UA-52254593-1

1.12.2019

Voihan posti ja millainen omistaja valtion tulisi mielestäni olla

No nyt sattuu ja tapahtuu. Uusi hallituksemme on päätynyt Postiin liittyvään kriisiin, osin omaa ja osin ei omaa syytään. Omistajaohjausksesta vastannut ministeri Sirpa Paatero erosi, ja ensi viikolla eduskunnassa käydään kiivasta keskustelua hallituksen ja etenkin varmaan pääministerin asemasta.

En nyt lähde paljoa pohtimaan mikä kukin on tehnyt - en minä tiedä muuta kuin mitä lehdissä on lukenut. Sen vain sanon, että selkeä viestintä olisi aina hyvä asia. Paatero oli mielestäni varsin selkeä asiaa avatessaan, pääministeri Antti Rinne sitten hieman vähemmän selkeä.

Mutta laajemmassa kuvassa kyse on omistajaohjauksesta, ja valtiosta yritysten omistajana. Siitä minäkin nyt puhun.

Valtio on ristiriitainen omistaja. Eikä se ole edes valtion vika. Tässä on muutamia huomioita.

(1) Linja muuttuu. Sinällään ymmärrettävää. Kansa valitsee eduskunnan, eduskunta hallituksen ja sitten mennään vaalitulosten mukaisesti eteenpäin. Eli neljän vuoden välein linja voi muuttua.

Tällä kertaa muuttui. Sipilän hallitus tykkäsi yksityistää sen, mitä yksityistettyä sai. Myös omistajaohjausta sekä yritysten tuottoja yritettiin siirtää kauemmas eduskunnan päätäntävallasta. Mielestäni liian kauas.

Nyt on toinen aalto, missä sitten halutaan ohjata aika tarkkaankin mitä tehdään. Mielestäni liiankin tarkkaan.

Postin hallitukselle tämä on varmaan ristiriitaista. “Näin yleensä tehdään ja näin on linjattu” versus “muuttumassa olevat fiilikset, jotka eivät ole vielä tarkentuneet ohjeiksi.”

On ymmärrettävää, että linja muuttuu. Mutta se voi olla myös sekavaa.

(2) Huoltovarmuus ja vastaavat. Valtio omistaa yhtiöitä, jotka tekevät “perusinfraa”. Vaikkapa Neste tai Fortum. Neste ei voi siirtää tuotantoa pois Suomesta, kun valtio sanoo, että älkää. Sitä kautta huoltovarmuus on parempi. Jos julkisella rahalla pidettäisiin huoltovarmuuden edellyttämää struktuuria yllä, se oli aika paljon kalliimpaa hommaa.

(3) Monopoli ja vastaavat. Niin alkoholissa kuin vedonlyönnissä valtio omistaa operoijan. Sitten pyritään sekä tienaamaan, että pitämään haitat kurissa. On joo ristiriitaista. Ei ole helppoa tuo.

o o o

Miten sitten tulisi mielestäni toimia?

Olen samaan aikaan sekä laajan julkisen sektorin, että kilpailun ystävä. Toisin sanoen julkinen sektori olkoon niin iso kuin tarvitsee.

Julkinen sektori - on sitten kyse kunnista tai valtiosta - tehköön niin paljon itse kun hyväksi katsotaan. Etenkin monopoliasemiin eli vaikka vesihuoltoon tai energiansiirtoon (heh heh) ei kannata yrityksiä laskea mukaan. Samoin esimerkiksi hoivapalveluissa julkisen sektorin tuotantoa kannattaa olla, jotta yrityksillä on aina uhkana että “tekevät perkule itse jos ryhdytään rahastamaan.”

Lisäksi tietyissä palveluissa kunnan on pakko tarjota heti palvelua vaikka firma menisi alta konkurssiin. Minnes sijoitat saman tien 30 lasta konkurssiin menneestä päiväkodista jos kunnalla ei ole omia päiväkoteja?

