UA-52254593-1

30.4.2018

Pitkästä aikaa ostoksilla: pieni siivu Nordeaa

Kävin pitkästä aikaa ostoksilla, ensimmäisen kerran kuukauteen. Viime viikon alkupuolella, keskiviikkona 25.4. ostin 20 osaketta Nordeaa kappalehintaan 8,365 euroa. Tämä siis ennen tulosjulkaisua, joka johti kurssin pieneen tippumiseen. Jo viikonloppuna kurssi huiteli 8,6 euron päällä, eli nopea palautuminen.

Syyni ostokseen ovat entisenkaltaiset. Nordea on yritys jota ostan jos kurssi laskee alle ostorajojen. Oli laskenut, joten ostin hieman lisää.

Nordea-omistukseni on kokonaisuudessaan 286 osaketta (noin 2500 euroa) ja keskiostohintani painui hieman alaspäin, 9,6 euroon. Miinuksella olen siis tällä hetkellä miltei 10 %. Tosin juuri tuli mukavasti osinkoja tuota kuoppaa täyttämään.

Pankkisektori on muutoksessa. Toisaalta, mikä sektori ei olisi muutoksessa? On huolta erinäisten operaattoreiden tulosta aiempia avoimemmille rajapinnoille häärimään. On huolta Facebookin ja kavereiden hingusta liukua rahoitusalalle (tosin: kun tietoja vuodetaan kuin seula, eiköhän tuo spekulaatio hiljentynyt hetkeksi).

Bonuksena Ruotsissa asuntojen myynti on kääntynyt laskuun. Ja Nordean kaltaisiin Ruotsissa isoihin pankkeihin tuo voi vaikuttaa. Katsotaan.

Vaan Nordea on uskoakseni kohtuullisesti hinnoiteltu ja vakavarainen. Osinko on tuntuva ja melko vakaalla pohjalla. Nykypäivän vahva toimija voi olla tulevaisuuden vahva toimija. Lisäksi Nordean yhteyksissä on mainittu mahdolliset pankkifuusiot ja -ostot, joka voi olla positiivinen asia osakkeenomistajille.

Lisäksi minulla on yksi epävirallinen syy ostoksilla käymiselle. Osinkoja tippui tilille, enkä ollut aikoihin ostanut mitään. Sielussa oli tyhjä tunne. Ja kun yksi omistus tippui ostorajojen alle ja excelin (oikeasti Googlen driven taulokkolaskentatyökalun) rivi muuttui vihreäksi, niin ilollahan minä riensin kohden ostonappulaa.

28.4.2018

Bonusway ja uudenlainen ansaintalogiikka - sekä sauma säästää itse jotain

Tämä tarina lähtee liikkeelle noin vuoden takaa. Olin varaamassa perheen ulkomaanmatkan majoitusta. Jossain takaraivossa jokin (ehkä mainoksen tuoma) tietoisuudensäie sanoi, että Booking.com ja Bonusway * pelaavat yhteen. Kirjauduin Bonuswayhin, tein varauksen sen linkin kautta ja sain myöhemmin päälle 20 euroa takaisin varauksestani. Käytännössä tuolla yhdellä klikillä.

Siitä lähtien olen käyttänyt Bonuswaytä silloin kun olen jotain netistä tilannut. Ihan aina en ole kyllä muistanut, eivätkä kaikki kaupat ole “sopimusyhteistyössä”. Kokonaisuudessaan olen saanut takaisin päin tuloutettuna päälle 40 euroa, mukaan lukien (ainakin silloin) Bonuswayn lupaaman 10 euron starttibonuksen.

Liiketoimintamalli on tuossa tavallaan ihan naurettavan yksinkertainen. Yritykset maksava liideistä. Minullakin on täällä sivuilla mainoksia tuolla oikeassa reunassa ja alhaalla, sekä välillä tekstin seassa. Jos joku klikkautuu tämän blogin linkkien kautta eteenpäin, voin saada joko jonkinmoisen kiinteän summan esimerkiksi uudesta asiakkaasta, vai tyyliin pari prosenttia ostoksen kokonaisarvosta. Samoin klikkaamalla tämän sivun Bonusway-linkkiä * (ja kirjautumalla ja kaiketi ostamalla jotain) saisin jonkinmoisen liidin.

