UA-52254593-1

26.5.2019

Askelia lifestyle-suuntaan: tulossa elämäntapoihin liittyvä sarja bloggauksia

Tämä blogi ottaa pian askelia uusiin suuntiin. Tulossa on sarja pohdintoja liittyen elämäntapoihin, hyvinvointiin ja kaikkeen sellaiseen. Mutta ensin askel taaksepäin.

Viime viikolla minulla oli kolme kiintoisaa pohdintaa itseni kanssa.

Ensinnäkin lueskelin ehdotusta ilmastolautasesta. Siis ehdotuksesta miten kannattaisi syödä jotta kuormitus maapallolle olisi kohtuullinen. Arvannette, etten ole tällä hetkellä mallioppilas. Ei ole juuri kukaan suomalainen. Parantamisen varaa on.

Sitten katsoin tiliotettani. Vaikken tuhlaa, niin voisi sitä käyttää myös vähemmän rahaa kaupassa. Etenkin, kun osa ruuasta menee ekopyttyy. Silkkaa rahan ja resurssien tuhlaamista.

Kolmas hetki koitti uimahallissa. Kävin pitkästä aikaa punnitsemassa itseni. Päälle kolme kiloa lisää sitten viime syksyn, vaikka olen mielestäni syönyt terveellisemmin. Olen tosin tainnut liikkua vähemmän. Mutta silti, huono suunta. Masu kasvaa.

Hieman taustaa. Olen hyvän matkaa päälle nelikymppinen perheenisä. Käytännössä yksinhuoltaja. Sitä kautta arki menee aika lasten ehdoilla. Töissä ei tule liikuntaa. Joten liikkua pitää erikseen, tai työmatkoilla.

Olen myös ylipainoinen. En nyt mielestäni mitenkään älyttömän paljon, mutta silti. Ei se järkevääkään asia ole. Ja etenkin tuo suunta sai minut pohtimaan, että olisi syytä hitusen hienosäätää elämäntapoja. En kaipaa suurta projektia, vaan pitkäaikaista linjanmuutosta.

Bonuksena: kaikki isovanhempani elivät 75-90 -ikävuoden tuntumaan. Eli geenit kunnossa, jos en itse sössi.

Mitä siis nyt suunnittelen?

  • No, ensinnäkin minulle toimii tapa tehdä listoja ja graafeja. Pitää soveltaa sitä myös tähän suuntaan. Rupean seuraamaan pyöräiltyjen työmatkojen määrä, lihattomia päiviä, ostamieni herkkujen määriä jne.
  • Toisekseen toimin skarpimmin jos lupaan asioita julkisesti. Lapsille, työkavereille, kenelle tahansa. Sitten toimin paremmin niiden mukaan. Joten tässä kohden oivaltanette, että kun bloggaan asiasta julkisesti, niin suunnittelun lisäksi parannan todennäköisyyttä toimi suunnitelman mukaan.
  • Kolmannekseen jaan asian osiin, pieniin ja isompiin sellaisiin. Muutama kymmen eri asia - pientäkin - yhdessä vaikuttaa jo ainakin jonkin verran.
  • Neljännekseen, tämä on myös talousasia. Terveelliset elämäntavat ovat myös taloudellisia elämäntapoja.

Lopputuloksena syntyy kenties sarja toimintalogiikkoja, yksittäisiä linjauksia ja pohdintoja, sekä bloggauksia. Mutta nähtäväksi jää.

22.5.2019

Paluu Nokian renkaiden omistajaksi

Kauan sitten omistin Nokian renkaita. Lokakuussa 2015, muuten piru vieköön jo pian neljä vuotta sitten, myin osakkeeni pois. Syyt löytyvät aiemmista Nokian renkaat -bloggauksistani. Syyt kiteytettynä: verotus (oli tulossa tappioita, tasapainotin myymällä voittoja), halusin eroon sijoitusvelasta ja Venäjä-riski pelotti.

No, tuossa olisikos toissa viikolla kurssien laskiessa palasin taas omistajien kerhoon. Ostin ensin 8 osaketta hintaan 26,05 euroa, sitten saman verran hintaan 25,41 ja vielä viimeiset kahdeksan hintaan 24,92 euroa.

Näin minusta tuli jälleen pienomistaja. 24 osakkeet kokonaisarvo on nyt päälle 600 euroa, eli pienistä summista puhutaan.

Miksi sitten paluu Nokian renkaiden omistajiin?

Ei minulla ole ollut mitään syytä olla omistamatta Nokian renkaita. Se on vain tuntunut ihan kunnolla hinnoitellulta viime vuosina. Mutta viime vuoden huipusta kurssi on tullut alas reilusti, ja sitten tuli vielä päälle (joko ohimennyt tai vasta alkanut) kurssilasku.

Tässä on graafi yrityksen kurssihistoriasta. Nyt ollaan tasoilla jonne kurssi nousi joskus 2011. Viimeksi muuten ostin Nokian renkaita aika hyvin vuonna 2014 kurssin ollessa viimeksi alhaalla.

Noh, jos halvemmalla saa, niin ei se ole vielä mikään peruste ostaa. Risan autonkin saa halvemmalla kuin uuden. Kuitenkaan Nokian renkailla ei ole mikään erityisen paljon muuttunut. Tässä helmikuisen vuoden 2018 tulosesittelyn pointit kopioituna suoraan tiedotteesta.
  • Liikevaihto kasvoi 1,5 % ja oli 1 595,6 MEUR (2017: 1 572,5). Vertailukelpoisilla valuutoilla liikevaihto kasvoi 5,7 %.
  • Liikevoitto kasvoi 372,4 miljoonaan euroon (365,4), valuutat vaikuttivat negatiivisesti.
  • Tilikauden voitto oli 295,2 MEUR (221,4. Vuonna 2017 voittoon vaikuttivat negatiivisesti 59 MEUR lisäverot ja korot verovuoteen 2011 liittyen).
  • Osakekohtainen tulos kasvoi 2,15 euroon (1,63).
  • Liiketoiminnasta kertyneet nettorahavarat olivat 536,9 MEUR (234,1). Vuosien 2018 ja 2017 liiketoiminnasta kertyneisiin nettorahavaroihin vaikuttivat vuosien 2007–2011 verokiistat, lisätietoja sivulla 18.
  • Hallitus ehdottaa osingoksi 1,58 euroa (1,56) osakkeelta.
Nuo osingot on jo maksettu, joka selittää osin kurssin laskua.

Käytännössä firma siis teki hitusen paremman tuloksen kuin aiempana vuonna, ja tästä vuodesta odotetaan aika samanlaista kuin edellistä. Hinnan laskiessa P/E-arvo (eli hinta versus tienestit) tietty on suhteessa parempi. Ei Nokian renkaat nyt mikään superhalpa firma ole, mutta laatua kohtuuhintaan, sanoisin. Haasteita on edessä, mutta kenelläpä ei olisi.

Satunnaisena huomiona muuten, että myin aikoinani Nokian renkaita päälle 29 euron hinnalla, ja nyt ostin noin noin 25,4 euron keskihinnalla takaisin. Teinkö hienon peliliikkeen? Voisi tuntua siltä, mutta ei. Jos olisin vain pysynyt omistajakaartissa, niin olisin saanut neljät osingot ja sitä myöten 6,17 euroa osakkeelta. Kun ottaa verot siitä pois, tilille olisi tullut 4,59 euroa. Eli yhteensä hitusen enemmän.

18.5.2019

Osinkojen välikatsaus 5/2019: huhtikuu oli ennätyskuukausi

Uusi kuukausi, uudet huvit. Tosin minun kuukauden vaihteen huvini on aina sama. Käyn joka kuukausi läpi sijoitus- ja varallisuustilanteen (tässä linkki tuoreimpaan) ja joka toinen kuukausi osinkotilanteen. Tässä jälkimmäinen, vuoden ensimmäisen neljän kuukauden mukaan.

Huhtikuu 2019 oli ennätyskuukauteni. Sain osinkoja (joihin lasken myös muun passiivisen tulon, kuten pääomanpalautuksen ja S-osuuskauppojen omistajatilitykset) 538 euroa. Tuo on jo ihan kunnon summa, sillä voisi jo ostella paljon ruokaa tai voi ostaa lisää osakkeita.

Ero osingoissa per kuukausi on tuntuva. Tammikuun määrä oli 36, helmikuun 86 ja maaliskuun 328 euroa. Nämä summat siis aina verojen jälkeen. Jokja kuukausi olen saanut enemmän osinkoja kuin aiempana vuotena. Suunta on siis hyvä.

Tämä kuva näyttää ehkä paremmin sen, mitä edellisessä kuvassa oli jo sisäänrakennettuna. Mikä on kumulatiivinen tilanne kun verrataan vuosia toisiin?

Joka kuukautena tämän vuoden käytä on ollut hitusen viime vuotta ylempänä. Kuun vaihteessa eroa oli 205 euroa - noin 20 % verran.


Kun vertaa vuosia toisiin, niin vielä en pyöri ennätyslukemissa. Tämä vuosi pääsee osinkokertymissä minun elämässäni sijalle neljä. Tosin tuo kolmissija saattaa jäädä taakse jo toukokuun alussa.

Vielä yksi kuva, niistä kun pidän. Tässä kuvassa on sitten kumulatiivinen osinkokertymä. Eli käytännössä montako euroa on tullut ikinä saatua. Tämän hetken summa on vajaat 6600 euroa.

Mikä niissä osingoissa on niin kivaa?

Miksi ihmeessä tykkään osinkoja maksavista yrityksistä, kun voisin vain sijoittaa matalakuluisiin indeksirahastoihin jotka eivät maksa veroa ennen kuin rahat nostetaan ulos, ja jolloin en tekisi tyhmiä sijoitusvirheitä. Niinpä. Tässä vaihtoehtoisia selityksiä:

1) Tykkään löytämisen ja omistamisen ilosta. Jos omistaa vaikka 500 amerikan suurinta yritystä, saa kyllä tuottoja. Muttei voi kävellä omaan kauppaan (Target) ostoksille tuntien suurta ylpeyttä. Tai ainakin pientä, hiljaista ylpeyttä.

2) Osingot ovat konkreettisia. Siinä näkyy tuloksen, ja voi vertailla kuukausia keskenään.

3) Tarvittaessa voi lopettaa sijoittamisen tyystin, ja käyttää osinkoja. Laman aikana varttuneelle sielulleni on kiva tieto, että jos talous sakkaa ja potkut tulee, niin voisi saada elämiseen lisää sellaiset 150 euroa kuukaudessa. On enemmän marginaalia. Toki rahastoa voisi myydä, mutta se vaatisi erillistä tekemistä.

4) Osinkoa maksavat firmat ovat ihan hyviä yrityksiä omistaa. Jos yritys tuottaa tasaista liiketoimintaa ja voittoa josta voi maksaa omistajille, niin on se tehnyt jotain oikein. Toki osinkoja voidaan leikata tai yritys voi vuoden, pari maksaa liikaa osinkoa velkaantuen, mutta silti. Vakaa osinkofirma on usein myös ihan hyvä sijoitus.

5) Ei verotuksesta ikinä tiedä. Tuskin nyt hillittömiä muutoksia tulee, mutta osingoista on jo maksettu vero. Se on kiva juttu siinä mielessä, että niistä ei enää tarvitse maksaa veroa toista kertaa.

