Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 5/2019: Edelleen hymyilyttää

Se on kuunvaihde. Ja kuunvaihde merkitsee sitä, että pääsen analysoimaan sijoitusten ja varallisuuden välikatsaustani. Joten pitemmittä puheitta: saanko esitellä huhtikuun 2019!

Tässä meillä on kuva kahdesta olennaisimmasta muuttujasta. Alempi, sininen alue kertoo sen, kuinka paljon olen tähän mennessä sijoittanut. Pyöristetty summa on 51 100 euroa. Ja koska sijoitusvarallisuuteni on 75 700 euroa, niin sijoittaminen on tuottanut minulle tähän mennessä 24 600 euroa. Kiva, kiva ja kiva!

Viime kuun aikana sijoitin lisää vain 250 euroa. Kun kuukauden aikana sijoitusvarallisuuden nousu oli päälle 2100 euroa, niin tuotto oli ihan mukavalla tolalla. Jos olisin skeptisyyteen taipuvainen, niin toteaisin, että osa tuosta lähti jo kuun ensimmäisinä päivinä pois. Mutten ole skeptinen, joten jipii.

Minulla on triplajuhlat tulossa. Tätä tahtia 3-4 kuukauden kuluttua:

• Kokonaisvarallisuuteni olisi yli 500 000 euroa.
• Velkaa olisi alle 200 000 euroa.
• Ja siten velatonta omaisuutta olisi yli 300 000 euroa.

Pitää varmaan katsella ostanko Pirkan vai jonkun muun pakastemansikkakakun. Etenkin jos nuo kolme muutosta osuvat samalle kuukaudelle.

Kokonaisvarallisuuteni on nyt tuhansiin pyöristettynä 491 000 euroa. Kun lainaa on 202 000 euroa, niin velaton varallisuuteni 289 000 euroa. 

Velaton varallisuus on ylläolevan graafin keltainen viiva, ja se on kyllä kaunis viiva. Tämän vuoden ajan tuossa on näkynyt se, että omistan nykyään asuntoni. Asumiskulut tippuivat, ja niistä jäljellejäävistä asumismenoista osa lyhentää asuntolainaa. Tuon muutoksen kokonaisvaikutus on minulle noin 700 euroa kuukaudessa.

Jännin kuva on kiva säästää viimeiseksi. Tässä näkyy se, mistä tuo vajaan 3000 varallisuuden kasvu koostuu. Säästötilien summa kasvoi tämän graafin mukaan 299 eurolla, oikeasti 300 eurolla. Lainat lyhenivät tasaisen 757 euroa. Sijoitusvarallisuus karttui 2142 eurolla, sisältäen siis sekä lisäsijoitukseni että arvonmuutoksen.

Summa summarum

Mitäs tästä sitten kannattaa sanoa? No, sanonpa että oikeastaan menee kyllä hyvin. Etenkin kun täällä kirjoittaa käytännössä yksinhuoltaja ja kaikkea. Pitää toivoa, että taloudellisesta vinkkelistä mikään ei muutu lähivuosina.

Minulla on alkanut myös viriämään sellainen positiivinen tunne. Aika monessa suunnassa on todettu, että ensimmäinen 100 00 euroa on hankalin sijoitettava, sitten helpottaa. Alan lähestyä tuota rajaa. 

Osingot tuovat mukavasti lisää euroja, ja muutoinkin positiiviset hyppäykset ovat isompia hyppäyksiä kuin aiemmin. Niinpä tämä sijoittaminen jotenkin rullaa vauhdikkaammin vaikka itse käytän vähemmän aikaa kuin aiemmin. Kenties tämä onkin tulevien vuosien teemani, pysy poissa tieltä. 

Pieni välipäivien täydennysoston: hiukan lisää Nokiaa

Kävipähän tässä niin, että kävin ostoksilla tuossa vapun alla. Ostin hieman lisää Nokiaa, 42 osaketta kappalehintaan 4,737 euroa.