Bonusway tekee samaa kuin Affiliate-firmat, mutta laajemmassa mittakaavassa, ja varmaan sopien suoraan verkkokauppojen kanssa. Ja tarjoaa sitten kuluttajille mahdollisuutta olla “oman itsensä liidi.” Käsittääkseni he ottavat puolet maksetusta korvauksesta, ja toinen puolisko tulee sitten itse tilaajalle.

Teknisesti Bonusway on sitten lähellä viidentoista vuoden takaisia Amppareita, Makupaloja ja muita linkkilistoja. Siellä on linkkejä, ja linkissä on koodi joka identifioi kuka sieltä tulee. Sitten Bonusway saa rahaa, ja tulouttaa osan eteenpäin asiakkaalleen. (Edit: Täydennys kun olin epäselvä. Eivät Ampparit ja vastaavat seuranneet kävijöitään siitä eteenpäin, olivat vain linkkilistoja.)

Itse käytän varsin usein Aliexpressiä. Sieltä saa lapsille sukkia ja ties mitä pientä halvahkoon hintaan. Pienet summat merkitsevät pieniä bonuksia, käytännössä vain kymmeniä senttejä per tilaus. Lisäksi olen jonkun toisen kaupan kautta tilannut tyyliin kameratarvikkeita.

Pidän Bonuswayn lähtökohdasta. Usein puhutaan kumppanuudesta yritysten kanssa. Joskus se tarkoittaa jotain, usein ei. Malli, jossa saadut eurot jaetaan kahtia, on aika selvä. Kun minä tienaan, minusta on ok, että myös yritys tienaa kun jotain asian eteen tekee. Ja jos netistä tilaa, niin tätä kautta saa käytännössä lisäalennuksen. Miksipäs ei.

o o o

* Merkityt linkit ovat affiliate-linkkejä, joiden klikkaamisesta tämän blogin ylläpitäjälle voidaan maksaa. 

25.4.2018

Hip hip huraa, osa 2: Pääsin taas johonkin suosituimmat sijoitusblogit -listalle

Uudet kuukaudet, uudet kujeet. Taas julkaistiin listaus Suomen suosituimmista sijoitusblogeista. Olen listalla, jossa ei ollut sen kummoisempaa järjestystä. Viimeksi tammikuussa erös toinen sijoitusfirma teki oman listauksensa, tässä aiempi bloggaukseni.

Tämänkaltaisten listauksien takana ovat usein talouden alalla toimivat yritykset. Syy on selvä, minä ja kollegani kirjoitamme tämän tyylisiä bloggauksia ja linkitämme uutiseen (katso yllä), ja hakukoneet huomioivat.

En tätä nyt kuitenkaan näe ongelmaksi. Listaus lämmittää sielua ja ao. sivulta on myös linkitys omille sivuilleni. Eli ei haittaa. Tuossa tammikuisessa listauksessa ei ollut linkkiä blogeihin. Tätä en aluksi huomannut, mutta kun tästä blogini kommentoija mainitsi, niin kostoksi poistin oman linkkini. Mutta nyt ei siis ollut tätä kalastelua mukana.

Tuo sijoitusblogilistaus on melko sama lista kuin omassa Feedlyssäni on. Käytännössä listalle päässee jos bloggaa riittävän usein ja ei ole ihan juuri aloittanut. Vaikka sijoitusblogeja riittää, niin enemmän kuin pari tekstiä kuussa julkaisevia kollegabloggaajia on ehkä noin sen verran kuin tuolta listalta löytyy. 

Mutta silti. Kivaltahan tuo tuntuu. Tässähän voi saada vuoden mittaa vielä melkoisen määrän arvonimiä, kun yksi jos toinenkin tekee vastaavia listauksia ja valitsee niihin noin samat blogit.

21.4.2018

Kokonaisvarallisuuden välikatsaus 4/2018: Pikku hiljaa euroja kertyy

Välikatsausteni sarja jatkuu. Osinkokatsausta seurasi sijoitusvarallisuuskatsaus, ja nyt on aika huipentaa seurantani kokonaisvarallisuuden tarkasteluun vuoden ensimmäisen neljänneksen jäljiltä.


