Askelia lifestyle-bloggaukseni suuntaan: Tekee mieli hankkia auto

Olen päälle nelikymppinen mies, enkä ole ikinä omistanut autoa. Olen ajoittain sellaista vuokrannut, plus ystävien ja sukulaisten autoja on ollut ajoittain lainassa. Ennätys tai olla puolen vuoden laina.

Aina syksyisin, marraskuun pimeydessä, minulle pukkaa loskassa kävellessä ajatus, että auto helpottaisi arkea. Olen taistellut läpi pimeiden kuukausien kevään puolelle, ja se tunne on mennyt ohi.

Autottomuus on osasyy siihen, että minulle on kertynyt varallisuutta. Sen 200-300 kuussa, jota auto olisi ainakin kustantanut, olen sijoittanut. Eli varmaan jokunen kymppitonni on jemmassa tai lainat pienempiä ihan tuon linjauksen seurauksena.

Vaan kaksi asiaa on muuttunut:

Vanhemmat ovat jo eläkkeellä, eikä heillä olen enää kahta autoa. Aiemmin pääsin nauttimaan suvun sisäisestä Citycarclubista: auton sai lainaan kun pyysi. Tankata piti.

Yksinhuoltajuus on ajoittain pirun raskasta. Ei niinkään henkisesti, vaan logistisesti. Tarvitsee viedä ja hakea jne. Jos joku lapsista kehittäisi kuskaamista vaativan harrastuksen, olisin ongelmissa. Olen ajoittain ihan naatti.

Bonuksena vuokraan mökkiä ja käyn siellä julkisilla antamassa avaimia ja hoitamassa paikkoja. Säästäisi tunteja jos kävisi autolla.

Olen aina ajatellut, että sijoitukset turvaavat arkea. Onko nyt hetki kun tarvitsee käydä jemmahillopurkilla? Ei tässä edes säästöihin tarvitsisi koskea, mutta säästötahti heikkenisi.

Sitten spekulaatioon.

Voisinko keventää arkea muilla keinoin? Enpä oikein. Lasten kavereiden vanhempien kanssa on jo kimppakyytejä, ei voi muuttaa “keskeisimmälle paikalle” asumaan ja muutoin olen hionut arkea käytettävissä olevin keinoin.

Voisin vuokrata mökkiä kalliimmalla (jolloin sitä vuokrattaisiin vähemmän, mutta voisin tienata lähes yhtä paljon) tai voisin rajata aikoja jolloin sitä ei voi vuokrata. Tässä ongelma on, että sehän merkitsisi pienempiä tuloja. Enkö voisi sitten hankkia autoa ja saada edelleen isompia tuloja?

Selkeitä plussia auton omistamisesta

• keventäisi arkea
• mahdollistaisi retkeilyn ja oman harrastamisen
• helpottaisi mökilläkäyntejä (vuokraaminen ja omat käynnit)
• helpottaisi sukulointeja
• helpottaisi lasten harrastuksia

Selkeitä miinuksia auton omistamisesta

• rahaa menisi satasia kuussa
• tulisi omaa hoidettavaa (renkaidenvaihdot, siivoamisen jne.)
• voisin laiskistua, ei ole niin lyhyttä matkaa jota ei voisi autolla ajaa

Auton lyhytaikaiset vuokrat eivät ole ratkaisu. Joutuisin ensin menemään bussilla hakemaan tuota autoa, jolloin menisi ensimmäinen tunti siihen, että saisi auton alleen ja lapset kyytiin.

Jos päätyisin hankkimaan auton, se maksaisi. Mutta paljonko, ja miten voisin minimoida turhat kulut?

Kustannustehokkain ratkaisu olisi hankkia pienehkö, muutaman vuoden vanha auto. Ei tarvitse olla luksusmerkkejä. Sellaisia saa tyyliin 10 000 eurolla. Viistoperällä tavaraa saa mukaan yllättävän paljon etenkin jos laittaa takapenkit alas, eikä minulla nyt ihan suurperhe ole. Pieni auto ei hillittömästi kuluta, ja maltillisen vääntövoimainen moottori usein kestää.

