Tänä vuonna, ja etenkin tänä syksynä, on listautumisia pukannut Helsingin pörssissä. Noh, jos asuttaisiin amerikanmaalla tilanne olisi tyystin toinen, kyse olisi kaiketi pikemminkin hiljaisesta viikosta.
Olen ottanut tavaksi lukea listautumismateriaalit. Ei siksi, että välttämättä olisin sijoittamassa, vaan koska samalla oppii ja voi päätyä ottamaan yrityksiä “seurantaan”.
Nyt vuorossa on Efecte. IT-palveluja (myös konsultaatiomielessä) ja identiteetinhallintaa, pääosin pilvimuotoisena. Tästä annista bloggasi muun muassa Sijoittajatursas sen verran kattavasti, että yritän olla vaeltamatta samoille teille ja kerron vain omista fiiliksistäni. Listautumismateriaaliin pääsee täältä. Merkintäaika alkoi 27.11., ja voi päättyä aikaisintaan 4.12.
Tässä listautumismateriaalin kiteytys yrityksestä:
"Efecten ydinliiketoimintaa ovat yhtiön omat pilvipohjaiset ohjelmistotuotteet ja niitä tukevat palvelut, kuten käyttöönotto, integrointi, koulutus ja ylläpito. Yhtiön palvelun- ja identiteetinhallinnan ohjelmistot ja niitä tukevat asiantuntijapalvelut tehostavat ja yksinkertaistavat käytössä olevien palveluiden, tietojärjestelmien sekä infrastruktuurin hallinnointia.
Efecten kaksi päämarkkinaa ovat IT-palvelunhallintamarkkina (IT Service Management, ITSM) ja identiteetin- ja pääsynhallintamarkkina (Identity and Access Management, IAM). IT-palvelunhallinta koostuu yritysten IT-palveluiden suunnittelusta, toimittamisesta, hallinnasta ja kehittämisestä. Identiteetin- ja pääsynhallintateknologiaa hyödynnetään käyttäjien identiteetin ja käyttöoikeuksien luomisessa, hallitsemisessa ja tallentamisessa."
Toimiala tuskin on menossa pois alta - auringonlaskun alasta ei ole kyse. Se, pärjääkö juuri tämä yritys, on tietysti toinen asia.
Annin koko on viisi miljoonaa ja yritys on pieni. Noin puolet tuosta on vanhan omistuksen siirtymistä, toinen puolisko uutta rahaa ja uusia omistajia. Tätä suhdelukua huomaan aina tarkastelevani. Jos sanotaan, että tavoite on kasvu, mutta mikään muu ei vaihdu kuin omistajat ja eurot, niin puheet ja teot eivät kohtaa. Tässä tapauksessa tämä on siis plussaa, vanhat omistajat eivät (vain) vetäydy.
Liikevaihto vuonna 2016 oli 8,3 miljoonaa, kasvua 20,9 %. Liikevoitto oli 0,1 miljoona (aiempi vuosi -0,3). Tässä on yksi yrityksen haasteista, sen liikevoittoprosentti on siis hieman päälle prosentin, jolla ei juhlita. Seuraavalle vuodelle tavoite on on 20 % kasvu, ja positiivinen tulos.
P/E-arvo olisi edellisillä spekseillä ja 5,5 euron osakehinnalla 55. Todettakoon tosin, että pienillä yrityksillä yksi tai kaksi sopimusta (tai niiden menetystä) voi kääntää tulosta kovastikin eri suuntiin. Eli isojen yritysten seuraamiseen tarkoitettujen lukujen rajoitteet tulevat vastaan.
Itse en ole tästä tapauksesta kiinnostunut. Yrityksessä on kaksi ongelmaa: se kannattaa vain niukin naukin, ja sen tulevaisuudessa ei ole erityisen hurjaa potentiaalia nähtävillä. Kasvutahti on hyvä, ja jos sen onnistuu yhdistämään parantuvaan kannattavuuteen, niin sitten sitä potentiaalia olisi näkyvillä. Mutta minun vinkkelistäni katsottuna se potentiaali on liian monen mutkan takana.
Voihan tämä sopia maltilliselle sijoittajalle, joka voisi tarkkailla ja katsella muutaman vuoden, että mihin suuntaan yrityksen tie vie.
26.11.2017
Voiko töissä puhua sijoittamisesta, osa 4: Vaikuttaako verosuunnittelu McDonaldsien sijoittumiseen pääkaupunkiseudulla?
