Väliyhteenveto 4-6/2015: päälle viisi prosenttia alaspäin

Se on taas väliyhteenvedon aika. Nyt tarkastelussa sijoitusten muutos kevään aikana. Nämä luvut olen poiminut heinäkuun ensimmäisen päivän tilanteesta, Kreikan kuvioiden seurauksena nykytilanne olisi vielä vähän tässä kuvattua heikompi.

Alkuun katsaus kokonaisvarallisuuteeni, viitaten siis sijoitussellaiseen. 50 000 euron raja on edelleen lähellä, tai oikeastaan hieman kauempana kuin kolme kuukautta sitten. Tässä välissä kokonaissumma ehti olla jo 50 000 euron tuolla puolen, mutta kesän alakulo tiputti taas varallisuutta.

Huomattavaa on, että uutta sijoitettavaa minulle ei ole paljoakaan ollut. Ja vaikka olen sijoittanut lisää, sijoitusten arvo on silti tippunut.

Kun tarkastellaan viimeistä täyttä vuotta (heinäkuu 2014 - kesäkuu 2015), näkee aika selvästi miten “varallisuus kehittyy”. Vuoden aikana sijoitin "uutta rahaa" lähes 11 000 euroa. Tämän lisäksi sijoitusvarallisuus kasvoi vajaalla 6000 eurolla. Uusilla sijoituseuroilla on siis vanhoja euroja suurempi merkitys kokonaispotin kasvussa.

Näiden kahden suhde ei ole kovinkaan hyvä mittari:  jos en sijoittaisi yhtään, niin euronkin osinko nostaisi vanhan omaisuuden kertymisen roolin merkittävämmäksi.

Tavoitteeni on kuitenkin, ja veikkaan että se on jokaisen sijoittamista harrastavan tavoite elämässä, että omaisuus pikkuhiljaa kasvaa yhä kovempaan tahtiin itsekseni, ja omien lisäsijoitusten merkitys pienenee. Tätähän esimerkiksi osingot käytännössä ovat, tuloa, jota saat, koska sinulla on tuloa.

Sitten vielä katsaus siihen miten sijoitusvarallisuuteni jakautuu. Suorien osakeomistusten osuus kasvaa koko ajan. Tätä olen pohtinut jo aiemmin, ei ole välttämättä järkevää, mutta on kivaa.

Niin rahastoissa kuin ETF:fissä on pientä kasvua. Myin “turhia” rahastoja, ja pyrin ostamaan tasaiseen tahtiin matalakuluisia rahastoja. Tämä selittää pienen kasvun kumpaisessakin.

Asuntorahastopuolella ei ole kummempia muutoksia. Ålandsbankenin asuntorahasto maksoi osinkoa, ja arvo kipuaa hidastetusti ylöspäin.

Isoin muutos on käteisen osuuden tippuminen. Saatoin olla hätäinen, mutta olen jo touko-kesäkuussa käyttänyt ylimääräiset sijoitusvarani. Jos nyt alkaa pörssiromahdus, niin harmittaa. Jos ei ala, niin ei harmita. Olen tosin pyrkinyt koko ajan ostamaan mielestäni kohtuullisesti hinnoiteltuja osakkeita joita haluan omistaa kymmeniä vuosia - eli romahdus tai ei, niin noiden hankintojen ei pitäisi olla hasardivirheitä.

Summa summarum

Yhteenvetona: Sijoitusharrastukseni on tasaantunut. Ei ole enää paljoa rahaa jota sijoittaa. Nyt siirryn tasaisempaan tilanteeseen: yritän haalia rahaa jota sijoitan matalakuluisiin rahastoihin ja ETF:fiin. Suorien osakeomistusten ostamisen tulisi loppua (kun ei ole rahaa jolla niitä ostaa), mutta katsotaan.

Kivaa tämä edelleen on, mutta ei niin kivaa kun aiemmin. Paljon hauskempaa sijoittaminen oli silloin, kun aamulla pystyi miettimään että mitäs tänään ostaisin.

Onneksi maltillisuus on vahvuuteni. Maltan kyllä odotella vielä vuosikymmeniä.