Jos ajatellaan että 10 000 euron autolla ajaisi seitsemän vuotta ja se menisi romutukseen, niin hinta per kuukausi olisi itse hankinnalle 120. Vakuutukset ja verot joku 600 euroa vuodessa eli 50 kuussa. Ikäviin korjauksiin jos varaisi 1200 vuodessa, eli satasen kuussa. Näin kokonaiskulu olisi 270 kuussa.

Toinen vaihtoehto on, että ostaisi uuden auton pitkällä takuulla. Noita löytyy 5 tai 7 vuoden takuita. On kalliimpaa, mutta jos ajaisi vähän, hoitaisi hyvin ja huolehtisi takuun mukaisesta toiminnasta, niin “toimintatakuu” olisi pitkä.

Siihen tietty bensat päälle. Ne liittyvät sitten käyttöön, joten voivat olla paljonkin, mutta iloisin vaihe eurojen käytössä kuitenkin.

Miten sitten hioa kuviota ettei maksa liikaa:

Voisinko vuokrata autoani? Esimerkiksi shareitin kautta tuo onnistuu. Jos saisin vuokrattua autoa esimerkiksi satasella kuussa, tiputtaisi se menoja. Koska pärjään myös ilman autoa, ei ajoittainen autottomuus olisi ongelma. Tuohon pitää ottaa erillinen vakuutus (varmaan vähän isompi), enkä tiedä miten toimivaa tuo olisi. Kenties iso vaikutus.

En kuitenkaan syty. Riski on, että joku haudattaisi viikonlopun kytkintä ja harrastaisi romurallia. Kilometrejäkin tulisi paljon enemmän kuin omassa käytössä. Eli saadut eurot voisivät kääntyä lisäkuluiksi auton elinkaaren ehtoopuolelle.

Mökkiin liittyy myös potentiaalia. Kun.logistiikka olisi helpompaa ja aikaa olisi enemmän, voisin saada pidettyä sitä paremmassa kunnossa. Tämä voisi tuottaa lisää vuokraeuroja.

Mökkivuokrista vähemmän veroja. Kun kävisin mökillä vuokraustarkoituksissa autolla, voi nuo kulut kirjata mökin vuokraamisen menoihin kilometrikorvausten mukaisesti. Vasta voitosta maksetaan veroa, eli teoriassa tästä hyötyisi epäsuorasti. Jonkinmoinen vaikutus.

Voisiko vähentää ulkona syömistä? Kun perheretkeillään, usein syödään ulkona kun kotiin on niin pitkä matka. Ehkä kerran kuussa voisi jättää alkoa syönnin väliin ja kokata kotona. Säästöä kenties 20 euroa. Paitsi jos retkeillään tosi kauas, jolloin taatusti syödään ulkona.

Suunnitelmallisempaa ruokaostoksilla käyntiä. Kun on kiire, niin tulee käytyä siinä kaupassa missä ehtii. Usein kalliissa lähikaupassa. Autoillessa voisi käydä 1-2 kertaa viikossa Lidlissä tai Prismassa ja ostaisi kaapit täyteen jo suunniteltua ruokalistaa. Tämä sekä helpottaisi arkea, että voisi vuolla kuukauden ruokamenoista muutaman kympin.

Kestäisikö talous?

Alkusyksynä sain säästöön (säästötilit plus lisärahaa sijoituksiin) noin 1000 euroa kuussa. Se oli uskoakseni enemmän kuin yleensä, joku 600 lienee lähempänä vakiintunutta tilannetta. On miten on, niin auto lohkaisisi tuosta kolmanneksen tai puolet.