Tervetuloa jälleen voiko töissä puhua sijoittamisesta -sarjani pariin. Aiemmat tekstit löytyvät täältä. Tällä kertaa taustalla on ohimennen käyty keskustelu erään työn kautta tutun kanssa.
Siinä kun puhuttiin yrityksistä ja talouselämästä, niin tulin maininneeksi erään pohdintani. Kun on puhuttu yritysten verosuunnittelusta, niin olen tässä alkanut vuosien mittaan tarkkailemaan McDonaldsien sijoittumista pääkaupunkiseudulla. Mielestäni siinä näkyy verosuunnittelu.
Lyhyesti verosuunnittelusta. Se ei ole veronkiertoa, vaikka näin välillä tuohtuneesti väitetään. Ihan laillista toimintaa. Suurin osa suomalaisista sitä harrastaa: jos mietit jotain tavaraa tai palvelua hankkiessasi voiko sen merkitä verovähennyksiin tai saako asiasta kotitalousvähennystä, harrastat jo verosuunnittelua.
Mutta kun verosuunnittelu viedään tarpeeksi pitkälle - yrityksen toiminta suunnitellaan siten, että lähtökohta ja yksi tuoton lähteistä on veronmaksun välttely - ollaan harmaalla vyöhykkeellä. Mikä on laillista ei silti ole moraalisesti oikein, vaikka jotkut nämä kaksi samaksi asiaksi jopa valtakunnan huipulla kokevat.
McDonalds, muuten entinen omistaja täällä kirjoittaa, on usein esimerkki. Välillä McDonaldsin haukkuminen menee minusta liian pitkälle: muutkin myyvät pikaruokaa ja McDonalds on muun muassa palkannut riveihinsä käsittääkseni aika järjestelmällisesti kehitysvammaisia, ja siis oikeisiin palkkatöihin, eikä pelkkiin harjoitteluihin. Hatunnosto siitä.
Mutta minun esimerkkiini McDonalds toimii hyvin. Yrityksen yksi peruskonsepti on omistaa tilat missä toimii. Tämän seurauksena konsernin sisäisiä rahavirtoja on siten voinut jakaa haluamallaan tavalla, esimerkiksi tiloihin kohdentuviin menoihin. Esimerkiksi Suomessa yritys on ollut pääosin tappiollinen. En silti usko, että koko paketti on ollut vuosikymmeniä tappiollinen ja muualta olisi pumpattu Suomeen rahaa ihan vain, että saisimme syödä Bic Maccejä.
Ja koska omistaa tilat, niin silloin ei toimi vuokratiloissa. Myönnettäköön, Drive in kuuluu muutoinkin konseptiin ja sitä on hankalaa toteuttaa keskellä kauppakeskusta. Mitä tämä käytännössä merkitsee:
Tässä on kartta pääkaupunkiseudun McDonaldseista, yhtiön sivuilta. Kuvan vasemmasta reunasta puuttuu Espoon Lommila, sieltä Ikean vierestä, se on remontissa. Keskustassa on seitsemän ja sen liepeellä lukuisia.
Olennaisinta on, että käytännössä keskustan ravintolat poislukien kaikki ravintolat ovat omissa kiinteistöissään. Mielestäni ainoastaan Itäkeskuksessa McDonalds toimii vuokratiloissa kauppakeskuksen yhteydessä, kauempana ydinkeskustasta.
Sitten seuraa kaksi listausta. Ensinnäkin, mistä tiedän McDonaldsien lähteneen viimeisen vuosikymmenen aikana.
Siinä kun puhuttiin yrityksistä ja talouselämästä, niin tulin maininneeksi erään pohdintani. Kun on puhuttu yritysten verosuunnittelusta, niin olen tässä alkanut vuosien mittaan tarkkailemaan McDonaldsien sijoittumista pääkaupunkiseudulla. Mielestäni siinä näkyy verosuunnittelu.
Lyhyesti verosuunnittelusta. Se ei ole veronkiertoa, vaikka näin välillä tuohtuneesti väitetään. Ihan laillista toimintaa. Suurin osa suomalaisista sitä harrastaa: jos mietit jotain tavaraa tai palvelua hankkiessasi voiko sen merkitä verovähennyksiin tai saako asiasta kotitalousvähennystä, harrastat jo verosuunnittelua.
