UA-52254593-1

29.9.2018

Perheen talous, osa 2: Miten säästää ruokamenoissa?

Näin yksinhuoltajana sitä tarvitsee seurata euroja tarkkaan. Joten uutta sarjaa pukkaa, huomaan. Tavatkaa siis perheen talous -sarja.

Vanhin lapseni muutti pois kotoa. Se tarkoittaa, että kotonani asustaa itseni lisäksi enää kaksi alakouluikäistä. Sen lisäksi että sielua riipaisi, kotiin tuli väljyyttä, ja huonevenkslailuiden myötä saadaan ehkä sekä tavarat järjestykseen että pääsee turhasta eroon. Toivottavasti.

Kun täysi-ikäinen muutti pois, voisi luulla, että menot pienenevät. Usein varmaan juuri näin, mutta tässä tapauksessa pienenevät tulotkin. Esikoinen on saanut erinäisiä tukia, jonka seurauksena on taloudellisesti “lähes tuonut mitä on vienyt.”

Otan tämän kuitenkin tilaisuutena minimalisoida kulujani. Minulla on tapana ostaa kaikenmoista voisiko sanoa puutteellisella harkinnalla. Sinällään tarpeellisia asioita kuten vaikka vatupassin. Mutta kun minulla oli jo jossain kotona vatupassi - en vain tiedä missä. Tarvitsinko sitten Lidlin kolmea uutta vatupassia yhdessä paketissa?

Ymmärtänette pointin: tarvitse vatupasseja, mutta riittää, että on yksi kotona ja toinen mökillä. En tarvitse kolmatta tai neljättä vatupassia. Nyt niitä on uskoakseni neljä tai viisi.

Ensimmäisenä olen ryhtynyt pohtimaan ruokamenoja.

Olen omasta mielestäni säästäväinen kaupassakävijä. Katselen vähän mistä kaupasta maitoni ostan. Suosin Pirkkaa ja vastaavia, eli en maksa brändistä. Sinällään siis en huikentele kaupassa käydessä. Mutta parannettavaa on.

Ei ruokaa roskiin 


Minua pännii ruuan heittäminen roskiin. Jokin on unohtunut jääkaapin perukoille, tai teen ruokaa liikaa enkä tajua pakastaa. Tai ei syödä jämiä pois jne. Tämä on enemmän ekologista harmitusta, mutta onhan syömätön ruoka myös taloudellinen kuluerä.

Pitäisi siis opetella pitämään jääkaappi ja pakastin siistinä. Sottainen jääkaappi merkitsee sitä, että asioita unohtuu. Mitä pelkistetympi on jääkaappi, sen varmemmin kaikki tulee syötyä eikä osta tuplia. Sama pätee pakastimeen.

Täsmäkokkausta 


Kokkaan joko kolmen hengen verran, tai sitten tupla-annoksen suunnitelmalla miten se loppu syödään (töihin, seuraavana päivänä tai pakasteeseen).

Peruskamaa lautaselle 


Porkkana on hieno juures josta perheessä pidetään. Lisäksi perusruokien syöminen on usein sekä terveellistä, ekologista että halpaa. Erilaiset keitot ovat helppoja ruokia, joiden suhteen voisin oppia paremmaksi kokiksi.

Parempaa suunnitelmallisuutta 


Tässä olen parantanut, mutta parannan vielä lisää. Kun on etukäteen tiedossa mitä arki-iltaisin kokkaa, niin voi ostaa kaiken valmiiksi etukäteen. Ei tule turhia kaupassakäyntejä.

Edellisestä johtaen: harvemmin kauppaan. Kaupassakäynnin tiheys korreloi minulla käytettyjen eurojen kanssa. Mitä harvemmin kaupassa käyn (ja vielä halvassa sellaisessa), sitä pienemmät menot.

Seurantaa lokakuussa?


Tämäkin kirjoitus perustuu fiiliksiin. En tiedä paljonko Lidliin ja S-Markettiin euroja menee. Harkitsen että joskos seuraisi vaikka lokakuun menoja.

o o o

Yhteenvetona: Kun ruokamenot eivät ole kovinkaan isot, ei siitä voi suunnattomasti säästää. Mutta ruoka jos mikä on suunta jossa voi säästää ilman, että mikään muuttuu. Roskiin heitetty ruoka on täysin turhaa.

26.9.2018

AT&T ostotarjous: mitä tehdä?

Posti toi postia Nordeasta. Omistan 69 osaketta AT&T:tä. Ponos Industries LLC tarjoutuu ulosostamaan AT&T:n omistajat tarjoushinnalla 36 dollaria osakkeelta. Nyt pitäisi päättää mitä mieltä asiasta on.

