UA-52254593-1

30.7.2017

Miten säästää, osa 1: Lasten vaatekaapit järjestykseen

Olen viime vuosina huomannut, että pidän kokonaisuuksista ja sarjoista. Tässäkin blogissa se lienee tullut esille muun muassa voiko treffeillä puhua sijoittamisesta ja voiko töissä puhua sijoittamisesta -sarjoissa. Nyt olen uuden sarjan alussa, miten säästää.

Taustoista sen verran, että olen kolmen lapsen miltei yksinhuoltaja, eli tyyliin vastaan lasten kuluista ja pääosin arjesta ihan itsekseni. Olen töissä ja yhteiskunta tukee, ja edellä mainittu yhdistettynä melko maltilliseen elämäntapaa, niin plussalla ollaan. Sijoittamiseenkin jotakin jää.

Silti taustalla kummittelee jonkinmoinen lievä huoli siitä, meneekö muutaman vuoden kuluttua yhtä kivasti. Vastuu painaa. Niinpä huomaan rakentavani aina vaan isompaa puskuria sijoituseurojen turvin. Lisäksi pyrin siihen, että käytännössä jokainen kuukausi jää euroja talteen.

Kyse on osin itsesuggestiosta. Kun pohdin miten säästää ja siitä myös julkisesti kirjoitan, tulen ehkä itsekin noudattamaan periaatteitani. Ainakin toivottavasti.

Mutta asiaan, miten pitää lasten vaatekaapit järjestyksessä ja mitä iloa siitä on? 

Ensinnäkin rajaus: teini on tästä tarkastelusta ulkona. Hän saa kuukausirahan jolla hoitaa omat vaatteensa. Kyse on siis kahdeksan- ja kuusivuotiaista.

Kotonani on liikaa tavaraa. Sitä pursuaa siihen malliin, että paikat ovat liian täynnä ja epäjärjestyksessä. Viimeisen vuoden olen taistellut liikaa tavaraa vastaa, ja vaikkei ehkä siltä näytä, alan olla voiton puolella.

Tämän taistelun ensimmäinen rintama ovat lasten vaatekaapit. Niiden kannattaa olla siistissä järjestyksessä. Eivät ne useimmiten ole, mutta kannattaisi.

Olen huonomuistinen. En vaan muista mitä vaatteita lapsilla on. Lisäksi ajoittain saadaan tyyliin suvun suunnalta lahjoituksena kassillisia vaatteita (joka on iloinen asia), mutta se köykäinenkin suhde, mikä itse ostettuun vaatteeseen on, häviää tuon myötä.

Lisäksi vaatteet ovat usein missä sattuu: jäävät pyörimään lattialle tai niitä löytyy vaatekaapista vääristä paikoista.

Edellisistä syntyy virheellisiä johtopäätöksiä: kosteasilmäinen lapsi sanoo että jotain vaatetta ei enää ole, en sellaista löydä, lähdemme ostoksille ja Prisman kassakone kilahtaa. Kaikki tämä turhaan, mutten tiedä sitä etukäteen.

Oma yhteenvetoni:

  • Vaatteiden tulee olla vaatekaapeissa, samanlaiset vaatteet samoissa koreissa.
  • Vaatekaapeissa tulee olla tilaa kaikille vaatteille.
  • Lapset vievät itse vaatteensa kaappeihin. Ensinnäkin helpottaa elämääni, toisekseen muistavat itse paremmin mitä ja missä on. 
  • Likapyykki aina pyykkikoriin. Lattialla pyörivä sukka on pian sohvan alla oleva sukka.
  • Pesukone pyörimään heti kun on koneellisen verran samassa lämpötilassa pyörivää pyykkiä. Toisin sanoen vaatteiden käyttöaste kannattaa pitää korkeana - jonka seurauksena vaatteita ei tarvitse niin paljon.  
  • Olen myös opetellut kaivelemaan korin pohjaa - esimerkiksi lasten pikkarit voivat siellä juhlia kymmenen ryhmissä. Minä sitten luulen, että pikkareita ei ole tarpeeksi.  
  • Talvi- ja sesonkivaatteille on hyvä olla oma henkarikaappi tai varastossa tilaa jne. 
  • Vanhemman lapsen liian isot vaatteet varastoon laatikoihin, joissa lukee selvästi mitä vaatteita ja minkä kokoisena laatikosta löytyy.
  • Kun jokin vaate on liian pieni tai muutoin kohtaa yleistä kitinää että sitä ei voi käyttää, heti valinta lähteekö se pienemmälle sisarukselle (jos mahdollista), suvulle, kierrätykseen tai roskiin. Ei empimistä.

Lapsilla on ehdoton sääntö: kaupassa ei ilmoiteta, että jotain tarvitsee. Asiasta keskustellaan kotona, ja tarkistetaan pyykkikori ja vaatekaappi. Sitten voidaan jotain laittaa hankintalistalle.