Mutta kun verosuunnittelu viedään tarpeeksi pitkälle - yrityksen toiminta suunnitellaan siten, että lähtökohta ja yksi tuoton lähteistä on veronmaksun välttely - ollaan harmaalla vyöhykkeellä. Mikä on laillista ei silti ole moraalisesti oikein, vaikka jotkut nämä kaksi samaksi asiaksi jopa valtakunnan huipulla kokevat.
McDonalds, muuten entinen omistaja täällä kirjoittaa, on usein esimerkki. Välillä McDonaldsin haukkuminen menee minusta liian pitkälle: muutkin myyvät pikaruokaa ja McDonalds on muun muassa palkannut riveihinsä käsittääkseni aika järjestelmällisesti kehitysvammaisia, ja siis oikeisiin palkkatöihin, eikä pelkkiin harjoitteluihin. Hatunnosto siitä.
Mutta minun esimerkkiini McDonalds toimii hyvin. Yrityksen yksi peruskonsepti on omistaa tilat missä toimii. Tämän seurauksena konsernin sisäisiä rahavirtoja on siten voinut jakaa haluamallaan tavalla, esimerkiksi tiloihin kohdentuviin menoihin. Esimerkiksi Suomessa yritys on ollut pääosin tappiollinen. En silti usko, että koko paketti on ollut vuosikymmeniä tappiollinen ja muualta olisi pumpattu Suomeen rahaa ihan vain, että saisimme syödä Bic Maccejä.
Ja koska omistaa tilat, niin silloin ei toimi vuokratiloissa. Myönnettäköön, Drive in kuuluu muutoinkin konseptiin ja sitä on hankalaa toteuttaa keskellä kauppakeskusta. Mitä tämä käytännössä merkitsee:
Tässä on kartta pääkaupunkiseudun McDonaldseista, yhtiön sivuilta. Kuvan vasemmasta reunasta puuttuu Espoon Lommila, sieltä Ikean vierestä, se on remontissa. Keskustassa on seitsemän ja sen liepeellä lukuisia.
Olennaisinta on, että käytännössä keskustan ravintolat poislukien kaikki ravintolat ovat omissa kiinteistöissään. Mielestäni ainoastaan Itäkeskuksessa McDonalds toimii vuokratiloissa kauppakeskuksen yhteydessä, kauempana ydinkeskustasta.
Sitten seuraa kaksi listausta. Ensinnäkin, mistä tiedän McDonaldsien lähteneen viimeisen vuosikymmenen aikana.
- Malmilla oli McDonalds, nykyään paikalla Burger King.
- Myyrmannissa oli McDonalds, nykyään paikalla Burger King.
- Lippulaivassa oli McDonalds, paikalla oli Burger King ja nykyään kauppakeskusta puretaan.
Toinen lista ovat sitten pääkaupunkiseudun suuret kauppakeskukset joissa McDonalds ei ole, mutta esimerkiksi Hesburger on.
- Jumbo (tosin noin runsaan kilometrin päässä on yksi ravintola).
- Myyrmanni.
- Sello (jännää, kaksi Hesburgeria ja yksi Burger King mahtuvat, ja 70 000 asukasta ympärillä, ei McDonaldsia lähimaillakaan)
- Iso Omena
Tätä listaa voisi jatkaa. Tuo lista on samalla lista Suomen suurimmista kauppakeskuksista.
Mitä tässä pohdiskelen?
Vaikuttaa siltä, että McDonalds on järjestelmällisesti siirtynyt sivuun Helsingin keskustan ulkopuolisista kauppakeskuksista. Tilalle on tullut usein Burger King (tuskin tappiolla), joten voisi olettaa, että kyse ei ole vain siitä, ettei myynti vedä.
Luultavasti kyse ei ole vain konseptista, toimitaanhan sitä kauppakeskuksissa aina välillä.
Bloggauksen pihvi onkin siitä, että omissa tiloissa toimiminen antaa paremman tuntuman rahan virtaan ja mahdollistaa paremman suunnittelun. Sekä kenties myös matalammat kulut. Ja kun mietin minne vien lapseni syömään, potentiaalisiin ruokailupaikkoihin eli siihen, missä ravintoloita on, vaikuttaa mahdollisesti myös verosuunnittelu. Vaikutus näkyy arkeen asti.
o o o
Loppuun lyhyesti, että McDonalds toimii osin franchise-periaatteella, eli myymälöitä operoivat erilliset yrittäjät ja yritys on katto- ja markkinointibrändi. En usko sen suoraan vaikuttavan tähän esittämääni logiikkaan, edelleenkin tiloja omistetaan ja vuokria maksetaan.