Tosin osamaksukuvioita tutkittuani tulin siihen tulokseen, ettei kannata. Piilokuluja (lainan perustamismaksu 600 euroa, laskutusmaksu 10 euroa kuussa) on sen verran paljon, että parempi on käydä säästötileillä ja myydä hitusen sijoituksia. Eli rahaa menisi heti enemmän ja sitten vähemmän.

Ensi vuonna asumismenoni tippuvat ehkä noin 400 euroa kuussa. Myös päivähoitomaksut jäävät taakse. Sitä kautta tulee enemmän liikkumavaraa. Toisaalta vanhin lapsi on jo pullahtanut ulos lapsilisistä, ja kohta myös elatustuesta. Eli myös toiseen suuntaan on muutoksia. Mutta teoriassa joku 100-200 pitäisi jäädä kuussa enemmän käteen pysyvien menojen muutosten seurauksena.

Minun pitäisi olla tiukka itselleni etten ajalle turhia matkoja. Minulla on etuna taskussa seutulippu, ja olen töissä lähellä Helsingin keskustaa. Olisi typeristä typerintä mennä töihin autolla ja maksaa vielä parkkimaksuja siihen päälle. Eli jos hoitaisin työmatkat nykymalliin pyörällä ja julkisilla, ja aut helpottaisi arkea sen ulkopuolella, niin ei tulisi ajettua turhia kilometrejä.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Ilmeistä on, että autonomistaja minusta tulee. Se on auki etsinkö vähänajetun vanhan auton, vai uuden pitkällä takuulla. Taloudellista järkeä tässä ei ole, mutta jos tarkastelee omaa jaksamista ja säästettyä aikaa, niin sitten löytyy argumentteja.

Selvää on, että tulen seuraamaan kuluja hyvin tarkasti.

Vedenjakaja lähestyy: tyytyyäkö nykyiseen vaurastumistahtiin vai hakeako tasokorotusta?

Olen aika hyvä hahmottamaan tulevaa. Näen jo ennalta valinnanpaikkoja, ja varaudun tulevaan parhaimmillaan vuosia. Nyt yksi vedenjakaja on näkösällä, puolentoista vuoden kuluttua pääsen pohtimaan tyydynkö nykyiseen vaurastumistahtiin, vai haenko tasonkorotusta. Tästä tulee monipolvinen kirjoitus, jaan sen osiin.

Nykyinen asumistilanne ja muu arki

Asun osaomistusasunnossa jonka saan lunastaa omaksi jonkin ajan kuluttua. Lainaa minulla tullee olemaan asunnosta noin 70 000 euroa ja samassa yhteydessä asumiskulut halpenevat. Asunnon arvo lienee jossain 250 000 euron tienoilla.

Omistan mökin, josta on velkaa runsaasti. Arvoa 150-200000 ja velkaa tuolloin “vedenjakajalla” ehkä 130 000 euroa.

Eli: seinissä olevaa varallisuutta tulee olemaan vähintään 400 - 450 000 euroa. Velkaa on alle puolet tuosta. Ihan hyvä tilanne.

Sijoitusvarallisuus

Tämän blogin lukijoille tulee tuskin yllätyksenä, että harrastan sijoittamista. Nykyisellään sijoitusvarallisuutta on semmoiset 60 000 euroa.

Rahaa jää yli arjen menojen jälkeen kuukaudesta riippuen sellaiset 500-1000 euroa, parhaimmillaan enemmän. Mutta jos intoutuu ulkomaanmatkoihin tai vastaaviin, niin sitten se on tuosta pois.

Eli käytännössä sijoitusvarallisuuteni kasvaa sellaiset 10 000 euroa vuodessa, kun myös osingot huomioi. Eli neljän vuoden kuluttua olisi kasassa 100 000 euroa, ja ehkä seitsemän vuoden kuluttua siitä 200 000 euroa. Tämä kaikki on tietysti spekulatiivista.

