UA-52254593-1

16.3.2019

Osinkojen välikatsaus 3/2019: Hitusen aiempien ennätysten yläpuolella

Huomenta vaan, maailma. Tarkastelen osinkojeni tilannetta aina kahden kuukauden välein. Tässä katsaus helmi-maaliskuun taitteen mukaan.


Ensin kuva osingoista kuukausittain. Tammikuussa osinkoja kertyi - verojen jälkeen - tililleni 36 euroa ja helmikuussa 86 euroa. Eivät nuo nyt mitään isoja summia ole, mutta kyseessä ovat myös vuoden hiljaisimmat kuukaudet.


Kun katsoo kumulatiivista kertymää, niin jonkin verran olen viime vuoden edellä. Kevään osinkosesonki on alkamassa, eli kohta tulee hyppäystä.

Mikä on suunta osingoissani?


Olen ostanut viime aikoina etenkin amerikkalaisia yrityksiä. Lisäksi myös Suomessa ollaan pikku hiljaa siirtymässä useampaan erään osingonmaksussa. Tämä laimentanee maalis-kesäkuun "boostia".

Lienee siinä ja siinä rikkoutuuko tänä vuonna 2000 euron osinkosumma. Viime vuonna sain osinkoja 1553 euroa. Siitä on 450 euron matka tuohon summaan, eli melko pitkä. Toisaalta ostan koko ajan pikku hiljaa lisää osakkeita. 

Toisaalta osinkoja kasvattaa kaksi muuttujaa:
  • Ostan koko lisää osakkeita. En nyt paljoa, mutta kuitenkin. Kyllä se merkitsee myös osinkovirtojen kasvua.
  • Monet yritykset kasvattavat osinkojaan. Eivät nyt paljoa kerrallaan, mutta se kertautuu.
Että semmoista. Osinkojen tilillekertymistä on kiva seurata. Sieltä niitä tilille tulee, eikä tarvitse tehdä juuri mitään.

Jos loppuun pieni irroittelu. Leikitään, että tämän vuoden osinkosummani olisi 2000 euroa. Se on noin 5,5 euroa päivässä. Ei tuolla vuokraa maksa, eikä ulkomailla matkaile. Mutta tuolla söisi joka päivä hampurilaisaterian tai jonkin patongin lennossa - tai kokkaisi perheelle päivällisen.

Tuo ei ole enää leikkirahaa, vaan ihan oikeaa sellaista. Jossain toisessa elämäntilanteessa tuosta olisi jo iloa arjessa, nyt tuo summa lähtee suoraan takaisin sijoituksiin.

13.3.2019

Sihijuomaimperiumini laajenee


Joskus tuossa tammikuun loppupuolella ostin ensimmäistä kertaa eläessäni Coca-Cola Companyn osakkeita. Bloggaus asiasta löytyy täältä. Cokis ei varmaan isompia esittelyitä kaipaa, limonaatia ja muita juomia, alati kasvaen ja tasaisesti osinkoa maksaen.

Noh, sitten kävi niin, että osavuosikatsauksessa kertoivat heikentyneistä olisikos nyt tuottavuusluvuista. Luin vain muutaman uutisen, nopeasti. Minä näin tilaisuuden laajentaa imperiumiani.

Niinpä ostin lisää cokista. Ensin neljä osaketta hintaan 45,96 dollaria, ja sitten toiset neljä osaketta tasasummalla 45 dollaria kappaleelta.

Sen jälkeen kurssilasku loppui. Omistusosuuteni on nyt 14 osaketta, arvoltaan joku 550 euroa. Alku, sanoisin.

En nyt lähde pohtimaan yritystä sitä laajemmin. Sitä löytyy kun googlaa, ja omassa aiemmissakin on jotain ajatuksensuuntaista. Sen sijaan pohdin osinkoa.

Cokis on maksanut vuosineljänneksittäin osinkoa vuodesta 1920. Osinkoa yritys on nostanut 55 vuotta putkeen. Kunnioitettavia lukuja. Mennyt ei ole tae tulevasta, mutta jos osinkoa on maksettu niin lamakausien kuin toisen maailmansodan aikana, niin ei se ole huono saavutus. Cokis voi olla osake jota omistan koko ikäni.

Tällä hetkellä osinko on 0,40 dollaria neljännesvuosittain. Minun 14 osakettani merkitsevät siis 5,6 dollaria neljästi vuodessa. Euroina, verojen jälkeen, tilille tulee ehkä vajaat 4 euroa.

Ihan en tämän varaan voi eläkevuosiani rakentaa, mutta ei tuosta haittaakaan ole.

Loppuun sivuhuomio osingoista. Olen taas viimevuotisen tahdin yläpuolella. Palaan tähän jossain tulevassa bloggauksesta. Olen miettinyt, että pitäisikö asettaa itselle lopputulokseen liittyviä tavoitteita. Tyyliin yli satanen osinkoa jokaisena kuukautena.

Minuun tepsivät selkeät, sisäiset tavoitteet. Jos ei ole iltamenoja tai lasten harrastuksia, kulje julkisilla töihin koko matka. Jos olet kotona koko illan, käy porraskävelemässä tai kävelyllä. Voisinko soveltaa samaa, sisäistä logiikkani myös sijoittamiseen?

o o o

Photo by Jordan Whitfield on Unsplash

9.3.2019

S-Pankki ja uusi, suomalainen indeksirahasto

Kuun vaihde toi Suomen markkinoille uuden indeksirahaston. FIM Passiivinen Eurooppa on S-Pankin ensimmäinen askel indeksimarkkinoille.

Alkuun askel taaksepäin. Indeksirahasto, jota myös passiiviseksi rahastoihin kutsutaan, pyrkii seuraamaan yleistä indeksiä. Sijoituksen kohde voi olla vaikka 500 suurinta amerikkalaista yritystä. Niitä ostetaan ihan matemaattisen mallin mukaan. Ja koska harkintaa ei ole, ovat kulut paljon pienempiä. Ei nimittäin makseta pukumiesten palkkoja.

Sitten itse tarinaan. Rahasto sijoittaa Eurooppalaisiin suurin ja keskisuuriin yrityksiin. Osa firmoista rajataan tosin ulos.

”Periaatteiden mukaisesti rahasto ei sijoita kansainvälisillä sopimuksilla kiellettyjen aseiden valmistajiin, ydinaseiden valmistajiin, tupakan tai viihdekäyttöön tarkoitetun kannabiksen valmistajiin, eikä sellaisiin kaivos-, sähkö- tai muihin yhtiöihin, jotka ovat FIM Varainhoidon poissulkulistalla, vaikka ne sisältyisivät rahaston vertailuindeksiin. Myöskään heikoimpien vastuullisuusluokituksen omaaviin yhtiöihin ei sijoiteta.”

Kyseessä ei ole siis täysin puhdas indeksirahasto, vaan indeksirahasto kevyellä eettisellä twistillä.