6) Olen vähän tyhmä ja selitän tunnepäätöstä mukamas järkevin perustein. Tykkään osingoista kun ne ovat konkreettisia, ei kannattaisi mutta tekee mieli. Tahtoo tahtoo.

Kyse on luultavasti useasta edellämainitusta. Ainakin 1, 2 ja 6 ovat vahvoilla. Pykälä 3 vaikuttanee jossain alitajunnan puolella.

o o o

Tänä vuonna lienee siinä ja siinä, onko osinkosummani yli vai alle 2000 euroa. Seuraava luonteva välietappi olisi 2400 euron vuotuiset osingot. Se olisi mukavat 200 euroa kuussa. Mutta katsotaan.

9.5.2019

Täydennysostoksia: bioöljyä, 5G-tekniikkaa ja sellunkeittoa

Viimeinen viikko on ollut pörsseissä alakuloa. Ja kun kurssit ovat tippuneet, olen tehnyt pieniä täydennysostoja. Tapani mukaan jälleen alle 200 euron summilla.

Nokiaa olen ostanut peräti kolmesti. Ensin 43 osaketta hintaan 4,63 euroa, sitten 44 osaketta hintaan 4,54 euroa ja vielä 44 osaketta hintaan 4,45 euroa kappaleelta. Jos mukaan ynnää vielä parin viikon takaisen ostoksen, niin tässä on tullut ostettua Nokiaa vajaalla 800 eurolla.

Nokian kurssi on tippunut. Lehdissä on spekulaatiota instituutionaalisten sijoittajien osto- ja myyntiprojekteista. Nuo voivat vaikuttaa. Lisäksi vuoden ensimmäisen neljänneksen tulos oli heikompi kuin yleisesti odotettiin. Itse en näe tuota ongelmana, niinhän firma jo etukäteen ilmoitti.

Yleisesti näen Nokian toimivan alalla, joka on kasvussa. 5G-verkko tulee enemmin tai myöhemmin, ja muutoinkin potentiaalia on. Se, kykeneekö yritys olemaan iso sekä iso tekijä markkinoilla että tuottamaan hyvin omistajilleen, on toinen juttu.

Ostin myös UPM:määä, 7 osaketta kappalehinnalla 24,85 euroa. Kurssi pikkaisen laski ja pyrin täydentämään UPM-suuntaani, joten siinäpä se.

Kolmas hankintani oli niin ikään kotimainen. Ostin Nestettä, 6 osaketta hintaan 28,70 euroa. Tähän liittyy taustatarina.

Ihan viime vuoden viimeisinä hetkinä myin hiukan Nestettä. Tuotto oli hyvä, ja tonnilla saa myydä ilman veroseuraamuksia. Mietin, että katselen hiukan ja saatan ostaa ainakin osan noista takaisin.

Noh, Nesteen kurssi lähti sitten ihan saman tien nousuun. Seurasi myös osakesplitti, joten ostorajani ja muut "sisäiset ohjeeni" ovat ihan pihalla. Vaan nyt Neste on laskenut jonkin 10 % siitä, mitä oli splittauksen jälkeen, joten ajattelin hiukan täydentää.

Tosin Nesteestä sanottakoon, että osakekussi on edelleen (verrattuna aiempaan) korkealla. Toki yhtiö on takonut hyvää tulosta ja tuottanut hyvin (siinäpä syitä miksi lisää ostan), mutta ei tässä yhtiön historian halvimpia sisäänostohetkiä eletä.

Mutta saatan ostaa lisää jos kurssi laskee lisää.

5.5.2019

Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 5/2019: Edelleen hymyilyttää

Se on kuunvaihde. Ja kuunvaihde merkitsee sitä, että pääsen analysoimaan sijoitusten ja varallisuuden välikatsaustani. Joten pitemmittä puheitta: saanko esitellä huhtikuun 2019!


Tässä meillä on kuva kahdesta olennaisimmasta muuttujasta. Alempi, sininen alue kertoo sen, kuinka paljon olen tähän mennessä sijoittanut. Pyöristetty summa on 51 100 euroa. Ja koska sijoitusvarallisuuteni on 75 700 euroa, niin sijoittaminen on tuottanut minulle tähän mennessä 24 600 euroa. Kiva, kiva ja kiva!

Viime kuun aikana sijoitin lisää vain 250 euroa. Kun kuukauden aikana sijoitusvarallisuuden nousu oli päälle 2100 euroa, niin tuotto oli ihan mukavalla tolalla. Jos olisin skeptisyyteen taipuvainen, niin toteaisin, että osa tuosta lähti jo kuun ensimmäisinä päivinä pois. Mutten ole skeptinen, joten jipii.

Minulla on triplajuhlat tulossa. Tätä tahtia 3-4 kuukauden kuluttua:
  • Kokonaisvarallisuuteni olisi yli 500 000 euroa.
  • Velkaa olisi alle 200 000 euroa.
  • Ja siten velatonta omaisuutta olisi yli 300 000 euroa.
Pitää varmaan katsella ostanko Pirkan vai jonkun muun pakastemansikkakakun. Etenkin jos nuo kolme muutosta osuvat samalle kuukaudelle.


Kokonaisvarallisuuteni on nyt tuhansiin pyöristettynä 491 000 euroa. Kun lainaa on 202 000 euroa, niin velaton varallisuuteni 289 000 euroa. 

Velaton varallisuus on ylläolevan graafin keltainen viiva, ja se on kyllä kaunis viiva. Tämän vuoden ajan tuossa on näkynyt se, että omistan nykyään asuntoni. Asumiskulut tippuivat, ja niistä jäljellejäävistä asumismenoista osa lyhentää asuntolainaa. Tuon muutoksen kokonaisvaikutus on minulle noin 700 euroa kuukaudessa.

Jännin kuva on kiva säästää viimeiseksi. Tässä näkyy se, mistä tuo vajaan 3000 varallisuuden kasvu koostuu. Säästötilien summa kasvoi tämän graafin mukaan 299 eurolla, oikeasti 300 eurolla. Lainat lyhenivät tasaisen 757 euroa. Sijoitusvarallisuus karttui 2142 eurolla, sisältäen siis sekä lisäsijoitukseni että arvonmuutoksen.

Summa summarum

Mitäs tästä sitten kannattaa sanoa? No, sanonpa että oikeastaan menee kyllä hyvin. Etenkin kun täällä kirjoittaa käytännössä yksinhuoltaja ja kaikkea. Pitää toivoa, että taloudellisesta vinkkelistä mikään ei muutu lähivuosina.

Minulla on alkanut myös viriämään sellainen positiivinen tunne. Aika monessa suunnassa on todettu, että ensimmäinen 100 00 euroa on hankalin sijoitettava, sitten helpottaa. Alan lähestyä tuota rajaa. 

Osingot tuovat mukavasti lisää euroja, ja muutoinkin positiiviset hyppäykset ovat isompia hyppäyksiä kuin aiemmin. Niinpä tämä sijoittaminen jotenkin rullaa vauhdikkaammin vaikka itse käytän vähemmän aikaa kuin aiemmin. Kenties tämä onkin tulevien vuosien teemani, pysy poissa tieltä. 

3.5.2019

Pieni välipäivien täydennysoston: hiukan lisää Nokiaa

Kävipähän tässä niin, että kävin ostoksilla tuossa vapun alla. Ostin hieman lisää Nokiaa, 42 osaketta kappalehintaan 4,737 euroa.

Miksi näin? Hyvä kysymys. Nokia-pottini on nyt jonkin verran päälle 4000 euron kokoluokkaa. Aiemmissa suunnitelmissani olisin ostanut Nokiaa lisää vasta noin euron halvemmalla hinnalla.

Vaan olen miettinyt viimeisen puoli vuotta seuraavaa. Ostotaktiikkani on pikkaisen surkea niiden yritysten suhteen joilla suunta on parempaan. Olen ostanut "kuoppataktiikalla" aina 2 % kurssilaskun välein. Se on monasti toiminut oikein hyvin. Mutta esimerkiksi Koneella on mennyt koko ajan hitusen paremmin, jolloin se on poissa ostolistoiltani.

Täydennän toimintatapaani. Kun minulla on yrityksiä joita haluan ostaa lisää, niin ostan myös "minikuopissa" enkä jää odottamaan vuosituhannen pörssiromahdusta.

Palaan tähän tarkemmin toisessa bloggauksessa. Mutta nyt alkuun hiukan lisää Nokiaa.

21.4.2019

Oppeja maailmalta: miten säännöt ja linjaukset vaikuttavat kauppohin!


Terveisiä maailman toiselta puolelta! Tarkemmin sanottuna Yhdysvalloista. Olen lapsen kanssa reissussa. Täällä on viitisen astetta lämpimämpää kuin kotona, mutta myös sateista. Voih, joskus sitä kaipaa Suomen säätä. Ennusteiden mukaan täällä ollaan menossa aurinkoisempaan päin.

Vaikka olen täällä pääosin turistiretkellä, niin ainahan voi samalla vahtia omistuksia. Kuten tuota cokiksen rekkaa tuossa edessä.

Minulla on tapana miettiä turistiretkillä vaikka mitä, kuten kaupunkisuunnittelua, roskalogistiikkaa ja leikkipaikkojen tarjontaa. Suosikkiharrastuksiani on käydä tavallisissa ruokakaupoissa - siinä näkyy ero kotioloihin hyvin konkreettisesti.

Tämä tarina liittyy rekan takana olevaan kauppaan. Manhattan on pullollaan CVS-kauppoja. En ole vielä edes törmännyt omiin omistuksiini Targettiin ja Whole Foodsiin. Nuo CVS:sät ovat auki noin aina, tai ainakin melkein aina.

CVS on pohjimmiltaan apteekki, siellä myydään lääkkeitä. Vaan koska muutakin saa myydä, niin tuolla on lisäksi melkoinen määrä pesuaineita, talouspapereita ja myös ihan ruokaa. Siis muroja, limsaa, keksejä ja kaikenlaista "kuivatuotetta". Samoin kuin muissa "cornershopeissa", tuoretuotteiden rooli on pieni. Sateenvarjo oli minulle tarpeen, ja tietty sellaisia oli tarjolla.

Suomessa ruokakauppoihin vaikutti pitkään 400 neliön minimikoko. Se näkyy vielä, uudet pienet kaupat ovat useimmiten 600-700 neliöisiä, vanhemmat pienempiä. Apteekit on rajattu selkeästi pois. 

Sen sijaan postin ja kaupan symbioosi lähestyy sataa prosenttia, pian Suomessa ei ole enää erillisiä postikonttoreita kuin muutaman symbolinen lippulaiva.

Monissa maissa - joista nyt naapuri Viro tulee ensimmäisenä mieleen - ruokakauppa on samalla Pikku-Alko. Alkoholin myynti vie ehkä neljänneksen kaupan tilasta, ja on muutoinkin keskeisessä roolissa.

Lisäksi suomessa noin jokainen kauppa on aika kattava valikoimaltaan. Löytyy jauhelihaa, vihanneksia ja tuoretuotteita. Kenties jotain leipomopisteenkin tavaraa. Monissa maissa kaksi kauppaa voivat olla valikoimaltaan hyvin erilaisia, meillä ero on pikemminkin tarjonnan laajuudessa.

On täällä muitakin kauppoja. Eilen törmäsin ihan Alepa+ tasoa olevaan täyden palvelun pieneen ja kalliiseen lähikauppaan. Siellä oli ensimmäinen näkemäni vihannesosasto. Ja kun jättää ydinkeskustan taakseen, löytyy Targetteja ja Costcoja. Siellä ehkä hinnatkin ovat kohtuullisempia - nämä kävelykeskustan kaupat ovat häkellyttävän hintavia verrattuna amerikan hintamaineeseen.