Väliyhteenveto: näin on hyvä, mutta...

Jos ei tule työttömyyksiä tai elämän uusiksi rukkaavia sairauksia, niin vaurastun ihan kivaan tahtiin. Joskus eläkeiän tienoilla olen noin velaton, ja sijoitusomaisuutta on muutama sataa tuhatta. Tosin olen miettinyt, että pitää myös matkustella nyt kun vielä jalka nousee. Mutta ymmärtäneet idean. Tämä tie vie minut kohden huolettomuutta.

Vaan ns. tasonkorotus ei ole näkösällä. Palkkani tuskin dramaattisesti nousee, palkkani on suomalaisittain hyvä ja suhteessa alaan ihan ok. Sivutuloja saan jo sieltä täältä, mutten merkittävästi. Aikaa lisätöihin ei ole.

Realistina täytyy todeta, että lisävaurastuminen ei siis ole mahdollista palkkatyön tuloilla kuin pienissä määrin. Bonuksena olen melko säästäväinen, suuria summia ei voi vuolla elämäntapavalinnoilla. Joten mennään vaihtoehtoihin.

Vaihtoehto 1: halvempi asuminen

Yksi vaihtoehto on asumismuoto. Kun lapsia lähtee pois jaloista, niin voisi harkita ison rivarin myymistä ja samankokoista tai pienempää kerrostaloasuntoa. Teoriassa asuisi halvemmalla ja helpommin halvemmassa asunnossa. Kun ulkona haluaa olla, niin menee mökille tai puistoon. Tuo ei toisi sisään “uutta rahaa”, mutta vähentäisi velkoja ja asumiskuluja.

Vaihtoehto 2: pari sijoitusasuntoa

Nyt astutaan uhkarohkeampaan suuntaan. Kuten yllä kerrottu, velkaa on pian vain puolet varallisuudesta ja takuutkin ovat kunnossa ja osin muilta kuin minulta.

Eli entä jos neuvotteluin pankin kanssa kimppapaketin: tämän verran minulla on, ostaisin asuntoja, paljonko lainaisitte? Ainakin pariin sijoitusasuntoon löytyisi varmaan rahkeita näillä luvuilla (koska niillä asunnoillakin on vakuusarvonsa), entä jos vaikka neljään kerralla? Samalla astuisi nopeasti “yhden pöljän vuokralaisen” riskin yli.

Tietty nyt ei kannata kerralla ostaa kovinkaan montaa asuntoa ja tiedä mikä on asuntomarkkinoiden tilanne tuolloin, mutta jos yhden vuodessa neljän vuoden ajan?

Tämän kuvion etu olisi, että se lisäisi sisään tulevan rahan määrää, omista tienesteistä välittämättä.

Vaihtoehto 3: kakkosmökki

Mökkini ei ole kummoinen, mutta tunnelmallinen ja hienolla paikalla. Hehtaarin tontilla on myös rakennusoikeuteen jäljellä. Teoriassa lähes sadan metrin päähän edellisestä voisi rakentaa erillisen pienen mökin, jota vain vuokraisi.

Ehkä 50 000 euron lisäinvestoinnilla saisi tehtyä kaiken viimeisen päälle. Vuokrataloilla voisi päästä 5000-10000 euron vuosituloihin, ja veroja ei paljoa joudu maksamaan kun kulujakin on. Eli ehkä kymmenessä vuodessa mökin kulut olisi kuitattu, ja mökkikiinteistöjen arvo nousisi siinä ohessa.

Tämä voisi pakottaa myös auton hankintaan ja menot toki myös kasvaisivat, muttei mahdoton kuvio kuitenkaan. Työtä ja organisoitavaa tulisi lisää, mutta aika kivaa sellaista.

Yhteenveto

Kuten huomaatte, pohdintaa riittää. Nykyinen turvallinen tie on ihan kiva. Realisti minussa sanoo, että kun ikää on yli 40 vuotta, niin isommat repäisyt kannattaa kuitenkin tehdä pian eikä myöhemmin.