Papereissa on yksi puute. Siellä todetaan, että kustannussyistä ei sijoiteta kaikkiin indeksin yhtiöihin. Käytännössä pienellä panoksella mukaan tulevien osuus jäisi niin pienensi, että kulut olisivat turhan suuria.

Tämä on ymmärrettävä argumentti. Itse ei kuitenkaan sitten saanut papereista irti, että kuinka moneen yritykseen sitten ollaan sijoittamassa? Indeksi on MCSI Europe tai jokin sitä vastaava (jännä muotoilu tuokin). Kun rajaus oli suuret ja keskikokoiset yritykset, niin oletettavasti puhutaan hieman päälle 400 yrityksen indeksistä. MCSI Europeen kuuluu kaksi muutakin luokittelua.

Eli lieviä moitteita. Materiaali on vielä epäselvää. Tarkentuu varmaan kun ryhtyvät listaamaan mitä kaikkea on omistuksessa.

FIMmin sivuilla oli myös maininta siitä, että A-sarjan hallinnointipalkkio on 0,49 % ja C-sarjan 0,19 %. Käytännössä varmaan jollain 10 000 euron kertasijoituksella pääsee kiinni samaan matalammilla kuluilla. Ymmärrettävää, muttei ilmene materiaaleista.

Eli tarkkuus olisi hyvä juttu. Kyllä kaupan auetessa hyllyt voi olla jo siististi järjestelty, vaikka hopun ymmärtääkin.

Kiva juttu


Noh, synnytyskivuista viis. Rahasto on kiva laajennus indeksirahastomaailmaan. Jos sattuu olemaan S-Pankin asiakas, niin ei tarvitse lähteä muihin suuntiin indeksirahastojen perässä.

0,49 % kulut ovat ihan linjassa kilpailijoiden kanssa. Seligsonilla hallinnointipalkkio on 0,44 % ja jotain minimaalisia merkintäkuluja. Handelsbankenilla Eurooppa-indeksirahaston kulut ovat näemmä enää 0,2 %, Nordea 0,4, OP 0,39 % ja merkintä- sekä lunastuspalkkioita. Ei tuossa kovinkaan isoa eroa synny enää pankkien välillä. Minimipanostus on muuten 10 euroa.

Itse en ole tähän rahastoon sijoittamassa. Esimerkiksi Nordnetin * kautta kun löytyy muun muassa kuluttomia pohjoismaisia indeksirahastoja ja mahdollisuus ostaa ETF-rahastoja.

Jossain toisessa maailmassa tilanne voisi olla toisin. Tosin, minulla on pohdinnassa herkkuihin tuhlattujen eurojen sijoittaminen jonkun rahaston kautta jota en muuten osta. Sen listan ehdokkaiden joukkoon tämä rahasto pääsee.

o o o

* Merkityt linkit ovat affiliate-linkkejä, joiden klikkaamisesta tämän blogin ylläpitäjälle voidaan maksaa, käsittääkseni jos kirjautuu uutena asiakkaana sisään ja ryhtyy sijoittamaan.

3.3.2019

Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 3/2019: Paluu tasaiselle maltillisen kasvun uralle

Uusi kuu, uusien graafien aika. Tervetuloa tutustimaan sijoitusten ja varallisuuden välikatsaukseeni.

Sijoitusvarallisuuteni on nyt 71 705 euroa. Siinä on hieman päälle 1300 euroa enemmäin kuin kuukautta aiemmin. Olen sellaisen 21 500 euroa plussalla, eli siis sen verran enemmän on sijoitusvarallisuutta kuin mitä olen sijoittanut.

Tässä graafissa näkyy muutos suhteessa viime kuukauteen. Aika maltillista, sanoisin. Sijoitin viime kuussa 600 euroa lisää euroja, ja sijoitusten arvonnousu oli sitten 725 euroa.

Nyt mennään tylsiin kuviin. Tässä on kuvio kokonaisvarallisuudestani. Mökille ja kodille olen laskenut "varman päälle" arvon (eli nopeasti saisi myytyä), enkä niitä muuta. Eli muutos on sitten lainanlyhenystä ja sijoitusvarallisuuden kasvua.

Kokonaisvarallisuus on pyöristettynä 487 000 euroa, puoli miljoonaa on ulottuvilla. Velka pieneni hieman. Edellisten yhdistelmä, eli velkojen ja varallisuuden erotus, on pyöristettynä 283 000 euroa. Eli velaton 300 000 euroa on niin ikään ulottuvilla.

Jännää.


Viimeinen kuva on kiinnostavin. Kuvassa on viimeisen kuukauden aikainen muutos eroteltuna.

Kaikkineen varallisuutta kertyi lisää 2132 euroa. Ihan kivasti, sellaiset 76 euroa päivässä. Säästötileille siirsin lisää vain 50 euroa, sijoitusvarallisuus kasvoi 1325 euroa, ja lainat lyhenivät 757 euroa.

Eipä tässä sen kummempia. Kiva suunta. Tämänkaltaisia kuukausia kun tulisi yksi toisensa perään, niin tyytyväinen olisin. Tosin nyt keväällä on ohjelmassa parikin ulkomaanmatkaa, joka taatusti iskee näihin lukuihin.

24.2.2019

Omat paheet euroiksi rahastoon?


Yllättävän moni suomalainen sijoittaa Veikkauksen peleihin 700 euroa kuukaudessa. Minun tekisi mieli sanoa heille kaikille, että muutamassa vuosikymmenessä olisitte miljonäärejä jos vain sijoittaisitte kyseiset eurot.

Moni suomalainen myös tupakoi. Minun tekisi mieleni sanoa heille, että tekee paha keuhkoille, ja jos sijoittaisitte nuo eurot, niin rikkaita olisitte. Ja tiedän, että nikotiini on koukuttavaa, mutta onnea.

Niin, on helppo heittää kivillä vieraisiin pöytiin. Omat paheet ja kummallisuudet ovat luonnollisia, muiden outoja. Ja vaikkapa ilmastonmuutoksen suhteen on Suomessa tärkeää tehdä vaikka mitä, kunhan nyt ei Suomessa eikä nyt ainakaan omassa taloudessa. Tai muiden pitää tinkiä sosiaalietuuksista, kunhan ei nyt tingitä niistä, mitä etuisuuksia itse saan.

Sitten koitti parisuhdehetki. Puoliso mainitsi reissussa, että “voisit syödä vähemmän herkkuja. Ja ajattele jos sijoittaisit ne eurot, niin kuinka rikkaaksi tulisit.”

Tiedättekös sellaiset hetket, kun tajuaa, että olisi sitä voinut itseäänkin tarkastella. En ole musiikki-ihmisiä, mutta silti tuli mieleen seuraava:

    Puhu äänellä jonka kuulen,
    sanoilla jotka ymmärrän,
    runoilla jotka käsitän.

