UA-52254593-1

4.12.2016

Voi niitä menetettyjä euroja, tarkemmin sanoen lounaaseen kuluvia euroja

Kohtalaisen säästäväisenä ja taktisena ihmisenä yksi ominaisuuteni on minua häirinnyt: miksen syö töissä enemmän omia eväitä? Tuo olisi yksi helpoimmista keinoista säästää, eikä edes tulisi syötyä niin paljon. Tuplahyöty.

En siis missään vaiheessa päätä olla syömättä eväitä, ihan niin kuin käytän aina portaita, jumppaan joka ilta ja käyn teatterissa. Kaikki hyviä juttuja joita tulee tehtyä liian harvoin.

Omien eväiden syöminen ei ole edes puitteista kiinni. Töissä on viihtyisä tila, mikro, jääkaappi ja pakastin. Voisin helposti valmistaa kotona ruokaa vähän enemmän ja viedä ruokaa töihin. Kauppaankin on töistä ehkä 200 metriä, satunnainen eines jollain jukurtilta täydennettynä uppoaa myös, kunhan ei liian usein.

Töissä on alakerrassa kohtuuhintainen ja monipuolinen lounasravintola, hinta tosin nousee kohta taas vähän. Lounaskortin avulla työnantajan edun (noin neljännes) voi viedä mukanaan myös muihin ravintoloihin. Etenkin jos on kiire tulee vain käveltyä ravintolaan. Saa myös vain keittoa, salaattia punnituksen mukaisesti jne. Vaihtoehtoja riittää.

Minua ei houkuta niinkään se, etten hyödyntäisi lounasetua, vaan että perheen ravintolakäynnit tai omat sellaiset saisi kuitattua samalla rahalla.

Bonuksena en maksa lounastani aina itse. Ajoittain tulee tarjottua lounasta yhteistyökumppaneille tai toisin päin, on seminaaria tai koulutusta johon kuuluu lounas jne. Eli tuollaiset 2-5 kertaa kuussa jää lounaan maksu itseltä väliin.

Olen suunnitellut mallia jossa pyrkisin vähän väkisin (eli kalenterin kanssa) seuraavaan:

  • 1-2 kertaa viikossa joko omia eväitä (kotoa, tai kaupan eineksiä)
  • 1-2 kertaa viikossa kevyempi vaihtoehto: keittolounas tai salaattia painon mukaan maksettuna. Etenkin kuin tietää, että illalla on tarjolla jotain tuhdimpaa ruokaa.
  • Maksimissaan kolme kertaa viikossa normaali lounas.

Kun ajoittain en ruuasta maksa mitään, tulisi syötyä täyttä tarjontaa vain 1-2 kertaa viikossa.

Tämän pitäisi johtaa siihen, että noin puolet lounaskortin saldosta jäisi muuhun käyttöön. Sen pitäisi kattaa muut syömiset, ja kenties voisi välillä jättää saldon latauksen väliin.

Tällä saisin (teoriassa) noin 70-80 euroa jemmaa kuussa, tavallaan “toteutumattomina menoina.” Tosin nykyiselläänkin teen samaa, mutta pienimuotoisemmin. Tämä lienee helpoin paikka missä voin säästää, tässä kun ei menetä mitään muuta kuin korkeintaan vatsanympäryksen kasvua.

Tavallaan tuntuu pikku jutulta pohtia parin euron eroja keittolounaan ja täyden satsin välillä. Mutta hei, illalla ei enää edes muista mitä on tullut päivällä syötyä. Ja useimmiten säästäminen tapahtuu jokunen euro kerrallaan.

13 kommenttia:

  1. Itse koin töissäsyömisen sosiaalisena tapahtumana, jolloin työkavereiden kanssa juteltiin kaikkea muuta kuin työasioita lounaan ohella. Tuo oli myös mukava katko työpäivään. Kun itsekin säästösyistä sitten otin eväät töihin, huomasin, ettei katkoa tule: vastasin ruoka suussa sähköposteihin ja työhuoneessa ravasi väkeä koko ajan kysymässä jotakin, katkaisten siten ruokailuni. Ja se sosiaalinen kanssakäyminen keskittyi valitettavasti vain ja ainoastaan työasioihin. Löytyisikö jommasta kummasta syy siihen, miksi itsekin käyt syömässä lounasravintoloissa ruokatunnilla?

    VastaaPoista
  2. Meidän työpaikkaruokalassa lounas maksaa 9-12€, mikä on mielestäni ihan kohtuuton hinta niistä pöperöistä! Itselläni ei kävis mielessäkään tuhlata 200 euroa kuukaudessa tähän. Olen kuitenkin sallinut itseni käydä noin kerran viikossa työpaikkaruokalassa syömässä :) Meillä tosin todella monet syö omia eväitä ja itse toimistotiloissa on iso avotila, jossa ei tarvitse yksin kököttää ja popsia porkkanaa.