Miksi näin? Hyvä kysymys. Nokia-pottini on nyt jonkin verran päälle 4000 euron kokoluokkaa. Aiemmissa suunnitelmissani olisin ostanut Nokiaa lisää vasta noin euron halvemmalla hinnalla.

Vaan olen miettinyt viimeisen puoli vuotta seuraavaa. Ostotaktiikkani on pikkaisen surkea niiden yritysten suhteen joilla suunta on parempaan. Olen ostanut "kuoppataktiikalla" aina 2 % kurssilaskun välein. Se on monasti toiminut oikein hyvin. Mutta esimerkiksi Koneella on mennyt koko ajan hitusen paremmin, jolloin se on poissa ostolistoiltani.

Täydennän toimintatapaani. Kun minulla on yrityksiä joita haluan ostaa lisää, niin ostan myös "minikuopissa" enkä jää odottamaan vuosituhannen pörssiromahdusta.

Palaan tähän tarkemmin toisessa bloggauksessa. Mutta nyt alkuun hiukan lisää Nokiaa.

Oppeja maailmalta: miten säännöt ja linjaukset vaikuttavat kauppohin!

Terveisiä maailman toiselta puolelta! Tarkemmin sanottuna Yhdysvalloista. Olen lapsen kanssa reissussa. Täällä on viitisen astetta lämpimämpää kuin kotona, mutta myös sateista. Voih, joskus sitä kaipaa Suomen säätä. Ennusteiden mukaan täällä ollaan menossa aurinkoisempaan päin.

Vaikka olen täällä pääosin turistiretkellä, niin ainahan voi samalla vahtia omistuksia. Kuten tuota cokiksen rekkaa tuossa edessä.

Minulla on tapana miettiä turistiretkillä vaikka mitä, kuten kaupunkisuunnittelua, roskalogistiikkaa ja leikkipaikkojen tarjontaa. Suosikkiharrastuksiani on käydä tavallisissa ruokakaupoissa - siinä näkyy ero kotioloihin hyvin konkreettisesti.

Tämä tarina liittyy rekan takana olevaan kauppaan. Manhattan on pullollaan CVS-kauppoja. En ole vielä edes törmännyt omiin omistuksiini Targettiin ja Whole Foodsiin. Nuo CVS:sät ovat auki noin aina, tai ainakin melkein aina.

CVS on pohjimmiltaan apteekki, siellä myydään lääkkeitä. Vaan koska muutakin saa myydä, niin tuolla on lisäksi melkoinen määrä pesuaineita, talouspapereita ja myös ihan ruokaa. Siis muroja, limsaa, keksejä ja kaikenlaista "kuivatuotetta". Samoin kuin muissa "cornershopeissa", tuoretuotteiden rooli on pieni. Sateenvarjo oli minulle tarpeen, ja tietty sellaisia oli tarjolla.

Suomessa ruokakauppoihin vaikutti pitkään 400 neliön minimikoko. Se näkyy vielä, uudet pienet kaupat ovat useimmiten 600-700 neliöisiä, vanhemmat pienempiä. Apteekit on rajattu selkeästi pois. 

Sen sijaan postin ja kaupan symbioosi lähestyy sataa prosenttia, pian Suomessa ei ole enää erillisiä postikonttoreita kuin muutaman symbolinen lippulaiva.

Monissa maissa - joista nyt naapuri Viro tulee ensimmäisenä mieleen - ruokakauppa on samalla Pikku-Alko. Alkoholin myynti vie ehkä neljänneksen kaupan tilasta, ja on muutoinkin keskeisessä roolissa.

Lisäksi suomessa noin jokainen kauppa on aika kattava valikoimaltaan. Löytyy jauhelihaa, vihanneksia ja tuoretuotteita. Kenties jotain leipomopisteenkin tavaraa. Monissa maissa kaksi kauppaa voivat olla valikoimaltaan hyvin erilaisia, meillä ero on pikemminkin tarjonnan laajuudessa.