Happoradiolta. Tämmöistä se on kun tapailee viisasta naista. Se kehittelee tälläiselle (omasta mielestään toimivaan) logiikkaan ja järkeilyyn tukeutuvalle tyypille niin aukottoman argumentin, että menee suojista ja defensseistä läpi ihan saman tien. Eikä voi kun sanoa, että hieno argumentti, samaa mieltä.

Sillä jos nyt rehellinen olen, niin eihän sitä nyt tarvitsisi herkun herkkua. Olisin vähän  laihempi ja ehkä myös terveempi. Hyvä mieli nyt herkuista voi tulla, mutta hyvä mieli voi tulla vaikka mistä.

Niinpä pohdittiin seuraavaa. Ryhdyn seuraamaan paljonko menee euroja herkkuihin. Limpparit, sipsit, karkit, pullat ja vastaavat. Voi olla isompi summa kuin luulen, mutta kymppejä kuussa kuitenkin. Sitten sijoitan saman summan euroja valitsemaani rahastoon.

En siis ole - ainakaan alkuun - syömässä yhtään vähempää herkkuja. Näenpähän vain, että minkä verran euroja keskimäärin kuussa menee. Leikitään vaikka 30 euroa kuussa. Laitan sen rahastoon johon en muutoin sijoita. Sitten, kenties joskus, ostan herkkuja vain 15 eurolla, ja voisin laittaa rahastoon 45 euroa kuussa. Eli palkitsisin itseni siitä, kun en osta. Lopulla minusta tulee käänteinen karkkimiljonääri.

Yksityiskohtaista toteutustapaa vielä mietin. Palaan tähän tulevissa bloggauksissa. Maaliskuun alusta siis alkaa seuranta.

16.2.2019

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, eli tarina osinkojen menetyksestä

Joskus pari vuotta sitten tarkastelin ETF:fää Global X Superdividend. Nimestä voi jo päätellä, että ETF:fään kuuluu globaalisti tuntuvia osinkoja maksavia yrityksiä. Käytännössä siis kyse on tilanteessa jossa osinkoa saa paljon, mutta arvonnousua ei ole ajateltavissa.


Tässä on Nordean graafi ETF:fän kurssista. Hinta on ollut parhaimmillaan päälle 25 dollaria, viime vuodet päälle 20 tienoilla. Sahausta on.

Suunnitelmani oli seuraava. Ostaisin tätä ETF:fää tyylini mukaan aina kun kurssi laskisi 2 %. Koska aaltoilua tulisi, niin sitten keskihintani painuisi alaspäin samaa tahtia kuin kuukaisittainen osinkojen määräni kasvaisi.

Aloitin ostot päälle 22 dollarin hinnalla. Ostin pari erää lisää. Sitten hinta vakiintui päälle 20 dollariin, ja jäin odottamaan kurssilaskua.

Sitten se kurssilasku tuli! Jippii. Kun menin säätämään ostotoimeksiantoa, niin osta-painike oli harmaana. Perkule! Postia Nordealle. "Asia liittyy uuteen säätelyyn liittyen arvopapereiden välitystoimintaan." (muistista, en pääse viesteihin kun se on Nordealla rikki.)

Eli  kun ei ole materiaalia kielillä joita ymmärrän (enkä voi itse vakuuttaa, että englantini on hyvä), niin monet mielestäni mainiot jenkkiperäiset ovat poissa vaihtoehdoista. Esimerkiksi Vanguardin rahastot, joka on rahastojen suhteen noin paras firma ikinä. Sääli.

Kävin tsekkaamassa vielä että olisikos Lynxillä toisin. Ei ollut. Niinpä tyydyin, ja ostin euroillani jotain muuta.

Tämän seurauksena syntyi rinnakkainen todellisuus, jota ei ollut. Omistan nyt Global X:sää 60 osaketta, ostohinnassa 21,54 dollaria. Nykykurssi on vajaat 19 dollaria. Miinuksella olen siis 14 %, noin 160 euroa. Osinkoa saan kuutisen euroa kuussa.

Jos tarina olisi mennyt toisin, olisi ostopaikkoja tullut runsaasti. Omistaisin nyt varmaan jonkin päälle 200 osaketta ja keskihinta olisi alle 20 dollarin lukemissa. Olisin ostanut myös tähänastisessa "kuoppaennätyksessä". Osinkoa tulisi lisäksi 20-30 euroa kuussa. Tosin olisi sitten jäänyt montaa muuta asiaa ostamatta.

Semmoista se on, jotain tekee ja jotain ei. Tämä kuitenkin minua harmittaa niin että ihan mieleni pahoitin, sillä minulla oli suunnitelma joka olisi mennyt juuri niin kuin suunnittelun. Mutta se yksi laatikko olikin harmaa.

10.2.2019

Palkkasin Mikki Hiiren hommiin



Uusi avaus. Puoliksi järki- ja puoliksi tunnehankinta, väitän. Ostin loppuviikosta kaksi osaketta Walt Disneytä, hintaan 109,83 dollaria osakkeelta. Tämä on minulle uusi pelinavaus.

Disneytä olen kyllä pohtinut jo aiemmin. Huvipuistojen ja “Disney-leffojen” lisäksi repertuaarissa on vaikka mitä, kuten Marvel-elokuvia ja ESPN:nän urheilua. Vakaantasaista meininkiä.

Muistaakseni viimeksi viime kesänä mietin tätä suuntaa, mutta päälle 20 P/E (eli hinta/tienestit) on karkoittanut kauemmaksi. Aiemminkin olen Disneytä pohtinut sijoituskohteena.

Nyt sitten kotiin tuli Viisas raha -lehti. Siellä pohdittiin Disneytä ja sitä, kuinka P/E-arvo on tippunut 15 tienoille. Kävi niin kuin usein käy, jos on oma näkemys joka saa tukea ulkoa, niin se vahvistaa omaa näkemystä. Joten ostoksille.


Mitäs seuraavaksi? Kaksi osaketta merkitsee, että omistan Disneytä päälle 200 eurolla. Kyse ei ole vielä yritysvaltauksesta. Kuluneen vuoden aikana yrityksen kurssi on sahannut 100-120 dollarin välissä. Tästä eteenpäin ostan lisää perustaktiikkani mukaisesti aina, jos kurssi tippuu 2 % aiemmasta ostoksestani. Eli jos kurssi käy 100 dollarin tienoilla, olisin ostanut kenties neljä erään.

Mikiltä terveisiä kaikille!

6.2.2019

Verovenkslailua ja hitusen Nesteen myyntiä

Vuoden vaihteessa havahduin. 1000 eurolla saa myydä omaisuuttaan ilman, että tulee veroseuraamuksia. Tämä koskee myös osakkeita.

Olen kerran ennenkin tähän tilaisuuteen tarttunut. Nyt oli aika. Olin nimittäin katsellut Nesteen osakkeitani. Päälle 100 % voitolla, ja sahausta löytyy osakkeen hinnassa. Myisinkö osan, ja ostaisin sitten jotain muuta tai samaa hieman halvemmalla takaisin?