On siinä meillä informatiivinen kuva! Vaakaviivaa pullollaan.

Sininen viiva kertoo, että yhteenlaskettu omaisuuteni arvo on noin 364 000 euroa. Alin eli punainen viiva kertoo, että velkaa on 135 000 euroa, ja tuo välissä oleva ja onneksi nousussa oleva keltainen viiva kertoo siitä, erotus on tällä hetkellä 230 000 euroa. Sen verran - teoriassa - on enemmän varallisuutta kuin on velkaa.

Tuo teoriassa tulee siitä, että jos ryhtyisi asuntoa, mökkiä ja osakkeita myymään, niin tulisi vero- ja ties mitä seuraamuksia. Hyvä että 150 000 euroa päätyisi tilille asti. Ja sitten asuisin sillan alla tai kalliisti jonkun muun omistamassa asunnossa.


Tässä on sitten vähän informatiivisempi kuva. Kuvassa viimeisen kolmen kuukauden tosiasiallinen muutos "omaisuuslajeittain". Säästötileiltä otin 550 euroa vähemmän kuin viimeksi, eli niiden summat pienenivät. Sijoitusvarallisuus kasvoi päälle 2000 eurolla, ja lainat lyhenivät vajaalla 1900 eurolla.

Lopputulema on siis, että kolmen kuukauden aikana varallisuuteni kasvoi melko tarkkaan 3500 eurolla. Kuukaudessa miltei 1200 eurolla. Ihan ok.

o o o

Loppuun on pakko herätellä itseäni. Alkuvuodesta tuli hieman ekstramenoja liittyen ostamaani autoon, eikä esimerkiksi mökin vuokraamisella paljoa talvella tienaa. Eli menot olivat vähän yli normaalin, ja tulot vähän alle.

Silti varallisuutta kertyi lisää 1200 euroa kuussa. Tämä siis tyyliin likimain totaaliyksinhuoltajana elellessä, ilman, että eksä osallistuu eurollakaan lasten elatukseen. Ehkäpä päätän olla tähän ihan tyytyväinen. Olen varsin onnekkaassa asemassa, näin niin kuin talouden suhteen.

Mutta olisi silti kiva jos ensi kerralla kyse olisi pikemminkin 2000 euron lisäyksestä per kuukausi. Nälkä kasvaa syödessä, tiedättehän. Taidanpa tästä lähteä aamupalalle.

18.4.2018

Viisas raha -lehden inspiroimana: Monialayhtiöt sijoituskohteena

Viisas raha on hyvä lehti. Lisäksi se saa miettimään asioita, joka on hyvä asia. Tuoreimmassa lehdessä esiteltiin monialayritys Aspoa. Itse yritys ei ole minulle erityisen tuttu eikä se minua houkuta, mutta monialayrityksiä jäin pohtimaan.

Monialayrityksellä viitataan yrityksiin jotka toimivat useilla, keskenään erilaisilla aloilla ja/tai ovat pääomistajina useissa eri alojen yrityksissä. Eli hallinnollisesti kyseessä voi olla konserni, yhden lipun alla.

Likimain jokainen yritys nojaa useaan kivijalkaan. Kone tekee hissejä, mutta huolto ja ylläpito on kasvussa. Pepsi teki alkuun limua, nyttemmin myös mehuja ja muita juomia sekä sipsejä ja muita snacksejä.

Edellisiä yhdistää se, että ytimestä on laajennettu naapuritontille. Sektorit ovat sidoksissa toisiinsa, ja niistä saa synergiaetua.

Monialayrityksillä sektoreilla ei ole välttämättä mitään tekemistä keskenään, ei toimialan eikä maantieteen suhteen. Voi olla leipomo Italiassa ja mutteritehdas Amerikan keskilännessä (esimerkit keksittyjä).

Raja monialayrityksestä ja sijoitusyhtiön välillä on häilyvä. En oikein edes osaa sanoa missä raja kulkee. Ehkä voisi nähdä, että sijoitusyhtiön alkuperäinen tavoite on myös irtautua, että pysyvä omistaminen ei ole tavoite. Vaikka voihan se olla. Monialayhtiöt voisi teoriassa porskuttaa sata vuotta samoilla toiminnoilla.