Yhden sijoittamiseen liittyvän oivalluksen olen tehnyt. Olen ajoittain lukenut apteekkiketjuista ("drugstore") sijoituskohteena. En ole asiasta innostunut, olen kokenyt apteekin jotenkin liian rajattuna sektorina. Mutta nyt alan hahmottamaan, että apteekin käsite voi olla paljon laajempi kuin mitä se meillä on.

Aika pitkä matka piti matkustaa tuon oivalluksen takia. Näin sitä maaimalla kiertely opettaa.

14.4.2019

Ostoksilla: Sijoitusyhtiötä ja rakennusyhtiötä

No kävihän sitten niin, että pitkästä aikaa pääsin ostoksille. Kun kurssit tuossa ensin niialivat ja sitten nousivat, niin en ole ostellut mitään päälle kuukauteen.

Vaan kun Lehdon osinko irtosi ja kurssi laski jälleen uusille pakkasennätyksille. Niinpä toteutin ostoslistaani ja ostin 48 osaketta Lehtoa kappalehinnalla 4,15 euroa. Lehdon osakkeeni ovat kunnolla pakkasella, mutta omistusosuus edelleen pieni. Katsellaan. Tästä aiempiin Lehto-bloggauksiini.

Toinen ostokseni on ihan uusi avaus. Ostin ruotsalaista sijoitusyhtiötä Kinnevikiä, 8 osaketta kappalehinnalla 245,5 kruunua. Olenko hurmaantunut tulevista rapujuhlista ja haluaisinko pelata tennistä meren äärellä? Ei ensimmäiseen, en pidä ravuista, mutta jälkimmäinen olisi kyllä kivaa.

No ei, on taustalla jotain ihan puolittaisia argumenttejakin. Palaan niihin uudessa bloggauksessa, sillä nyt lähden vaalivirkailijaksi. Vaalit ovat hienoa aikaa, vaalihommissa on mukavan yhteiskunnallista ja palkkiokin on ihan hyvä. Win-win-win -tilanne!

6.4.2019

Voiko töissä puhua sijoittamisesta, osa 7: Keskustelua pikkujouluissa kollegasijoitusbloggarin kanssa


Katsos katsos. Kenties mehevin bloggausaiheeni viime ajoilta on jäänyt kirjoitusideoiden unholaan. Tuossa pari vuotta sitten aloitin sarjan voiko töissä puhua sijoittamisesta. Kyllä voi, olen puhunut. Tosin varoen ja vähän valikoiden.

Noh, oivalsin tuossa puolitoista vuotta sitten, että eräs (nyttemmin hiljentynyt) sijoitusbloggaaja on myöskin työkaveri. Itseäni nuorempi ja fiksumpi nainen. Varovaisesti asian tarkistin, eikä asiasta pahemmin puhuttu, kunnes...

Tuossa runsas vuosi sitten pikkujouluissa satuttiin siiderit kädessä saman korona-pelin ääreen. Siinä oli kaksi jännää ulottuvuutta.
  • Ensinnäkin se, että pelasin ensimmäisen kerran vuosikymmeniin koronaa. Se oli yllävän kiva peli.
  • Toisekseen se, että pääsi pikkujoulujen tiimellyksessä keskustelemaan sijoittamisesta.
Oma Healtcare Investors oli ainakin yksi yhteinen omistus. Siinä sitten pohdittiin myös metsäyhtiöiden potentiaalisesti kirkasta tulevaisuutta, ja yleisemmin sijoittamista. Ainakin nyt sitä, että mikä siinä on niin hankalaa että monet välttävät sijoittamisen aloittamista, vaikka olisi euroja ja kykyä oppia.

Keskustelun tarkemmat yksityiskohdat ovat jo jääneet mennesyyden sumuiseen syleilyyn. Mutta kivaa oli.

31.3.2019

Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 4/2019: Maaliskuu oli helmikuun veli

Huomenta. Sopivasti sattuvan viikonvaihteen ansiosta pääsen raportoimaan sijoitusten ja varallisuuden tilanteesta jo ennen kuun vaihdetta. Joten, tervetuloa allekirjoittaneen sijoitusvarallisuuden ja ylipäätänsä varallisuuden pariin.


Ja sitten suoraan asiaan. Sijoitusvarallisuuteni on tällä hetkellä 73545 euroa. Se on jonkin verran päälle 1800 euroa enemmän kuin kuukautta aiemmin.

Euroja olen sijoittanut vajaat 51 000 euroa, ja tuottopuolella on vajaat 23 000 euroa.


Tämä on sitten graafi viimeisen kuukauden muutoksesta. Tasainen jo mainittu 1800 euron hyppäys. Kuukauden aikana sijoitin lisää euroja hitusen alle 500 euroa, eli tuottopuolella on noin 1300 euroa.


Kokonaisvarallisuusgraafini ovat niin ikään aika tasaisia, mutta kyllä tuossa jo jonkinmoista suuntaa näkyy. Viime vuoden lopun hyppäys oli seurausta siitä, kun sain ostaa osaomistusasuntoni 20 vuoden takaisella loppuhinnalla. Näihin graafeihin lasken kodin arvon kuitenkin sen mukaan, mitä siitä nyt ainakin saisi, jos kodin myisi.

Varat kasvavat pikku hiljaa. Se merkitsee käytännössä sijoisvarallisuuden kasvua ja säästötileillä olevia euroja. Niiden määrä on kasvanut sitten marraskuun lopun.

Velka taas merkitsee kahden lainan tasaista lyhenemistä. Joka kuukausi lainani lyhenevät noin 750 eurolla. Vuodessa siis noin 9000 eurolla.

Erotus ei nyt paljoa selittelyjä kaipaa. Ilahduttavaa on, että tuo keltainen erotus-viiva nousee mukavan jyrkässä kulmassa. Tällä tahdilla 300 000 euron raja olisi vastassa joskus loppuvuonna. Viimeisen viiden kuukauden aikana varallisuuteni on kasvanut 12 000 eurolla.


Loppuun kuvioista mielestäni kiinnostavin. Viimeisen kuukauden muutos, osiksi purettuna. Velat lyhenivät 757 eurolla, sijoitusvarallisuuden arvo on 1840 euroa suurempi kuin aiemmin, ja säästötileille kertyi 300 euroa enemmän. Kaikkineen siis plussaa tuli kuun aikana hieman alle 2900 euroa.

Ensi kuussa tullee pieni notkahdus. Elämä vie minut ja yhden lapsista Atlantin taakse yhdeksäksi yöksi. Hotelli ja lennot on maksettu, mutta veikkaan, että tonni pari voi mennä säästötilien puolelta. Mutta miksipäs sitä säästäisi, jos ei ikinä tekisi mitään niillä säästöillä.

27.3.2019

Rekrytoin Mikki Hiiren rinnalle Captain Marvelin

Oi noita tunteita, jotka sijottamiseen vaikuttavat. En edes ole erityisen tunteellinen ihminen. Tai siis olen kyllä tunteita kokeva ihminen, mutta tunnekuohuni eivät ole mitään verrattuna teineihin tai muihin tosi tunteikkaisiin tapauksiin.

Tuossa puolitoista kuukautta sitten nimittäin ostin kaksi osaketta Walt Dineytä. Jälleen tapani mukaisesti pieni avaus, ja ryhdyn ostamaan miinus -2 % välein hiukan lisää. Sitten Disneyn kurssi lähti pikku hiljaa tasaiseen nousuun.

No mitä ehdin ajatella tämän runsaan kuukauden aikana. "Nyt se kurssi nousee ikuisesti." "Olen menettänyt kaikkien aikojen sijoitussaumani." "Olisi kannattanut ostaa kerralla niin paljon kuin nyt vain saisi irti." Ja tuonsuuntaista.

Sitten tuli ihan pienenpieni parin päivän alamäki, ja ostin kaksi uutta osaketta Disneytä 107,74 dollarilla.

Huomaan, että minä tarvitsen sijoittajana tuekseni excelin jossa on yritysten nimiä, lukuja ja värikoodeja. Oma fiilikseni on aina ihan pielessä. Niinpä etukäteen päätetty malli tuo tullessaan parempia tuloksia.

Tosin, saatan silti alkaa ostamaan ihan vääriä yrityksiä ihan väärään aikaan. Mutta koska ostan alkuun vain vähän ja sitten lisää kun kurssi sahaa, lieventää se tuota omaa tyhmyyttäni ainakin vähän.

Tarinan lopuksi tarinan alkuun. Kävin viikonloppuna katsomassa Captain Marvelin. Ihan kivaa seikkailuhenkistä supersankarirymistelyä humoristisella otteella, osa uudemmista supersankarielokuvista on ihan liian vakavia. Tosin lentävät ja kaikkeen pystyvät sankarit ovat minusta vähän tylsiä.

No mutta, minä en muistanut siellä teatterissa itselleni äänettä todeta, että hyvä palkolliset. Antakaa mennä. Minulla olette töissä. Tehkää niitä box office -hittejä.

23.3.2019

Ostin ketsuppitehtaan

Olipa kerran muutama viikko sitten. Olen pikku hiljaa kääntänyt sijoittajankatsettani kulutussuuntaan. Monet omistukseni ovat kiinteistöjä, tekniikkaa jne. Kuluttajatuotteiden puolella minulla on ollut hiljaisempaa.

Jenkkijätti Kraft Heinzia olen katsellut "sillä silmällä" jo pitkään. Iso jätti on jos nyt ei ongelmissa, niin kannattavuuteen nähden huonolla tiellä. Kurssi on tasaisesti laskenut. Mutta älkää uskoko minua, uskokaa Googlen hakutulosten kurssigraafia.


Nyt näytän kurssianalyytikkokykyni 30 sekunnissa. Kurssi on laskenut jo kaksi vuotta putkeen. Tänä vuonna on tullut bonusnotkahdus. Ei voi tietää onko lasku tässä.

On miten on, ajattelin kiinnittyä kiinni ketsuppipurkkiin. Niinpä olen viime viikkoina ostanut seuraavasti:
  • Kuusi osaketta hintaan 33,04 dollaria.
  • Toiset kuusi osaketta hintaan 32,38 dollaria.
  • Ja vielä seitsemän osaketta hintaan 31,66 dollaria.
Kokonaisomistukseni on siis euroina vasta vajaa 600 euroa. Nyt sitten ostan lisää ja lisää (jos ja kun kurssi laskee), toivoen, että kyseessä on kuoppa eikä rotkon reuna.

21.3.2019

Pieni hienosäätö sijoitusstrategiaani: osingoilla lisää saman firman osinkoja

Heipä hei, ja hyvää huomenta! Minäpäs tein pienen muutoksen sijoitusstrategiaani. Mutta ensin tarina asiasta.

Nordnetillä on ollut sarja osinkosijoittamista koskevia bloggauksia ja videoita. Jonkun videon laitoin pyörimään bussissa. Sinällään aika tuttua juttua, mutta kävi niin kuin usein käy - sitä oivaltaa jotain uutta kun kuulee jotain vanhaa.