Päädyin myymään 14 osaketta Nestettä kappalehintaan 67,38 euroa osakkeelta. Ajattelin, että katson sitten vuodenvaihteen jälkeen asiaa uusiksi.

Noh, vuodenvaihteen jälkeen alkoi hillitön kurssinousu, ja nyt Nesteen kappalehinta on vaatimattomasti 84 euroa osakkeelta. Ei tullut kurssilaskua, tuli kurssinousu. Jos nyt ostaisin tuolla hinnalla saman verran osakkeita, olisi siinä ja siinä olisinko edes plussalla (vaikka 30 % veroedun huomioi).

Ei tämä silti harmita, kuin ehkä vähän. Luulen, että Nesteen kurssi tulee vielä sahaamaan. Lisäksi tavoittelen mallia ettei yhden osakkeen osuus olisi yli 5 % sijoituksistani. Se raja on nykyisellä 70 000 euron sijoitusvarallisuudellani, eli 3500 euroa per firma. Neste oli yli tuon, nyt on rajoilla. Edelleenkin Nokia on tuon rajan yllä.

Ei minulla nyt mitään pakkoa ole tuossa tilanteessa myydä, mutta jos jostain myyn, niin tuon huomioin. Ja yleisellä tasolla en osta enää lisää kun osuus salkussa on tarpeeksi suuri. Jos kurssi nousee, niin se tulee tuohon päälle.

Nesteen myynnin ansiosta minulla on peräti päälle 1000 euroa sijoitustilillä (ja säästötileillä pari tonnia ylimääräistä jos haluaisin niitä sijoittamiseen siirtää). Ei kassa nyt kauhean tuntuva ole, toisaalta ihan tarkoituksella ostin lisää kun loppuvuonna kurssit laskivat. Mitäs iloa on sijoittamiseen varatuista euroista jos niitä ei sijoita?

2.2.2019

Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 2/2019: Sijoitusvarallisuus ensimmäisen kerran yli 70 000 euroa!

Nonniin. Jippii. Nyt on sijoitusvarallisuus yli 70 000 euroa. Ensimmäistä kertaa ikinä. Täsmällinen summa oli nyt kuunvaihteessa 70 380 euroa.

Oli jo nimittäin aikakin. Koko syksyn ajan varallisuus pyöri 65-70 000 euron välissä, ja jo vuotta aiemminkin olin lähellä. Periaatteessa koko viime vuosi tuli siis pyörittyä siinä oven vieressä. Vielä siten, että koko ajan sijoitin lisää.

Tässä on kuva sijoitusvarallisuudestani. Alempi eli sininen graafi kertoo sijoitettujen eurojen määrän. Se on kasvanut tasaisesti. Ylempi eli punainen kertoo sitten arvonnousun, ja siinä oli tuntuva hyppäys.

Tässä on samaa tarinaa toisin kuvattuna. Sininen kertoo paljonko olen sijoittanut euroja, ja punainen kertoo arvonmuutoksesta. Loppuvuosi meni kovasti miinukselle. Vaikka viime kuussa arvonnousua tuli noin 6500 euroa, ei se vielä paikkaa viime syksyn tiputusta. Mutta kiva silti.

Tässä on kuva kokonaisvarallisuudestani. Velat jatkoivat hidasta laskemistaan. Varoissa taas on tuon kurssinousun verran hyppäystä ylöspäin. Edellisten seurauksena edellisten erotus - eli varallisuuteni - nousi ihan selkeästi. Sitä on nyt 281 000 euroa. 300 000 euron rajapyykki alkaa olla jo näkösällä.


Viimeinen kuva on kiinnostavin: miten viime kuukausi meni. Noh, aika lailla mainiosti. Kaikkineen plussaa kertyi 8000 euroa. Aika hyvin yhdeltä kuukaudelta. 

Kivaa on myös nähdä kasvaneen lainojenlyhennuksen vaikutus. Kun asunto on oma, menee vähemmän rahaa vuokraan tai vastikkeisiin ja enemmän lainanlyhennyksiin. Tässä kohden graafeja tuo näkyy, lainat lyhenevät sellaisella vajaalla 800 eurolla kuussa.

o o o

Joten mitäs tässä, ihan kivasti menee. Ensi kuussa voivat taas graafit osoittaa eri suuntaan. Mutta se on ensi kuun tarina se.

31.1.2019

Tunneostosten tunneostos: limonaatia, limonaatia...

Kävipäs niin, että on ollut työkiireitä. Sen lisäksi olin markkinointia sivuavassa tilaisuudessa, jossa Coca-Colan mainoksessa telmivät lumessä lumisessa Lapissa. Tuli kiva fiilis ja jano.

Ei ollut cokista tarjolla missään, ei edes ostettavana. Lisäksi ei pidä jouda liikaa limsaa etteivät hampaat kärsi. Niinpä ajattelin sitten, että jos en juomaa saa, niin minäpäs ostan sitten muutaman osakkeen.

Niinpä minusta tuli varsin pian ensimmäistä kertaa eläessäni Coca-Colan osakkeenomistaja. Kolme osaketta päätyi minulle hintaan 47,61 ja toiset kolme hintaan 47,17 dollaria. Niinpä omistan nyt jo päälle 200 eurolla limonaatitehdasta (lisukkeilla).

Kyllä, tämä oli rehellinen tunneostos. Myöhemmin samoilla reissuilla ostin tyyliin 4 eurolla limua lentokentältä. Ei harkintaa, vain fiilistä.

No okei, tunnen minä Coca-Colan. Eiköhän noin jokainen sijoitusta harrastava yhtiön tunne.

Plussia:

  • Vakaa yhtiö. On maksanut osinko jonkun kohta 100 vuotta, mukaan lukien toisen maailmansodan. Osinkoa on nostettukin pitkään.
  • Kerralla tulee maailmanlaajuinen hajautus.
  • Brändi on noin tunnetuin mitä löytyy. Sillä voi ratsastaa.
  • Minun vinkkelistäni on kiva omistaa myös kuluttajatuotteita tekeviä yrityksiä, niitä en paljoa omista.
Miinuksia:
  • Hinta on tuntuvahko. P/E-arvo huitelee 20 toisella puolen.
  • Onko markkina jo kyllästynyt? Kuinka isoksi voi kasvaa kun on jo jättiläinen?
  • Jos terveystrendit voimistuvat, onko se huono juttu ykköstuotteelle?
Noh, en nyt lisää ostele ellei hinta ala kovasti tippumaan. Voi olla, että jäi ainutkertaiseksi jutuksi. Osinkoa muuten alkaa tulemaan peräti 2,34 dollaria neljästi vuodessa. Sillä ostaa jo aika monta limonaatia.



20.1.2019

Perheen talous, osa 4: vaatteiden ostaminen itselleni käytettynä


Tervetuloa perheen talous -sarjan pariin. Tällä kertaa vuorossa vaatteiden ostaminen käytettynä. Kertauksena: olen päälle nelikymppinen mies, käytännössä yksinhuoltaja, ja kotona asuu kaksi kouluikäistä. Kuva puvuntakeista on kuvapankista, ei kotoani.