Pohdittavaa: yllättävät muuttujat?

Tämä on vain teoreettinen pohdinta ja asiat voivat mennä myös toisin. Työttömyys tai sairaus voi viedä pohjaa pois. Samoin parisuhderintamalla voi tapahtua myös asumiseen liittyen - mutta harvoin kahden aikuisen taloudessa menot ovat isompia kuin yhden.

Tämä kaikki on vasta teoriaa, mutta kommentit ja näkemykset ovat tervetulleita. Pohdittavaa on, niin kuin yleensä kun näkee valinnanpaikan horisontissa.

Voi niitä menetettyjä euroja, tarkemmin sanoen lounaaseen kuluvia euroja

Kohtalaisen säästäväisenä ja taktisena ihmisenä yksi ominaisuuteni on minua häirinnyt: miksen syö töissä enemmän omia eväitä? Tuo olisi yksi helpoimmista keinoista säästää, eikä edes tulisi syötyä niin paljon. Tuplahyöty.

En siis missään vaiheessa päätä olla syömättä eväitä, ihan niin kuin käytän aina portaita, jumppaan joka ilta ja käyn teatterissa. Kaikki hyviä juttuja joita tulee tehtyä liian harvoin.

Omien eväiden syöminen ei ole edes puitteista kiinni. Töissä on viihtyisä tila, mikro, jääkaappi ja pakastin. Voisin helposti valmistaa kotona ruokaa vähän enemmän ja viedä ruokaa töihin. Kauppaankin on töistä ehkä 200 metriä, satunnainen eines jollain jukurtilta täydennettynä uppoaa myös, kunhan ei liian usein.

Töissä on alakerrassa kohtuuhintainen ja monipuolinen lounasravintola, hinta tosin nousee kohta taas vähän. Lounaskortin avulla työnantajan edun (noin neljännes) voi viedä mukanaan myös muihin ravintoloihin. Etenkin jos on kiire tulee vain käveltyä ravintolaan. Saa myös vain keittoa, salaattia punnituksen mukaisesti jne. Vaihtoehtoja riittää.

Minua ei houkuta niinkään se, etten hyödyntäisi lounasetua, vaan että perheen ravintolakäynnit tai omat sellaiset saisi kuitattua samalla rahalla.

Bonuksena en maksa lounastani aina itse. Ajoittain tulee tarjottua lounasta yhteistyökumppaneille tai toisin päin, on seminaaria tai koulutusta johon kuuluu lounas jne. Eli tuollaiset 2-5 kertaa kuussa jää lounaan maksu itseltä väliin.

Olen suunnitellut mallia jossa pyrkisin vähän väkisin (eli kalenterin kanssa) seuraavaan:

• 1-2 kertaa viikossa joko omia eväitä (kotoa, tai kaupan eineksiä)
• 1-2 kertaa viikossa kevyempi vaihtoehto: keittolounas tai salaattia painon mukaan maksettuna. Etenkin kuin tietää, että illalla on tarjolla jotain tuhdimpaa ruokaa.
• Maksimissaan kolme kertaa viikossa normaali lounas.

Kun ajoittain en ruuasta maksa mitään, tulisi syötyä täyttä tarjontaa vain 1-2 kertaa viikossa.

Tämän pitäisi johtaa siihen, että noin puolet lounaskortin saldosta jäisi muuhun käyttöön. Sen pitäisi kattaa muut syömiset, ja kenties voisi välillä jättää saldon latauksen väliin.

Tällä saisin (teoriassa) noin 70-80 euroa jemmaa kuussa, tavallaan “toteutumattomina menoina.” Tosin nykyiselläänkin teen samaa, mutta pienimuotoisemmin. Tämä lienee helpoin paikka missä voin säästää, tässä kun ei menetä mitään muuta kuin korkeintaan vatsanympäryksen kasvua.