Edellisten seurauksena pääsee ideaalitilanteessa siihen, että kun on tilanne, että mukamas jotain vaatetta tarvitsee, voi tarkistaa ja keskustella asiasta. Ja ehkei tarvitsekaan.

o o o

Bonushuomio. Tämä niksi kuuluu onnellisiin säästönikseihin. Oikeasti kun voi säästää yhtä hyvällä tai paremmalla lopputuloksella kun vaihtoehdossa, jossa näin ei toimi. Lapsilla kun on edelleen vaatteita päällä, ja suosikkivaatteet pääsevät käyttöön jopa useammin.

26.7.2017

Viisas raha -lehti: Hajautuksesta - mieluummin 300 kuin kahdeksan osaketta?

Olen ajoittain turhankin laiska lukemaan lehtiä, myös talousaiheisia sellaisia. Kotiin tulee viisas raha, töihin Kauppalehti, Arvopaperi ja muutama muu julkaisu. Kirjastosta löytyy vaikka mitä. Saattaa olla, että muutan tapani, kun nyt jonkinmoinen motivaatio on syntynyt.

Elämänmuutosta odotellessa tai sen edesauttamiseksi kehitin itselleni rutiinin. Kun tulee luettua jotain talousaiheista lehteä, niin sitten myös bloggaan siitä tekstin tai pari - edelyttäen että jonkinmoista omaa ajattelua heräilee. Opiskellessa tehokkain metodini pohtia jotain asiaa ja oppia siitä oli kirjoittaa asiasta itse. Miksipäs en käyttäisi tätä taitoani myös elämän iltaruskovuosina, eli näinä vuosina 40 ikävuoden ja kuoleman välissä.

(Välilausahdus. Edellinen ei ole synkeilyä vaan yrittää olla huumoria.)

Tuoreimmassa Viisas raha -lehdessä (Osakesäästäjien keskusliiton jäsenlehti) on artikkeli hajauttamisesta otsikko "Riittävä hajautus mieluummin 300 kuin kahdeksan osaketta." Haastatetavana on Nordean Mats Hansson. (Huomaatteko, että mainitsen henkilön niin kuin jotain hänestä tietäisin. En tiedä, on vain kuvan kanssa jutussa haastateltuna.)

Tämä tuli lähelle aiempia pohdintoja, olen joskus pohtinut että miten usein mainitulla esimerkiksi kahdeksalla osakkeella saa tarpeeksi hajautetun sijoitussalkun.

Yrityksillä tapaa olemaan jokin toimiala ja alue, jolla käyvät kauppaa. Esimerkiksi omistamani Target on kyllä tavaroita myyvä yritys Yhdysvalloissa. Kiva juttu, mutta jos ostaisin lisäksi Keskoa, olisin mukana yhden maan sijaan kahden maan vähittäiskaupassa, plus Target kai pian Intiassa. Edelleen puuttuisi noin 200 maata.

Toki löytyy vaikka Coca-colan kaltaisia yrityksiä jotka myyvät kaikkialla maailmassa, tai kotoisan Koneen kaltaisia yrityksiä, joiden myynnistä vain murto-osa kohdistuu kotimarkkinoille.

Jos ajatellaan, että maailma jakautuisi kymmeneen markkina-alueeseen ja kymmeneen toimialaan, niin siitähän syntyy jo sata eri kombinaatiota. Ja jos haluaa omistaa enemmän kuin yhtä yritystä toimialalta tai alueelta, niin sitten luku nousee.

On toki pointteja suppeamman osakemäärän puolesta. Keksin helposti muutaman:
  • Kaupankäyntikulut. Jos rahaa on vähän ja omistuksia paljon, kaupankäyntikuluihin lipsahtaa helposti tuntuvia summia.
  • Yritysten seuraaminen. Jos seuraisi omistamiaan yrityksiä intensiivisesti, ja vielä toimialaa sekä kilpailijoita (joka olisi oikein järkevää, minulla ei vaan tähän ole aikaa kuin ajoittain), niin jonkinmoista rajaamista tarvitsee harjoittaa. Joko maantieteellistä, tai toimiaoihin sidottua.
  • Ei sitä tarvitse omistaa yrityksiä kaikilta toimialoilta tai alueilta. Jos niin haluaa toimia, voi satsata indeksirahastoihin.
Itse omistan 21 yritystä ja vajaata kymmentä ETF-rahastoa pääosin Nordnetin* maksuttomien kuukausiostojen myötä. Hajautusta jo löytyy, vaikkakaan se ei ole strategista vaan pikemminkin yksittäisten (mielestäni sillä hetkellä järkevien) valintojen seurausta.

Yritän olla maltillinen uusien yritysten omistajaksi ryhtymisessä, mutten näe ongelmana, jos jokusen vuoden kuluttua omistan jo 30-40 eri yritystä.

o o o

Loppuun epäsuora mainos, vaikka olisin voinut tämän todeta myös bloggauksen yhteydessä. Potentiaalinen vaihtoehto matalakuluiseen hajauttamiseen ovat Nordnetin* maksuttomat pohjoismaiset indeksirahastot. Eli pääsee ostamaan käytännössä Suomen, Ruotsin, Norjan tai Tanskan "koko pörssiä" neljän rahaston kautta.