Ensin askel menneeseen. Olen aina ollut voisiko sanoa "en niin paljon vaatetukseen satsaava." Miehenä se on kohtalaisen helppoa - siisti kuuluspaita päälle ja housut jalkaan, niin on työkunnossa. Säännöllinen suihkussakäynti on plussaa.

Ei sillä, onhan se ihan kiva pukeutua siististi. Mutta muoti tai muut asiat eivät ole minua paljoa ikinä liikuttaneet. Ja sanan siististi sijaan käyttäisin ehkä enemmänkin muotoilua riittävän siististi.

Edellämainittu on johtanut siihen, että olen ostanut vaatteita itselleni harvakseltaan. Olen vilkuillut Dressmannin alennusmyyntejä ja Lidlistä saa usein hyvää halvalla. Olen ajatellut, että olen käyttänyt vaatteisiin melko vähän euroja.

Mutta asia ei ole ihan noin yksinkertainen, olen nimittäin myös:

  • Olen tehnyt tarpeellisia hankintoja, turhaan. Tyyliin vaatekaapin perukoilla on pari fleece-välipaitaa urheilu- ja ulkoilutarkoituksiin. Se on ihan riittävästi, mutta kun toinen niistä on ollut jossain häviksissä niin pitkään, että olen unohtanut sen olemassaolon. Sitten olen ostanut kolmannen. Ja vaikka halvalla saisi, niin turha ostos on silti turha. 
  • Olen tehnyt spontaaneja hankintoja, turhaan. "Katsos, sukkia halvalla." Kotona on sitten ollut säkillinen parittomia sukkia joita en ole jaksanut parittaa. Olen tosissani, kerran tein  tunnin työn ja löysin 53 paria tai lähes paria (joita voin parina käyttää).
Eron jälkeiset vuodet ovat tehneet minusta, uskoakseni, paremman vaatteiden ostajan ja käyttäjän. Nimittäin on tapahtunut seuraavaa:
  • Olen siistinyt vaatekaappeja. Lisäksi minulla on paljon vaatekaappitilaa. Tämän seurauksena vaatteet ovat paremmassa järjestyksessä, tyyliin muutkin paidat kuin kauluspaidat mahtuvat henkareihin.
  • Olen hankkiutunut turhasta eroon. Jos en ole jotain kauluspaitaa tai t-paitaa vuosiin käyttänyt, niin sitten olen laittanut ne kierrätykseen. Samoin ne bokserit, jotka aina sivuuttaa kun eivät ole niin kivoja, päätyivät roskiksen perukoille. 
  • Olen parantanut "käyttöastetta". Välttelen sitä, että kaapin pohjalla tai huoneen nurkassa on epämääräisiä vaatekasoja, tai työpaikan pukukaapissa. Pesukonettakin yritän pyörittää heti kun on noin koneellinen vaatteita kasassa (tämä liittyy etenkin lasten vaatteisiin).
Edelliset ovat johtaneet siihen, että vaatteeni ovat paremmassa järjestyksessä. Tiedän paremmin mitä minulla on, jolloin ei tule tarvetta ostaa lisää. Olen suorastaan ylpeä siistihköstä kauluspaitakaapistani.

Edellisen lisäksi olen alkanut ostamaan vaatteita käytettynä. Kontista ja kierrätyskeskuksesta saa varsin mainiossa kunnossa olevia kauluspaitoja vitosella. Kun alennuskauluspaita maksaa parikymppiä ja normaalihinnat ovat jossain 30-40 euron välillä, niin tuollahan ostaa jo neljästä kahdeksaan kauluspaitaa. Usein vielä laadukkaitamerkkejä.

Olen myös löytänyt uuden toppatakin, tumman pitkän takin, verkkarit metsätöihin, hupparin tai pari, lähes käyttämättömät kävelykengät, puvuntakin, jonkin olopaidan, kaulaliinoja ja vaikka mitä. Kassalla ei paljoa joudu maksamaan. 

Niinpä ostan uutena vain housuja, sukkia (tosin nykyisillä pärjännee vielä pitkään), boksereita ja aluspaitoja. Sekä ehkä jotain erityisharrastusvaatteita, kuten teknisiä paitoja.

Edellisen lisäksi olen alkanut seuraamaan Lidliä entistä tarkemmin. Tajusin näet, että sieltä ostettuja tuotteita voi sovittaa kotona ja palauttaa kolmen kuukauden sisällä, niin saa rahat takaisin. Eli viimeinen esteeni ostaa Lidlistä käytännössä mitä tahansa hävisi.

Lidlin malli on sinällään ovela. Myydään vaihtelevia vaatteita, vuodenaikojen mukaan. Aluspaitoja ja boksereita on myynnissä aika usein, mutta tyyliin ulkoiluvaatteita keväisin ja syksyisin. Useimmiten laatu on hyvää ja hinta kohtuullinen. Esimerkiksi ulkoilukenkiä katselin pitkään. Halvimmillaan olisi löytynyt 100 eurolla, sitten Lidlissä oli olisikos ollut 25 eurolla myynnissä trekkingkengät jotka ovat nyt palvelleet mallikkaasti ehkä puolitoista vuotta.

Tähän kun liittää ajoittaiset vierailut Lidlin poistomyymälään (viimeksi yhdeksän bokseria yhdeksällä eurolla), niin päädyn seuraaviin päätelmiin.

Minulla menee vuodessa vaatteisiin ehkä puolet vähemmän rahaa kuin aiemmin, vaikka aiemminkin ostin mielestäni halvalla. Olettaisin, että omien vaatteideni osalta puhutaan satasista vuodessa. Eikä edes kovinkaan monesta.

Lisäksi minulla on laajempi skaala vaatteita, jotka ovat paremmin esillä ja käytössä. Eli saan enemmän "tehoja" irti vaatekaapistani. 

Arki on helpompaa. En sinällään saa suurta iloa siististä vaatekaapista, mutta saan iloa siitä, että en joudu miettimään asiaa tai etsimään vaatteita. Plussaa tuokin.

Ekologisuus on plussaa. Kun ostaa vähemmän ja myös osan käytettynä, on se myös luonnon kannalta kiva asia. Ei nyt ehkä se päämotivaattori, mutta kiva lisäbonus.

Aika kiva juttu on tämä. Tietyissä rajoin asia pätee myös lasten tapauksessa (joissa on omat haasteensa, kuten kasvaminen ja omat mielipiteet). Siihen taidan palata toisessa bloggauksessa.

17.1.2019

Brexit tulee: mitenkäs siihen sijoittajana reagoisin?