Tavallaan tuntuu pikku jutulta pohtia parin euron eroja keittolounaan ja täyden satsin välillä. Mutta hei, illalla ei enää edes muista mitä on tullut päivällä syötyä. Ja useimmiten säästäminen tapahtuu jokunen euro kerrallaan.

Askelia uusiin bloggaussuuntiin: Miten säästää jotta voi sijoittaa?

Hyppään nyt hieman eri suuntaan kuin blogissani tähän asti, säästämiseen. Minulle säästäminen on iso osa sijoittamista, sillä vaikka perheemme on vain ihan keskituloinen, rahaa on aina kertynyt säästöön enemmän kuin ehkä voisi olettaa. Jos ei ole ylimääräistä rahaa mitä sijoittaa, ei voi sijoittaa.

Taustalla on puolison syntymälahjana saatu säästäväisyys, ja se, että olen itse onnistunut monilla tavoin ylläpitämään köyhän opiskelijan elämäntapaa vaikka olenkin keski-ikäistynyt kohtalaisesti palkattu herkuista pitävä asiantuntija. Nyt puhutaan viisihenkisen perheen menoista.

Listaan nyt muutamia vinkkejä joilla meillä menot ovat pysyneet oikeastaan aina tuloja pienempinä. Emme mekään ole säästäväisiä aina, mutta usein olemme.

(1) Osta uutta ja tavanomaista kodintekniikkaa vain kun vanha hajoaa.

Tämä taktiikka on toiminut hyvin: ostamme uuden television kun entinen hajoaa ja uuden astianpesukoneen kun edellinen on toiminut vain osalla toiminnoista seitsemän vuotta ja lopettaa lopulta veden lämmittämisen (ei tullut enää puhtaita astioita).

Kun on oston paikka, kannattaa ostaa sen hetken “tavanomaista” alennusmyyntitavaraa, puolen vuoden tai vuoden takaista ykköstuotetta. Sitä mitä Gigantin mainoksissa on. Se on parempi kuin aiempi joten olet tyytyväinen, ja halvemmalla saat.

Tähän on muutama poikkeus: flattitelkkariin hypättiin vaikka vanha toimi, ja 2000-luvun alun Nokioilla puhuisi vieläkin, mutta älypuhelimet veivät mukanaan.

(2) Osta vaatteita ja kaikenlaista muuta harvoin ja ennen kuin tarvitset niitä

Tämä toimii - myönnettäköön - etenkin aikuisen miehen tapauksessa joka ei kasva kuin leveyttä ja joka tulee käyttämään samanlaisia sukkia vielä nelisen vuosikymmentä vuotta.

Jos jotain saa todella halvalla, ja sitä tarvitset, osta kunnolla. Esimerkiksi 16 paria sukkia. Tai jos sellaisia kävelykenkiä joita aina käytät saa merkittävällä alennuksella, osta saman tien kaksi paria. Kyllä ne toiset siellä kaapissa odottavat pari-kolme vuotta ennen kuin edelliset on kävelty puhki.

Tämä toimii myös vaikkapa vessapaperiin: osta paljon kun on tilaisuus, ja halvalla. Tietty tilarajoitukset tulevat vastaan.

Kärjistäen: jaa hankinnat kahtia. Niihin joita ostetaan kun on tilaisuus ja halvalla saa - kuten kaikki mitä minä tarvitsen. Ja niihin asiat joita ostetaan kun tarvitaan (tyyliin lasten vaatteet: ei voi ennakoida mitä ne suostuvat pukemaan päälleen muutaman vuoden kuluttua).

Monasti sanotaan että vältä alennusmyyntejä. Itse en tähän usko. Ajattelen tätä osakkeiden ostamisena: mietin ensin mitä tarvitsen, sitten odotan että sitä saa halvempaan hintaan kuin normaalisti. Eli osta vain mitä muutoinkin ostaisit, mutta aina kun mahdollista alennusmyynneistä.