Videolla nimittäin korostettiin kolmea osingon kasvattamisen ulottuvuutta:
  1. Sijoita lisää.
  2. Sijoita firmoihin jotka kasvattavat osinkojaan.
  3. Uudelleensijoita saamasi osingot.
Minulla ykköskohta täyttyy kirkkaasti. Kakkonen on niin ja näin, huomaan myös usein kallistuvani yrityksiin jotka maksavat jo nyt tuntuvaa osinkoa ja joiden osingonkasvuvara ei ole niin hyvä. 

Kolmanteen kohtaa pysähdyin. Kyllä, jokainen osinkoeuro menee kyllä takaisin sijoittamiseen. Mutta yhdistän noita euroja lisäsijoituksiini, ja ostan mitä ostan. Useimmiten osto-ohjelmani mukaan yrityksiä joiden kurssi on tippunut.

Tässä mallissa on ongelmansa. En tule ostaneeksi yrityksiä joilla menee tasaisesti paremmin. Kurssi nousee pikku hiljaa, ei ole aaltoilua eikä ongelmia.

Niinpä ryhdyin miettimään seuraavaa lisälausetta sijoitusstrategiaani (jota minulla ei ole kirjallisena, mutta pitäisi laatia): "Jos saat osinkoja yrityksestä jossa ei ole mitään vikaa, ja jota mielelläsi omistaisit enemmänkin, osta osinkojen verran lisää kyseistä yritystä. Älä mieti osakekurssia tai oikeaa ostohetkeä."

Nordean maksimissaan 1 % välityspalkkio mahdollistaa vaikka 50 euron osakeostot, joten välityspalkkiot eivät ole ongelma.

Kone on hyvä esimerkki tämänsuuntaisesta tapauksesta. Ostin aikoinani Konetta runsaalla 1300 eurolla. Sitten kurssi lähti tasaiseen nousuun. Olen tuolta osin plussalla 36 %. Vuosien varrella Kone on muuttunut suurimmasta yksittäisestä osakeomistuksestani pienten luokkaan, kun olen ostanut paljon lisää muita yrityksiä. Seitsemän vuoden aikana olen saanut osinkoa verojen jälkeen tilille noin 300 euroa.

Niinpä sovelsin tätä mallia heti. Sain Koneelta osinkoa vajaat viisikymppiä. Sitten ostin saman tien kaksi osaketta lisää, hintaan 42,69 euroa.

Jaan siis omistamani yritykset kahtia. Luokkaan voin ostaa lisää ja en halua ostaa lisää. Jos ensimmäisen luokan yritys maksaa minulle osinkoa, ostan sitten kyseistä firmaa osinkojen verran lisää.

16.3.2019

Osinkojen välikatsaus 3/2019: Hitusen aiempien ennätysten yläpuolella

Huomenta vaan, maailma. Tarkastelen osinkojeni tilannetta aina kahden kuukauden välein. Tässä katsaus helmi-maaliskuun taitteen mukaan.


Ensin kuva osingoista kuukausittain. Tammikuussa osinkoja kertyi - verojen jälkeen - tililleni 36 euroa ja helmikuussa 86 euroa. Eivät nuo nyt mitään isoja summia ole, mutta kyseessä ovat myös vuoden hiljaisimmat kuukaudet.


Kun katsoo kumulatiivista kertymää, niin jonkin verran olen viime vuoden edellä. Kevään osinkosesonki on alkamassa, eli kohta tulee hyppäystä.

Mikä on suunta osingoissani?


Olen ostanut viime aikoina etenkin amerikkalaisia yrityksiä. Lisäksi myös Suomessa ollaan pikku hiljaa siirtymässä useampaan erään osingonmaksussa. Tämä laimentanee maalis-kesäkuun "boostia".

Lienee siinä ja siinä rikkoutuuko tänä vuonna 2000 euron osinkosumma. Viime vuonna sain osinkoja 1553 euroa. Siitä on 450 euron matka tuohon summaan, eli melko pitkä. Toisaalta ostan koko ajan pikku hiljaa lisää osakkeita. 

Toisaalta osinkoja kasvattaa kaksi muuttujaa:
  • Ostan koko lisää osakkeita. En nyt paljoa, mutta kuitenkin. Kyllä se merkitsee myös osinkovirtojen kasvua.
  • Monet yritykset kasvattavat osinkojaan. Eivät nyt paljoa kerrallaan, mutta se kertautuu.
Että semmoista. Osinkojen tilillekertymistä on kiva seurata. Sieltä niitä tilille tulee, eikä tarvitse tehdä juuri mitään.

Jos loppuun pieni irroittelu. Leikitään, että tämän vuoden osinkosummani olisi 2000 euroa. Se on noin 5,5 euroa päivässä. Ei tuolla vuokraa maksa, eikä ulkomailla matkaile. Mutta tuolla söisi joka päivä hampurilaisaterian tai jonkin patongin lennossa - tai kokkaisi perheelle päivällisen.

Tuo ei ole enää leikkirahaa, vaan ihan oikeaa sellaista. Jossain toisessa elämäntilanteessa tuosta olisi jo iloa arjessa, nyt tuo summa lähtee suoraan takaisin sijoituksiin.

13.3.2019

Sihijuomaimperiumini laajenee


Joskus tuossa tammikuun loppupuolella ostin ensimmäistä kertaa eläessäni Coca-Cola Companyn osakkeita. Bloggaus asiasta löytyy täältä. Cokis ei varmaan isompia esittelyitä kaipaa, limonaatia ja muita juomia, alati kasvaen ja tasaisesti osinkoa maksaen.

Noh, sitten kävi niin, että osavuosikatsauksessa kertoivat heikentyneistä olisikos nyt tuottavuusluvuista. Luin vain muutaman uutisen, nopeasti. Minä näin tilaisuuden laajentaa imperiumiani.

Niinpä ostin lisää cokista. Ensin neljä osaketta hintaan 45,96 dollaria, ja sitten toiset neljä osaketta tasasummalla 45 dollaria kappaleelta.

Sen jälkeen kurssilasku loppui. Omistusosuuteni on nyt 14 osaketta, arvoltaan joku 550 euroa. Alku, sanoisin.

En nyt lähde pohtimaan yritystä sitä laajemmin. Sitä löytyy kun googlaa, ja omassa aiemmissakin on jotain ajatuksensuuntaista. Sen sijaan pohdin osinkoa.

Cokis on maksanut vuosineljänneksittäin osinkoa vuodesta 1920. Osinkoa yritys on nostanut 55 vuotta putkeen. Kunnioitettavia lukuja. Mennyt ei ole tae tulevasta, mutta jos osinkoa on maksettu niin lamakausien kuin toisen maailmansodan aikana, niin ei se ole huono saavutus. Cokis voi olla osake jota omistan koko ikäni.

Tällä hetkellä osinko on 0,40 dollaria neljännesvuosittain. Minun 14 osakettani merkitsevät siis 5,6 dollaria neljästi vuodessa. Euroina, verojen jälkeen, tilille tulee ehkä vajaat 4 euroa.

Ihan en tämän varaan voi eläkevuosiani rakentaa, mutta ei tuosta haittaakaan ole.

Loppuun sivuhuomio osingoista. Olen taas viimevuotisen tahdin yläpuolella. Palaan tähän jossain tulevassa bloggauksesta. Olen miettinyt, että pitäisikö asettaa itselle lopputulokseen liittyviä tavoitteita. Tyyliin yli satanen osinkoa jokaisena kuukautena.

Minuun tepsivät selkeät, sisäiset tavoitteet. Jos ei ole iltamenoja tai lasten harrastuksia, kulje julkisilla töihin koko matka. Jos olet kotona koko illan, käy porraskävelemässä tai kävelyllä. Voisinko soveltaa samaa, sisäistä logiikkani myös sijoittamiseen?

o o o

Photo by Jordan Whitfield on Unsplash

9.3.2019

S-Pankki ja uusi, suomalainen indeksirahasto

Kuun vaihde toi Suomen markkinoille uuden indeksirahaston. FIM Passiivinen Eurooppa on S-Pankin ensimmäinen askel indeksimarkkinoille.

Alkuun askel taaksepäin. Indeksirahasto, jota myös passiiviseksi rahastoihin kutsutaan, pyrkii seuraamaan yleistä indeksiä. Sijoituksen kohde voi olla vaikka 500 suurinta amerikkalaista yritystä. Niitä ostetaan ihan matemaattisen mallin mukaan. Ja koska harkintaa ei ole, ovat kulut paljon pienempiä. Ei nimittäin makseta pukumiesten palkkoja.

Sitten itse tarinaan. Rahasto sijoittaa Eurooppalaisiin suurin ja keskisuuriin yrityksiin. Osa firmoista rajataan tosin ulos.

”Periaatteiden mukaisesti rahasto ei sijoita kansainvälisillä sopimuksilla kiellettyjen aseiden valmistajiin, ydinaseiden valmistajiin, tupakan tai viihdekäyttöön tarkoitetun kannabiksen valmistajiin, eikä sellaisiin kaivos-, sähkö- tai muihin yhtiöihin, jotka ovat FIM Varainhoidon poissulkulistalla, vaikka ne sisältyisivät rahaston vertailuindeksiin. Myöskään heikoimpien vastuullisuusluokituksen omaaviin yhtiöihin ei sijoiteta.”

Kyseessä ei ole siis täysin puhdas indeksirahasto, vaan indeksirahasto kevyellä eettisellä twistillä.

Papereissa on yksi puute. Siellä todetaan, että kustannussyistä ei sijoiteta kaikkiin indeksin yhtiöihin. Käytännössä pienellä panoksella mukaan tulevien osuus jäisi niin pienensi, että kulut olisivat turhan suuria.

Tämä on ymmärrettävä argumentti. Itse ei kuitenkaan sitten saanut papereista irti, että kuinka moneen yritykseen sitten ollaan sijoittamassa? Indeksi on MCSI Europe tai jokin sitä vastaava (jännä muotoilu tuokin). Kun rajaus oli suuret ja keskikokoiset yritykset, niin oletettavasti puhutaan hieman päälle 400 yrityksen indeksistä. MCSI Europeen kuuluu kaksi muutakin luokittelua.

Eli lieviä moitteita. Materiaali on vielä epäselvää. Tarkentuu varmaan kun ryhtyvät listaamaan mitä kaikkea on omistuksessa.

FIMmin sivuilla oli myös maininta siitä, että A-sarjan hallinnointipalkkio on 0,49 % ja C-sarjan 0,19 %. Käytännössä varmaan jollain 10 000 euron kertasijoituksella pääsee kiinni samaan matalammilla kuluilla. Ymmärrettävää, muttei ilmene materiaaleista.

Eli tarkkuus olisi hyvä juttu. Kyllä kaupan auetessa hyllyt voi olla jo siististi järjestelty, vaikka hopun ymmärtääkin.

Kiva juttu


Noh, synnytyskivuista viis. Rahasto on kiva laajennus indeksirahastomaailmaan. Jos sattuu olemaan S-Pankin asiakas, niin ei tarvitse lähteä muihin suuntiin indeksirahastojen perässä.

0,49 % kulut ovat ihan linjassa kilpailijoiden kanssa. Seligsonilla hallinnointipalkkio on 0,44 % ja jotain minimaalisia merkintäkuluja. Handelsbankenilla Eurooppa-indeksirahaston kulut ovat näemmä enää 0,2 %, Nordea 0,4, OP 0,39 % ja merkintä- sekä lunastuspalkkioita. Ei tuossa kovinkaan isoa eroa synny enää pankkien välillä. Minimipanostus on muuten 10 euroa.

