Taustoista sen verran, että olen kolmen lapsen miltei yksinhuoltaja, eli tyyliin vastaan lasten kuluista ja pääosin arjesta ihan itsekseni. Olen töissä ja yhteiskunta tukee, ja edellä mainittu yhdistettynä melko maltilliseen elämäntapaa, niin plussalla ollaan. Sijoittamiseenkin jotakin jää.
Silti taustalla kummittelee jonkinmoinen lievä huoli siitä, meneekö muutaman vuoden kuluttua yhtä kivasti. Vastuu painaa. Niinpä huomaan rakentavani aina vaan isompaa puskuria sijoituseurojen turvin. Lisäksi pyrin siihen, että käytännössä jokainen kuukausi jää euroja talteen.
Kyse on osin itsesuggestiosta. Kun pohdin miten säästää ja siitä myös julkisesti kirjoitan, tulen ehkä itsekin noudattamaan periaatteitani. Ainakin toivottavasti.
Mutta asiaan, miten pitää lasten vaatekaapit järjestyksessä ja mitä iloa siitä on?
Ensinnäkin rajaus: teini on tästä tarkastelusta ulkona. Hän saa kuukausirahan jolla hoitaa omat vaatteensa. Kyse on siis kahdeksan- ja kuusivuotiaista.
Kotonani on liikaa tavaraa. Sitä pursuaa siihen malliin, että paikat ovat liian täynnä ja epäjärjestyksessä. Viimeisen vuoden olen taistellut liikaa tavaraa vastaa, ja vaikkei ehkä siltä näytä, alan olla voiton puolella.
Tämän taistelun ensimmäinen rintama ovat lasten vaatekaapit. Niiden kannattaa olla siistissä järjestyksessä. Eivät ne useimmiten ole, mutta kannattaisi.
Olen huonomuistinen. En vaan muista mitä vaatteita lapsilla on. Lisäksi ajoittain saadaan tyyliin suvun suunnalta lahjoituksena kassillisia vaatteita (joka on iloinen asia), mutta se köykäinenkin suhde, mikä itse ostettuun vaatteeseen on, häviää tuon myötä.
Lisäksi vaatteet ovat usein missä sattuu: jäävät pyörimään lattialle tai niitä löytyy vaatekaapista vääristä paikoista.
Edellisistä syntyy virheellisiä johtopäätöksiä: kosteasilmäinen lapsi sanoo että jotain vaatetta ei enää ole, en sellaista löydä, lähdemme ostoksille ja Prisman kassakone kilahtaa. Kaikki tämä turhaan, mutten tiedä sitä etukäteen.
Oma yhteenvetoni:
- Vaatteiden tulee olla vaatekaapeissa, samanlaiset vaatteet samoissa koreissa.
- Vaatekaapeissa tulee olla tilaa kaikille vaatteille.
- Lapset vievät itse vaatteensa kaappeihin. Ensinnäkin helpottaa elämääni, toisekseen muistavat itse paremmin mitä ja missä on.
- Likapyykki aina pyykkikoriin. Lattialla pyörivä sukka on pian sohvan alla oleva sukka.
- Pesukone pyörimään heti kun on koneellisen verran samassa lämpötilassa pyörivää pyykkiä. Toisin sanoen vaatteiden käyttöaste kannattaa pitää korkeana - jonka seurauksena vaatteita ei tarvitse niin paljon.
- Olen myös opetellut kaivelemaan korin pohjaa - esimerkiksi lasten pikkarit voivat siellä juhlia kymmenen ryhmissä. Minä sitten luulen, että pikkareita ei ole tarpeeksi.
- Talvi- ja sesonkivaatteille on hyvä olla oma henkarikaappi tai varastossa tilaa jne.
- Vanhemman lapsen liian isot vaatteet varastoon laatikoihin, joissa lukee selvästi mitä vaatteita ja minkä kokoisena laatikosta löytyy.
- Kun jokin vaate on liian pieni tai muutoin kohtaa yleistä kitinää että sitä ei voi käyttää, heti valinta lähteekö se pienemmälle sisarukselle (jos mahdollista), suvulle, kierrätykseen tai roskiin. Ei empimistä.
Lapsilla on ehdoton sääntö: kaupassa ei ilmoiteta, että jotain tarvitsee. Asiasta keskustellaan kotona, ja tarkistetaan pyykkikori ja vaatekaappi. Sitten voidaan jotain laittaa hankintalistalle.
Edellisten seurauksena pääsee ideaalitilanteessa siihen, että kun on tilanne, että mukamas jotain vaatetta tarvitsee, voi tarkistaa ja keskustella asiasta. Ja ehkei tarvitsekaan.
o o o
Bonushuomio. Tämä niksi kuuluu onnellisiin säästönikseihin. Oikeasti kun voi säästää yhtä hyvällä tai paremmalla lopputuloksella kun vaihtoehdossa, jossa näin ei toimi. Lapsilla kun on edelleen vaatteita päällä, ja suosikkivaatteet pääsevät käyttöön jopa useammin.