Lisäksi tietty kannattaa ostaa käytettynä aina kuin mahdollista. Riippuen tilanteesta ja tarpeesta tämä onnistuu ajoittain.

(3) Syö harvoin ulkona ja kokkaa itse

Tämä teki jossain kohtaa tiukkaa: pidänhän herkuista. Osin vaivalloisuuden takia perheen ulkonasyöntirytmi on tippunut 1-2 kertaan kuukaudessa, joskus tätä oli puolet enemmän. Kun syö ulkona, kannattaa katsella ravintolan hintatasoa ja kausitarjouksia.

Kotona kokkaaminen on useimmiten ihan mukavaa. Lisäksi tämä on se kohta jossa lapsiperhe voi säästää hyvin paljon, jos lähtökohtaisesti syö usein ulkona.

Jos metodi ahdistaa, niin voithan tilaisuuden tullen käydä silloin tällöin ulkona syömässä ihan itseksesi :)

(4) Katso mitä kannat kaupasta kotiin

Ensimmäinen askel on ostaa ruokaa vain sen verran mitä saa syötyä. Tämä on yllättävän hankalaa, mutta tyhmäähän se on ostaa ruokaa ja kaataa se sellaisenaan ekopönttöön. Jonkin verran asiaa voi loiventaa pakastamalla - monia ruokia voi pakastaa sen sijaan että se homehtuu jääkaapin nurkissa. Edellisten päivän jämäruokien käytössä olen valitettavan huono.

Toinen asia on sitten kytätä mitä maksaa. Lidl on halvempi kuin kilpailijansa, ja kaupan merkki on halvempi kuin televisiossa mainostava.

En ymmärrä miksi kaikki eivät osta uutta Valion Arki-maitojuomaa. Kotimaista ja halpaa. Keskimääräisessä maidossa on 3,3 grammaa proteiinia, Arki-maitojuomassa on aina 3,3 grammaa proteiinia. Eli siis tuo on samaa maitoa kuin muissakin purkeissa, mutta tasalaatuisempaa. Jos sillä 15 senttiä halvemmalla litrahinnalla lapsiperhe sijoittaa rahastoihin useamman kympin vuodessa.

(5) Hanki harrastuksia jotka eivät ole kalliita

Tämä on hankalampi toteuttaa, sitä harrastaa mitä harrastaa. Itse olen ehkä sattumalta tai tarkoituksella mutta alitajunnan ohjaamalla harrastanut melko huokeita asioita. Parhaimmillaan harrastuksella voi tienata (minimaalisesti), kuten nyt vaikkapa sijoittamisella.

Luin tuossa taannoin Helsingin Sanomien kuukaisiliitteestä sukelluksenharrastajista. Jos unelma on kerran vuodessa sukellella Meksikon kirkkaissa vesissä, niin hienoa. Mutta halpaa se ei taatusti ole.

Monasti myös  harrastuksen “sisällä” voi tehdä kalliimpia tai halvempia valintoja. Jos tykkäät lukea, niin älä osta aina kirjoja uutena. Tai odottele hetki ja lainaa ne kirjastosta.

Lapsen harrastuksiin pätee tietysti sama, mutta tässä suhteessa olen hövelimpi. Lapset harrastakoot mitä haluavat, kunhan nyt on jotenkin siedettävällä kustannushaitarilla. Jos haluaisivat ostaa hevosia ja oman tallin, niin sanon kyllä ei...

(6) Älä omista autoa

Tämä on pääkaupunkiseutulainen asia, myönnettäköön. Meillä ei ole autoa. Tällä välttää sellaiset 200-300 euron kuukausittaiset kulut jotka tulisivat vakuutuksista, veroista ja auton hinnan alenemisesta. Päälle sitten vielä bensat, ja mahdolliset isommat korjaustarpeet.