No jopas jopas. Briteillä on paha pulmatilanne: haluavat eroon Euroopan Unionista, mutta mieluusti siten, että edut jäävät ja yhteisvastuu lähtee. Sitten eivät saaneet tuota vaan saivat kompromissin. Kompromissi ei kelpaa, joten sitten lähestytään kovaa brexitiä jossa kaikki ottavat kuonoon.

Lehdissä on spekuloitu eri vaihtoehdoilla. Alkaa näyttää siltä, että niitä on jäljellä enää vain kaksi
  1. Kova brexit. Kerralla poikki, ja sitten tapahtuu kaikenlaista.
  2. Uusi kansanäänestys, jonka jälkeen joko ei eroa tai kohta 1, kova brexit.
En usko malliin missä Euroopan Unionin kanssa lisäneuvotellessa ehdot enää kovasti muuttuisivat nykyisistä, kahdesta syystä.

Ensinnäkään, briteillä ei ole omaa visiota jota tarjota esimerkiksi Pohjois-Irlannin tilanteeseen. Joten eipä siinä ole sitten paljoa sovittavaa.

Toisekseen, Euroopan Unionilla ei taatusti ole halua joustaa nykyistä pidemmälle. EU:n kannalta kyse on käytännössä kohtalonkysymyksestä.

Jos brittien annettaisiin valita ne osat EU:n toiminnasta jotka haluavat, ja osassa voisi jättää väliin, niin sen jälkeen varmaan toistakymmentä valtiota lähtisi saman tien. Unkari ja Puola haluaisivat kehitystuet mutta irti oikeusvaltio- ja maahanmuuttosuunnasta, Italia ja Kreikka talouden ohjausmekanismeista, nyt alkuun. Suomessakin heräisi keskustelu että otettaisiinko kaikki muu paitsi vapaa liikkuvuus. Täällä kun on ihmeellistä hinkua palata menneeseen aikaan jota ei koskaan ole ollut.

Sen jälkeen Euroopan Unioini olisi todella kaukana yhdessä tekemisestä, olisi vain nyyttäripöytä. Ja koska jokainen haluaisi tuoda nyyttäreihin vähemmän kuin syö, kaatuisi kuvio omaan mahdottomuuteensa.

Niinpä brittien toive siitä, että EU käytännössä tuhoaisi itsensä jotta britit hyötyisivät, ei tunnu kovinkaan realistiselta.

Mutta sitten sijoittamisen suuntaan. Joskus pari vuotta sitten brexit-äänestys lähestyi. Ajattelin, että ei se läpi mene, ja ostin kevään ajan ETF-rahastoa Xtrackers FTSE 100 UCITS ETF 1C (XDUK).

Äärettömän selkeästi nimetyssä rahastossa on kyse on sadasta suurimmasta brittifirmasta. Tässä esittelysivulta muuta ranskalainen viiva:
- British blue chip companies listed in GBP on the London Stock Exchange
- 100 largest and most liquid companies
- Weighted by free-float adjusted market capitalisation

Noh, brexit tuli, ja ETF:fän kurssi tippui. Ostin vielä alamäen, mutta kun hinta alkoi nousemaan, laitoin kuukausiostot tauolle.

Tällä hetkellä omistän 886 euron edestä tuota rahastoa. Sijoitus on miinuksella vajaat 3 %, 25 euroa. Tuotto ei siis ole hiponut pilviä.

Mutta nyt sitten mietin omaa brexit-strategiaani. Markkinoilla on tapana aaltoilla, ja esimerkiksi kovan brexitin tapauksessa kurssit saattaisivat sukeltaa enemmän kuin ehkä talouden tunnuslukujen merkeissä olisi syytä.

Voi siis olla, että laittaisin kovan brexitin tapauksessa taas jollain 100-200 eurolla kuussa ostotoimeksiantoa sisään. Sitten pysyisin ostolaidalla kunnes pahin aaltoilu on takanapäin, ja kurssien noustessa lähemmäs lähtöpistettä lopettaisin säännölliset kuukausiostot.

Britit ovat nimittäin iso talous ja monien isojen firmojen koti. Sisämarkkinallakin on kokoa. Vaikka brexitistä mitä seuraisi, niin ei nyt kuitenkaan maailmanloppua. Myös after-brexit-britanniassa olisi ihan kiinnostavaa olla mukana.

Jos taasen syntyy jotain kompromissia, niin sitten en tekisi mitään.

Tässä kohden kysymys: näettekö brexitissä sijoittamisen mahdollisuuksia, vai kannattaisiko vain pysyä kaukana kun aaltoilee?

Photo by Chris Lawton on Unsplash.

13.1.2019

Miksi kauppakeskusten kuolema ei pelota minua (sijoittajana)?


Yhdestä viime vuoden lopun ostoksesta en näemmä ole muistanut raportoida. Se sai minut pohtimaan laajemmin kauppakeskusten tilannetta. Mutta hoidetaan ensin faktat alta pois. Väliviikolla ostin hieman lisää Cityconia: yhteensä sata osaketta hintaan 1,648 euroa kappaleelta.

Perussyy oli se, että kurssi oli taas tippunut. Olen laatinut rajat milloin lisää ostan, ja sitä suunnitelmaa noudatan enkä kysele fiiliksiäni aina kun olen painamassa osta-nappulaa. Mutta taustalla on isompikin päättelyketju, jonka avaan alla. Aiemminkin olen tätä sivunnut, nyt menen ehkä vähän pidemmälle pohdinnoissa.

Kauppakeskukset - ja siten kauppakeskuksia omistavat yritykset kuten Citycon - ovat jos nyt eivät myrskyssä niin tuntuvassa aallokossa. Verkkokaupan osuus myydyistä tuotteista kasvaa. Muutos näkyy myös Suomessa: tovi sitten BR-lelut meni konkurssiin.

Lisäksi epäilen, että tavaroiden ostamisesta siirrytään vähemmän konkreettisten tavaroiden ostamiseen. Lapset saavat joululahjaksi rahaa Playstation-tilille, lelujen sijaan. Näkyy ainakin minun perheessäni, tosin voi liittyä myös lasten vanhenemiseen. Iäkkäitä ovat jo, kaikki koulussa ja kaikkea.

Olisi monia syitä miksi vältellä Cityconia, miksi sitten ostan lisää?

(1) Hinta on jo matala. P/E ei nyt paljoa kerro REITtien maailmasta, mutta katsoo miten katsoo, niin Cityconin arvo on tippunut edellämainituista syistä. Jos ostaa osaketta jonka kurssi on jo tippunut kun tulevaisuutta epäillään, on epätodennäköisempää, että kurssi tippuisi kun yrityksen tulevaisuutta ryhdyttäisiin epäilemään.

(2) Osinkotuotta on hyvällä tolalla. Osinkoa ei kannata liikaa tuijottaa, mutta vähän huomaan silti tuijottavani. Kun tulee ihan kivasti euroja tilille kun kuitenkin kaupoissa käydään ja kassavirtaa syntyy, niin kiva.