24.11.2017
Täydennysostos: Handelsbanken
Kurssit sahailevat, joten ostonpaikkoja - tai ainakin paikkoja jotka ostonpaikaksi tulkitsen - on tarjolla. Pankkisektorin osakkeiden arvon tippuessa myös Handelsbankenin kurssi on tippunut. Viime viikon ostoa täydentää tämänviikkoinen ostokseni, 15 osaketta muutti minun salkkuuni kappalehinnalla 112,90 kruunua kappaleelta.
Aiempia bloggauksia Handelsbankenista löytyy täältä.
Handelsbanken on semmoinen ylivakaa ruotsalainen pankki, jonka asiakas muuten myös itse olen. Tulkintani mukaan kurssilasku on seurausta ihan vain yleisestä tilanteesta, ei yrityksen tilanteesta. Vaikka tietty yleinen tilanne vaikuttaa myös yksittäisiin toimijoihin.
Lisäksi taustalla varmaan painaa huoli ruotsalaisten asuntojen arvosta. Pitkästä aikaa kun asuntojen arvo on tippunut. Ja koska Handelsbanken on lainoittanut monia ruotsalaisia asuntokauppoja...
Kokonaisomistukseni on vasta vajaa 900 euroa, eli kyse ei ole vielä isosta omistuksesta. Jos kurssi jatkaa tippumistaan, jatkan pieniä ostoksiani.
Aiempia bloggauksia Handelsbankenista löytyy täältä.
Handelsbanken on semmoinen ylivakaa ruotsalainen pankki, jonka asiakas muuten myös itse olen. Tulkintani mukaan kurssilasku on seurausta ihan vain yleisestä tilanteesta, ei yrityksen tilanteesta. Vaikka tietty yleinen tilanne vaikuttaa myös yksittäisiin toimijoihin.
Lisäksi taustalla varmaan painaa huoli ruotsalaisten asuntojen arvosta. Pitkästä aikaa kun asuntojen arvo on tippunut. Ja koska Handelsbanken on lainoittanut monia ruotsalaisia asuntokauppoja...
Kokonaisomistukseni on vasta vajaa 900 euroa, eli kyse ei ole vielä isosta omistuksesta. Jos kurssi jatkaa tippumistaan, jatkan pieniä ostoksiani.
21.11.2017
Ostoksilla x 2: Omega Healtcare Investors
Kylläpäs nyt riittää blogattavaa. Se johtuu siitä, että ostotakniikkani, jossa ostan pienissä erissä kun kurssit tippuvat, merkitsee ajoittain tiivistä ostoksillakäyntiä ja johtaa tiiviiseen bloggaamiseen.
No, mitäs tällä kertaa? Samaa kuin aiemminkin. Omega Healtcare Investorsin kurssi on laskenut laskemistaan. Se johti siihen, että perjantaina ostin 8 osaketta kurssiin 27,31 dollaria, ja eilen 9 osakkeen erän hintaan 26,76 dollaria kappaleelta.
Aiempiin bloggauksiini Omegasta pääset muuten tästä linkistä.
No, mitäs tällä kertaa? Samaa kuin aiemminkin. Omega Healtcare Investorsin kurssi on laskenut laskemistaan. Se johti siihen, että perjantaina ostin 8 osaketta kurssiin 27,31 dollaria, ja eilen 9 osakkeen erän hintaan 26,76 dollaria kappaleelta.
Aiempiin bloggauksiini Omegasta pääset muuten tästä linkistä.
Mitään uutta ja oivaltavaa minulla ei ole sanottavana. Liiketoiminta sakkaa, presidentti Trumpin "puretaan kaikki viime vuosina päätetty" -taktiikka tuo riskejä ja yksi iso vuokralainen taloushaasteissa. Toisaalta ei tilanne nyt mielestäni mitenkään hillittömän paljon huonommaksi ole muuttunut, edelleen "megatrendi-alalla" (ikääntyminen länsimaissa) Omega pyörii ja viivan alle jää asioita.
Tässä on putoavan puukon riskiä. Eli yrityksellä menee heikosti, ja minä ostan kun halvemmalla saa. En nyt kuitenkaan yöuniani menetä - tuollaiset +/- 200 euron ostokseni tarkoittavat, että voisin ostella Omegaa muutaman prosentin välein vaikka kurssi kuinka tippuisi. Sitä nyt ei tietenkään tiedä olisiko se järkevää, mutta siis satasilla nytkin vain ostin.