Minulla on ristiriitaisia tunteita Affiliate-mainoksia kohtaan

Tällä kertaa sain otsikkoon kiteytettyä aika hyvin mistä on kyse: en oikein tiedä miten suhtautua ns. affiliate-mainontaan. Pidän siitä, ja en pidä. Affiliate-mainonnasta on käytetty myös suomenkielistä termiä kumppanuusmainonta. Ideana on, että bloggari ohjaa kävijöitä eteenpäin omilta sivuilta jonkin yrityksen puolelle, ja saa siivun yrityksen tuloista (esim. tietyn prosentin myynnistä, tai kiinteän summan kirjautumisesta jne.).

Käytännössä Affiliate-mainonta antaa bloggaajille tai verkkosivujen ylläpitäjille mahdollisuuden tienata kohtuullisen helpolla (ja aika vähän). Jos esimerkiksi klikkaisit oikealla olevaa  Nordnetin * mainosta, kirjautuisit uutena asiakkaana ja vielä siirtäisit rahaa ja kaikkea, niin maksaisivat siitä minulle vähän (huomannette etten ole tarkistanut täsmällisiä ehtoja).

Mainostajille affiliate-mainonta lienee aika selkeä kuvio: laskevat minkä “arvoista” on saada asiakas tai tilaus jne., ja lähtevät siitä.

Plussaa lienee mainostajille se, että saavat näkyvyyttä mutta joutuvat maksamaan vain jos sovitut asiat tapahtuvat (esimerkiksi tilaus). Toisin sanoen kustannuksia tulee vain jos tulee tuloja tai toivottuja tapahtumia.

Miinuspuolella lienee - näin veikkaan - sen valvominen että missä ja miten mainoksia käytetään. Ettei jokin sivusto lipsahda natsismin tai rasismin maailmaan, ja siellä sitten komeilisi oman firman mainoksia.

Julkaisijalle (kuten minulle) kuvio antaa mahdollisuuden tienata blogillaan vähän (kuten minä) tai paljon, tai jotain siltä väliltä. Vaiva on melko pieni, tosin varmaan ahkerammalla työllä voisi tienata enemmän. Käytännön tasolla verkkosivuille voi laittaa linkkejä tekstin sekaan tai voi lisätä erillisiä bannereita jne.

Ristiriitaisia tunteita minulle syntyy koska pelkään, että mainostaminen jotenkin vaikuttaisi siihen mistä kirjoitan (“jos nyt kirjoittaisin rahastojen kuluista, niin joku voisi kirjautua Nordnetille ja saisin rahaa”). Toisaalta olen harrastelija enkä ammattitoimittaja, en ole huomannut että mahdolliset mainokset ohjaisivat kirjoittamistani, ja eniten bloggaukseen vaikuttava tekijä on se ehdinkö kirjoittamaan. Affiliate-mainoksilla ei ole ajankäyttöni kanssa mitään tekemistä, paljon suurempi vaikutus on sillä menevätkö lapset kiltisti nukkumaan.

Lisäksi mielestäni sisällöstä on ok maksaa. Se, maksaako yritys Hesarille joka maksaa toimittajille, tai maksaako yritys huomattavasti vähemmän yksittäiselle bloggarille, on mielestäni periaatteessa ihan samanarvoista.

Itse kirjauduin Trade Trackeriin * viime syksynä. Laitoin muutaman linkin pariin bloggaukseen, ilman mitään reaktiota. Kesän korvilla palasin asiaan, ja lisäsin muutaman bannerin näille sivuille suoraan rakenteeseen. Tuon seurauksena olen kohta saamassa joitakin kymppejä.

Ongelmallisimmaksi olen kokenut sen, että haluaisin olla tasapuolinen - on OK mainostaa, mutten haluaisi mainostaa vain yhtä yritystä. Valitettavasti vaan talouspuolen “mainostajissa” tarjolla on ainoastaan mielestäni ihan asiallinen  Nordnet * (huomatkaa, tuokin on Affiliate-linkki) ja melkoinen määrä pikavippifirmoja. Pidän pikavippifirmoista suunnilleen yhtä paljon kuin pidän rutosta tai tuskaisasta kuolemasta maansiirtokoneen alle. Jos hyötyy joko ihmisen ymmärtämättömyydestä tai heikosta asemasta, tekee aina väärin. Arvatkaapa tulenko lisäämään pikavippiyritysten mainoksia näille sivuille?