Alkuun tarvitsee todeta, että ihan yllätys oli tämä. On ollut kiirettä työ-, harrastus- ja parisuhderintamalla. Olen joskus käynyt vikaisemassa että onko tullut osinkoja tai onko automaattinen ostotoimeksianto lauennut, siinä kaikki.

Onneksi on ystäväni Google. Täällä AT&T:n viesti asiasta. Kiteyttäen: "Emme suosittele, kummallisia ehtoja joiden myötä osakkeita voisi joutua myymään alle markkinahinnan, sekavaa."

Tarjous on sellainen jota amerikanmaalla kutsutaan termillä mini-tender. Semi-hellä, kenties? Tarjoutuvat ostamaan alle 5 % osakkeista, jolloin jää joidenkin rajojen alle joka merkitsisi laajempaa byrokratiaa.

Annetaan nyt kuitenkin tarjoukselle hetkeksi mahdollisuus. Tarjous on päälle 6,6 % yli tämän hetken kurssin. Kurssi on tosin noussut, tarjouksen tullessa julkise se oli jotain 32 dollarin tasolla. Jos myisin nyt omistukseni, saisin 2484 dollaria. Ostoksilla olen käynyt 2369 dollarilla. Voittoa kertyisi 115 dollaria.

Tänä vuonna olen saanut osinkoja euroina tilille 54, sitä ennen 10 euroa. Eli 64 euroa plussaa sieltäkin. Tuo verojen jälkeen.

Käytännössä siis voisin nyt irrottautuessani jäädä sellaiset 150 euroa voitolle.

Lienee kuitenkin ilmeistä, etten ole myymässä. Aika monia syitä löytyy:

1) Tarjottu hinta ei ole mitenkään hurja. Vielä viime tarvena AT&T:n kurssi huiteli lähellä 40 dollaria.

2) Tuo vaikuttaa vähän kepulihenkiseltä. Voisihan osakkeita vaan ostaa vaivihkaa. Onhan tässä riski, että jonkin "laukeavan ehdon" mukaan myyntihinta onkin alhaisempi. AT&T:n viestissä luki, että jos kurssi ei ole 36 euroa tiettynä hetkenä, niin ei makseta 36 euroa. Eli hinta ei ole sitova, vaan voi olla tarjottua alempi.

3) AT&T maksaa hyvää osinkoa, ja kaupankäyntikulujen maksaminen uudestaan ja uudestaan käy kalliiksi.

22.9.2018

Voiko treffeillä puhua sijoittamisesta, osa 11: Miten puoliso ryhtyi sijoittamaan?


Tarkkamuistinen saattaa muistaa bloggaukseni puolentoista kuukauden takaa. Puoliso - ja huomaan muuten kutsuvani toista osapuolta puolisoksi vaikka tässä eri asunnoissa asutaan ja kaikkea sellaista - kysyi, että jos hän sijoittamaan ryhtyisi, niin mitä kannattaisi tehdä. Tässä on linkki aiempaan bloggaukseeni.

Se oli kuulkaas hieno parisuhdehetki. Miettikääs nyt. Yön pimeydessä, lämmin kesäyö, makoillaan sängyllä muttei vielä nukuta. Mitä hienompaa voisi tapahtua kuin keskustelua sijoittamisesta!

Esittelin sitten runsaan viikon kuluttua toiselle kaksi vaihtoehtoa. Näitä vaihtoehtoja muuten jumpattiin tässä blogissani.

  1. Joko tili Nordnettiin*, kuukausittainen eurojensiirto ja pari ETF:fää kuukausiostolistalle.
  2. Tili Seligsoniin, ja säännölliset ostot neljään eri rahastoon.
Vaihtoehto kaksi voitti. Pääsyinä taisivat olla helppous sekä myös rahastojen eettisyys (ei tupakkaa jne.).

Siinä siten kylki kyljessä istuttiin hetkinen. Ensin tili Seligsoniin, sitten omaan pankkiin ja sitten muistaakseni kahden viikon välein ostoon neljä eri rahastoa: Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Aasia ja kehittyvät markkinat. Kun tavoite oli 200 euroa kuussa, niin yksi osto oli muistaakseni 25 euroa.

Tekisi kyllä mieli ehdotella, että entä jos kirjauduttaisiin sisään ja katsottaisiin miltä sijoituksesi näyttävät. Minua pukkaisen hillitsee se, että ohje oli, että säädetään kerran eikä koskaan puhuta asiasta. Luulen, että puolitoista kuukautta ei ole vielä "ei koskaan".

Mutta onhan se hyvä että on jotain mistä unelmoida. Jonain toisena kauniina kesäyönä, kenties ja joskus palaamme vielä sijoittamiseen.