* Merkityt linkit ovat affiliate-linkkejä, joiden klikkaamisesta tämän blogin ylläpitäjälle voidaan maksaa. En kyllä vielä tiedä mitä kaikkea klikkauksen jälkeen pitää tehdä että raha vaihtaisi omistajaa.

23.7.2017

Pikkuostoja: 2 x AT&T ja Global X Superdividend

Terve taas, ja hyvää pian loppuvaa heinäkuista sunnuntaita. Kävin tuossa runsas viikko sitten taas pikkuostoksilla. Ostin kahteen otteeseen AT&T:tä (7 kappaletta hintaan 36,85 ja 8 kappaletta hintaan 36,39 dollaria). Lisäksi Global X Superdividendiä tarttui mukaan 8 kappaletta hintaan 21,39 dollaria.

Ei jälleen, +/- kahdensadan euron ostoksia, eli isoista summista ei ole kyse. 

AT&T:n suhteen haen vakaata osingonmaksajaa. Kurssi on tippunut, tosin vain runsaan vuoden takaiselle tasolle.

Global X Superdividendin suhteen haen - ylätys ylätys - vakaata osingonmaksajaa. Senkin kurssi on hieman tippunut, mutta tämän ETF:n suhteen kurssi ei ole niin relevantti. Sieltä kun maksavat koko ajan ulos minkä voivat, niin arvonlisäystä on turha toivoa.

Yleisesti ottaen. Aika monen osakkeen kurssit ovat kyllä korkealla. Niinpä huomaan, että olen ryhtynyt vaivihkaa kasvattamaan jemmatilin euromääriä.

16.7.2017

Välikatsaus 7/2017: vielä piirun verran 60 000 euron alapuolella

Tervetuloa välikatsauksen pariin. Laadin näitä aina kolmen kuukauden välein, ja pitkälti kuvista lähden liikkeelle. Tässä siis esitellään sijoitusvarallisuuttani, ei kaikkea mahdollista varallisuutta. Sitä kautta mukana ei ole myöskään velkoja.


Tässä on kuva sijoitusvarallisuudestani ja sen muutoksesta. Sininen kertoo aina kolmen kuukauden tason, ja punainen siinä pällä (tai alla) kertoo muutoksista viimeisen kolmen kuukauden aikana. Toisin sanoen jos punaista on päällä, niin sen verran varallisuus on kasvanut uusien sijoitusten myötä, sininen on sijoitustoiminnan muutosta.

Sijoitusvarallisuuteni on 59 744 euroa, eli kohtalaisen lähellä 60 000 euron rajapyykkiä tässä ollaan. Kun nyt osinkoja tulee, ja sijoitan hieman lisää aika ajoin, niin luulisi, että pian olen tuon rajan yli.

Ikävän pitkään muuten olen pyörinyt tässä 50-60 000 euron välimaastossa. Tähän on ihan hyvä syy, joka näkyy myös tuossa graafissa. Runsas vuosi sitten pukkasi avioeron, ja myin hiukan omistuksiani Ihan loogista, sitä varten on varallisuutta, että sitä  voi tarvittaessa käyttää.


Sitten seuraava kuvaan. Tässä näkyy paljonko olen euroja sijoittanut, ja mikä on sijoitusvarallisuuden koko summa. Runsaan kolmen vuoden aikana olen sijoittanut runsaat 42 500 euroa. Omaisuus on kasvanut osinkoina ja arvonnousuina hitusen päälle 17 000 euroa. Ei hassumpaa. Osinkotuloihini pääsee tarkemmin kiinni viime viikon bloggauksessani.

Pari asiaa on tosin syytä mainita:
  • Viime vuodet ovat olleet melko tuntuvaa kurssinousua, joten myötätuulessa tässä on päässyt sijoittamista harrastamaan.
  • En ole ihan varma olenko jokaisen euron muistanut kirjata lisäsijoituksiin. Parhaani olen yrittänyt, mutta jokunen sata voi hyvinkin puuttua listauksistani.

En paljoa enempää keksi kirjoitettavaa, perusgraafeja ja niiden esittelyä. Jossain vaiheessa pitänee paneutua muun muassa sijoitusten jakautumisiin ja vastaaviin, mutta ne ovat eri bloggauksien paikkoja.

11.7.2017

Global X Superdividendin kurssi liukuu alaspäin: pieni lisäys

Samoilla vesillä vaeltelen kuin viime kuukausina. Global X Superdividend -ETF:n kurssi on liukunut pikku hiljaa alaspäin - tosin aika vähän vaan - jonka seurauksena sitten suoritin pieniä ostoksiani.

Tällä kertaa ostin 8 kappaletta kyseistä ETF:fää, kappalehintaan 21,70. Seuraava ostorajani 21,40 on muuten tällä hetkellä enää 1 sentin päässä!

Kokonaisomistukseni Global X Superdividendiä ei ole vielä edes tuhatta euroa, eli pienistä summista tässä puhutaan.