(3) Cityconilla on periaatteessa järkevä strategia. Yhtiö pyrkii eroon syrjäisemmistä tiloistaan, ja pyrkii satsaamaan kasvukeskuksiin hyville paikoille, tyyliin ratojen varteen jne. Toiminta-alue on pääosin vakaat pohjoismaat, joten suurta yhteiskuntariskiä ei ole.

(4) Vaikka kauppojen osuus pieninisi, niin muita tulee tilalle. Esimerkiksi vastikää laajennetussa Isossa Omenassa toimii entistä isompi elokuvateatteri, Espoon kaupungin palvelukeskittymä kirjastoineen, terveysasemia ja sensemmoista.

Kun tähän lisää ravintoloiden suuren määrän, niin painopiste on liukunut asioiden hoitamisen ja viihtymisen suuntaan. Mutta tilojen omistajalle lienee aika sama miksi saa tiloja vuokrattua, kunhan saa.

(5) Myös kasvokkaista tapaamista kaivataan. Esimerkiksi Ikea pyrkii (tosin aina omiin tiloihin) kaupunkien keskustoihin, ja pyrkii luomaan mallia jossa myymälässä testataan ja sovitaan, mutta logistiikka tuo tavarat suoraan kotiin. Eli myymälällä ja asioinnilla on roolia, mutta enemmän koordinaatiomielessä.

Edellinen johtaa siihen, että tarvitaan edelleen "lippulaivamyymälöitä". Ne ovat kyllä pienempiä, mutta niitä silti on.

(6) Uutta voi tulla tilalle. Aiemmin oli uutta ja jännää kun kauppakeskuksissa alkoi olla keilahalleja ja elokuvateattereita. Viime vuosien uutuuksia ovat esimerkiksi pakohuoneet. Tilaa tarvitaan. Niin kauan kun sitä halutaan kauppakeskuksista, Citycon lähettää minulle osinkoja.

o o o

Näen kauppakeskukset entisen ajan torin korvikkeina. Kyllä tiloja, missä tavataan, tarvitaan. Se, mitä niissä tiloissa tehdään, on toinen juttu. Voi olla, että bisnes hiipuu, mutta sinällään ydintarve tilalle on ja pysyy.

Ylläreitä voi tulla. 3D-printtaus voi pikku hiljaa muuttaa kaupan alaa samoin kuin verkkokauppa on jo muuttanut. Jos R-Kioskin tilalla tulee korttelin printtausasema, niin Prismat ja Citymarketit alkavat myös olla ahtaalla.

Loppuun nippelitietoa. Omistan nyt 0,00013 prosenttia Cityconista. Aiempia Citycon-bloggauksiani löytyy muuten täältä.

5.1.2019

Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 1/2019: Sijoitusvarallisuus tippuu, miinusta tulee ja viekää minut maakuoppaani lepäämään

Se on uusi vuosi. Iloista on, kun pääsee tekemään sijoitusten ja varallisuuden välikatsausta. Vähemmän iloista on, kun pääsee näkemään paljonko varallisuudesta on hävinnyt joulukuun aikana. Mutta kaikkeen tottuu. Mennään graafeihin.


Huomaatteko nuo kaksi käyrää? Sininen jatkaa tasaista nousua. Se kertoo paljonko euroja olen sijoittanut. Punainen käyrä, jota voitaisiin kutsua punaisen kyyneleen käyräksi, näyttää miten paljon edellisen päälle on kertynyt tuottoa.

Jos sama lukuina, niin sijoitusvarallisuuteni on nyt satasiin pyristäen 63 400 euroa. Se on 3000 euroa vähemmän kuin kuukautta aiemmin. Kaikkien aikojen ennätyksestäni - viime syyskuusta - on tullut miinusta 6200 euroa.


Tässä kuvassa näkyvät sekä sijoitetut eurot että varallisuuden arvonmuutos. Viime kuussa sijoitin lisää 1450 euroa.

Tosin on tässä risukasassa yksi auringonsädekin mukana. Myin ennen vuodenvaihdetta vajaalla tonnilla Nestettä (osin verotussyistä, ostanen kyllä niitä takaisin jossain vaiheessa). Osakkeet eivät ole enää listoissa mukana, eurot eivät ole vielä tilillä. En nyt lähtenyt "leikkikorjailemaan" tilastoja, mutta näkyy ensi kuun vaihteen seurannassa.

Myös kokonaisvarallisuus laskussa


Isossa kuvassa muutos nyt ei ole kovinkaan dramaattinen. Sain ostaa loppuvuonna asuntoni loppuosan omaksi. Sen seurauksena kokonaisvarallisuus hyppäsi lähelle puolta miljoonaa, ja velat päälle 200 000 euroon. Nyt sekä varallisuus, velat että niiden erotus ovat hitusen laskussa.

On ihan lohdullista, että tämän suurempia eroja graafissa ei ole. Mutta toisaalta, tästä graafista nyt ei voi paljoa muutenkaan tulkita. Joten katsotaan seuraavaa.


Tässä graafissa näkyy kuukausitason muutos varallisuudessani viimeisen runsaan vuoden ajalta, alkuun tosin esillä on kolmen kuukauden keskiarvoja. Vuosi sitten joulukuussa ostin auton joka veti niin säästötiliä kuin sijoituksia miinukselle (eli myin vähän rahastoja). Muutoin on plussamerkkistä ollut, mutta viimeiset kolme kuukautta poikkeavat.

Kun viime kuun osalta huomioi lisäeurot säästötileillä, lainojen pienentymiset ja sijoitusten tippuneet arvot, niin noin tonnin verran miinuksella olin. Ei nyt kauhean paha.

Sekä loka- että joulukuussa tuli sijoituksissa takkiin. Marraskuun kohdalla tyhjensin säästötilejä tuohon asunnonostoon (varainsiirtovero ja vastaavaa). Kaikkineen siis on nyt kolmisen kuukautta putkeen tullut +/- 3000 euroa miinusta. Olisi kiva jos ei enää ensi kuussa.

Laskentatapani mukaan varallisuuteni karttui vuoden aikana 47 700 eurolla. Aika kivasti, miltei 4000 euroa kuussa. Tämä on vähän kyseenalainen tapa laskea, koska mukana on muutos arviosta asunnon hinnassa. Toisaalta sain ostaa loppuasunnon omaksi, ja tuolla hinnalla sen saisi myytyä, joten ei tämä ihan perätönkään tapa hahmottaa asiaa ole.

Jos unohdan nuo "tasearvon korotukset", niin varallisuuden arvonnousu olisi sitten ollut hitusen päälle 13 000 euroa. Ihan hyvin vuonna jolloin tuo asunnonosto vei euroja säästötileiltä ja loppuvuonna kurssit kyykkäsivät.

Huolet pois, kyllä se siitä


Vaan ei hätää. Päivät pitenevät ja jollain aikataululla tilanne tasaantunee. Jos meinaa ahdistus hiipiä puseroon, mainitsen itselleni seuraavaa.