Sen jälkeen sitten “harmaa vyöhyke” kannattaisi pitää mahdollisimman pienenä, ja nopeasti hypättäisiin avoimiin kilpailuasetelmiin. Monet kumppanuuskuviot ovat pahimmillaan vain markkinatalouden näyttelemistä ilman todellista kilpailua.

Löysää narua antaisin tilanteessa, jossa valtio väliaikaisesti tukee tai pyrkii rakentamaan jotain teollisuudenalaa. Se voi olla perusteltua, mutta varovainen kannattaa olla. Tästä on viime vuosilta sekä hyvä että huono esimerkki.

Telakkakuviot menivät nätisti. Valtio otti roolia, teollisuudenala pysyi pystyssä ja uudet omistajat löytyivät. Talvivaarassa taas lähetettin euroja rekkatolkulla, ja saatiin vastapalveluksena pilaantunutta luontoa. Olisi kannattanut maksaa jokin 6000 euroa kuussa per työntekijä siitä, että olisivat pysyneet kotona.

Miten sitten toimia postin kanssa?

Postin tapauksessa erottaisin tyystin postinjakelun (jonka laki takaa) ja muut. Postinjakelu olkoon julkista hommaa, ja sitä sitten vaikka tuettakoon veroeuroin. Jakelupäivien määrää kyllä tiputtaisin ja muutoin rakentaisin mallin viiden vuoden päähän enkä viiden vuoden takaiseen tilanteeseen.

Muun postin toiminnan sitten antaisin kilpailla markkinoilla. Jos alan työehtosopimukset ovat liian huonoja, niin lailla tilannetta muutettakoon. On kummallista, että yrityksen x työntekijät voivat toimia tietyillä ehdoin, ja yrityksen y työntekijöitä ei olla valmiita samoille ehdoille siirtämään.

Toisin sanoen: Jos työehdot ovat huonot, parannettakoon niitä kaikilta. Ei vain niiden osilta, jotka ovat valtion omistamassa yhtiössä töissä.

Valtion omistajapolitiikan kannattaisi noudattaa tuota itse - välissä kapea harmaa vyöhyke - ei itse -mallia.


  • Eli jos asia on tosi strateginen, se olkoon valtion käsissä. 
  • Postin kaltainen “kilpailkaa markkinoilla, mutta älkää” -alue kannattaisi pienentää minimiin. 
  • Valtion kannattaisi myös passiivisesti omistaa indeksirahastojen ja vastaavien kautta vaikka mitä, joka pienentää riippuvuutta (yhden vuoden) verotuloista.


Tämä on sen verran mehukas aihe, että palaan näihin alakohtiin toisilla kerroin.

2 kommenttia:

  1. "Valtion kannattaisi myös passiivisesti omistaa indeksirahastojen ja vastaavien kautta vaikka mitä, joka pienentää riippuvuutta (yhden vuoden) verotuloista."

    Jep Norjan öljyrahastosta mallia. Lisäisi suomalaista omistusta myös. Pitäisi olla esim. 1% BKTstä vuodessa. Jostakin syystä 0.4% löytyy kyllä kehitysapuun. Fiksumpaa olisi, että kaikki pistäisivät 1% sivuun. Mieluummin eletään suusta suuhun, vaikka valtiolla olisi aikaa sijoittaa satoja vuosia...

    VastaaPoista
  2. Kehitysapu on mitä hyödyllisintä veroeurojen käyttöä, sitä puollan kovasti :)

    Samaa mieltä tuosta sivuunlaitosta. Ja yleensäkin voisi hylätä sen idean, että on porukkaa töissä jotka miettivät mihin kannattaa sijoittaa. Eivät ne parhaat kuitenkaan valtiolle päädy, eivätkä parhaat silti voita indeksiä pitkällä aikavälillä.

    Etenkin kannattaisi hajauttaa muualle kuin Suomeen ja Europpaan. Jos täältä tökkii, niin saisi Aasiasta lisäeuroja.

    VastaaPoista