Luulen, ja vähän toivonkin, että tilanteen tasautuessa Omegan kurssilasku tasaantuu. Sitten en ostele enää lisää, vaan keskityn vastaanottamaan osinkoja.
19.11.2017
Vedenjakaja lähestyy: tyytyyäkö nykyiseen vaurastumistahtiin vai hakeako tasokorotusta?
Olen aika hyvä hahmottamaan tulevaa. Näen jo ennalta valinnanpaikkoja, ja varaudun tulevaan parhaimmillaan vuosia. Nyt yksi vedenjakaja on näkösällä, puolentoista vuoden kuluttua pääsen pohtimaan tyydynkö nykyiseen vaurastumistahtiin, vai haenko tasonkorotusta. Tästä tulee monipolvinen kirjoitus, jaan sen osiin.
Nykyinen asumistilanne ja muu arki
Asun osaomistusasunnossa jonka saan lunastaa omaksi jonkin ajan kuluttua. Lainaa minulla tullee olemaan asunnosta noin 70 000 euroa ja samassa yhteydessä asumiskulut halpenevat. Asunnon arvo lienee jossain 250 000 euron tienoilla.
Omistan mökin, josta on velkaa runsaasti. Arvoa 150-200000 ja velkaa tuolloin “vedenjakajalla” ehkä 130 000 euroa.
Eli: seinissä olevaa varallisuutta tulee olemaan vähintään 400 - 450 000 euroa. Velkaa on alle puolet tuosta. Ihan hyvä tilanne.
Sijoitusvarallisuus
Tämän blogin lukijoille tulee tuskin yllätyksenä, että harrastan sijoittamista. Nykyisellään sijoitusvarallisuutta on semmoiset 60 000 euroa.
Rahaa jää yli arjen menojen jälkeen kuukaudesta riippuen sellaiset 500-1000 euroa, parhaimmillaan enemmän. Mutta jos intoutuu ulkomaanmatkoihin tai vastaaviin, niin sitten se on tuosta pois.
Eli käytännössä sijoitusvarallisuuteni kasvaa sellaiset 10 000 euroa vuodessa, kun myös osingot huomioi. Eli neljän vuoden kuluttua olisi kasassa 100 000 euroa, ja ehkä seitsemän vuoden kuluttua siitä 200 000 euroa. Tämä kaikki on tietysti spekulatiivista.
Väliyhteenveto: näin on hyvä, mutta...
Jos ei tule työttömyyksiä tai elämän uusiksi rukkaavia sairauksia, niin vaurastun ihan kivaan tahtiin. Joskus eläkeiän tienoilla olen noin velaton, ja sijoitusomaisuutta on muutama sataa tuhatta. Tosin olen miettinyt, että pitää myös matkustella nyt kun vielä jalka nousee. Mutta ymmärtäneet idean. Tämä tie vie minut kohden huolettomuutta.
Vaan ns. tasonkorotus ei ole näkösällä. Palkkani tuskin dramaattisesti nousee, palkkani on suomalaisittain hyvä ja suhteessa alaan ihan ok. Sivutuloja saan jo sieltä täältä, mutten merkittävästi. Aikaa lisätöihin ei ole.
Realistina täytyy todeta, että lisävaurastuminen ei siis ole mahdollista palkkatyön tuloilla kuin pienissä määrin. Bonuksena olen melko säästäväinen, suuria summia ei voi vuolla elämäntapavalinnoilla. Joten mennään vaihtoehtoihin.
Vaihtoehto 1: halvempi asuminen
Yksi vaihtoehto on asumismuoto. Kun lapsia lähtee pois jaloista, niin voisi harkita ison rivarin myymistä ja samankokoista tai pienempää kerrostaloasuntoa. Teoriassa asuisi halvemmalla ja helpommin halvemmassa asunnossa. Kun ulkona haluaa olla, niin menee mökille tai puistoon. Tuo ei toisi sisään “uutta rahaa”, mutta vähentäisi velkoja ja asumiskuluja.
Vaihtoehto 2: pari sijoitusasuntoa
Nyt astutaan uhkarohkeampaan suuntaan. Kuten yllä kerrottu, velkaa on pian vain puolet varallisuudesta ja takuutkin ovat kunnossa ja osin muilta kuin minulta.