    En aina jaksa tehdä ruokaa iltaisin, saatika siten, että seuraavalle päivälle jäis vielä lounaskin. Ostan usein joitain valmisaterioita pakkaseen, niin niitä voi sitten lämmitellä. Usein lounaaksi kelpaa myös esim. paketti kylmäsavulohta, 3 min nuudeleita, pari porkkanaa, pala kurkkua ja paprikaa. Laiskana ruuanlaittajana en edes jaksa pilkkoa kasviksia valmiiksi, vaan pilkon siinä lautasella siiten! :D

    VastaaPoista
  3. Minä olen myös syönyt lounasruokalassa lähinnä sen sosiaalisuuden vuoksi. Meillä töissä meinataan kieltää eväiden syönti muualla kuin ruokalassa. Ja tämähän on mahtava uudistus. Voi syödä omia eväitä ja olla sosiaalinen.

    VastaaPoista
  4. Sosiaalisuus voi osin selittää tuon asian. Ja osin se, että katson mitä jälkiruokaa on ja vaellan herkun perässä. Herkuille kun olen perso.

    Kieltämättä tulee välillä sovittua lounastapaamisia, hakeuduttua eri pöytiin ja muutoinkin oltua sosiaalinen. Tosin myös siellä "yhteistilassa" on useimmiten seuraa.

    Omalla työpisteellä en muuten syö kuin ihan poikkeustapauksissa, yllä olevista syistä. Aina joku häiritsee, tai rupeaa itse lukemaan sähköposteja.

    VastaaPoista
  5. Työnantajilla on kahta tapaa verottaa lounasetua.

    Joko lounasetu laitetaan bruttotulon päälle ja siitä maksetaan veroa käytännössä oman veroprosentin verran.

    Toinen tapa on käsittääkseni vähentää lounasedun kustannus (verotusarvo) suoraan palkasta, eli jos verotusarvo on vaikka 7 euroa 10,20 euron edusta, niin vähennetään 7 euroa.

    Meillä on käytössä tuo ensimmäinen ja ainoastaan siitä syystä käyn lounasruokapaikoissa syömässä. Tuon kakkosvaihtoehdon ollessa kyseessä jättäisin lounarit ostamatta. En nimittäin koe saavani vastinetta yli 10 euron lounarille läheskään kaikkina kertoina. Ja sen terveellisyyden kanssa on niin ja näin, kun katsoo tuoteselosteita, niin perunamuusi on tehty viidestä eri aineesta, joista 3 on E-koodeja. Sama juttu esim kermaisen lohen kanssa, se lohi on nähnyt kaikkea muuta paitsi kermaa..emulgointiainetta, maitojauhetta jne...

    VastaaPoista
  6. Minulla on tapana syödä vain leipiä ja kahvia ruokkiksella ja sitten kotona syödään ruoka yhdessä. Ihan hyvin on hengissä selvitty😊

    VastaaPoista
  7. Itse syön kerran töissä ruokalassa ja loput kerrat eväitä. Olen todennut tämän toimivaksi tavaksi :)

    VastaaPoista
  8. Minä olen kyllä sen verran laiska, että tekee tiukkaa kokkailla kotona iltaruokiakaan. Viikonloppunakin syödään yleensä la tai su kaupungilla ja vain yksi ateria kotosalla. Arkiruoan valmistus tökkii pahasti eikä eineksetkään houkuttele jatkuvasti.

    Meillä on töissä onneksi kohtuu laadukas lounasravintola, josta saa n. 6 eurolla (sis. työnantajan tarjoaman osuuden) salaattia joka lähtöön sekä vapaasti yhdisteltävän buffet-lounaan. Tästä pienestä arjen luksuksesta en kyllä ole valmis luopumaan vaikka kollegoiden jutut välillä menevätkin ohi :)

    VastaaPoista
  9. Moi! Tuli tehtyä juuri oma sijoitusblogi. Vaihdetaanko blogejamme omiin blogrolleihin niin tälläinen aloittelijakin saattaisi löytää lukijoita?
    T: http://osinkotalous.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  10. Perusteltu toive. Lisäsin blogisi listalle, tervetuloa porukkaan.

    Minä olen pitänyt tuossa listassa pitämiselle kahta reunaehtoa: sisältö on löyhästi tulkiten samaa maailmaa, ja päivitystahti on siedettävä. Jos on puoli vuotta hiljaista, niin sitten tiputan pois listoilta.

    VastaaPoista
  11. Mä päätin, että ottaisin jatkossa 2 kertaa viikossa eväitä mukaan. Meillä on jotenkin pieni ja jollain tapaa ankea toimisto, josta kaipaan pois päivällä. Työpäivät tuntuvat hirveän pitkiltä, joten lounaalla ulkona käynti tuntuu ihanalta. Mutta eipä mene ylimääräisiä minuutteja lounaspuolituntisesta ja säästöäkin kertyy. Lounas on mulle tärkeä sosiaalinen tapahtuma, joten joskus käyn jopa ei-tuetuissa paikoissa ulkopuolisten ystävien kanssa.

    VastaaPoista
  12. Kiitti, mäkin käyn lisäämässä blogisi.

    VastaaPoista
  13. Minäkin sain, kenties oman kirjoitukseni ansiosta, syötyä muun muassa tänään eväitä. Ehkä tämä vielä toimii.

    Lisäksi yksi bonus jota en tekstissä maininnut, meillä on aika usein kaikenmaailman seminaareja ja tilaisuuksia joista jää ylijäämä. Aika usein on tarjolla leipiä, pullia tai hedelmiä. Ei ne ihan lounaan roolia hoida, mutta täydentävät mukavasti.

    VastaaPoista