Perusideasta monialayhtiö on mielestäni vähän epäilyttävä. Kuinka todennäköistä on, että yksi johto osaa luotsata monia eri toimialoja ja on hyvä niissä? Tosin voi tuota kiertää, Asponkin tapauksessa on verraten itsenäisiä toimijoita omine johtoineen. He voivat hyvinkin olla kartalla.

Miinus on myös sijoituspäätösten ulkoistaminen. Sen sijaan, että itse päätän sijoittaa johonkin, omistamani yhtiön johto voi päättää. Toki voivat päättää paremmin kuin minä, eli plussaakin voi olla tarjolla.

Kolmas potentiaalinen miinus on hallintoriski. Jos on yrityksiä joilla on oma johto, ja sitten on kattotaso joilla on oma johto, niin johtoa voi olla ihan liikaa. Tosin näinhän tämä ei välttämättä ole, Warren Buffetin luotsaama Berkshire Hathaway on maailman isoimpia yrityksiä minikokoisella keskushallinnolla.

Löytyy niitä potentiaalisia plussiakin. Itse keksin kaksi.

Ensinnäkin saa hajautusta yhden yrityksen hankinnalla. Etenkin jos euroja on rajatusti käytössä, tästä voi olla iloa. Saman mahdollisuuden tarjoavat tietty rahastot.

Toisekseen monialayhtiöt (ja pörssinoteeratut sijoitusyhtiöt) voivat tarjota mahdollisuuden omistaa pienehköjä, pörssin ulkopuolisia yrityksiä. Tässä on enemmän potentiaalia kuin edellä mainitussa kohdassa. Osa yrityksistä on käytännössä rajattu pois pieniä summia sijoittavan piensijoittajan vaihtoehdoista.

Tuleeko mieleen kolmatta plussaa?

14.4.2018

Lainaraha ja vaurastuminen

Minulla on ristiriitainen suhde lainaan, ja etenkin lainan käyttöön vaurastumisen välineenä. Mutta ennen kuin menen syvemmälle tähän, hieman taustoja.

Olen 70-luvun puolenvälin lapsia. Kun täysi-ikä lähestyi, lama kaatoi yrityksiä ja perheitä. Kyllä minun kotonani pysyttiin leivän syrjässä, mutta olihan lamalla silti vaikutuksia. Sukulainen teki konkurssia ja velkaantui. Kesätyöt olivat aika lailla kortilla, tai tarkemmin sanottuna mainostenjakamista kummempaa ei ollut olemassa.

Onnekseni siinä vaiheessa kun oli aika liukua työelämän suuntaan, laman pahin aalto oli jo takana. Muutaman vuoden minua vanhempien ikäluokan tuloissa näkyy vieläkin laman aiheuttama pysyvä tulotason tiputus kun työelämään ei päässyt kiinni siinä missä muutamaa vuotta vanhemmat ja nuoremmat.

Kenties edellisen seurauksena olen vältellyt velkaa. Ei opintolainaa, lainaa pankista vain asuntoon ja mökkiin. Vasta viime vuosina olen alkanut hahmottamaan, että on myös sellainen asia kuin että on liian varovainen.

Jokunen vuosi sitten kokeilin sijoittaa osin velkarahalla. Pikkuhiljaa tuosta luovuin, ihan riskienhallintaan liittyen. Minun taloudessani sijoitusten tehtävä on turvata mökkiä, kotia ja arkea.

Oikeastaan sijoitan nytkin velkarahalla: mökki tuottaa vuokratuloja, ja on ostettu velaksi. Lisäksi harkinnassa on sijoitusasunto tai pari. Tällöin oikeastaan koko idea olisi vaurastuminen velkavivulla.

Siispä myönnettävä se on, on velkaa ja sitten on velkaa. Olen varovainen kuluttamaan velkarahalla, vaikkakin esimerkiksi auton hankintaa harkitsin matalakorkoisella lainalla. Sen sijaan olen kyllä valmis käyttämään velkavipua isommissa hankinnoissa.