Itse en ole tähän rahastoon sijoittamassa. Esimerkiksi Nordnetin * kautta kun löytyy muun muassa kuluttomia pohjoismaisia indeksirahastoja ja mahdollisuus ostaa ETF-rahastoja.

Jossain toisessa maailmassa tilanne voisi olla toisin. Tosin, minulla on pohdinnassa herkkuihin tuhlattujen eurojen sijoittaminen jonkun rahaston kautta jota en muuten osta. Sen listan ehdokkaiden joukkoon tämä rahasto pääsee.

o o o

* Merkityt linkit ovat affiliate-linkkejä, joiden klikkaamisesta tämän blogin ylläpitäjälle voidaan maksaa, käsittääkseni jos kirjautuu uutena asiakkaana sisään ja ryhtyy sijoittamaan.

3.3.2019

Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 3/2019: Paluu tasaiselle maltillisen kasvun uralle

Uusi kuu, uusien graafien aika. Tervetuloa tutustimaan sijoitusten ja varallisuuden välikatsaukseeni.

Sijoitusvarallisuuteni on nyt 71 705 euroa. Siinä on hieman päälle 1300 euroa enemmäin kuin kuukautta aiemmin. Olen sellaisen 21 500 euroa plussalla, eli siis sen verran enemmän on sijoitusvarallisuutta kuin mitä olen sijoittanut.

Tässä graafissa näkyy muutos suhteessa viime kuukauteen. Aika maltillista, sanoisin. Sijoitin viime kuussa 600 euroa lisää euroja, ja sijoitusten arvonnousu oli sitten 725 euroa.

Nyt mennään tylsiin kuviin. Tässä on kuvio kokonaisvarallisuudestani. Mökille ja kodille olen laskenut "varman päälle" arvon (eli nopeasti saisi myytyä), enkä niitä muuta. Eli muutos on sitten lainanlyhenystä ja sijoitusvarallisuuden kasvua.

Kokonaisvarallisuus on pyöristettynä 487 000 euroa, puoli miljoonaa on ulottuvilla. Velka pieneni hieman. Edellisten yhdistelmä, eli velkojen ja varallisuuden erotus, on pyöristettynä 283 000 euroa. Eli velaton 300 000 euroa on niin ikään ulottuvilla.

Jännää.


Viimeinen kuva on kiinnostavin. Kuvassa on viimeisen kuukauden aikainen muutos eroteltuna.

Kaikkineen varallisuutta kertyi lisää 2132 euroa. Ihan kivasti, sellaiset 76 euroa päivässä. Säästötileille siirsin lisää vain 50 euroa, sijoitusvarallisuus kasvoi 1325 euroa, ja lainat lyhenivät 757 euroa.

Eipä tässä sen kummempia. Kiva suunta. Tämänkaltaisia kuukausia kun tulisi yksi toisensa perään, niin tyytyväinen olisin. Tosin nyt keväällä on ohjelmassa parikin ulkomaanmatkaa, joka taatusti iskee näihin lukuihin.

24.2.2019

Omat paheet euroiksi rahastoon?


Yllättävän moni suomalainen sijoittaa Veikkauksen peleihin 700 euroa kuukaudessa. Minun tekisi mieli sanoa heille kaikille, että muutamassa vuosikymmenessä olisitte miljonäärejä jos vain sijoittaisitte kyseiset eurot.

Moni suomalainen myös tupakoi. Minun tekisi mieleni sanoa heille, että tekee paha keuhkoille, ja jos sijoittaisitte nuo eurot, niin rikkaita olisitte. Ja tiedän, että nikotiini on koukuttavaa, mutta onnea.

Niin, on helppo heittää kivillä vieraisiin pöytiin. Omat paheet ja kummallisuudet ovat luonnollisia, muiden outoja. Ja vaikkapa ilmastonmuutoksen suhteen on Suomessa tärkeää tehdä vaikka mitä, kunhan nyt ei Suomessa eikä nyt ainakaan omassa taloudessa. Tai muiden pitää tinkiä sosiaalietuuksista, kunhan ei nyt tingitä niistä, mitä etuisuuksia itse saan.

Sitten koitti parisuhdehetki. Puoliso mainitsi reissussa, että “voisit syödä vähemmän herkkuja. Ja ajattele jos sijoittaisit ne eurot, niin kuinka rikkaaksi tulisit.”

Tiedättekös sellaiset hetket, kun tajuaa, että olisi sitä voinut itseäänkin tarkastella. En ole musiikki-ihmisiä, mutta silti tuli mieleen seuraava:

    Puhu äänellä jonka kuulen,
    sanoilla jotka ymmärrän,
    runoilla jotka käsitän.

Happoradiolta. Tämmöistä se on kun tapailee viisasta naista. Se kehittelee tälläiselle (omasta mielestään toimivaan) logiikkaan ja järkeilyyn tukeutuvalle tyypille niin aukottoman argumentin, että menee suojista ja defensseistä läpi ihan saman tien. Eikä voi kun sanoa, että hieno argumentti, samaa mieltä.

Sillä jos nyt rehellinen olen, niin eihän sitä nyt tarvitsisi herkun herkkua. Olisin vähän  laihempi ja ehkä myös terveempi. Hyvä mieli nyt herkuista voi tulla, mutta hyvä mieli voi tulla vaikka mistä.

Niinpä pohdittiin seuraavaa. Ryhdyn seuraamaan paljonko menee euroja herkkuihin. Limpparit, sipsit, karkit, pullat ja vastaavat. Voi olla isompi summa kuin luulen, mutta kymppejä kuussa kuitenkin. Sitten sijoitan saman summan euroja valitsemaani rahastoon.

En siis ole - ainakaan alkuun - syömässä yhtään vähempää herkkuja. Näenpähän vain, että minkä verran euroja keskimäärin kuussa menee. Leikitään vaikka 30 euroa kuussa. Laitan sen rahastoon johon en muutoin sijoita. Sitten, kenties joskus, ostan herkkuja vain 15 eurolla, ja voisin laittaa rahastoon 45 euroa kuussa. Eli palkitsisin itseni siitä, kun en osta. Lopulla minusta tulee käänteinen karkkimiljonääri.

Yksityiskohtaista toteutustapaa vielä mietin. Palaan tähän tulevissa bloggauksissa. Maaliskuun alusta siis alkaa seuranta.

16.2.2019

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, eli tarina osinkojen menetyksestä

Joskus pari vuotta sitten tarkastelin ETF:fää Global X Superdividend. Nimestä voi jo päätellä, että ETF:fään kuuluu globaalisti tuntuvia osinkoja maksavia yrityksiä. Käytännössä siis kyse on tilanteessa jossa osinkoa saa paljon, mutta arvonnousua ei ole ajateltavissa.


Tässä on Nordean graafi ETF:fän kurssista. Hinta on ollut parhaimmillaan päälle 25 dollaria, viime vuodet päälle 20 tienoilla. Sahausta on.

Suunnitelmani oli seuraava. Ostaisin tätä ETF:fää tyylini mukaan aina kun kurssi laskisi 2 %. Koska aaltoilua tulisi, niin sitten keskihintani painuisi alaspäin samaa tahtia kuin kuukaisittainen osinkojen määräni kasvaisi.

Aloitin ostot päälle 22 dollarin hinnalla. Ostin pari erää lisää. Sitten hinta vakiintui päälle 20 dollariin, ja jäin odottamaan kurssilaskua.

Sitten se kurssilasku tuli! Jippii. Kun menin säätämään ostotoimeksiantoa, niin osta-painike oli harmaana. Perkule! Postia Nordealle. "Asia liittyy uuteen säätelyyn liittyen arvopapereiden välitystoimintaan." (muistista, en pääse viesteihin kun se on Nordealla rikki.)

Eli  kun ei ole materiaalia kielillä joita ymmärrän (enkä voi itse vakuuttaa, että englantini on hyvä), niin monet mielestäni mainiot jenkkiperäiset ovat poissa vaihtoehdoista. Esimerkiksi Vanguardin rahastot, joka on rahastojen suhteen noin paras firma ikinä. Sääli.

Kävin tsekkaamassa vielä että olisikos Lynxillä toisin. Ei ollut. Niinpä tyydyin, ja ostin euroillani jotain muuta.

Tämän seurauksena syntyi rinnakkainen todellisuus, jota ei ollut. Omistan nyt Global X:sää 60 osaketta, ostohinnassa 21,54 dollaria. Nykykurssi on vajaat 19 dollaria. Miinuksella olen siis 14 %, noin 160 euroa. Osinkoa saan kuutisen euroa kuussa.

Jos tarina olisi mennyt toisin, olisi ostopaikkoja tullut runsaasti. Omistaisin nyt varmaan jonkin päälle 200 osaketta ja keskihinta olisi alle 20 dollarin lukemissa. Olisin ostanut myös tähänastisessa "kuoppaennätyksessä". Osinkoa tulisi lisäksi 20-30 euroa kuussa. Tosin olisi sitten jäänyt montaa muuta asiaa ostamatta.

Semmoista se on, jotain tekee ja jotain ei. Tämä kuitenkin minua harmittaa niin että ihan mieleni pahoitin, sillä minulla oli suunnitelma joka olisi mennyt juuri niin kuin suunnittelun. Mutta se yksi laatikko olikin harmaa.

10.2.2019

Palkkasin Mikki Hiiren hommiin



Uusi avaus. Puoliksi järki- ja puoliksi tunnehankinta, väitän. Ostin loppuviikosta kaksi osaketta Walt Disneytä, hintaan 109,83 dollaria osakkeelta. Tämä on minulle uusi pelinavaus.

Disneytä olen kyllä pohtinut jo aiemmin. Huvipuistojen ja “Disney-leffojen” lisäksi repertuaarissa on vaikka mitä, kuten Marvel-elokuvia ja ESPN:nän urheilua. Vakaantasaista meininkiä.

Muistaakseni viimeksi viime kesänä mietin tätä suuntaa, mutta päälle 20 P/E (eli hinta/tienestit) on karkoittanut kauemmaksi. Aiemminkin olen Disneytä pohtinut sijoituskohteena.

Nyt sitten kotiin tuli Viisas raha -lehti. Siellä pohdittiin Disneytä ja sitä, kuinka P/E-arvo on tippunut 15 tienoille. Kävi niin kuin usein käy, jos on oma näkemys joka saa tukea ulkoa, niin se vahvistaa omaa näkemystä. Joten ostoksille.


Mitäs seuraavaksi? Kaksi osaketta merkitsee, että omistan Disneytä päälle 200 eurolla. Kyse ei ole vielä yritysvaltauksesta. Kuluneen vuoden aikana yrityksen kurssi on sahannut 100-120 dollarin välissä. Tästä eteenpäin ostan lisää perustaktiikkani mukaisesti aina, jos kurssi tippuu 2 % aiemmasta ostoksestani. Eli jos kurssi käy 100 dollarin tienoilla, olisin ostanut kenties neljä erään.

Mikiltä terveisiä kaikille!

6.2.2019

Verovenkslailua ja hitusen Nesteen myyntiä

Vuoden vaihteessa havahduin. 1000 eurolla saa myydä omaisuuttaan ilman, että tulee veroseuraamuksia. Tämä koskee myös osakkeita.

Olen kerran ennenkin tähän tilaisuuteen tarttunut. Nyt oli aika. Olin nimittäin katsellut Nesteen osakkeitani. Päälle 100 % voitolla, ja sahausta löytyy osakkeen hinnassa. Myisinkö osan, ja ostaisin sitten jotain muuta tai samaa hieman halvemmalla takaisin?