Eli entä jos neuvotteluin pankin kanssa kimppapaketin: tämän verran minulla on, ostaisin asuntoja, paljonko lainaisitte? Ainakin pariin sijoitusasuntoon löytyisi varmaan rahkeita näillä luvuilla (koska niillä asunnoillakin on vakuusarvonsa), entä jos vaikka neljään kerralla? Samalla astuisi nopeasti “yhden pöljän vuokralaisen” riskin yli.
Tietty nyt ei kannata kerralla ostaa kovinkaan montaa asuntoa ja tiedä mikä on asuntomarkkinoiden tilanne tuolloin, mutta jos yhden vuodessa neljän vuoden ajan?
Tämän kuvion etu olisi, että se lisäisi sisään tulevan rahan määrää, omista tienesteistä välittämättä.
Vaihtoehto 3: kakkosmökki
Mökkini ei ole kummoinen, mutta tunnelmallinen ja hienolla paikalla. Hehtaarin tontilla on myös rakennusoikeuteen jäljellä. Teoriassa lähes sadan metrin päähän edellisestä voisi rakentaa erillisen pienen mökin, jota vain vuokraisi.
Ehkä 50 000 euron lisäinvestoinnilla saisi tehtyä kaiken viimeisen päälle. Vuokrataloilla voisi päästä 5000-10000 euron vuosituloihin, ja veroja ei paljoa joudu maksamaan kun kulujakin on. Eli ehkä kymmenessä vuodessa mökin kulut olisi kuitattu, ja mökkikiinteistöjen arvo nousisi siinä ohessa.
Tämä voisi pakottaa myös auton hankintaan ja menot toki myös kasvaisivat, muttei mahdoton kuvio kuitenkaan. Työtä ja organisoitavaa tulisi lisää, mutta aika kivaa sellaista.
Yhteenveto
Kuten huomaatte, pohdintaa riittää. Nykyinen turvallinen tie on ihan kiva. Realisti minussa sanoo, että kun ikää on yli 40 vuotta, niin isommat repäisyt kannattaa kuitenkin tehdä pian eikä myöhemmin.
Pohdittavaa: yllättävät muuttujat?
Tämä on vain teoreettinen pohdinta ja asiat voivat mennä myös toisin. Työttömyys tai sairaus voi viedä pohjaa pois. Samoin parisuhderintamalla voi tapahtua myös asumiseen liittyen - mutta harvoin kahden aikuisen taloudessa menot ovat isompia kuin yhden.
Tämä kaikki on vasta teoriaa, mutta kommentit ja näkemykset ovat tervetulleita. Pohdittavaa on, niin kuin yleensä kun näkee valinnanpaikan horisontissa.
Nykyinen asumistilanne ja muu arki
Asun osaomistusasunnossa jonka saan lunastaa omaksi jonkin ajan kuluttua. Lainaa minulla tullee olemaan asunnosta noin 70 000 euroa ja samassa yhteydessä asumiskulut halpenevat. Asunnon arvo lienee jossain 250 000 euron tienoilla.
Omistan mökin, josta on velkaa runsaasti. Arvoa 150-200000 ja velkaa tuolloin “vedenjakajalla” ehkä 130 000 euroa.
Eli: seinissä olevaa varallisuutta tulee olemaan vähintään 400 - 450 000 euroa. Velkaa on alle puolet tuosta. Ihan hyvä tilanne.
Sijoitusvarallisuus
Tämän blogin lukijoille tulee tuskin yllätyksenä, että harrastan sijoittamista. Nykyisellään sijoitusvarallisuutta on semmoiset 60 000 euroa.
Rahaa jää yli arjen menojen jälkeen kuukaudesta riippuen sellaiset 500-1000 euroa, parhaimmillaan enemmän. Mutta jos intoutuu ulkomaanmatkoihin tai vastaaviin, niin sitten se on tuosta pois.
Eli käytännössä sijoitusvarallisuuteni kasvaa sellaiset 10 000 euroa vuodessa, kun myös osingot huomioi. Eli neljän vuoden kuluttua olisi kasassa 100 000 euroa, ja ehkä seitsemän vuoden kuluttua siitä 200 000 euroa. Tämä kaikki on tietysti spekulatiivista.
Väliyhteenveto: näin on hyvä, mutta...