Jokunen vuosi sitten lainapuoli villiintyi. Tuli firmoja jotka perivät pienistä lainasummista ihan älyttömiä korkoja. Eduskunta asetti muutamia rajoja, ja Vertaalaina.fi* -palvelun kaltaiset lainanvertailut ovat uskoakseni parantaneet tilannetta. Kun vertailun kautta näkee todelliset kulut - ja pääsee niitä vertailemaan - niin toivottavasti hahmottaa paremmin sekä velan kokonaiskorkoa että vaihtoehtoja. Eli mihin on sitoutumassa.

Mihin sitten laina kelpaa? Tässä tämänhetkinen fiilikseni:

  • isoihin hankintoihin joihin ei ole muuten saumaa (asunto, mökki, sijoitusasunto)
  • tarpeellisiin hankintoihin joissa lyhennysehdot ovat kohtuullisia.

Jälkimmäinen on tulkinnanvarainen asia. Koen tarpeelliseksi hankinnaksi sen, mitä oikeasti tarvitsee. Se voi olla auto tai pesukone, riippuen omasta tilanteesta. Kätevintä on kaivaa rahat tililtä, mutta henkilöstä ja tilanteesta riippuen laina jonka kulut ovat hallinnassa on ihan ok vaihtoehto. Etenkin jos on pakko jotain hankkia, ja muut vaihtoehdot ovat huonompia.

Sijoittamiseen lainarahalla suhtaudun edelleen varauksin. Teoriassa joo, mutta lähinnä jälkikäteen näkee milloin oli hyvä hetki ja milloin huono. Velkavivun käyttö sijoittamisessa lisää riskiä: voi joutua maksamaan sekä korkoa, että kohtaamaan omaisuuden arvon pienenemisen.

Mutta: velkavipu voi myös tarjota mahdollisuuksia. Jos sijoitusten tuotto ylittää velan kulut, niin sitten on plussalla ja vaurastuu kovempaa kuin muutoin. Tietty riskit kannattaa huomioida, edes pienikin mahdollisuus ajaa seinään tulee huomioida.

o o o

Kuten huomaatte, laina ja varallisuuden kasvattaminen on minulle vähän kommervenkkinen juttu. Ehdottomasti kyllä asuntojen kaltaisissa vakiintuneissa hankinnoissa (vaikka asuntojenkin hinta voi laskea, kuten viime vuosina on alkanut näkymään monessa Suomen osassa). Ehdottomasti ei jos kulut ovat kohtuuttoman korkeat tai hankkii jotain superturhaketta.

Siinä välissä on sopiva raja. Sen paikkaa en tiedä, mutta siellä tiedän sen olevan.

o o o

* Tästä linkistä raha vaihtaa omistajaa, eli saan pienen korvauksen.

11.4.2018

Se ilon aika kun saa täyttää veroilmoitusta

Niukin naukin täysi-ikäisenä veroilmoituksen täyttö ahdisti minua. En tajunnut, en osannut, pyysin apua ja hiljaa kärsin.

Hieman vanhempana ei enää ahdistanut, vaan ärsytti. Osasin ja tajusin. Etsin kuitteja viimeisenä yönä ja täytin veroilmoituksen viime tingassa.

Mutta nyt. Nyt veroilmoituksen täyttö on mitä ihaninta puuhaa. Sitä oikein odottaa että pääsee täyttämään veotietoja. Voisin miltei harrastuksekseni ilmoittaa.

Mistä muutos? 

Olennaisin juttu lienee, että säästän rahaa. Nyt kun on mökin vuokratuloja ja niiden vuositulojen veroja, kunnolla tehdyn ilmoituksen vaikutus on vuositasolla tuhansia euroja. Tietty ilmoittamalla vain poistot ja kiinteät kulut hoituu isoin osa mökkiin liittyvästä ilmoittamisesta, mutta jokaisen kuitin kirjaaminen tuo kyllä osansa takaisinpäin.

Samoin nykyään on saumaa hakea työhuonevähennystä, sijoittamiseen liittyviä kuluja jne. Enemmän tuloja, enemmän tulonhankkimiskuluja.