On täällä muitakin kauppoja. Eilen törmäsin ihan Alepa+ tasoa olevaan täyden palvelun pieneen ja kalliiseen lähikauppaan. Siellä oli ensimmäinen näkemäni vihannesosasto. Ja kun jättää ydinkeskustan taakseen, löytyy Targetteja ja Costcoja. Siellä ehkä hinnatkin ovat kohtuullisempia - nämä kävelykeskustan kaupat ovat häkellyttävän hintavia verrattuna amerikan hintamaineeseen.

Yhden sijoittamiseen liittyvän oivalluksen olen tehnyt. Olen ajoittain lukenut apteekkiketjuista ("drugstore") sijoituskohteena. En ole asiasta innostunut, olen kokenyt apteekin jotenkin liian rajattuna sektorina. Mutta nyt alan hahmottamaan, että apteekin käsite voi olla paljon laajempi kuin mitä se meillä on.

Aika pitkä matka piti matkustaa tuon oivalluksen takia. Näin sitä maaimalla kiertely opettaa.

Ostoksilla: Sijoitusyhtiötä ja rakennusyhtiötä

No kävihän sitten niin, että pitkästä aikaa pääsin ostoksille. Kun kurssit tuossa ensin niialivat ja sitten nousivat, niin en ole ostellut mitään päälle kuukauteen.

Vaan kun Lehdon osinko irtosi ja kurssi laski jälleen uusille pakkasennätyksille. Niinpä toteutin ostoslistaani ja ostin 48 osaketta Lehtoa kappalehinnalla 4,15 euroa. Lehdon osakkeeni ovat kunnolla pakkasella, mutta omistusosuus edelleen pieni. Katsellaan. Tästä aiempiin Lehto-bloggauksiini.

Toinen ostokseni on ihan uusi avaus. Ostin ruotsalaista sijoitusyhtiötä Kinnevikiä, 8 osaketta kappalehinnalla 245,5 kruunua. Olenko hurmaantunut tulevista rapujuhlista ja haluaisinko pelata tennistä meren äärellä? Ei ensimmäiseen, en pidä ravuista, mutta jälkimmäinen olisi kyllä kivaa.

No ei, on taustalla jotain ihan puolittaisia argumenttejakin. Palaan niihin uudessa bloggauksessa, sillä nyt lähden vaalivirkailijaksi. Vaalit ovat hienoa aikaa, vaalihommissa on mukavan yhteiskunnallista ja palkkiokin on ihan hyvä. Win-win-win -tilanne!

Voiko töissä puhua sijoittamisesta, osa 7: Keskustelua pikkujouluissa kollegasijoitusbloggarin kanssa

Katsos katsos. Kenties mehevin bloggausaiheeni viime ajoilta on jäänyt kirjoitusideoiden unholaan. Tuossa pari vuotta sitten aloitin sarjan voiko töissä puhua sijoittamisesta. Kyllä voi, olen puhunut. Tosin varoen ja vähän valikoiden.

Noh, oivalsin tuossa puolitoista vuotta sitten, että eräs (nyttemmin hiljentynyt) sijoitusbloggaaja on myöskin työkaveri. Itseäni nuorempi ja fiksumpi nainen. Varovaisesti asian tarkistin, eikä asiasta pahemmin puhuttu, kunnes...

Tuossa runsas vuosi sitten pikkujouluissa satuttiin siiderit kädessä saman korona-pelin ääreen. Siinä oli kaksi jännää ulottuvuutta.

• Ensinnäkin se, että pelasin ensimmäisen kerran vuosikymmeniin koronaa. Se oli yllävän kiva peli.
• Toisekseen se, että pääsi pikkujoulujen tiimellyksessä keskustelemaan sijoittamisesta.

Oma Healtcare Investors oli ainakin yksi yhteinen omistus. Siinä sitten pohdittiin myös metsäyhtiöiden potentiaalisesti kirkasta tulevaisuutta, ja yleisemmin sijoittamista. Ainakin nyt sitä, että mikä siinä on niin hankalaa että monet välttävät sijoittamisen aloittamista, vaikka olisi euroja ja kykyä oppia.

Keskustelun tarkemmat yksityiskohdat ovat jo jääneet mennesyyden sumuiseen syleilyyn. Mutta kivaa oli.