Päädyin myymään 14 osaketta Nestettä kappalehintaan 67,38 euroa osakkeelta. Ajattelin, että katson sitten vuodenvaihteen jälkeen asiaa uusiksi.

Noh, vuodenvaihteen jälkeen alkoi hillitön kurssinousu, ja nyt Nesteen kappalehinta on vaatimattomasti 84 euroa osakkeelta. Ei tullut kurssilaskua, tuli kurssinousu. Jos nyt ostaisin tuolla hinnalla saman verran osakkeita, olisi siinä ja siinä olisinko edes plussalla (vaikka 30 % veroedun huomioi).

Ei tämä silti harmita, kuin ehkä vähän. Luulen, että Nesteen kurssi tulee vielä sahaamaan. Lisäksi tavoittelen mallia ettei yhden osakkeen osuus olisi yli 5 % sijoituksistani. Se raja on nykyisellä 70 000 euron sijoitusvarallisuudellani, eli 3500 euroa per firma. Neste oli yli tuon, nyt on rajoilla. Edelleenkin Nokia on tuon rajan yllä.

Ei minulla nyt mitään pakkoa ole tuossa tilanteessa myydä, mutta jos jostain myyn, niin tuon huomioin. Ja yleisellä tasolla en osta enää lisää kun osuus salkussa on tarpeeksi suuri. Jos kurssi nousee, niin se tulee tuohon päälle.

Nesteen myynnin ansiosta minulla on peräti päälle 1000 euroa sijoitustilillä (ja säästötileillä pari tonnia ylimääräistä jos haluaisin niitä sijoittamiseen siirtää). Ei kassa nyt kauhean tuntuva ole, toisaalta ihan tarkoituksella ostin lisää kun loppuvuonna kurssit laskivat. Mitäs iloa on sijoittamiseen varatuista euroista jos niitä ei sijoita?

2.2.2019

Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 2/2019: Sijoitusvarallisuus ensimmäisen kerran yli 70 000 euroa!

Nonniin. Jippii. Nyt on sijoitusvarallisuus yli 70 000 euroa. Ensimmäistä kertaa ikinä. Täsmällinen summa oli nyt kuunvaihteessa 70 380 euroa.

Oli jo nimittäin aikakin. Koko syksyn ajan varallisuus pyöri 65-70 000 euron välissä, ja jo vuotta aiemminkin olin lähellä. Periaatteessa koko viime vuosi tuli siis pyörittyä siinä oven vieressä. Vielä siten, että koko ajan sijoitin lisää.

Tässä on kuva sijoitusvarallisuudestani. Alempi eli sininen graafi kertoo sijoitettujen eurojen määrän. Se on kasvanut tasaisesti. Ylempi eli punainen kertoo sitten arvonnousun, ja siinä oli tuntuva hyppäys.

Tässä on samaa tarinaa toisin kuvattuna. Sininen kertoo paljonko olen sijoittanut euroja, ja punainen kertoo arvonmuutoksesta. Loppuvuosi meni kovasti miinukselle. Vaikka viime kuussa arvonnousua tuli noin 6500 euroa, ei se vielä paikkaa viime syksyn tiputusta. Mutta kiva silti.

Tässä on kuva kokonaisvarallisuudestani. Velat jatkoivat hidasta laskemistaan. Varoissa taas on tuon kurssinousun verran hyppäystä ylöspäin. Edellisten seurauksena edellisten erotus - eli varallisuuteni - nousi ihan selkeästi. Sitä on nyt 281 000 euroa. 300 000 euron rajapyykki alkaa olla jo näkösällä.


Viimeinen kuva on kiinnostavin: miten viime kuukausi meni. Noh, aika lailla mainiosti. Kaikkineen plussaa kertyi 8000 euroa. Aika hyvin yhdeltä kuukaudelta. 

Kivaa on myös nähdä kasvaneen lainojenlyhennuksen vaikutus. Kun asunto on oma, menee vähemmän rahaa vuokraan tai vastikkeisiin ja enemmän lainanlyhennyksiin. Tässä kohden graafeja tuo näkyy, lainat lyhenevät sellaisella vajaalla 800 eurolla kuussa.

o o o

Joten mitäs tässä, ihan kivasti menee. Ensi kuussa voivat taas graafit osoittaa eri suuntaan. Mutta se on ensi kuun tarina se.

31.1.2019

Tunneostosten tunneostos: limonaatia, limonaatia...

Kävipäs niin, että on ollut työkiireitä. Sen lisäksi olin markkinointia sivuavassa tilaisuudessa, jossa Coca-Colan mainoksessa telmivät lumessä lumisessa Lapissa. Tuli kiva fiilis ja jano.

Ei ollut cokista tarjolla missään, ei edes ostettavana. Lisäksi ei pidä jouda liikaa limsaa etteivät hampaat kärsi. Niinpä ajattelin sitten, että jos en juomaa saa, niin minäpäs ostan sitten muutaman osakkeen.

Niinpä minusta tuli varsin pian ensimmäistä kertaa eläessäni Coca-Colan osakkeenomistaja. Kolme osaketta päätyi minulle hintaan 47,61 ja toiset kolme hintaan 47,17 dollaria. Niinpä omistan nyt jo päälle 200 eurolla limonaatitehdasta (lisukkeilla).

Kyllä, tämä oli rehellinen tunneostos. Myöhemmin samoilla reissuilla ostin tyyliin 4 eurolla limua lentokentältä. Ei harkintaa, vain fiilistä.

No okei, tunnen minä Coca-Colan. Eiköhän noin jokainen sijoitusta harrastava yhtiön tunne.

Plussia:

  • Vakaa yhtiö. On maksanut osinko jonkun kohta 100 vuotta, mukaan lukien toisen maailmansodan. Osinkoa on nostettukin pitkään.
  • Kerralla tulee maailmanlaajuinen hajautus.
  • Brändi on noin tunnetuin mitä löytyy. Sillä voi ratsastaa.
  • Minun vinkkelistäni on kiva omistaa myös kuluttajatuotteita tekeviä yrityksiä, niitä en paljoa omista.
Miinuksia:
  • Hinta on tuntuvahko. P/E-arvo huitelee 20 toisella puolen.
  • Onko markkina jo kyllästynyt? Kuinka isoksi voi kasvaa kun on jo jättiläinen?
  • Jos terveystrendit voimistuvat, onko se huono juttu ykköstuotteelle?
Noh, en nyt lisää ostele ellei hinta ala kovasti tippumaan. Voi olla, että jäi ainutkertaiseksi jutuksi. Osinkoa muuten alkaa tulemaan peräti 2,34 dollaria neljästi vuodessa. Sillä ostaa jo aika monta limonaatia.



20.1.2019

Perheen talous, osa 4: vaatteiden ostaminen itselleni käytettynä


Tervetuloa perheen talous -sarjan pariin. Tällä kertaa vuorossa vaatteiden ostaminen käytettynä. Kertauksena: olen päälle nelikymppinen mies, käytännössä yksinhuoltaja, ja kotona asuu kaksi kouluikäistä. Kuva puvuntakeista on kuvapankista, ei kotoani.

Ensin askel menneeseen. Olen aina ollut voisiko sanoa "en niin paljon vaatetukseen satsaava." Miehenä se on kohtalaisen helppoa - siisti kuuluspaita päälle ja housut jalkaan, niin on työkunnossa. Säännöllinen suihkussakäynti on plussaa.

Ei sillä, onhan se ihan kiva pukeutua siististi. Mutta muoti tai muut asiat eivät ole minua paljoa ikinä liikuttaneet. Ja sanan siististi sijaan käyttäisin ehkä enemmänkin muotoilua riittävän siististi.

Edellämainittu on johtanut siihen, että olen ostanut vaatteita itselleni harvakseltaan. Olen vilkuillut Dressmannin alennusmyyntejä ja Lidlistä saa usein hyvää halvalla. Olen ajatellut, että olen käyttänyt vaatteisiin melko vähän euroja.

Mutta asia ei ole ihan noin yksinkertainen, olen nimittäin myös:

  • Olen tehnyt tarpeellisia hankintoja, turhaan. Tyyliin vaatekaapin perukoilla on pari fleece-välipaitaa urheilu- ja ulkoilutarkoituksiin. Se on ihan riittävästi, mutta kun toinen niistä on ollut jossain häviksissä niin pitkään, että olen unohtanut sen olemassaolon. Sitten olen ostanut kolmannen. Ja vaikka halvalla saisi, niin turha ostos on silti turha. 
  • Olen tehnyt spontaaneja hankintoja, turhaan. "Katsos, sukkia halvalla." Kotona on sitten ollut säkillinen parittomia sukkia joita en ole jaksanut parittaa. Olen tosissani, kerran tein  tunnin työn ja löysin 53 paria tai lähes paria (joita voin parina käyttää).
Eron jälkeiset vuodet ovat tehneet minusta, uskoakseni, paremman vaatteiden ostajan ja käyttäjän. Nimittäin on tapahtunut seuraavaa:
  • Olen siistinyt vaatekaappeja. Lisäksi minulla on paljon vaatekaappitilaa. Tämän seurauksena vaatteet ovat paremmassa järjestyksessä, tyyliin muutkin paidat kuin kauluspaidat mahtuvat henkareihin.
  • Olen hankkiutunut turhasta eroon. Jos en ole jotain kauluspaitaa tai t-paitaa vuosiin käyttänyt, niin sitten olen laittanut ne kierrätykseen. Samoin ne bokserit, jotka aina sivuuttaa kun eivät ole niin kivoja, päätyivät roskiksen perukoille. 
  • Olen parantanut "käyttöastetta". Välttelen sitä, että kaapin pohjalla tai huoneen nurkassa on epämääräisiä vaatekasoja, tai työpaikan pukukaapissa. Pesukonettakin yritän pyörittää heti kun on noin koneellinen vaatteita kasassa (tämä liittyy etenkin lasten vaatteisiin).
Edelliset ovat johtaneet siihen, että vaatteeni ovat paremmassa järjestyksessä. Tiedän paremmin mitä minulla on, jolloin ei tule tarvetta ostaa lisää. Olen suorastaan ylpeä siistihköstä kauluspaitakaapistani.

Edellisen lisäksi olen alkanut ostamaan vaatteita käytettynä. Kontista ja kierrätyskeskuksesta saa varsin mainiossa kunnossa olevia kauluspaitoja vitosella. Kun alennuskauluspaita maksaa parikymppiä ja normaalihinnat ovat jossain 30-40 euron välillä, niin tuollahan ostaa jo neljästä kahdeksaan kauluspaitaa. Usein vielä laadukkaitamerkkejä.

Olen myös löytänyt uuden toppatakin, tumman pitkän takin, verkkarit metsätöihin, hupparin tai pari, lähes käyttämättömät kävelykengät, puvuntakin, jonkin olopaidan, kaulaliinoja ja vaikka mitä. Kassalla ei paljoa joudu maksamaan. 

Niinpä ostan uutena vain housuja, sukkia (tosin nykyisillä pärjännee vielä pitkään), boksereita ja aluspaitoja. Sekä ehkä jotain erityisharrastusvaatteita, kuten teknisiä paitoja.

Edellisen lisäksi olen alkanut seuraamaan Lidliä entistä tarkemmin. Tajusin näet, että sieltä ostettuja tuotteita voi sovittaa kotona ja palauttaa kolmen kuukauden sisällä, niin saa rahat takaisin. Eli viimeinen esteeni ostaa Lidlistä käytännössä mitä tahansa hävisi.