Käytännössä verotukseni olisi ehkä 2000-3000 euroa suurempi jos ilmoittaisin vain tulot ilman menoja. Siinä on kinuskilla päällystetty porkkana tarjolla.

Pakosta olen tehnyt ilon. Kerään kuitteja talteen pitkin vuotta, ja naputtelen niitä koneelle ajoittain. Kun on kunnon pohjakaaviot tehty, yhteenlasketut luvut summautuvat samaa tahtia. Samoin kirjaan ylös tulonhankkimismenoja pitkin vuotta. Veroilmoituksessa on täytettävää, mutta tietojen jäljittämistä ei tarvitse paljoa keväisin tehdä.

Olennaisinta minulle oli aikoinaan hahmottaa, että jokainen verovähennykseen perustellusti lisätty kuitti vähentää veroja tai lisää palautuksia kolmanneksen osuudella. Se motivoi.

En vedätä enkä huijaa. Kaikki ilmoittamani vähennykset ovat todellisia ja omasta mielestäni perusteltuja. Jos verottaja on jostain eri mieltä, palatkoon asiaan ja keskustellaan arvioista vaikka ilta, pari. Muuten- ja nyt en vitsaile - olisi kiva kuulla jonkun spesialistin näkemys omista tulkinnoistani. Epäilen tosin että minun kuittini ovat niin nappikauppa, että pelkästään niiden selailu olisi ammattilaisille ajan hukkaa.

Paheksun yrityksiä jotka harrastavat niin sanottua tehokasta verosuunnittelua, mutta teen itse pienessä mittakaavassa samaa. Onko tämä moraalinen dilemma? En kuitenkaan nuku huonosti. Minä kun optimoin vain yhden maan sisällä ja perustelen näkemykseni avoimesti, enkä yritä hakeutua vaikkapa virolaisen ansiotuloveroa pariin.

Martin Luther Kingin vuosipäivän vanavedessä voi todeta, että minulla on unelma. Unelmani on, että jonakin päivänä veroilmoitusta voisi täydentää pitkin vuotta. Esimerkiksi kotitalousvähennyksen voisi kirjata heti kun on laskun maksanut.

Tuo lisäisi ainakin minun onnellisuuttani, ja on (ehkä) mahdollista kun siirrytään reaaliaikaiseen tuloverotukseen.

7.4.2018

Sijoitusten välikatsaus 4/2018: sijoitusvarallisuus nousi yli 60 000 euron, mutta vain lisäsijoitusten ansiosta

Kun on neljännesvuosi takana, pääsee tekemään neljännesvuosiyhteenvetoja. Tällä kertaa vuorossa sijoitusvarallisuuden muutos. Ja saman tien graafeihin.

Sijoitusvarallisuuteni on kokonaisuudessaan 60 403 euroa. Jipii. Hyvä minä. Vaan kuten ylläolevasta näkee, tuo hypäys tuli ihan vain lisätyistä sijoituseuroista. 

Kolmen kuukauden aikana sijoitin lisää 2700 euroa, mutta koko varallisuus kasvoi vain 2150 euroa. Miinusta siis sellaiset 550 euroa. Lisäksi osinkoja tuli tilille noin 350 euroa, mutta on ihan luontevaa että osakekurssit siitä ainakin vähän niiaavat.

Tuottosumma on 18 030 euroa. Tuon verran minulla on sijoituksissa enemmän euroja kuin mitä olen sijoituksiin laittanut. Prosentteina tuo on noin 29. Ihan ok, tosin onhan tässä "sijoitusharrastusvuosia" takana jo päälle neljä.

Tässä on edellisiä lukuja toisin aseteltuna. Sininen palkki kertoo lisäyksen (tai vaikka vähennyksen) sijoituksissani, punainen taasen sijoitusvarallisuuden arvonmuutoksen. Kuten nyt näkyy, kokonaissumma voi kasvaa vaikka tuotto on miinusmerkkinen.