Vaan nyt löysin keinon sisäsyntyiseen haluuni mainostaa enemmän kuin yhtä firmaa: repertuaarissa ovat nyt myös Alibaba (asiallinen verkkokauppa, omistan pikku siivun Softbankin kautta) sekä melatoniinimainos (asiallinen luontaistuote). En usko että kovinkaan moni tilaa melatoniinia blogini seurauksena, pikemminkin kierrätän mainoksia jotta itselleni tulee parempi fiilis asiasta.

Jos FIM, OP, Elite varainhoitopalvelut tai mikä tahansa muu asiakkalle järkeviä “talouspalveluita” tarjoava yritys innostuu tästä markkinointisuunnasta, niin sivuilleni kyseiset mainokset ovat tervetulleita. Mutta ei jos ryhdytte kauppaamaan pikavippejä perjantaina ja lauantain välisenä yönä, niin älkää olko yhteydessä.

* Merkityt linkit ovat affiliate-linkkejä, joiden klikkaamisesta tämän blogin ylläpitäjälle voidaan maksaa. En kyllä vielä tiedä mitä kaikkea klikkauksen jälkeen pitää tehdä että raha vaihtaisi omistajaa.

Kaksi ostoa: W.P. Carey ja Omega Healthcare Investors

Jos joku yrittäisi peesailla minua sijoittamismielessä, niin teen sen hankalaksi. Seuraa raporttia runsaan kuukauden takaisista ostoksista. Ostin toukokuun loppupuolella 20 osaketta Omega Healthcare Investors ja kymmenen osaketta W.P. Careytä. Kumpaankin olen törmännyt muiden blogien yhteydessä, eli aika peesailuhenkisistä ostoksista on kyse.

Omega Healthcare Investors (OHI) on REIT eli kiinteistöihin keskittyvä yritys, jotka toimivat hieman erilaisilla pelisäännöillä kuin yrityksent yleensä. Se omistaa yli 900 kiinteistöä ja toimii noin neljässä yhdysvaltain osavaltiossa viidestä. OHI ei maksa kovinkaan suurta osinkoa (noin 2 %, ulosmaksuprosentti on 24 %), vaan kyseessä on kovaa tahtia kasvava yritys joka investoi laajenemiseen.

Minua tämä suunta kiinnostaa, koska haluan hajauttaa omaisuuttani myös kiinteistöihin. Tässä tulee hankittua yhtä suuntaa joka muutoin ei ole mukana repertuaarissa (amerikkalaiset hoivakiinteistöt). Lisäksi länsimaissa hoivapuoli kasvaa jatkuvasti, siinä yritän olla mukana.

Bonuksena REITtien arvot ovat kovasti laskeneet viimeisen puolen vuoden tai vuoden aikana. Tämä ei tietenkään takaa etteikö arvo ei voisi laskea vielä lisää, mutta ainakaan ei tullut ostettua historian kovimpiin hintoihin.

W.P. Carey (WPC) on niin ikään REIT. Yhtiöllä on vajaa 800 kiinteistöä, 18 eri maassa. Hajautus on itsessään aika vahvaa. WPC omistaa tiloja, joissa joku muu operoi. Tyyliin omistaa hotellin, jossa operoi Marriot jne. Täällä Dividend Matra yrityksestä.

Tämäkin on laajentuva yritys, joka on kasvanut kovaa tahtia tämän vuosituhannen aikana. Tosin edellämainittuun verrattuna osinko on korkea (6,5 %), mutta myös ulosmaksuprosentti on “tapissa” (yli 90 %). Sama "REITit halventuneet" koskee myös W.P Careytä, mutta loivemmin kuin Omega Healthcare Investorssia.

Bonuksena: jo nettisivujen ensimmäinen lause puhuttelee minua. "Investing for the long run." Puhe on tietty halpaa, mutta pidän lähtökohdasta, että tehdään nyt muutaman vuosikymmenen projekti yhdessä ja pohditaan tuloksia 2030-luvulla.