Autottomuus on hankalampaa kuin autolla paikasta toiseen huristaminen. Mutta mahdollista se on ainakin osassa Suomea. Myös joukkoliikenteestä tulee kuluja. Mutta kääntää asian miten päin tahansa, satasia säästää joka kuukausi.

(7) Osta vain jos sinulla on siihen varaa

Olen itse ostanut velaksi vaan pari kertaa: asunnon ja mökin. Välttelen osamaksuja, siihen liittyviä korkoja ja ylipäätänsäkin asioita joihin minulla ei ole varaa. Rahan pitää olla tilillä. Tämä rajaa mitä voin hankkia, tai ainakin joudun suunnittelemaan isommat hankinnat.

(8) Asu kohtuuhintaisesti

Tämä on aika hankalaa nykyisillä asuntomarkkinoilla, ainkin jos jos asuu kasvavilla kaupunkiseuduilla. Mutta kannattaa silti pyrkiä malliin jossa asumiseen ei mene kohtuuttoman suurta osaa tuloista. Satasen-parin kuukausittainen ero asumiskuluissa on vuositasolla jo useita tuhansia euroja.

Tämä ei ole meillä täysin toteutunut, asumme aika keskimääräisillä kuluilla. Asumisen menot laskevat kuitenkin tasaisesti, joka on pitkässä juoksussa hyvä asia.

Tähän kohtaan liittyy myös omat valinnat: tyytyykö huonetta pienempään asuntoon, tai rivitaloon omakotitalon sijaan. Tämänkaltaisilla valinnoilla on pitkässä juoksussa paljon merkitystä.

(9) Seuraa kuukausittaisia menoja ja kilpailuta kun siihen on mahdollisuus

Monien yritysten ensisijainen tavoite on sitoa asiakkaita kiinni pieniin kuukausittaisiin summiin, jotka ovat vuositasolla aika tuntuvia. Yritän välttää näitä. Lehtitilauksia ja vastaavia kannattaa tarkastella kriittisesti: jos lehti on todella tarpeen niin siitä vaan, mutta ei muutoin vaan.

Myös kilpailuttaminen kannattaa: sähköä ja puhelinyhteyksiä saa vaihtamalla yllättävän halvalla. Onhan se vähän kummallista vakioasiakkaita kohtaan että vaihtamalla irtoaa halvemmalla, mutta noin se vain menee.

(10) Muista että elämäsi on helppoa...

Loppuun on pakko sanoa, että Suomi on pullollaan perheitä jotka tekevät kaikkea yllämainittua ja jotka eivät voi silti säästää euron euroa. Kun on asemassa jossa on töitä, mahdollisuus säästää ja muutoinkin elämä raiteillaan, niin siitä kannattaa olla tyytyväinen.

Jos kuulut kanssani porukkaan joka miettii miten sijoittaisi tai jonka suurin ahdistus on huoli sijoitusten kasvuprosentista, niin nauti siitä tunteesta. Tuhansien vuosien ajan esi-isämme kärsivät nälästä ja palelivat kahdeksan kuukautta vuodessa, joten tästä mahdollisuudesta on syytä nauttia.

o o o

Ilman yllämainittuja toimintatapoja en olisi Herkuilleperso Piensijoittaja, olisi vain yleisesti herkuille perso. Olemalla maltillisen säästäväinen, on jotain jota säästää. Tunnen muutamia perheitä jotka valittelevat että raha ei riitä, vaikka tulot ovat noin samaa luokkaa kuin meilläkin. Kyse onkin niistä menoista, ja valinnoista.

Mielestäni viikon tai kuukauden tasolla ei kannata tuloista ja menoista ahdistua, jos on tarpeeksi turvamarginaalia. Hyvä kuitenkin olisi että pitkässä juoksussa tulot ylittävät menot, ja säästöön kertyy koko ajan lisää.