Tästä kuvasta voi vetää myös johtopäätöksiä. Käytännössä kaikilla vuosineljänneksillä pian neljän vuoden ajan olen sijoittanut lisää euroja, tyyliin 500-1000 euron välimaastossa. Poikkeuksellisia aikoja on kaksi. Avioeron ja omaisuuden osituksen aika pari vuotta sitten, ja viime vuoden loppu jolloin ostin auton.

Toivottavasti nyt on edessä jälleen paluu normaaliin, ja niin sininen kuin punainen palkki pysyttelevät nollaviivan yläpuolella.

o o o

Tästä eteenpäin

Luulisin, että olen "uuden normaalin" alussa. Auton osto ja sitä seuranneet vuoden vakuutusmaksujen maksut ja lämmityslaite-uusimiset veivät yhteensä jonkun miltei 12 500 euroa. Nyt arki on palannut, ja nähtäväksi jää miten auton omistaminen leikkaa sijoituksiin asti pääsyviä euroja. Sillä niitä se kyllä leikkaa, toivon vain, että mahdollisimman vähän.

Asumiseni tulee halventumaan vuoden mittaan, lisäksi eskari ja iltapäivähoitomaksut vähenevät. Kääntöpuolena vanhin lapsi kasvaa jo ulos yhteiskunnan tukisysteemeistä (ilman, että muuttuisi kuluttomaksi). Käytännössä menoni pienenevät ja tuloni pienenevät. Viivan alle jäävässä ei ole suurta eroa.

Loppuvuonna pitää sitten linjata lähdenkö ostamaan sijoitusasuntoja. Tässä vuoden mittaan on aikaa asiaan perehtyä, ja olisi syytä kerätä puskuria mahdollisia asuntokuvioita varten. Toisin sanoen pitää olla sijoittamatta euroja osakkeisiin ellei nyt oikeasti ole tuhannen taalan paikka.

4.4.2018

Osinkojen välikatsaus 4/2018: Mukavasti nousua viime vuodesta

On huhtikuu. Sen lisäksi, että aurinko alkaa lämmmittää, mökillä on kiva käydä ja lumi sulaa, niin on aika tehdä sijoittamiseen liittyviä välikatsauksia. Kyllä on jännää.

Ensimmäisenä on vuorossa katsaus osinkoihin ja muuhun passiiviseen tulooni. Aiemmin suunnittelin, että tekisin näitä katsauksia kahden kuukauden tai vaikka kuukauden välein. Vaan saan osinkoja kuitenkin sen verran vähän, että eiköhän neljännesvuosikatsaus tällä hetkellä riitä.


Mutta asiaan. Yllä on kuvio tämän vuoden osingoistani, verojen jälkeen eli siis tilille asti saatuna. Tammikuussa osinkoja tippui hurjat 22 euroa, ja helmikuussa 48. Ihan ei vielä tuuletella.

Sen sijaan maaliskuussa alkoi jo hymyilyttää. Osinkoja sain 300 euroa. Isoimmat osingonmaksajat olivat Nordea 130 eurolla, sekä Kone ja Ålandbankenin asuntorahasto noin 50 eurolla kumpainenkin. Tähän päälle sitten kympin tai kahden osinkoja sieltä tai täältä, ja 300 euroa meni rikki. Tuo on luultavasti allekirjoittaneen sijoitushistorian suurin kuukausiosinkotienesti.


Tässä on sitten osinkokertymä kumulatiivisesti, verraten viime ja tätä vuotta. Tammi-helmikuu meni samoissa tahdeissa, nyt maaliskuussa tuli pieni hyppäys yli viimevuotisen tason.

Miltä näyttää loppuvuosi?

Olen ostellut osakkeita pitkin viime- ja tätä vuotta. Voi olla, että ostojen myötä osinkosummani summautuu tänä vuonna jonkin verran viime vuoden yläpuolelle. En tosin ole juurikaan seurannut suomalaisten firmojen osinkopäätöksiä, mutta käsittääkseni ovat viime vuoden tasolla tai yli. Isoimmat osingonmaksajani ovat kotimaisia ja maksavat osinkonsa kevään aikana, joten seuraavalla kerralla jo näkee menenkö yli viime vuoden.

Loppuun asia jota toistelen aika usein: osingot lämmittävät sielua. Ja lämmin sielu on hieno asia se.