Lidlin malli on sinällään ovela. Myydään vaihtelevia vaatteita, vuodenaikojen mukaan. Aluspaitoja ja boksereita on myynnissä aika usein, mutta tyyliin ulkoiluvaatteita keväisin ja syksyisin. Useimmiten laatu on hyvää ja hinta kohtuullinen. Esimerkiksi ulkoilukenkiä katselin pitkään. Halvimmillaan olisi löytynyt 100 eurolla, sitten Lidlissä oli olisikos ollut 25 eurolla myynnissä trekkingkengät jotka ovat nyt palvelleet mallikkaasti ehkä puolitoista vuotta.

Tähän kun liittää ajoittaiset vierailut Lidlin poistomyymälään (viimeksi yhdeksän bokseria yhdeksällä eurolla), niin päädyn seuraaviin päätelmiin.

Minulla menee vuodessa vaatteisiin ehkä puolet vähemmän rahaa kuin aiemmin, vaikka aiemminkin ostin mielestäni halvalla. Olettaisin, että omien vaatteideni osalta puhutaan satasista vuodessa. Eikä edes kovinkaan monesta.

Lisäksi minulla on laajempi skaala vaatteita, jotka ovat paremmin esillä ja käytössä. Eli saan enemmän "tehoja" irti vaatekaapistani. 

Arki on helpompaa. En sinällään saa suurta iloa siististä vaatekaapista, mutta saan iloa siitä, että en joudu miettimään asiaa tai etsimään vaatteita. Plussaa tuokin.

Ekologisuus on plussaa. Kun ostaa vähemmän ja myös osan käytettynä, on se myös luonnon kannalta kiva asia. Ei nyt ehkä se päämotivaattori, mutta kiva lisäbonus.

Aika kiva juttu on tämä. Tietyissä rajoin asia pätee myös lasten tapauksessa (joissa on omat haasteensa, kuten kasvaminen ja omat mielipiteet). Siihen taidan palata toisessa bloggauksessa.

17.1.2019

Brexit tulee: mitenkäs siihen sijoittajana reagoisin?


No jopas jopas. Briteillä on paha pulmatilanne: haluavat eroon Euroopan Unionista, mutta mieluusti siten, että edut jäävät ja yhteisvastuu lähtee. Sitten eivät saaneet tuota vaan saivat kompromissin. Kompromissi ei kelpaa, joten sitten lähestytään kovaa brexitiä jossa kaikki ottavat kuonoon.

Lehdissä on spekuloitu eri vaihtoehdoilla. Alkaa näyttää siltä, että niitä on jäljellä enää vain kaksi
  1. Kova brexit. Kerralla poikki, ja sitten tapahtuu kaikenlaista.
  2. Uusi kansanäänestys, jonka jälkeen joko ei eroa tai kohta 1, kova brexit.
En usko malliin missä Euroopan Unionin kanssa lisäneuvotellessa ehdot enää kovasti muuttuisivat nykyisistä, kahdesta syystä.

Ensinnäkään, briteillä ei ole omaa visiota jota tarjota esimerkiksi Pohjois-Irlannin tilanteeseen. Joten eipä siinä ole sitten paljoa sovittavaa.

Toisekseen, Euroopan Unionilla ei taatusti ole halua joustaa nykyistä pidemmälle. EU:n kannalta kyse on käytännössä kohtalonkysymyksestä.

Jos brittien annettaisiin valita ne osat EU:n toiminnasta jotka haluavat, ja osassa voisi jättää väliin, niin sen jälkeen varmaan toistakymmentä valtiota lähtisi saman tien. Unkari ja Puola haluaisivat kehitystuet mutta irti oikeusvaltio- ja maahanmuuttosuunnasta, Italia ja Kreikka talouden ohjausmekanismeista, nyt alkuun. Suomessakin heräisi keskustelu että otettaisiinko kaikki muu paitsi vapaa liikkuvuus. Täällä kun on ihmeellistä hinkua palata menneeseen aikaan jota ei koskaan ole ollut.

Sen jälkeen Euroopan Unioini olisi todella kaukana yhdessä tekemisestä, olisi vain nyyttäripöytä. Ja koska jokainen haluaisi tuoda nyyttäreihin vähemmän kuin syö, kaatuisi kuvio omaan mahdottomuuteensa.

Niinpä brittien toive siitä, että EU käytännössä tuhoaisi itsensä jotta britit hyötyisivät, ei tunnu kovinkaan realistiselta.

Mutta sitten sijoittamisen suuntaan. Joskus pari vuotta sitten brexit-äänestys lähestyi. Ajattelin, että ei se läpi mene, ja ostin kevään ajan ETF-rahastoa Xtrackers FTSE 100 UCITS ETF 1C (XDUK).

Äärettömän selkeästi nimetyssä rahastossa on kyse on sadasta suurimmasta brittifirmasta. Tässä esittelysivulta muuta ranskalainen viiva:
- British blue chip companies listed in GBP on the London Stock Exchange
- 100 largest and most liquid companies
- Weighted by free-float adjusted market capitalisation

Noh, brexit tuli, ja ETF:fän kurssi tippui. Ostin vielä alamäen, mutta kun hinta alkoi nousemaan, laitoin kuukausiostot tauolle.

Tällä hetkellä omistän 886 euron edestä tuota rahastoa. Sijoitus on miinuksella vajaat 3 %, 25 euroa. Tuotto ei siis ole hiponut pilviä.

Mutta nyt sitten mietin omaa brexit-strategiaani. Markkinoilla on tapana aaltoilla, ja esimerkiksi kovan brexitin tapauksessa kurssit saattaisivat sukeltaa enemmän kuin ehkä talouden tunnuslukujen merkeissä olisi syytä.

Voi siis olla, että laittaisin kovan brexitin tapauksessa taas jollain 100-200 eurolla kuussa ostotoimeksiantoa sisään. Sitten pysyisin ostolaidalla kunnes pahin aaltoilu on takanapäin, ja kurssien noustessa lähemmäs lähtöpistettä lopettaisin säännölliset kuukausiostot.

Britit ovat nimittäin iso talous ja monien isojen firmojen koti. Sisämarkkinallakin on kokoa. Vaikka brexitistä mitä seuraisi, niin ei nyt kuitenkaan maailmanloppua. Myös after-brexit-britanniassa olisi ihan kiinnostavaa olla mukana.

Jos taasen syntyy jotain kompromissia, niin sitten en tekisi mitään.

Tässä kohden kysymys: näettekö brexitissä sijoittamisen mahdollisuuksia, vai kannattaisiko vain pysyä kaukana kun aaltoilee?

Photo by Chris Lawton on Unsplash.

13.1.2019

Miksi kauppakeskusten kuolema ei pelota minua (sijoittajana)?


Yhdestä viime vuoden lopun ostoksesta en näemmä ole muistanut raportoida. Se sai minut pohtimaan laajemmin kauppakeskusten tilannetta. Mutta hoidetaan ensin faktat alta pois. Väliviikolla ostin hieman lisää Cityconia: yhteensä sata osaketta hintaan 1,648 euroa kappaleelta.

Perussyy oli se, että kurssi oli taas tippunut. Olen laatinut rajat milloin lisää ostan, ja sitä suunnitelmaa noudatan enkä kysele fiiliksiäni aina kun olen painamassa osta-nappulaa. Mutta taustalla on isompikin päättelyketju, jonka avaan alla. Aiemminkin olen tätä sivunnut, nyt menen ehkä vähän pidemmälle pohdinnoissa.

Kauppakeskukset - ja siten kauppakeskuksia omistavat yritykset kuten Citycon - ovat jos nyt eivät myrskyssä niin tuntuvassa aallokossa. Verkkokaupan osuus myydyistä tuotteista kasvaa. Muutos näkyy myös Suomessa: tovi sitten BR-lelut meni konkurssiin.

Lisäksi epäilen, että tavaroiden ostamisesta siirrytään vähemmän konkreettisten tavaroiden ostamiseen. Lapset saavat joululahjaksi rahaa Playstation-tilille, lelujen sijaan. Näkyy ainakin minun perheessäni, tosin voi liittyä myös lasten vanhenemiseen. Iäkkäitä ovat jo, kaikki koulussa ja kaikkea.

Olisi monia syitä miksi vältellä Cityconia, miksi sitten ostan lisää?

(1) Hinta on jo matala. P/E ei nyt paljoa kerro REITtien maailmasta, mutta katsoo miten katsoo, niin Cityconin arvo on tippunut edellämainituista syistä. Jos ostaa osaketta jonka kurssi on jo tippunut kun tulevaisuutta epäillään, on epätodennäköisempää, että kurssi tippuisi kun yrityksen tulevaisuutta ryhdyttäisiin epäilemään.

(2) Osinkotuotta on hyvällä tolalla. Osinkoa ei kannata liikaa tuijottaa, mutta vähän huomaan silti tuijottavani. Kun tulee ihan kivasti euroja tilille kun kuitenkin kaupoissa käydään ja kassavirtaa syntyy, niin kiva.

(3) Cityconilla on periaatteessa järkevä strategia. Yhtiö pyrkii eroon syrjäisemmistä tiloistaan, ja pyrkii satsaamaan kasvukeskuksiin hyville paikoille, tyyliin ratojen varteen jne. Toiminta-alue on pääosin vakaat pohjoismaat, joten suurta yhteiskuntariskiä ei ole.

(4) Vaikka kauppojen osuus pieninisi, niin muita tulee tilalle. Esimerkiksi vastikää laajennetussa Isossa Omenassa toimii entistä isompi elokuvateatteri, Espoon kaupungin palvelukeskittymä kirjastoineen, terveysasemia ja sensemmoista.

Kun tähän lisää ravintoloiden suuren määrän, niin painopiste on liukunut asioiden hoitamisen ja viihtymisen suuntaan. Mutta tilojen omistajalle lienee aika sama miksi saa tiloja vuokrattua, kunhan saa.

(5) Myös kasvokkaista tapaamista kaivataan. Esimerkiksi Ikea pyrkii (tosin aina omiin tiloihin) kaupunkien keskustoihin, ja pyrkii luomaan mallia jossa myymälässä testataan ja sovitaan, mutta logistiikka tuo tavarat suoraan kotiin. Eli myymälällä ja asioinnilla on roolia, mutta enemmän koordinaatiomielessä.

Edellinen johtaa siihen, että tarvitaan edelleen "lippulaivamyymälöitä". Ne ovat kyllä pienempiä, mutta niitä silti on.

(6) Uutta voi tulla tilalle. Aiemmin oli uutta ja jännää kun kauppakeskuksissa alkoi olla keilahalleja ja elokuvateattereita. Viime vuosien uutuuksia ovat esimerkiksi pakohuoneet. Tilaa tarvitaan. Niin kauan kun sitä halutaan kauppakeskuksista, Citycon lähettää minulle osinkoja.

o o o

Näen kauppakeskukset entisen ajan torin korvikkeina. Kyllä tiloja, missä tavataan, tarvitaan. Se, mitä niissä tiloissa tehdään, on toinen juttu. Voi olla, että bisnes hiipuu, mutta sinällään ydintarve tilalle on ja pysyy.

Ylläreitä voi tulla. 3D-printtaus voi pikku hiljaa muuttaa kaupan alaa samoin kuin verkkokauppa on jo muuttanut. Jos R-Kioskin tilalla tulee korttelin printtausasema, niin Prismat ja Citymarketit alkavat myös olla ahtaalla.