Kumpikin ostos on tällä hetkellä muutaman prosentin miinuksella, eli ostohetki ei nyt ollut ihan ideaali. Mutta pitkän aikavälin ostoksia ovat. Ideana on ostaa kumpaistakin tilanteen mukaan vähän lisää. Mutta silloin tulee olla sekä rahaa että tilaisuus…

o o o

Lopuksi vielä pari sanaa Kreikan tilanteesta. Jos olisin nykytilanteen tiennyt, en olisi ostanut keväällä lisää Fortumia enkä kenties näitäkään. Lienee ilmeistä, että ensi viikon alussa tulee vauhdikasta kurssien putoamista, joka voisi olla myös hyvä oston paikka (edellyttäen että olisi rahaa tileillä). Jos alakulo laajenee valtameren yli ja REITteihin, saatan ostaa lisää jompaakumpaa yllämainittusta.

Vaikka yleisellä tasolla luulen, että Kreikan kuvioiden umpikuja on jo oletuksena mukana osakkeiden hinnoissa, niin eiköhän tässä silti ole edessä kurssien heilumista sinne ja tänne.

Voiko tunteella sijoittaa onnistuneesti?

Mielikuvani mukaan olen analyyttinen sijoittaja joka vähät välittää muista sijoittajista ja ykeisestä fiilarista. Tosiasiassa myös tunteella on vaikutusta. Nyt seuraa hieman irrottelua siitä, voisiko ihan vaan omia ajatuksiaan vääntämällä sijoittaa onnistuneesti.

Uskon olevani melko rationaalinen ja melko rauhallinen sijoittaja, mutta se ei vielä paljoa auta. Luen talousuutisia ja blogeja ja niillä on vaikutusta ostopäätöksiini. Seurailen siis vähän muita, roikun helmoissa. Osaan ostaa putoavin hinnoin ja hahmotan sijoittamisen vuosikymmenien strategisena pelinä, mutta muita erikoiskykyjä minulla ei sijoittajana taida ollakaan. En ehdi kiertää yhtiökokouksissa, en jaksa lukea papereita huolella, en jaksa tehdä omia matemaattisia laskelmia.

Se ei ole välttämättä paha asia. Analyytikkojen ostosuositukset voivat olla hyviä, kollegabloggareillakin on jokin idea jonka muille avaavat. Ja koska periaatteessa sijoittaminen kannattaa noin niin kuin matemaattisesti, huonommillakin perusteilla tehty ostos voi olla hyvä jos hajautus on tarpeeksi laaja.

Ryhdyin miettimään seuraavaa Plum Creek Timber -ostoni jälkeen. Entä jos miettisin millaista osaketta haluan omistaa (metsä, Australialainen pankki jne.). Sitten tekisin kolme seuraavaa asiaa

1. listan kriteerit täyttävistä yrityksistä
2. noiden yritysten/sektorin yleisen hintatason suhteessa aikaan ja tuottavuuteen (eli jos ovat historiansa kalleimmalla tasolla, niin varon)
3. vertailisin ao. yrityksiä keskenään, ja valitsisin mielestäni parhaan sijoituskohteen

Edellämainitulla taktiikalla erottuisin väkisinkin muista sijoittajista (käsi sydämellä, onko teidän tehnyt mieli ostaa metsää eri puolilta maailmaa). Tulisi toimialakohtaista ja alueellista hajautusta.

Tätä taktiikkaa olen jo käyttänyt:

• 3M tuli mukaan kun halusin amerikkalaista kuluttajatuotefirmaa jolla on laaja repertuaari ja globaalia toimintaa
• Bank of Montreal tuli mukaan kun halusin pankin joka toimii vakaassa maassa (Ukraina ahdisti)
• Stora Enso ja Plum Creek Timber päätyivät mukaan kun halusin huomioida metsän sen eri muodoissa. Halusin omistaa metsää.

Käytännössä sijoittaessa eniten voi menettää jos seuraa muita, mutta viiveellä (eli ostaa kun muut ovat jo ostaneet, ja myy kun muut ovat jo myyneet). Jos ottaisinkin lähtökohdakseni oman fiiliksen ja antaisin tunteen viedä, niin vaeltaisinko ihan omilla vesilläni?

Ja koska tuota fiilistelyä seuraisi kuitenkin jonkinmoinen sektori ja yritysarviointi (esimerkiksi ei liian korkean P/E -arvon osakkeita), niin ihan typeriä ostoksia ei tällä tavalla pitäisi tulle. Tyhmiä vain...