  • Asun nyt noin 350 euroa halvemmalla kuin aiemmin (vaikka huomioi lisääntyneet lainanlyhennykset korkoineen). Jää rahaa säästöön tai sijoittamiseen.
  • Edelliseen liittyen: lainani lyhenevät vajaalla 800 eurolla kuussa. Varallisuus lisääntyy vaivihkaa.
  • Sain peräti pienen palkankorotuksen ja keväällä seuraa yleiskorotus. Tilille tullee pian päälle satanen enemmän kuin kuussa ennen, verojen jälkeen.

Eli kaikkineen oma talous on ollut hyvällä tolalla, ja nyt se on vielä hieman paremmalla tolalla.

Osakemarkkinat nyt sahaavat. Kun kurssit laskevat, ostan enemmän. Se voi - ideaalitilanteessa - tarkoittaa sitä, että ostan halvemmalla. Onhan tässä paljon epävarmuuksia, ja edessä voi olla vuosien maltillinen vaihe. Tiedä vaikka jahtaisin sijoituksieni kanssa vuosikymmeniä 70 000 euron rajaa.

Mutta toisaalta: osakemarkkinoilla on tapana niin yli- kuin alireagoida kaikenmoisiin uutisiin, ja laskua seuraa useimmiten nousu. Pitkässä jouksussa kannattaa pysytellä mukana pelissä. Muutama hyvä uutinen voi muuttaa tilanteen taas toisenlaiseksi.

3.1.2019

Ja ostoksilla: automobiilia amerikanmaalta


Pahoittelut tylsistä bloggauksista. Vielä ennen uutta vuotta vielä yksi ostoraja osui kohdalle. Ostin 25 osaketta Fordia kappalehinnalla 8 dollaria. Tylsää tämä on minustakin, sillä olen ostanut Fordia pieniä eriä kohta kolme kuukautta. Mutta kun kurssi tippuu, niin on hyvä tilaisuus minulle painaa ostohintaa alaspäin.

Aiemmat bloggaukseni Fordista löytyvät täältä.

En nyt mitään uutta osaa sanoa. Yrityksen hinta on ollut halpa (ihan hyvästä syystä, liiketoimintahaasteita) ja nyt se on vielä halvempi, pääosin yleisen notkahduksen seurauksena.

Ensisijaisesti tässä on kuse siitä, että pidän kiinni suunnitelmistani. Jos niitä miettii aina uusiksi, joutuu miettimään paljon ja tekee luultavasti vielä tyhmiä improvisointeja.

1.1.2019

Osingot vuonna 2018, ja miltä näyttää tuleva vuosi?

Kuun vaihteessa on kivaa, kun pääsee tekemään kuunvaihteen yhteenvetoja. Vuodenvaihteessa vasta kivaa onkin, kun pääsee tekemään vuositason yhteenvetoja. Ensimmäisenä lähden liikkeelle osingoista.

Tässä kuvassa ovat osinkoni vuodesta 2013 alkaen, jolloin ensimmäisen kerran omistin osinkoja maksavia yrityksiä. Viime vuoden osinkokertymä oli 1554 euroa. Seuraan tililleni tulevia osinkoja, eli välittäjästä riippuen verot on jo maksettu.

Verrattuna aiempiin vuosiin kasvutahti on melko tasaista. Vuonna 2017 oli pieni notkahdus kuin vaihdoin välittäjiä, jälkisiivosin avioeroon liittyviä asioita ja kaikenlaista. Vuoden 2016 graafi oli hitusen korkea kun Lynxin puolella veroja ei peritä osingoista samaa tahtia kun niitä tilille tulee, vaan tasataan verotuksessa. Ensi vuonna tulee hieman samaa, kun minulla on taas vähän omistuksia Lynxin puolella.

Osingoiksi muuten lasken myös pääomalainojen takaisinpalautukset, S-osuuksien tuotot ja kaiken vastaavan, millä nimellä niitä nyt kutsutaankaan.

Olen tähän osinkokertymään jo tyytyväinen. Jo noilla summilla pääsen uudelleensijoittamaan ihan iloiseen tahtiin. Noin 130 euroa kuukaudessa on ihan oikeaa rahaa, ja jos tekisi taloudessa tiukkaa, niin tuosta summasta voisi jo hakea turvaa.

Kumulatiivinen osinkokertymä nousee pikku hiljaa pystympään, kun osinkosummat kasvavat. Hitusen vajaat 5500 euroa olen saanut tässä vuosien varrella osinkoina.

Tässä ovat sitten osingot kuukausittain viime ja tänä vuonna. Nousua on lähes jokaisena kuukautena. Suomelainen osingonmaksu (tai omistukseni) painottui maalis-huhtikuuhun, jolloin oli tuntuvaa nousua ja toukokuussa miinusta.

Lokakuun nousu on pääosin Nesteen ansiota - Neste ryhtyi maksamaan osinkoa kahdesti vuodessa. Muiden kuukausien hyppäykset ovat lähinnä seurausta siitä, että olen ostanut pikku hiljaa lisää osakkeita, myös neljästi vuodessa osinkoa maksavien yritysten sellaisia.

Sitten vielä edellisen graafin sisarpuoli, eli osingot kuukausittain, mutta kumulatiivisesti tarkasteltuna. Tästäkin näkee, että merkittävin nousu syntyi keväällä, mutta kyllä tuo ero kasvoi tasaisesti ihan vuoden loppuun asti.

Miltä näyttää osinkovuosi 2019?


Luulisin, että ensi vuonna edessä ei ole mitään erityistä. Vaikuttaa siltä, että voin ostaa osakkeita nykyiseen, aika tasaiseen tahtiin. Riippuen tosin myös siitä onko mielestäni kohtuuhintaista ostettavaa. Tämä merkitsisi pikku hiljaa tapahtuvaa nousua myös osinkosummissa.

En usko, että yritysten osinkojen nostotahti olisi mitenkään hurjaa. Aika monet yritykset ovat tehneet pikemminkin "statement"-henkisiä prosentin, parin nostoja. On sekin jotain, mutta kansainvälisen politiikan ja talouden kuohuissa luulen, ettei mitään mahtinostoja ole näkösällä.

Varmaan olisitte voineet päätellä, että 2000 euron vuotuinen summa alkaa tuntua houkuttavalta. Siihen on kyllä matkaa 450 euroa, mutta luulisin, että jo nykyisillä omistuksilla ensi vuoden osinkokertymä olisi tyyliin 1700 euron lähimaastossa.

Sitten tuntuisi houkuttelevalta saada osinkoja 200 euroa kuussa, eli 2400 euroa vuodessa. 300 euroa kuussa tulisi täyteen 3600 euron vuotuisilla osingoilla. Sitten 4800, ja 6000 euroa...

Nälkä kasvaa syödessä. Paitsi osinkojen tapauksessa - ne tuovat tarvittaessa ruokaa pöytään. 

Hyvää alkanutta vuotta vaan kaikille.