaa, vaan ennen kaikkea turvaa ja toissijaisesti valinnanvapautta. Tämä johtaa epäsuorasti seuraavaan kohtaan.
(2) Epäilen että hokuttelisin ihmisiä tyköni vääristä syistä. Olisihan se kauheaa jos joku olisi minusta kiinnostunut koska olettaisi että minulla on varallisuutta. Ja kauheaa se olisi sille toisellekin, kun selviäisi että ei minulla sitä varallisuutta ole kovinkaan paljoa, ja jos sen tuhlaa, sitä ei ole yhtään. Että yksi saatanan kitupiikkihän se on. Varallisuutta on koska en tuhlaa, ei siksi, että tuhlaan.
(3) Vaikka sijoittaminen on minusta kiinnostava ajanviete, jotenkin automaattisesti sijoitan sen muiden harrastusten perään, en alkuun. Kai koen sen huvin ja työn välimaastossa, järkevä ja tavoitteellinen varainhoito on tarpeen siinä missä tiskaaminenkin. Vaan tiskaaminen ei ole harrastus. Sijoittaminen taasen on sitä. Mutta ei tämä minulle ole mitenkään vahvan intohimoinen asia, vaikkakin hyvin kiinnostava.
Älkää ymmärtäkö minua väärin. Pidän älykkäistä ja huumorintajuisista naisista jotka tavoittelevat yleistä hyvää. Sijoittamisen merkityksen yhteiskunnallisen ja henkilökohtaisen tason oivaltaminen kuuluu luokkaan älykästä, jossain rinnakkaisuniversumissa keskustelisin mielelläni yön pimeydessä eri sijoitusstrategioista. Mutta uskaltaisinko lähteä tämän aukijulistamaan suureen maailmaan. En usko. Ja tämä kertoo myös omista ennakkoasenteistani.
o o o
Tiedän, voisihan sitä mennä yhtiökokouksiin tai järjestöjen tilaisuuksiin. Vaan kun ei huvita. Siellä olisi paljon pukumiehiä jotka ovat samanlaisissa asiantuntijatöissä kuin minäkin. Myös kaikenlaisia risteilyitä näyttää olevan tarjolla...
Taidan sittenkin ihan itse valita että sijoittaminen on yksinäistä hommaa. Kenties otsikon pitäisikin olla, että sijoittaminen on juuri minulle yksinäistä hommaa.