Hieman asian sivusta. Kuten tästä voinee päätellä, parisuhde on edennyt oikein hienoon suuntaan. Eri asunnot on, ja paljon lapsia, mutta kuitenkin.

Hieman yllättäen tämä on näkynyt juuri tässä blogissa - siten ettei mitään tapahdu. Kun on ollut saumaa viettää aikaa runsaasti yhdessä, niin ei paljoa taloushenkisiä blogeja rustailla. Kun viikonloppuaamut ovat ne hetket jolloin parisuhde ja bloggaaminen tavoittelevat samoja tunteja. Parisuhde voittaa.

Mutta kyllä tämä blogigin mielessä on, ainakin muutaman viikon välein.


o o o

* Merkityt linkit ovat affiliate-linkkejä, joiden klikkaamisesta tämän blogin ylläpitäjälle voidaan maksaa.

9.9.2018

Sijoitusten ja varallisuuden välikatsaus 9/2018: Plussaa, mutta maltillisemmin

Tervepä terve. Kun on kuunvaihteen aika, pääsee kirjaamaan ylös luvut varallisuuden muutoksista ja sijoitusten tuotosta. Minulla useimmiten seuraa noin viikko, kunnes sitten oikeasti istun alas ja bloggaan asiasta. Joten: tervetuloa tarkastelemaan tämän kuun ensimmäisen aamun katsaustani sijoituksiini ja varallisuuteeni.

Ensimmäisenä sijoitusvarallisuus


Ensimmäisessä kuvassa on graafi sijoittamieni eurojen ja sijoitusteni tuotosta. Eli sininen alue edustaa euroja jotka olen sijoittanut omin pikku kätösin. Punainen alue on sijoitusten arvonnousun ja osinkojen tuoma lisäys, jote tuotoksikin kutsutaan.

Pieni laskelma. Sijoittanut olen 45104 euroa. Sijoitusvarallisuus on kasvanut 23937 euroa. Tuottoprosentti neljältä ja puolelta vuodelta on siis 53,1 %. Kun tuon jakaa neljällä ja puolella, niin vuotuinen tuorroprosentti näyttäisi olevan 11,9 %. 

Tuohan on hyvin! Tosin tässä on eletty aika sijoittamiselle suotuisia vuosia, mutta silti. Käytännössä yli kolmanneksi kurssiromahdus pitäisi vielä pään veden pinnan päällä.


Tässä on siten kuvia tuosta arvonmuutoksesta, mutta myös siten mistä se koostuu. Sijoitin merkittävästi vähemmän euroja kuin viime kuukausiina (sininen palkki), arvonnousu taasen oli tuntuvampaa kuin parin viime kuukauden aikana.


Varallisuuteni kasvaa entiseen malliin. Kokonaisvarallisuuteni - jossa on kyllä monia arvioita mukana, mutta sinällään vertailukelpoisesti - on nyt pyöristettynä 377 000 euroa. Velan määrä on laski taas sellaisella 450 eurolla, sitä löytyy 133 000 euron edestä.

Mutta kiinnostavin kaavia on tuo noiden välisen erotuksen muutos, ja mistä se koostuu.


Elokuussa varallisuuteni siis kasvoi 1533 euron verran. Velkojen pieneneminen oli tästä runsaan neljänneksen, ja säästötileille laitoin 250 euroa. Isoin paino oli sijoitusten tuotolla, joka oli päälle 800 euroa - mukaanlukien uudet sijoitukset.

Alan tottumaan, Tämä kuukausi tuntui jopa melko maltilliselta. "Varallisuus lisääntyi vain 1500 euroa." Psyykkeeni kaipaisi selvästi kuukausia, joissa tuo sijoitusten tuotto söisi pois lisäsijoitukset ja säätötileille laitetut, että lisäeurotkaan eivät pitäisi plussalla.

Mutta nautin nyt minkä ehdin. Jos tämänkaltaisia kuukausia tulisi putkeen kymmenen vuotta, niin varallisuus kertyisi sinä aikana 184 000 euroa. Ja oikeastaan enemmänkin, kun lainanmaksussa korkojen rooli pienenee ja lyhennysten kasvaa.

Kiva kiva!





4.9.2018

Osakesäästötili tulee: mitä merkitsee kaltaiselleni piensijoittajalle?

Maan hallitus suunnittelee osakesäästötiliä toteutettavaksi vuodesta 2020 alkaen. Tässä seuraa pohdintaa mitä tuo ehkä merkitsee piensijoittajan - ja ennen kaikkea minun - kannalta.