Loppuun nippelitietoa. Omistan nyt 0,00013 prosenttia Cityconista. Aiempia Citycon-bloggauksiani löytyy muuten täältä.

5.1.2019

Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 1/2019: Sijoitusvarallisuus tippuu, miinusta tulee ja viekää minut maakuoppaani lepäämään

Se on uusi vuosi. Iloista on, kun pääsee tekemään sijoitusten ja varallisuuden välikatsausta. Vähemmän iloista on, kun pääsee näkemään paljonko varallisuudesta on hävinnyt joulukuun aikana. Mutta kaikkeen tottuu. Mennään graafeihin.


Huomaatteko nuo kaksi käyrää? Sininen jatkaa tasaista nousua. Se kertoo paljonko euroja olen sijoittanut. Punainen käyrä, jota voitaisiin kutsua punaisen kyyneleen käyräksi, näyttää miten paljon edellisen päälle on kertynyt tuottoa.

Jos sama lukuina, niin sijoitusvarallisuuteni on nyt satasiin pyristäen 63 400 euroa. Se on 3000 euroa vähemmän kuin kuukautta aiemmin. Kaikkien aikojen ennätyksestäni - viime syyskuusta - on tullut miinusta 6200 euroa.


Tässä kuvassa näkyvät sekä sijoitetut eurot että varallisuuden arvonmuutos. Viime kuussa sijoitin lisää 1450 euroa.

Tosin on tässä risukasassa yksi auringonsädekin mukana. Myin ennen vuodenvaihdetta vajaalla tonnilla Nestettä (osin verotussyistä, ostanen kyllä niitä takaisin jossain vaiheessa). Osakkeet eivät ole enää listoissa mukana, eurot eivät ole vielä tilillä. En nyt lähtenyt "leikkikorjailemaan" tilastoja, mutta näkyy ensi kuun vaihteen seurannassa.

Myös kokonaisvarallisuus laskussa


Isossa kuvassa muutos nyt ei ole kovinkaan dramaattinen. Sain ostaa loppuvuonna asuntoni loppuosan omaksi. Sen seurauksena kokonaisvarallisuus hyppäsi lähelle puolta miljoonaa, ja velat päälle 200 000 euroon. Nyt sekä varallisuus, velat että niiden erotus ovat hitusen laskussa.

On ihan lohdullista, että tämän suurempia eroja graafissa ei ole. Mutta toisaalta, tästä graafista nyt ei voi paljoa muutenkaan tulkita. Joten katsotaan seuraavaa.


Tässä graafissa näkyy kuukausitason muutos varallisuudessani viimeisen runsaan vuoden ajalta, alkuun tosin esillä on kolmen kuukauden keskiarvoja. Vuosi sitten joulukuussa ostin auton joka veti niin säästötiliä kuin sijoituksia miinukselle (eli myin vähän rahastoja). Muutoin on plussamerkkistä ollut, mutta viimeiset kolme kuukautta poikkeavat.

Kun viime kuun osalta huomioi lisäeurot säästötileillä, lainojen pienentymiset ja sijoitusten tippuneet arvot, niin noin tonnin verran miinuksella olin. Ei nyt kauhean paha.

Sekä loka- että joulukuussa tuli sijoituksissa takkiin. Marraskuun kohdalla tyhjensin säästötilejä tuohon asunnonostoon (varainsiirtovero ja vastaavaa). Kaikkineen siis on nyt kolmisen kuukautta putkeen tullut +/- 3000 euroa miinusta. Olisi kiva jos ei enää ensi kuussa.

Laskentatapani mukaan varallisuuteni karttui vuoden aikana 47 700 eurolla. Aika kivasti, miltei 4000 euroa kuussa. Tämä on vähän kyseenalainen tapa laskea, koska mukana on muutos arviosta asunnon hinnassa. Toisaalta sain ostaa loppuasunnon omaksi, ja tuolla hinnalla sen saisi myytyä, joten ei tämä ihan perätönkään tapa hahmottaa asiaa ole.

Jos unohdan nuo "tasearvon korotukset", niin varallisuuden arvonnousu olisi sitten ollut hitusen päälle 13 000 euroa. Ihan hyvin vuonna jolloin tuo asunnonosto vei euroja säästötileiltä ja loppuvuonna kurssit kyykkäsivät.

Huolet pois, kyllä se siitä


Vaan ei hätää. Päivät pitenevät ja jollain aikataululla tilanne tasaantunee. Jos meinaa ahdistus hiipiä puseroon, mainitsen itselleni seuraavaa.


  • Asun nyt noin 350 euroa halvemmalla kuin aiemmin (vaikka huomioi lisääntyneet lainanlyhennykset korkoineen). Jää rahaa säästöön tai sijoittamiseen.
  • Edelliseen liittyen: lainani lyhenevät vajaalla 800 eurolla kuussa. Varallisuus lisääntyy vaivihkaa.
  • Sain peräti pienen palkankorotuksen ja keväällä seuraa yleiskorotus. Tilille tullee pian päälle satanen enemmän kuin kuussa ennen, verojen jälkeen.

Eli kaikkineen oma talous on ollut hyvällä tolalla, ja nyt se on vielä hieman paremmalla tolalla.

Osakemarkkinat nyt sahaavat. Kun kurssit laskevat, ostan enemmän. Se voi - ideaalitilanteessa - tarkoittaa sitä, että ostan halvemmalla. Onhan tässä paljon epävarmuuksia, ja edessä voi olla vuosien maltillinen vaihe. Tiedä vaikka jahtaisin sijoituksieni kanssa vuosikymmeniä 70 000 euron rajaa.

Mutta toisaalta: osakemarkkinoilla on tapana niin yli- kuin alireagoida kaikenmoisiin uutisiin, ja laskua seuraa useimmiten nousu. Pitkässä jouksussa kannattaa pysytellä mukana pelissä. Muutama hyvä uutinen voi muuttaa tilanteen taas toisenlaiseksi.

3.1.2019

Ja ostoksilla: automobiilia amerikanmaalta


Pahoittelut tylsistä bloggauksista. Vielä ennen uutta vuotta vielä yksi ostoraja osui kohdalle. Ostin 25 osaketta Fordia kappalehinnalla 8 dollaria. Tylsää tämä on minustakin, sillä olen ostanut Fordia pieniä eriä kohta kolme kuukautta. Mutta kun kurssi tippuu, niin on hyvä tilaisuus minulle painaa ostohintaa alaspäin.

Aiemmat bloggaukseni Fordista löytyvät täältä.

En nyt mitään uutta osaa sanoa. Yrityksen hinta on ollut halpa (ihan hyvästä syystä, liiketoimintahaasteita) ja nyt se on vielä halvempi, pääosin yleisen notkahduksen seurauksena.

Ensisijaisesti tässä on kuse siitä, että pidän kiinni suunnitelmistani. Jos niitä miettii aina uusiksi, joutuu miettimään paljon ja tekee luultavasti vielä tyhmiä improvisointeja.

1.1.2019

Osingot vuonna 2018, ja miltä näyttää tuleva vuosi?

Kuun vaihteessa on kivaa, kun pääsee tekemään kuunvaihteen yhteenvetoja. Vuodenvaihteessa vasta kivaa onkin, kun pääsee tekemään vuositason yhteenvetoja. Ensimmäisenä lähden liikkeelle osingoista.

Tässä kuvassa ovat osinkoni vuodesta 2013 alkaen, jolloin ensimmäisen kerran omistin osinkoja maksavia yrityksiä. Viime vuoden osinkokertymä oli 1554 euroa. Seuraan tililleni tulevia osinkoja, eli välittäjästä riippuen verot on jo maksettu.

Verrattuna aiempiin vuosiin kasvutahti on melko tasaista. Vuonna 2017 oli pieni notkahdus kuin vaihdoin välittäjiä, jälkisiivosin avioeroon liittyviä asioita ja kaikenlaista. Vuoden 2016 graafi oli hitusen korkea kun Lynxin puolella veroja ei peritä osingoista samaa tahtia kun niitä tilille tulee, vaan tasataan verotuksessa. Ensi vuonna tulee hieman samaa, kun minulla on taas vähän omistuksia Lynxin puolella.

Osingoiksi muuten lasken myös pääomalainojen takaisinpalautukset, S-osuuksien tuotot ja kaiken vastaavan, millä nimellä niitä nyt kutsutaankaan.

Olen tähän osinkokertymään jo tyytyväinen. Jo noilla summilla pääsen uudelleensijoittamaan ihan iloiseen tahtiin. Noin 130 euroa kuukaudessa on ihan oikeaa rahaa, ja jos tekisi taloudessa tiukkaa, niin tuosta summasta voisi jo hakea turvaa.

Kumulatiivinen osinkokertymä nousee pikku hiljaa pystympään, kun osinkosummat kasvavat. Hitusen vajaat 5500 euroa olen saanut tässä vuosien varrella osinkoina.

Tässä ovat sitten osingot kuukausittain viime ja tänä vuonna. Nousua on lähes jokaisena kuukautena. Suomelainen osingonmaksu (tai omistukseni) painottui maalis-huhtikuuhun, jolloin oli tuntuvaa nousua ja toukokuussa miinusta.

Lokakuun nousu on pääosin Nesteen ansiota - Neste ryhtyi maksamaan osinkoa kahdesti vuodessa. Muiden kuukausien hyppäykset ovat lähinnä seurausta siitä, että olen ostanut pikku hiljaa lisää osakkeita, myös neljästi vuodessa osinkoa maksavien yritysten sellaisia.

Sitten vielä edellisen graafin sisarpuoli, eli osingot kuukausittain, mutta kumulatiivisesti tarkasteltuna. Tästäkin näkee, että merkittävin nousu syntyi keväällä, mutta kyllä tuo ero kasvoi tasaisesti ihan vuoden loppuun asti.

Miltä näyttää osinkovuosi 2019?


Luulisin, että ensi vuonna edessä ei ole mitään erityistä. Vaikuttaa siltä, että voin ostaa osakkeita nykyiseen, aika tasaiseen tahtiin. Riippuen tosin myös siitä onko mielestäni kohtuuhintaista ostettavaa. Tämä merkitsisi pikku hiljaa tapahtuvaa nousua myös osinkosummissa.

En usko, että yritysten osinkojen nostotahti olisi mitenkään hurjaa. Aika monet yritykset ovat tehneet pikemminkin "statement"-henkisiä prosentin, parin nostoja. On sekin jotain, mutta kansainvälisen politiikan ja talouden kuohuissa luulen, ettei mitään mahtinostoja ole näkösällä.

Varmaan olisitte voineet päätellä, että 2000 euron vuotuinen summa alkaa tuntua houkuttavalta. Siihen on kyllä matkaa 450 euroa, mutta luulisin, että jo nykyisillä omistuksilla ensi vuoden osinkokertymä olisi tyyliin 1700 euron lähimaastossa.

Sitten tuntuisi houkuttelevalta saada osinkoja 200 euroa kuussa, eli 2400 euroa vuodessa. 300 euroa kuussa tulisi täyteen 3600 euron vuotuisilla osingoilla. Sitten 4800, ja 6000 euroa...

Nälkä kasvaa syödessä. Paitsi osinkojen tapauksessa - ne tuovat tarvittaessa ruokaa pöytään. 

Hyvää alkanutta vuotta vaan kaikille.