Jos ei tule työttömyyksiä tai elämän uusiksi rukkaavia sairauksia, niin vaurastun ihan kivaan tahtiin. Joskus eläkeiän tienoilla olen noin velaton, ja sijoitusomaisuutta on muutama sataa tuhatta. Tosin olen miettinyt, että pitää myös matkustella nyt kun vielä jalka nousee. Mutta ymmärtäneet idean. Tämä tie vie minut kohden huolettomuutta.
Vaan ns. tasonkorotus ei ole näkösällä. Palkkani tuskin dramaattisesti nousee, palkkani on suomalaisittain hyvä ja suhteessa alaan ihan ok. Sivutuloja saan jo sieltä täältä, mutten merkittävästi. Aikaa lisätöihin ei ole.
Realistina täytyy todeta, että lisävaurastuminen ei siis ole mahdollista palkkatyön tuloilla kuin pienissä määrin. Bonuksena olen melko säästäväinen, suuria summia ei voi vuolla elämäntapavalinnoilla. Joten mennään vaihtoehtoihin.
Vaihtoehto 1: halvempi asuminen
Yksi vaihtoehto on asumismuoto. Kun lapsia lähtee pois jaloista, niin voisi harkita ison rivarin myymistä ja samankokoista tai pienempää kerrostaloasuntoa. Teoriassa asuisi halvemmalla ja helpommin halvemmassa asunnossa. Kun ulkona haluaa olla, niin menee mökille tai puistoon. Tuo ei toisi sisään “uutta rahaa”, mutta vähentäisi velkoja ja asumiskuluja.
Vaihtoehto 2: pari sijoitusasuntoa
Nyt astutaan uhkarohkeampaan suuntaan. Kuten yllä kerrottu, velkaa on pian vain puolet varallisuudesta ja takuutkin ovat kunnossa ja osin muilta kuin minulta.
Eli entä jos neuvotteluin pankin kanssa kimppapaketin: tämän verran minulla on, ostaisin asuntoja, paljonko lainaisitte? Ainakin pariin sijoitusasuntoon löytyisi varmaan rahkeita näillä luvuilla (koska niillä asunnoillakin on vakuusarvonsa), entä jos vaikka neljään kerralla? Samalla astuisi nopeasti “yhden pöljän vuokralaisen” riskin yli.
Tietty nyt ei kannata kerralla ostaa kovinkaan montaa asuntoa ja tiedä mikä on asuntomarkkinoiden tilanne tuolloin, mutta jos yhden vuodessa neljän vuoden ajan?
Tämän kuvion etu olisi, että se lisäisi sisään tulevan rahan määrää, omista tienesteistä välittämättä.
Vaihtoehto 3: kakkosmökki
Mökkini ei ole kummoinen, mutta tunnelmallinen ja hienolla paikalla. Hehtaarin tontilla on myös rakennusoikeuteen jäljellä. Teoriassa lähes sadan metrin päähän edellisestä voisi rakentaa erillisen pienen mökin, jota vain vuokraisi.
Ehkä 50 000 euron lisäinvestoinnilla saisi tehtyä kaiken viimeisen päälle. Vuokrataloilla voisi päästä 5000-10000 euron vuosituloihin, ja veroja ei paljoa joudu maksamaan kun kulujakin on. Eli ehkä kymmenessä vuodessa mökin kulut olisi kuitattu, ja mökkikiinteistöjen arvo nousisi siinä ohessa.
Tämä voisi pakottaa myös auton hankintaan ja menot toki myös kasvaisivat, muttei mahdoton kuvio kuitenkaan. Työtä ja organisoitavaa tulisi lisää, mutta aika kivaa sellaista.
Yhteenveto
Kuten huomaatte, pohdintaa riittää. Nykyinen turvallinen tie on ihan kiva. Realisti minussa sanoo, että kun ikää on yli 40 vuotta, niin isommat repäisyt kannattaa kuitenkin tehdä pian eikä myöhemmin.
Pohdittavaa: yllättävät muuttujat?
Tämä on vain teoreettinen pohdinta ja asiat voivat mennä myös toisin. Työttömyys tai sairaus voi viedä pohjaa pois. Samoin parisuhderintamalla voi tapahtua myös asumiseen liittyen - mutta harvoin kahden aikuisen taloudessa menot ovat isompia kuin yhden.
Tämä kaikki on vasta teoriaa, mutta kommentit ja näkemykset ovat tervetulleita. Pohdittavaa on, niin kuin yleensä kun näkee valinnanpaikan horisontissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)