Käytännössä:
  • Kyseisellä tilillä olevien sijoituksien tuottoja ei veroteta osakkeita myydessä tai osinkoja saadessa, vain vasta kun eurot nostaa ulos.
  • Vastapainona myöskään tappiota ei pääse vähentämään ennen kuin tilin lopettaa.
  • Maksimirahasumma jonka tilille voi laittaa on 50 000 euroa. Tosin tuo summa voi käsittääkseni kasvaa niin suureksi kuin kasvaa, kunhan uusia euroja ei sijoiteta.
Mitä tämä merkinnee kaltaiselleni piensijoittajalleni. Tässä pohdintaa.

Voiko nykyisen tilin siirtää sellaisenan osakesäästötiliksi? Minulla on Nordeassa 43 000 euron edestä osakkeita ja ETF:fiä. Olen itse sijoittanut 35 000 euroa. Kätevää olisi, jos tuon voisi 1:1 siirtää "osakesäästötiliksi". Sitten voisin vielä lisätä 15 000 euroa, jonka jälkeen sitten raja olisi täynnä ja tarvitsisin vaihtoehtoisen tilin.

Toinen vaihtoehto on, että osakesäästötili tarvitsee aloittaa nollasta. Se olisi kyllä selkeää, mutta tulisi hankalia valinnan paikkoja. Myynkö nykyisiä omituksia ja maksan voitosta verot, vai sijoitanko vain uudet eurot osakesäästötilille. Toisaalta minulla kestäisi ainakin viisi vuotta saada osakesäästötilille tuo 50 000 euroa, joten menettäisin merkittäviä etuja.

Selvää on, että tässäkin mallissa ainakin miinuksella ja +/- tilanteessa olevat osakkeet ja rahastot kannattaisi myydä. Sitten siirtäisi eurot osakesäästötilille, ja ostaisi vaikka samoja osakkeita takaisin. Sen jälkeen verotus siirtyisi eteenpäin ja osingot voisi sijoittaa uudelleen veroja siinä vaiheessa maksamatta.

Ongelman muodostavat kovasti tuotolla olevat osakkeet. Stora Ensoa olen ostanut alle 2000 eurolla, nykyarvo on 4300. Jos tuon myisin, maksaisin veroa päälle 700 euroa.  Noin 25 % veroetu toisi esimerkiksi satasen osingolla (tänä vuonna sain osinkoa muutaman euron päälle satasen ennen veroja) 25 euroa veroatua vuodessa. Eli menisi noin 28 vuotta ennen kuin olisin plussalla.

Luultavasti osinkojen nousu tiputtaisi aikaa ehkä puoleen, mutta eipä tuo silti kovinkaan hyödylliseltä minun kannaltani vaikuttaisi.

Näkevätkö pankit tilaisuuden rahastaa? Tässä on kuvion ehkä isoin riski. Esimerkiksi nykyisellä noin 1200 euron vuotuisilla osakkeillani osinkojen saaminen verottomana toisi minulle jonkin 250 euroa enemmän tilille. Ihan tuo ei summaudu, sillä amerikanmaalla osa osingoista peritään verona sinnepäin.

Noh, mitäs pankki voisi laskeskella salaa itsekseen. Asiakas sa hyötyä 250 euroa vuodessa. Jos tilinhoitomaksuna otettaisiin vaikkapa vitonen kuussa, niin se olisi vuodessa 60 euroa pankille ja edelleen 190 euroa veroetua.

Tuohon kun yhdistää jonkinmoisen semikartellin siten, että kukaan ei tarjoa tätä maksuttaa, niin pakkohan siitä olisi lopulta jotain maksaa. Halusi tai ei.

Käytännössä lopputulema on, että monilla on ainakin kaksi sijoitustiliä. Uusi osakesäästötili, ja mahdollinen vanha tai edellisen ylittävien eurojen osuus.

o o o

Summa summarum

Onhan se nyt ollut kummallista, että veroja sijoitustoiminnan tuloista kerätään heti tai myöhemmin lähinnä piensijoittajilta. Hyvä juttu, että tältä osin esimerkiksi rahastot ja suora sijoittaminen asetetaan verojen kannalta samalle viivalle. Onhan se tyhmää jos verotus ohjaa sijoituspäätöksiä.

50 000 euron raja on aika hatusta vedetty. Varmaan ovat laskeneet, että se herättää vähiten kritiikkiä. Raja voi tietty teoriassa nousta ajan myötä, muttei kyllä välttämättä hetkeen.

Jos ja kun tämä näyttää menevän eteenpäin, niin ryhdyn valmistautumaan sijoitustilin saapumiseen. Järkevintä olisi saada tuonne tilille mahdollisimman nopeasti 50 000 euroa, jonka jälkeen voisi jäädä odottamaan että (tehostettu) korkoa korolle ilmiö tekee temppujaan ja keskittyä sijoittaman loppuvarallisuutta muilla keinoin.