Tämä on tekniikka jota olen jo käyttänyt, mutta lähinnä koska se on tuntunut kivalta. Ei siis siksi että uskoisin että se toimisi muita malleja paremmin. Mutta vähän tässä leikittelen fiilistelytekniikalla joka seuraisi ihan vaan omia tunnelmia. Ainakin vaeltaisin irrallaan pääjoukosta, hyvässä tai pahassa.

Miten sijoittaa lapselle?

Pari viikkoa sitten sain jännän yhteydenoton. Sijoittaja.fi -palvelusta otettiin yhteyttä. Olivat julkaisemassa vertailua lapsen varallisuuden sijoittamisesta. Tarjous kuului suunnilleen niin, että jos asiasta kirjoitat, niin vuosijäsenyys Sijoittaja.fi -palveluun, ja arvottavaksi kolme vuosijäsenyyttä lukijoille.

Noh, mitäs minä tuohon sanomaan kuin että kyllä. Ensisijaisena syynä tosin, että olen aiemminkin asiaa pohtinut. Kiinnostava aihe.

Tätähän tämä nykyään on, bloggarit tuottavat sisältöä, ja se kiinnostaa myös yritysmaailmaa. Nyt en saa vaatteita, rahaa, autoja tai luksustuotteita, vaan lukuoikeuden verkkosivuille. Mutta menköön.

Sijoittaja.fistä (jatkossa vain Sijoittaja) olivat kysyneet pankista miten sijoittaa 10 000 euroa sekä 14 vuoden ajaksi 100 euron lapsilisät. Siis 12 000 euroa lisää. Kysyivät sijoitusratkaisuja, riskiarvioita, verotusvinkkejä ja arvioita tuotosta. Sijoittajan raportin voi lukea tästä.

Isoin ero tulikin vastaan heti alkuun, kuluissa. 0 % ja 2 % kulujen erotus olisi tuolla aikavälillä vaatimattomat 12 000 euroa, käytännössä neljännes tuotoista. Ilmeistä on, että kannattaisi hakea mahdollisimman matalakuluista ratkaisua.

Pankkien ehdotukset jakautuvat kärjistäen kahtia. Nordnet* ja Seligson tarjoavat aika lailla perusosakerahastoja, mutta matalilla kuluilla. Oikeastaan kaikki muut tarjoavat huomattavasti kalliimpia ratkaisuja, tosin osalla on mukana esimerkiksi kiinteistöjä ja korkopapereita. Toisin sanoen riski ainakin luultavasti laskee.

Toisaalta yli seitsemän vuoden sijoitusaikaan suositellaan yleensä satsauksia osakkeisiin, etenkin jos rahan käytöllä ei ole kiire. Ja arvatenkin lapsella jonka vanhemmilla on työntää 22 000 euroa lapselle, ei ole hirveää hätää polttaa rahojaan. Joten valitsisin laajan osakehajautuksen.

Itse yhdistäisin Seligsonin ja Nordnetin*. Seligsonilta hakisin matalakuluista hajauttamista ympäri maailmaa. Nordnetiltä ostaisin maksuttomia Pohjoismaisia rahastoja - maantieteellinen hajautus on pientä, mutta matalat kulut takaavat vähintään markkinatuoton.

Aika samaan olen päätynyt omissa aiemmissa pohdinnoissani, olen käynyt läpi miten sijoittaa teinin varallisuutta kahdessakin bloggauksessa (osa 1 ja osa 2).

o o

PS. En minä jaksa mitään arvontoja tehdä. Kolme nopeinta saa kauttani tunnukset Sijoittaja.fi -palveluun, edellyttäen, että tarjous on vielä voimassa. Tämä kirjoitus kun tulee vähän viiveellä. Laittakaa postia. Kun on kolme täynnä, päivitän tällä sivulla, ettei kannata enää yrittää.

Huom! Yllämianittu tarjous meni umpeen. Viisi ilmoittautumista ehti jo tulla. Eli jos tästä joku tunnuksia saa, niin tuon porukan nopeimmat.

* Merkityt linkit ovat affiliate-linkkejä, joiden klikkaamisesta tämän blogin ylläpitäjälle voidaan maksaa. En kyllä vielä tiedä mitä kaikkea klikkauksen jälkeen pitää tehdä että raha vaihtaisi omistajaa.